Neljä viidestä suomalaisesta hyväksyy luunapit lasten kasvatuksessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on mielestäni selväjärkistä toimintaa. Luunappi ei satu, se muistetaan ja tehoaa!

No jos se ei tunnu enempää kuin päästä silittäminen, niin miksi et silitä päästä.

Sekään ei satu. Sun logiikalla se on yhtä tehokas kuin luunappi.

Oletko koskaan harkinnut kommunikointia ihan puhumalla?

En usko että omat lapseni olisivat mitenkään ylimaallisen älykkäitä lapsineroja ja silti he ymmärtävät ihan normaalia puhetta.

En ole se kelle vastasit, mutta silittäminenhä'n on hellyydenosoitus, miksi kurittomalle tai vaarassa olevalle lapselle sellainen annettaisiin, kun pitää antaa varoittava luunappi, että lapsi havahtuu oikeille raiteille.

Vanha ja varmasti ihmiskunnan alusta asti käytetty keino, ei satu mutta lapsi tietää luontaisesti tehneensä väärin.

Puhe on hyvin hidasta ja selittäminen vielä hitaampaa, siinä ajassa kuriton lapsi on voinut jo teloa itsensä.

 

Lapsi luontaisesti tietää tehneensä väärin 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini antoi minulle luunappeja ja tukkapöllyä usein, kun olin pieni. Selkäänikin sain joskus. Ei tuntunut tosiaankaan kivalta mikään noista, hyvin on jäänyt mieleen epäoikeudenmukaisuuden tunne ja häpeä. Ei niistä mitään muuta oppinut, kuin sen että joskus äidin pinna on tiukemmalla kuin toisinaan, eli aina pitää vähän pelätä ja olla varuillaan... Omaa lastani en kurita fyysisesti enkä koskaan aio.

Et kerro, että saitko luunappia huvikseen vai syystä?

Millaisen aikuisen elämä on pilalla jos on saanut luunappia ollessaan itse vaikea ja ilkeä lapsi? Kaikkea te jaksatte ahdistumisellenne käyttää tekosyynä.

Millainen aikuinen ei kykene saamaan ”vaikeaa” lastaan aisoihin muutoin kuin lievästi pahoinpitelemällä? Sellainen, joka kutsuu kiukuttelevaa lasta ”ilkeäksi”, ja jollaisen ei kenties olisi kannattanut koskaan ryhtyä vanhemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustuloksesta ja tämän ketjun peukutuksista päätellen yllättävän moni suomalainen ”kasvattaja” on väkivaltaan taipuvainen ja lakia halveksuva pikkurikollinen.

Luunappi ei ole mikään rikollinen teko. 

Ei edes nyrkki naamaan ole, jos sen tekee toista satuttamatta. Aseta käsi nyrkkiin ja kosketa poskeasi? Sattuuko? 

Miten se on niin vaikea ymmärtää, että etusormella näpsätys päälakeen ei ole maailmanloppu. 

Satuttaminen on ja siihenkin voi voimakkailla sormilla pystyä ihan pahastikin. 

Kyllä se nyt vaan on juridisesti lievä pahoinpitely. Kokeile harjoittaa tuollaisia ”kasvatusmetodeja” julkisella paikalla tai jonkun poliisin edessä, niin tulet huomaamaan.

Lakikirja ei tunne edes termiä luunappi. 

Lapselle tarkoituksellisesti kipua aiheuttaminen on kielletty ja tämä voi tietysti tapahtua luunapilla. Usein tuomiossa on mainittu juuri tukistaminen ja luunapit. 

Pidä kuitenkin erillään teon satuttavuus ja juridiikan termit. 

Tuntemani poliisi muuten antaa usein pienen luunapin pojalleen. 

Antamani luunappi on aivan sama kuin koskettaisin vähän voimakkaammin sormella ilman luunappiotetta. Tajuaa pysähtyä ja kääntyä puoleeni. Sitten voimme keskustella tilanteesta. 

Olen tehnyt useastkin julkisilla paikoilla eli mitä siitä?

