Lue keskustelun säännöt.
Uskotko ikuiseen rakkauteen?
31.07.2018 |
Nykyajan ihmiset eroavat pienemmistäkin syistä. Kun menette yhteen oletteko oikeasti rakastuineta, vai vain löytäneet jonkun esteettisesti miellyttävän henkilön, jonka persoonallisuuden haluatte muokata itsellenne sopivaksi, ja jos se ei jostain syystä onnistu, lähdette kävelemään? Pitäisikö ihmisten olla kärsivällisempiä ja jättää suhteen fyysinen puoli pois ja tutustua henkilön persoonallisuuteen ja arvomaailmaan jotta suhteet toimisivat paremmin?
Kommentit (10)
En, mutta on ihan fiksua uskoa ikuiseen rakkauteen, koska sillä on mahdollisesti positiivinen vaikutus suhteen ja yhdessäpysymisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon ja maltan odottaa. Tunnenki pari ihmistä jotka löyti tosirakkauden vasta seitsemänkymppisinä
Vierailija kirjoitti:
Uskon ja maltan odottaa. Tunnenki pari ihmistä jotka löyti tosirakkauden vasta seitsemänkymppisinä
No joo, seitenkymppisten on hieman helpompi uskoa "ikuiseen" rakkauteen, kun elinaikaa todnäk muutama vuosi jäljellä. Sen verran minäkin jaksaisin "ikuisesti" rakastaa.
Ikuiseen en, elinikäiseen kyllä, vaikka harvinaistahan se on.
Miksi teillä joillakin on vieläkin näin vanhanaikaiset toiveet ja tavoitteet? Mikään elämässä ei ole pysyvää, eikä pidäkään olla. Kaikki vaihtuu, kaverit, työpaikat, kotipaikat, kumppanit. Elämä on muutosta, samaan jämähtäminen johtaa hitaaseen näivettymiseen ja kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kysymykseen voi tuolla tavalla kyllä tai ei vastata. Uskon kyllä että rakkaus voi pysyä koko eliniän mutta siinä puhutaan sitten aivan muusta kuin pelkästä rakastumisesta. Sitoutumisesta, vaivannäöstä, ajoittain omasta edusta luopumisesta, ajoittain senkin tunteen sietämisestä ettei sitä rakastumisen tunnetta enää löydy ( se voi syttyä aina uudestaan )
ikuiseen vaalenpunaiseen pullamössöön en usko.
Eli oikeastaan en usko. ja uskon. Kun sanoo tahdon ihmiselle jota rakastaa niin se tarkoittaa sitä sitoutumista toiseen sekä hyvinä että huonoina päivinä. Näiden loppusumma voi sitten olla kaunis tarina lopussa. Mutta nykyään moni ei sitä kestä.
Uskoin pitkään, mutta parin vuoden takaisen "uutispommin" jälkeen menetin uskon ihmisiin ja rakkauteen. Mihinkään ei voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikinä, ikinä olisi alkanut seurustelemaan nykyiseni kanssa, ellei meidän luonteet ja arvomaailmat olisi sopineet niin hyvin yhteen. Itseasiassa hänen ulkonäkönsä, ikänsä ja elämäntilanteensa takia hangoittelin meidän seurustelua vastaan hyvän tovin.
Sitten vaan lopulta se rakkaus voitti <3
Uskon. 32 vuotta suurta molemminpuolista rakkautta ja intohimoa takana eikä loppua näy. Näen meidän jatkavan tätä tietä loppuun saakka, niin kauan kun elinvuosia riittää.
Haluan uskoa kyllä, mutta uskon sen olevan ääääärimmäisen harvinaista. Siinä pitää olla todellinen sielujen symfonia.