Lue keskustelun säännöt.
Neljä viidestä suomalaisesta hyväksyy luunapit lasten kasvatuksessa!
31.07.2018 |
Mikä on mielestäni selväjärkistä toimintaa. Luunappi ei satu, se muistetaan ja tehoaa!
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Luunappi sattuu ihan helvetisti! Isä näpsi luunappeja lapsena ihan ilman syytäkin ohikulkiessaan, ajatuksella ”lapselle pitää näyttää paikkansa”. Kun aikuinen jysäyttää täysiä luunapin lapsen ohimoon, niin se jyskytti kipernä koko päivän ja illallakin sattui kun nukkumaan meni.
No oli tää parempi kun hakkaaminen remmillä, risulla, sähköjohdolla, mattopiiskalla - tätäkin tapahtui usein - mutta silti luunappi sattui! Samoin tukkapölly, tuli hirveä kalju läikkä kun isä raivolla retuutti tukasta.
Arvaa olenko isän kanssa tekemisissä nykyään...
Puhutaan ihan eri asiasta.
Olet kohdannut isäsi taholta suoranaista sadismia ja kukaan ei puolusta sitä täällä.
Kamalia tarinoita.. eikö kukaan voinut auttaa vai etkö uskaltanut kertoa. Miten äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en tuota kipua omalle lapselleni.
Tosi paljo "kipua" luunapista tuleeki...
Tehkääpä itellenne luunappi. Sattuuko? Ei todellakaan.
Täällä on hirmu empaattisia ihmisiä. Kaikki näköjään saa tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehoaahan se, siis jos tarkoituksena on saada lapsi tuntemaan pelkoa ja vihaa vanhempaansa kohtaan. Ja miten niin ei satu, satuttaminenhan on koko luunapin tarkoitus.
Hah,
Eivät tunne minua kohtaan pelkoa ja vihaa:D
Siis se on kosketus, joka on sen verran napakka, että lapsi "herää". Monet lapset saavat hektisiä villeyskohtauksia ja heihin ei riitä puheääni. Huutamaan en rupea.
Olen kokeillut omaan päähäni voimakkutta ja takaan ettei satu.
Pahemman näköistä on esim. leukaperistä ottaminen ja kasvojen kääntäminen oman naaman suuntaan ja sitten huudetaan. Tai tämä väkisin kiinnipitäminen. Luunapissa lapsi säilyttää kuitenkin vapautensa ja itsemääräysoikeutensa liikkumisen suhteen.
Toki monia lapsia voi varmasti hallita ilman näitä luunappejakin. Minulla on viisi lasta ja kahden kohdalla tätä olen harkitusti ja harvoin harjoittanut.
En totisesti ota mitää wt-viittaa harteilleni tästä. Koulutettu olen ja lapsenikin nykyään.
Oletko kuitenkin aivan varma, etteivät luunapit vaikuta suhteeseenne negatiivisesti? Luulisin että niiden kohdistuminen vain osaan lapsista saattaa luoda heidänkin välilleen kitkaa.
Ymmärrän sen, että on huomattavan erilainen tilanne antaa luunappi kun lapsi on villinä vs. tilanteessa jossa lapsi kyyhöttää vaikka valmiiksi lattialla itkien. Itselläni on kokemusta vain jälkimmäisen tyyppisistä tapauksista, mutta en voi kyllä muunlaisissakaan tilanteissa luunappia hyväksyä.
Tuo itse itselle annettu luunappi ei voi toimia minään vertailukohtana, lapsi on herkempi ja lisäksi itseensä kohdistuvaan tekoon osaa varautua.
En sanoisi että itsemääräämisoikeus liikkumiseen on varsinkaan lapsen kohdalla suurempi kuin itsemääräämisoikeus väkivallattomuuteen, liikkumista kun pitää pienen lapsen kohdalla kuitenkin rajoittaa aivan joka hetkenä, hieman harvemmin tietysti esim. tarttumalla kiinni mutta jatkuvasti esim. aidoilla, ovilla, vaunuilla, sylissä pitämisellä.