”Itä-Uudenmaan poliisilaitos muistuttaa tiedotteessaan, että kaikenlainen lapsen ruumiillinen kurittaminen on rikos.

- Tukistaminen, töniminen, lyöminen, läpsiminen, potkiminen, luunapit ynnä muut ovat siis pahoinpitelyä oikeudellisesta näkökulmasta yhtä kaikki, kirjoittavat vanhempi konstaapeli Linnea West ja poliisin sosiaalityöntekijä Mona Hyvönen”

Lähde: Uusi Suomi 26.6.2015

Niin? 

Sanoin, että lakikirja ei tunne termiä. 

Ihan sama mitä peruskoulun ja poliisiopiston käyneet Itä-Uudenmaan poliisit sanovat. 

Pahempi lapselle on tyhmä äiti kuin joskus luunappeja antava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini antoi minulle luunappeja ja tukkapöllyä usein, kun olin pieni. Selkäänikin sain joskus. Ei tuntunut tosiaankaan kivalta mikään noista, hyvin on jäänyt mieleen epäoikeudenmukaisuuden tunne ja häpeä. Ei niistä mitään muuta oppinut, kuin sen että joskus äidin pinna on tiukemmalla kuin toisinaan, eli aina pitää vähän pelätä ja olla varuillaan... Omaa lastani en kurita fyysisesti enkä koskaan aio.

Et kerro, että saitko luunappia huvikseen vai syystä?

Millaisen aikuisen elämä on pilalla jos on saanut luunappia ollessaan itse vaikea ja ilkeä lapsi? Kaikkea te jaksatte ahdistumisellenne käyttää tekosyynä.

Karmeaa, että sinullakin on ilmeisesti lapsia.

Kerro ihmeessä miten lasten kanssa pitäisi kommunikoida kun he ovat tilassa jossa mikään sanallinen ei mene tajuntaan? En tarkoita, että on oikein pahoinpidellä (= jota kevyt luunappi ei ole), mutta kontaktiinhan lapsen kanssa pitää jotenkin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkki tutkimukseen olisi paikallaan tällaisissa aloituksissa. 

Mutta itse asiaan: 

En osaisi vastata tuohon kysymykseen, että hyväksynkö. Luunapin voi antaa pehmeästi. Sillai vain, että lapsi havahtuu tilanteeseen. 

Meillä yksi lapsista on ollut sellainen, että fyysinen huomion kiinnittäminen on ollut tarpeen, sana ei ole tehonnut. Silloin olen kevyesti (mutta kuitenkin että tuntee) antanut päähän luunapin. 

Ihan normaali aikuinen DI on tullut :)

Jos lapsi pitää koskettamalla havahduttaa tilanteeseen niin miksi ei voi ottaa kädestä kiinni, laskeutua lapsen tasolle ja vaikka kysyä, että mikä sulla on hätänä.

Tämä keino muuten toimii todella hyvin.

Ainakin siinä tapauksessa että jaksaa kuunnella sitten sen lapsen vastauksen.

Tämä vaatii myös sen, että lapselle puhuu ystävällisesti. Jos aikuinen karjuu "mikä sulla on hätänä" niin lapsi varmasti karjuu kahta kauheammin takaisin.

Kuunteleminen on semmoinen jännä juttu, että se toimii lasten lisäksi myös aikuisiin.

Ei lapselta kysellä että "mikä sulla on hätänä" jos se tekee typeryyksiä vaan homma laitetaan tiukasti poikki, tarvittaessa vaikka luunapilla/tukkapöllyllä jos muu ei tehoa. Ylläolevan kommentin luettuani en enää ihmettele että miksi nykyäidit eivät saa pidettyä lapsiaan kurissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustuloksesta ja tämän ketjun peukutuksista päätellen yllättävän moni suomalainen ”kasvattaja” on väkivaltaan taipuvainen ja lakia halveksuva pikkurikollinen.

Luunappi ei ole mikään rikollinen teko. 

Ei edes nyrkki naamaan ole, jos sen tekee toista satuttamatta. Aseta käsi nyrkkiin ja kosketa poskeasi? Sattuuko? 

Miten se on niin vaikea ymmärtää, että etusormella näpsätys päälakeen ei ole maailmanloppu. 

Satuttaminen on ja siihenkin voi voimakkailla sormilla pystyä ihan pahastikin. 

Kyllä se nyt vaan on juridisesti lievä pahoinpitely. Kokeile harjoittaa tuollaisia ”kasvatusmetodeja” julkisella paikalla tai jonkun poliisin edessä, niin tulet huomaamaan.

Lakikirja ei tunne edes termiä luunappi. 

Lapselle tarkoituksellisesti kipua aiheuttaminen on kielletty ja tämä voi tietysti tapahtua luunapilla. Usein tuomiossa on mainittu juuri tukistaminen ja luunapit. 

Pidä kuitenkin erillään teon satuttavuus ja juridiikan termit. 

Tuntemani poliisi muuten antaa usein pienen luunapin pojalleen. 

Antamani luunappi on aivan sama kuin koskettaisin vähän voimakkaammin sormella ilman luunappiotetta. Tajuaa pysähtyä ja kääntyä puoleeni. Sitten voimme keskustella tilanteesta. 

Olen tehnyt useastkin julkisilla paikoilla eli mitä siitä?

”Itä-Uudenmaan poliisilaitos muistuttaa tiedotteessaan, että kaikenlainen lapsen ruumiillinen kurittaminen on rikos.

- Tukistaminen, töniminen, lyöminen, läpsiminen, potkiminen, luunapit ynnä muut ovat siis pahoinpitelyä oikeudellisesta näkökulmasta yhtä kaikki, kirjoittavat vanhempi konstaapeli Linnea West ja poliisin sosiaalityöntekijä Mona Hyvönen”

Lähde: Uusi Suomi 26.6.2015

Niin? 

Sanoin, että lakikirja ei tunne termiä. 

Ihan sama mitä peruskoulun ja poliisiopiston käyneet Itä-Uudenmaan poliisit sanovat. 

Pahempi lapselle on tyhmä äiti kuin joskus luunappeja antava. 

Jos lakikirja ei tunne termiä ”telaketjulla ruoskiminen”, niin ko. toiminan täytyy varmasti sinun logiikallasi olla täysin laillista? Jos omat jutut on noin käsittämättömän typeriä, niin en kyllä alkaisi kenenkään ammattilaisen koulutusta arvostelemaan. Kaikista pahin on tyhmä äiti, joka kaiken lisäksi harrastaa luunappeja (=lieviä pahoinpitelyjä). Väkivaltaan turvautuminen toki jo sinällään on yleensä merkki jonkin sortin yksinkertaisuudesta tai hermoheikkoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkki tutkimukseen olisi paikallaan tällaisissa aloituksissa. 

Mutta itse asiaan: 

En osaisi vastata tuohon kysymykseen, että hyväksynkö. Luunapin voi antaa pehmeästi. Sillai vain, että lapsi havahtuu tilanteeseen. 

Meillä yksi lapsista on ollut sellainen, että fyysinen huomion kiinnittäminen on ollut tarpeen, sana ei ole tehonnut. Silloin olen kevyesti (mutta kuitenkin että tuntee) antanut päähän luunapin. 

Ihan normaali aikuinen DI on tullut :)

Jos lapsi pitää koskettamalla havahduttaa tilanteeseen niin miksi ei voi ottaa kädestä kiinni, laskeutua lapsen tasolle ja vaikka kysyä, että mikä sulla on hätänä.

Tämä keino muuten toimii todella hyvin.

Ainakin siinä tapauksessa että jaksaa kuunnella sitten sen lapsen vastauksen.

Tämä vaatii myös sen, että lapselle puhuu ystävällisesti. Jos aikuinen karjuu "mikä sulla on hätänä" niin lapsi varmasti karjuu kahta kauheammin takaisin.

Kuunteleminen on semmoinen jännä juttu, että se toimii lasten lisäksi myös aikuisiin.