Lapsi on herkempi toki ja otin sen huomioon testatessani.
Uskokaa nyt jo, että se on vain havahduttaminen ikään kuin käsivarresta otto. Mutta siten tehokkaampi, että lapsi jää täysin vapaaksi.
Kiinnipidettävä lapsi rupeaa rimpuilemaan, luunapitettu(sic) lapsi on hetken vähän hämmentynyt ja sitten kuuntelee.
Lapset ovat aikuisia, yhtä lukioikäistä, kotona asuvaa lukuun ottamatta. Kaikki vaikutaa ihan hyvältä. Ovat paljon tekemisissä.
En aio ottaa tällaista esiin, tuskin edes muistavat tai mitenkään ainakaan muistelevat.
Karhunpalveluksen vain heidän suhteilleen tekisin, jos rupeaisin kaivelemaan parikymmentä vuotta sitten tapahtunutta tyyliin: sua mä näppäsin joskus päähän, mutta en sua...
Lapsen entisessä päiväkodissa oli tällainen lässyttäjävanhempi, lapsensa oli ryhmän kauhu. Kiusasi meidänkin lasta ja painoi yhtä tyttöä sormilla silmiin. Edes hoitaja ei reagoinut kuin vienosti lässyttämällä. Siitä lapsesta näki että tarvitsisi jonkun joka ottaisi ohjat käsiinsä (häneltä). Ihan liian moni sekoittaa lapsensa pään antamalla hänen päättää ihan liian monesta vaihtoehdosta. Se on henkistä väkivaltaa. Aikuisen pitäisi ottaa vastuu ja olla auktoriteetti.
Omalleni olen kyllä antanut luunapin mm silloin kun toistuvasti jahtasi vanhaa koiraamme eikä antanut pyynnöistä huolimatta sen olla rauhassa. Koiran omatkaan näykkäisyt eivät auttaneet koska on niin pieni ja kiltti että varoo. Ei auttanut selittää että koira pelkää, mikään ei mennyt kaaleen.
Itsekin olemme sisarusten kanssa saaneet äidiltä luunappeja pienenä ja ihan syystä. En tosiaan vihaa enkä pelkää häntä tämän "väkivallan" takia :D suhteellisuudentaju on sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luunappi ja tukkapölly on ihan ok. Saisi käyttää enemmänkin kun katsoo nykyajan holtittomia riiviöitä.
Kai revitte myös työkaveria hiuksista jos tämä mokaa?
Ei kai kenenkään pitäisi joutua työkavereitaan kasvattamaan?
Hiuksista repiminen ei ole kasvatuskeino.
Jollain konstilla kakaroille pitää kertoa mikä on kiellyttyä ja mikä ei. Ainakin meillä välillä tappelevat kuin transsissa, aivan turha niille mitään "sanoittaa". Vaikka sitten kädestä raahattava jotta tilanne loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehoaahan se, siis jos tarkoituksena on saada lapsi tuntemaan pelkoa ja vihaa vanhempaansa kohtaan. Ja miten niin ei satu, satuttaminenhan on koko luunapin tarkoitus.
Hah,
Eivät tunne minua kohtaan pelkoa ja vihaa:D
Siis se on kosketus, joka on sen verran napakka, että lapsi "herää". Monet lapset saavat hektisiä villeyskohtauksia ja heihin ei riitä puheääni. Huutamaan en rupea.
Olen kokeillut omaan päähäni voimakkutta ja takaan ettei satu.
Pahemman näköistä on esim. leukaperistä ottaminen ja kasvojen kääntäminen oman naaman suuntaan ja sitten huudetaan. Tai tämä väkisin kiinnipitäminen. Luunapissa lapsi säilyttää kuitenkin vapautensa ja itsemääräysoikeutensa liikkumisen suhteen.
Toki monia lapsia voi varmasti hallita ilman näitä luunappejakin. Minulla on viisi lasta ja kahden kohdalla tätä olen harkitusti ja harvoin harjoittanut.