Ei lapselta kysellä että "mikä sulla on hätänä" jos se tekee typeryyksiä vaan homma laitetaan tiukasti poikki, tarvittaessa vaikka luunapilla/tukkapöllyllä jos muu ei tehoa. Ylläolevan kommentin luettuani en enää ihmettele että miksi nykyäidit eivät saa pidettyä lapsiaan kurissa...

Mitä se lapsen tekemä typeryys on johon tehoaa vain luunappi tai tukistaminen? Itsellä vasta 3v. lapsi niin ei oo tullut vastaan semmoista tilannetta mihin noita olisin tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini antoi minulle luunappeja ja tukkapöllyä usein, kun olin pieni. Selkäänikin sain joskus. Ei tuntunut tosiaankaan kivalta mikään noista, hyvin on jäänyt mieleen epäoikeudenmukaisuuden tunne ja häpeä. Ei niistä mitään muuta oppinut, kuin sen että joskus äidin pinna on tiukemmalla kuin toisinaan, eli aina pitää vähän pelätä ja olla varuillaan... Omaa lastani en kurita fyysisesti enkä koskaan aio.

Et kerro, että saitko luunappia huvikseen vai syystä?

Millaisen aikuisen elämä on pilalla jos on saanut luunappia ollessaan itse vaikea ja ilkeä lapsi? Kaikkea te jaksatte ahdistumisellenne käyttää tekosyynä.

Karmeaa, että sinullakin on ilmeisesti lapsia.

Kerro ihmeessä miten lasten kanssa pitäisi kommunikoida kun he ovat tilassa jossa mikään sanallinen ei mene tajuntaan? En tarkoita, että on oikein pahoinpidellä (= jota kevyt luunappi ei ole), mutta kontaktiinhan lapsen kanssa pitää jotenkin päästä.

Yritä aina muistaa, että oma mielipiteesi ei poista sitä tosiasiaa, että luunappi todellakin on juridisessa mielessä pahoinpitely (vaikkakin lievä sellainen). Onko olemassa mitään mahdollisuutta, että lainsäätäjällä on sittenkin ollut jokin peruste luunappien ja tukkapöllyjen kriminalisoinnissa? Ainakin kasvatustieteilijöiden näkemykset tuntuvat tukevan käsitystä fyysisen rankaisemisen haitallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Linkki tutkimukseen olisi paikallaan tällaisissa aloituksissa. 

Mutta itse asiaan: 

En osaisi vastata tuohon kysymykseen, että hyväksynkö. Luunapin voi antaa pehmeästi. Sillai vain, että lapsi havahtuu tilanteeseen. 

Meillä yksi lapsista on ollut sellainen, että fyysinen huomion kiinnittäminen on ollut tarpeen, sana ei ole tehonnut. Silloin olen kevyesti (mutta kuitenkin että tuntee) antanut päähän luunapin. 

Ihan normaali aikuinen DI on tullut :)

Jos lapsi pitää koskettamalla havahduttaa tilanteeseen niin miksi ei voi ottaa kädestä kiinni, laskeutua lapsen tasolle ja vaikka kysyä, että mikä sulla on hätänä.

Tämä keino muuten toimii todella hyvin.

Ainakin siinä tapauksessa että jaksaa kuunnella sitten sen lapsen vastauksen.

Tämä vaatii myös sen, että lapselle puhuu ystävällisesti. Jos aikuinen karjuu "mikä sulla on hätänä" niin lapsi varmasti karjuu kahta kauheammin takaisin.

Kuunteleminen on semmoinen jännä juttu, että se toimii lasten lisäksi myös aikuisiin.

Ei lapselta kysellä että "mikä sulla on hätänä" jos se tekee typeryyksiä vaan homma laitetaan tiukasti poikki, tarvittaessa vaikka luunapilla/tukkapöllyllä jos muu ei tehoa. Ylläolevan kommentin luettuani en enää ihmettele että miksi nykyäidit eivät saa pidettyä lapsiaan kurissa...

Mitä se lapsen tekemä typeryys on johon tehoaa vain luunappi tai tukistaminen? Itsellä vasta 3v. lapsi niin ei oo tullut vastaan semmoista tilannetta mihin noita olisin tarvinnut.

Katsos kun joillakin on ”niin hankalia lapsia” (=vanhemmat ovat niin kyvyttömiä) ettei muu auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustuloksesta ja tämän ketjun peukutuksista päätellen yllättävän moni suomalainen ”kasvattaja” on väkivaltaan taipuvainen ja lakia halveksuva pikkurikollinen.

Luunappi ei ole mikään rikollinen teko. 

Ei edes nyrkki naamaan ole, jos sen tekee toista satuttamatta. Aseta käsi nyrkkiin ja kosketa poskeasi? Sattuuko? 

Miten se on niin vaikea ymmärtää, että etusormella näpsätys päälakeen ei ole maailmanloppu. 

Satuttaminen on ja siihenkin voi voimakkailla sormilla pystyä ihan pahastikin. 

Kyllä se nyt vaan on juridisesti lievä pahoinpitely. Kokeile harjoittaa tuollaisia ”kasvatusmetodeja” julkisella paikalla tai jonkun poliisin edessä, niin tulet huomaamaan.

Lakikirja ei tunne edes termiä luunappi. 

Lapselle tarkoituksellisesti kipua aiheuttaminen on kielletty ja tämä voi tietysti tapahtua luunapilla. Usein tuomiossa on mainittu juuri tukistaminen ja luunapit. 

Pidä kuitenkin erillään teon satuttavuus ja juridiikan termit. 

Tuntemani poliisi muuten antaa usein pienen luunapin pojalleen. 

Antamani luunappi on aivan sama kuin koskettaisin vähän voimakkaammin sormella ilman luunappiotetta. Tajuaa pysähtyä ja kääntyä puoleeni. Sitten voimme keskustella tilanteesta. 

Olen tehnyt useastkin julkisilla paikoilla eli mitä siitä?

Niinhän te aina väitätte, että oikein ylpeydellä ja häpeilemättä pahoinpitelette lapsianne myös ihan julkisestikin. Jos se olisi totta, niin näkisin varmasti kauppakeskuksissa luunappeja tai tukistamisia vähintään viikoittain. En ole nähnyt yhtäkään tapausta koskaan, joten taitaa totuus kuitenkin olla se, että edes laista piittaamattomat ”vanhan ajan kasvattajat” eivät pääsääntöisesti kehtaa tuota julkisesti harrastaa. Jos joskus moista näen, niin teen toki välittömästi lastensuojeluilmoituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustuloksesta ja tämän ketjun peukutuksista päätellen yllättävän moni suomalainen ”kasvattaja” on väkivaltaan taipuvainen ja lakia halveksuva pikkurikollinen.

Luunappi ei ole mikään rikollinen teko. 

Ei edes nyrkki naamaan ole, jos sen tekee toista satuttamatta. Aseta käsi nyrkkiin ja kosketa poskeasi? Sattuuko? 

Miten se on niin vaikea ymmärtää, että etusormella näpsätys päälakeen ei ole maailmanloppu. 

Satuttaminen on ja siihenkin voi voimakkailla sormilla pystyä ihan pahastikin. 

Kyllä se nyt vaan on juridisesti lievä pahoinpitely. Kokeile harjoittaa tuollaisia ”kasvatusmetodeja” julkisella paikalla tai jonkun poliisin edessä, niin tulet huomaamaan.

Lakikirja ei tunne edes termiä luunappi. 

Lapselle tarkoituksellisesti kipua aiheuttaminen on kielletty ja tämä voi tietysti tapahtua luunapilla. Usein tuomiossa on mainittu juuri tukistaminen ja luunapit. 

Pidä kuitenkin erillään teon satuttavuus ja juridiikan termit. 

Tuntemani poliisi muuten antaa usein pienen luunapin pojalleen. 

Antamani luunappi on aivan sama kuin koskettaisin vähän voimakkaammin sormella ilman luunappiotetta. Tajuaa pysähtyä ja kääntyä puoleeni. Sitten voimme keskustella tilanteesta. 