En totisesti ota mitää wt-viittaa harteilleni tästä. Koulutettu olen ja lapsenikin nykyään.
Toivottavasti sinäkin saat luunappeja aina kun käyttäydyt jonkun mielestä typerästi. Sinuna pyytäisin ihan vaan reilusti anteeksi niiltä kahdelta lapseltasi, joihin olet noita lieviä pahoinpitelyitä kohdistanut. Oikeastihan olisit toki ansainnut niistä sakkotuomion, mutta piilorikollisuudeksihan nämä yleensä jäävät kuten muukin perheväkivalta.
Vielä ehdit ottaa aamulääkkeet, jos toimit nopeasti.
Tuostakin ansaitsisit luunapin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten pahoinpitelemistä se on.
Se on juridisesti juuri sitä. Laissa kiellettyä ja rangaistavaksi asetettua toimintaa.
On lapsia jotka riehuu ja riehuu eivätkä usko mitään sanomisia tai aresteja. Pieni tukistaminen ei tapa lasta. Kyllähän eläimetkin hellästi näykkäisevät pentujaan muristen, jos ne riehuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehoaahan se, siis jos tarkoituksena on saada lapsi tuntemaan pelkoa ja vihaa vanhempaansa kohtaan. Ja miten niin ei satu, satuttaminenhan on koko luunapin tarkoitus.
Hah,
Eivät tunne minua kohtaan pelkoa ja vihaa:D
Siis se on kosketus, joka on sen verran napakka, että lapsi "herää". Monet lapset saavat hektisiä villeyskohtauksia ja heihin ei riitä puheääni. Huutamaan en rupea.
Olen kokeillut omaan päähäni voimakkutta ja takaan ettei satu.
Pahemman näköistä on esim. leukaperistä ottaminen ja kasvojen kääntäminen oman naaman suuntaan ja sitten huudetaan. Tai tämä väkisin kiinnipitäminen. Luunapissa lapsi säilyttää kuitenkin vapautensa ja itsemääräysoikeutensa liikkumisen suhteen.
Toki monia lapsia voi varmasti hallita ilman näitä luunappejakin. Minulla on viisi lasta ja kahden kohdalla tätä olen harkitusti ja harvoin harjoittanut.
En totisesti ota mitää wt-viittaa harteilleni tästä. Koulutettu olen ja lapsenikin nykyään.
Oletko kuitenkin aivan varma, etteivät luunapit vaikuta suhteeseenne negatiivisesti? Luulisin että niiden kohdistuminen vain osaan lapsista saattaa luoda heidänkin välilleen kitkaa.
Ymmärrän sen, että on huomattavan erilainen tilanne antaa luunappi kun lapsi on villinä vs. tilanteessa jossa lapsi kyyhöttää vaikka valmiiksi lattialla itkien. Itselläni on kokemusta vain jälkimmäisen tyyppisistä tapauksista, mutta en voi kyllä muunlaisissakaan tilanteissa luunappia hyväksyä.
Tuo itse itselle annettu luunappi ei voi toimia minään vertailukohtana, lapsi on herkempi ja lisäksi itseensä kohdistuvaan tekoon osaa varautua.
En sanoisi että itsemääräämisoikeus liikkumiseen on varsinkaan lapsen kohdalla suurempi kuin itsemääräämisoikeus väkivallattomuuteen, liikkumista kun pitää pienen lapsen kohdalla kuitenkin rajoittaa aivan joka hetkenä, hieman harvemmin tietysti esim. tarttumalla kiinni mutta jatkuvasti esim. aidoilla, ovilla, vaunuilla, sylissä pitämisellä.
Lapsi on herkempi toki ja otin sen huomioon testatessani.
Uskokaa nyt jo, että se on vain havahduttaminen ikään kuin käsivarresta otto. Mutta siten tehokkaampi, että lapsi jää täysin vapaaksi.