Olen tehnyt useastkin julkisilla paikoilla eli mitä siitä?

”Itä-Uudenmaan poliisilaitos muistuttaa tiedotteessaan, että kaikenlainen lapsen ruumiillinen kurittaminen on rikos.

- Tukistaminen, töniminen, lyöminen, läpsiminen, potkiminen, luunapit ynnä muut ovat siis pahoinpitelyä oikeudellisesta näkökulmasta yhtä kaikki, kirjoittavat vanhempi konstaapeli Linnea West ja poliisin sosiaalityöntekijä Mona Hyvönen”

Lähde: Uusi Suomi 26.6.2015

Niin? 

Sanoin, että lakikirja ei tunne termiä. 

Ihan sama mitä peruskoulun ja poliisiopiston käyneet Itä-Uudenmaan poliisit sanovat. 

Pahempi lapselle on tyhmä äiti kuin joskus luunappeja antava. 

Jos lakikirja ei tunne termiä ”telaketjulla ruoskiminen”, niin ko. toiminan täytyy varmasti sinun logiikallasi olla täysin laillista? Jos omat jutut on noin käsittämättömän typeriä, niin en kyllä alkaisi kenenkään ammattilaisen koulutusta arvostelemaan. Kaikista pahin on tyhmä äiti, joka kaiken lisäksi harrastaa luunappeja (=lieviä pahoinpitelyjä). Väkivaltaan turvautuminen toki jo sinällään on yleensä merkki jonkin sortin yksinkertaisuudesta tai hermoheikkoudesta.

Lue jotain avoimen yliopiston alkeellista filosofian kurssia viikon verran, niin ehkä tutustut argumentointivirheisiin. 

Telaketjulla ruoskiminen ei vertaudu sormen päällä näpäyttämiseen. Mutta toki ajoi tarkoituksensa kommentissasi, jota on muutama idiootti jo peukuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

On lapsia jotka riehuu ja riehuu eivätkä usko mitään sanomisia tai aresteja. Pieni tukistaminen ei tapa lasta. Kyllähän eläimetkin hellästi näykkäisevät pentujaan muristen, jos ne riehuvat.

Miksi sinä et sitten murise ja puraise lastasi, kerran eläimetkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako teidän mielestä ope antaa luunappeja jos se ei muka satu?

Mun puolesta. Oma lapseni on hiljanen, mutta senkin luokassa on häiriköitä ja ilkeitä suunlouksuttajia, joille luunappi tulis enemmän kuin tarpeeseen.

Ja se ei tosiaan satu, mutta havahduttaa. 

No eikö sunkin lasta voisi vähän havahduttaa puhumaan luunapilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini antoi minulle luunappeja ja tukkapöllyä usein, kun olin pieni. Selkäänikin sain joskus. Ei tuntunut tosiaankaan kivalta mikään noista, hyvin on jäänyt mieleen epäoikeudenmukaisuuden tunne ja häpeä. Ei niistä mitään muuta oppinut, kuin sen että joskus äidin pinna on tiukemmalla kuin toisinaan, eli aina pitää vähän pelätä ja olla varuillaan... Omaa lastani en kurita fyysisesti enkä koskaan aio.

Et kerro, että saitko luunappia huvikseen vai syystä?

Millaisen aikuisen elämä on pilalla jos on saanut luunappia ollessaan itse vaikea ja ilkeä lapsi? Kaikkea te jaksatte ahdistumisellenne käyttää tekosyynä.

Karmeaa, että sinullakin on ilmeisesti lapsia.

Kerro ihmeessä miten lasten kanssa pitäisi kommunikoida kun he ovat tilassa jossa mikään sanallinen ei mene tajuntaan? En tarkoita, että on oikein pahoinpidellä (= jota kevyt luunappi ei ole), mutta kontaktiinhan lapsen kanssa pitää jotenkin päästä.

Ensi kerralla mene toiseen päähän taloa ja yritä avata karkkipussi/suklaalevy lapselta salassa. Takuulla keskeyttää sen, mitä oli tekemässä ja tulee katsomaan, mikä rapisee...