Kiinnipidettävä lapsi rupeaa rimpuilemaan, luunapitettu(sic) lapsi on hetken vähän hämmentynyt ja sitten kuuntelee.
Lapset ovat aikuisia, yhtä lukioikäistä, kotona asuvaa lukuun ottamatta. Kaikki vaikutaa ihan hyvältä. Ovat paljon tekemisissä.
En aio ottaa tällaista esiin, tuskin edes muistavat tai mitenkään ainakaan muistelevat.
Karhunpalveluksen vain heidän suhteilleen tekisin, jos rupeaisin kaivelemaan parikymmentä vuotta sitten tapahtunutta tyyliin: sua mä näppäsin joskus päähän, mutta en sua...
Lapset miettivät näitä asioita aikuisina, vaikkeivat niitä haluaisi puheeksi ottaakaan. Varmasti miettivät sitä, kuinka et kasvattanut heitä tasavertaisina, vaan osa sai ”fyysisiä rangaistuksia” ja osa ei. Todennäköisesti miettivät vielä, että et ollut kovin hyvä kasvattaja kun jouduit tuollaisiin keinoihin tarttumaan. Näin minä ainakin ajattelen, vaikken minkäänlaista kaunaa sinänsä omia vanhempiani kohtaan tunnekaan. Luunapit ja tukistamiset eivät ole miellyttäviä lapsuusmuistoja, ja hoidankin itse asiat aivan eri tavalla.
Anoppi piti lapsen fyysistä kurittamista ihan normaalina asiana, mutta koiraan ei saanut koskea. Auta armias jos otit koiran suusta lapsen lelua pois niin että otit kuonosta kiinni. Ilmoitin kyllä anopille että jokaisesta luunapista ja tukkapöllystä mitä lapsiini kohdistaa, teen rikosilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin yliarvioidaan lapset. Muistakaa, että ne ovat kehittymättömiä ja aika tyhmiä. Muutkin eläinlajit käyttävät fyysisyyttä kasvattaessaan jälkeläisiään eikä ihmislapsi mitään pelkkää puhetta aina tajua. En tarkoita, että pitäisi satuttaa, mutta joskus se pelkkä lässytys ei vaan riitä.
Vierailija kirjoitti:
Tehkääpä itellenne luunappi. Sattuuko? Ei todellakaan.
Muistan lapsesta asti vieläkin ihan hyvin, että kyllä sattuu. Sattuu vielä aikuisenakin, jos se oikeaan kohtaan napsahtaa. Sitä paitsi, jotta tilanne olisi verrattavissa, aikuiselle se luunappi pitäisi tulla 200kg jättiläisen antamana. Lainsäädäntö lievien pahoinpitelyiden osalta ei taida silti edes edellyttää, että teon pitäisi erityisen paljon sattua.
Vierailija kirjoitti:
Äitini antoi minulle luunappeja ja tukkapöllyä usein, kun olin pieni. Selkäänikin sain joskus. Ei tuntunut tosiaankaan kivalta mikään noista, hyvin on jäänyt mieleen epäoikeudenmukaisuuden tunne ja häpeä. Ei niistä mitään muuta oppinut, kuin sen että joskus äidin pinna on tiukemmalla kuin toisinaan, eli aina pitää vähän pelätä ja olla varuillaan... Omaa lastani en kurita fyysisesti enkä koskaan aio.
Et kerro, että saitko luunappia huvikseen vai syystä?
Millaisen aikuisen elämä on pilalla jos on saanut luunappia ollessaan itse vaikea ja ilkeä lapsi? Kaikkea te jaksatte ahdistumisellenne käyttää tekosyynä.
Tästäkin ketjusta huomaa miten kaikkien ei kannata lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimustuloksesta ja tämän ketjun peukutuksista päätellen yllättävän moni suomalainen ”kasvattaja” on väkivaltaan taipuvainen ja lakia halveksuva pikkurikollinen.
Luunappi ei ole mikään rikollinen teko.
Ei edes nyrkki naamaan ole, jos sen tekee toista satuttamatta. Aseta käsi nyrkkiin ja kosketa poskeasi? Sattuuko?
Miten se on niin vaikea ymmärtää, että etusormella näpsätys päälakeen ei ole maailmanloppu.
Satuttaminen on ja siihenkin voi voimakkailla sormilla pystyä ihan pahastikin.
Kyllä se nyt vaan on juridisesti lievä pahoinpitely. Kokeile harjoittaa tuollaisia ”kasvatusmetodeja” julkisella paikalla tai jonkun poliisin edessä, niin tulet huomaamaan.
Lakikirja ei tunne edes termiä luunappi.
Lapselle tarkoituksellisesti kipua aiheuttaminen on kielletty ja tämä voi tietysti tapahtua luunapilla. Usein tuomiossa on mainittu juuri tukistaminen ja luunapit.
Pidä kuitenkin erillään teon satuttavuus ja juridiikan termit.
Tuntemani poliisi muuten antaa usein pienen luunapin pojalleen.
Antamani luunappi on aivan sama kuin koskettaisin vähän voimakkaammin sormella ilman luunappiotetta. Tajuaa pysähtyä ja kääntyä puoleeni. Sitten voimme keskustella tilanteesta.
Olen tehnyt useastkin julkisilla paikoilla eli mitä siitä?
”Itä-Uudenmaan poliisilaitos muistuttaa tiedotteessaan, että kaikenlainen lapsen ruumiillinen kurittaminen on rikos.
- Tukistaminen, töniminen, lyöminen, läpsiminen, potkiminen, luunapit ynnä muut ovat siis pahoinpitelyä oikeudellisesta näkökulmasta yhtä kaikki, kirjoittavat vanhempi konstaapeli Linnea West ja poliisin sosiaalityöntekijä Mona Hyvönen”
Lähde: Uusi Suomi 26.6.2015
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini antoi minulle luunappeja ja tukkapöllyä usein, kun olin pieni. Selkäänikin sain joskus. Ei tuntunut tosiaankaan kivalta mikään noista, hyvin on jäänyt mieleen epäoikeudenmukaisuuden tunne ja häpeä. Ei niistä mitään muuta oppinut, kuin sen että joskus äidin pinna on tiukemmalla kuin toisinaan, eli aina pitää vähän pelätä ja olla varuillaan... Omaa lastani en kurita fyysisesti enkä koskaan aio.
Et kerro, että saitko luunappia huvikseen vai syystä?
Millaisen aikuisen elämä on pilalla jos on saanut luunappia ollessaan itse vaikea ja ilkeä lapsi? Kaikkea te jaksatte ahdistumisellenne käyttää tekosyynä.
Karmeaa, että sinullakin on ilmeisesti lapsia.
Oletko kuitenkin aivan varma, etteivät luunapit vaikuta suhteeseenne negatiivisesti? Luulisin että niiden kohdistuminen vain osaan lapsista saattaa luoda heidänkin välilleen kitkaa.
Ymmärrän sen, että on huomattavan erilainen tilanne antaa luunappi kun lapsi on villinä vs. tilanteessa jossa lapsi kyyhöttää vaikka valmiiksi lattialla itkien. Itselläni on kokemusta vain jälkimmäisen tyyppisistä tapauksista, mutta en voi kyllä muunlaisissakaan tilanteissa luunappia hyväksyä.
Tuo itse itselle annettu luunappi ei voi toimia minään vertailukohtana, lapsi on herkempi ja lisäksi itseensä kohdistuvaan tekoon osaa varautua.
En sanoisi että itsemääräämisoikeus liikkumiseen on varsinkaan lapsen kohdalla suurempi kuin itsemääräämisoikeus väkivallattomuuteen, liikkumista kun pitää pienen lapsen kohdalla kuitenkin rajoittaa aivan joka hetkenä, hieman harvemmin tietysti esim. tarttumalla kiinni mutta jatkuvasti esim. aidoilla, ovilla, vaunuilla, sylissä pitämisellä.