Antaisitko anteeksi, jos lapsesi hukkuisi isovanhempien valvonnassa?
Suomessa kävi sellainen tapaus, että isovanhemmat joutuivat palaamaan retkeltä ilman lapsenlasta, koska tämä hukkui reissussa. Muistaakseni isovanhemmat joutuivat sairaalahoitoon.
Vanhemmillekin asia on tietysti hirmuisin järkytys. Mutta voisitko antaa tuota koskaan anteeksi vai menettäisitkö lapsen lisäksi myös tämän isovanhemmat?
Kommentit (26)
Aika paha.
Tietysti syyllistäisin heitä samanlailla kuin itseänikin, jos niin olisi tapahtunut minun valvonnassa.
Mutta koska tuollaisia onnettomuuksia tapahtuu ja niihin ei voi aina vaikuttaa vaikka kuinka olisi vastuullinen ja varovainen niin ennen pitkään antaisin anteeksi. Aikaa siinä varmasti menisi, mutta silti.
En antaisi, todennäköisesti tappaisin ja polttaisin talon, juoppo vaari on ainut isovanhempi jäljellä.
Sitä ei kyllä tapahdu että saisi viedä meidän lasta minnekään.
Ei tarvitse miettiä minun tuota. Isovanhemmat eivät ikinä veisi lapsiani uimaan.
Omille vanhemmille kyllä, appivanhemmille en.
Tapaturmia sattuu aina. Se olisi ikävää jos sattuisi isovanhempien vastuuvuorolla. Luulen että he eivät pystyisi ikinä antamaan anteeksi itselleen.
En voisi antaa anteeksi itselleni enkä heille.
Riippuu kovasti olosuhteista. Vaikeaa se olisi, mutta jos ei mitään laiminlyöntiä olisi tapahtunut, ajan kanssa enköhän.
En, en nimittäin itselleni. Täysissä järjissäni en ikinä luottaisi isovanhempiin uimavalvojina. Meillä on kerran ollut hätätilanne, jossa poika luultavasti olisi kuollut ellen minä olisi huomannut äänetöntä hätää ja mies olisi niin vahva uimari. En usko että isovanhemmista kukaan olisi pystynyt poikaa siinä tilanteessa pelastamaan, luultavasti en edes minä yksin (yrityksessä olisi voinut käydä niin että pelastaja olisi hukkunut mukana).
Lapset on aina vanhempiesa vastuulla, joten miksi syyttäisin isovanhempia siitä, että en itse viitsinyt viedä lasta uimaan?
En luota 100% isovanhempien valvontaan edes pihalla (autotie vieressä), joten itselleni en kyllä antaisi anteeksi. Olisin antanut lapset sellaisten hoitoon vesialueelle, joiden kykyyn vahtia en luota.
Oma osansa on toki isovanhemmilla meidän tapauksessa. Heidän pitäisi itsekin huomata ja tiedostaa omat rajat. Jos ei jaksa juosta ja uida vieressä, niin silloin ei viedä lasta uimaan.
Onnettomuuksia toki sattuu, sitä en väitä. Meidän isovanhempien kohdalla ne vain olisivat aika todennäköisiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on aina vanhempiesa vastuulla, joten miksi syyttäisin isovanhempia siitä, että en itse viitsinyt viedä lasta uimaan?
Lapsi on hoitajan vastuulla. Päiväkodissa lapsi on päiväkodin vastuulla jne.
Tietysti vanhempi vastaa siitä, että on valinnut asiallisen hoitajan.
Meillä muuten isovanhemmat tekevät lapsieni kanssa kaikenlaista kivaa ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettemme me viitsisi.
Lasten on kiva olla muidenkin (varsinkin rakastavien) ihmisten kanssa kuin vanhempiensa.
Sääli, että sinun kohdallasi näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Omille vanhemmille kyllä, appivanhemmille en.
Sama minulla. Omat vanhemmat ovat luotettavia ja todella tarkkoja aina lapsen turvallisuudesta. Miehen vanhemmat ovat taas välillä todella välinpitämättömiä ja tyhmiä lapsen turvallisuuden suhteen. Omien vanhempien kohdalla uskoisin, että kyse on vain onnettomuudesta. Miehen vanhemmat voisivat aiheuttaa hukkumisen ihan omalla toiminnallaan. Tästä saatiin jo huolestuttava esimerkki yhteisellä lomalla, kun lapsi meni edeltä uimaan mummun kanssa. Kun pääsin altaalle, lapsi räpiköi ilman kellukkeita altaassa, jossa jalat ei yötä pohjaan ja mummu luki kirjaa aurinkotuolissa. Joo, lapsi oli kyllä oppinut viikkoa aiemmin uimakoulussa uimaan, mutta ei se taito vielä niin varma ole moneen vuoteen, että voisi vaan lukea kirjaa. Mummu taas ei nähnyt omassa toiminnassa mitään vikaa.
Kyllä. En halua uskoa, että isovanhemmat hukuttaisivat lapsia tai yhtään lasta tahallaan. Ja varmasti olisivat loppuikänsä allapäin ja häpeissään asiasta. Mutta totta kai voin viisastella olosuhteilla ja tilannekohtaisella harkinnalla. Jos isovanhemmat olisivat saattaneet lapsen (tai lapset) vaaraan, kohtalokkain seurauksin siksi, että ovat olleet esimerkiksi hyvin voimakkaassa humalatilassa, niin anteeksi antaminen on jo huomattavasti vaikeampaa, ellei täysin mahdotonta.
Tänään oli maikkarin aamuteeveessä kaksi ammattimaista hengenpelastajaa kertomassa kuinka vaikeaa on huomata, jos joku on hukkumassa. En edes laittaisi isovanhempia vahtimaan lapsia uimarannalle.
Hmmmm....meinasin sanoa, että en antaisi, mutta sitten aloin miettiä, syyttäisinkö heitä tavallaan alun alkaenkaan... koska miksi kuvittelisin, että he valitsivat antaa lapse hukkua? Meillä ei olla sellaisia, sen tiedän. Mutta ongelma saattaisi syntyä siitä, että HE eivät kestäisi vihaani lapsen menettämisestä, enkä ole varma haluaisinko edes kokeilla kenenkään syyllisen kestokykyä siitä, vai jättäisinkö armeliaasti rauhaan.
Poliisit ovella kirjoitti:
Suomessa kävi sellainen tapaus, että isovanhemmat joutuivat palaamaan retkeltä ilman lapsenlasta, koska tämä hukkui reissussa. Muistaakseni isovanhemmat joutuivat sairaalahoitoon.
Vanhemmillekin asia on tietysti hirmuisin järkytys. Mutta voisitko antaa tuota koskaan anteeksi vai menettäisitkö lapsen lisäksi myös tämän isovanhemmat?
Aina on annettava anteeksi. Joskus se voi viedä aikaa, mutta siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Tänään oli maikkarin aamuteeveessä kaksi ammattimaista hengenpelastajaa kertomassa kuinka vaikeaa on huomata, jos joku on hukkumassa. En edes laittaisi isovanhempia vahtimaan lapsia uimarannalle.
Hukkuminen on ns. hiljainen hukkuminen. Ei siinä räpiköidä ja huudeta apua niinkuin elokuvissa.
En, ja tiedostaen tämän lapset ei lähde rannalle muiden kuin minun tai isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin anteeksi. SItä en tiedä antaisinko itselleni anteeksi, että olin luottanut lapsen uimaan isovanhempien kanssa. Mutta jos/kun isovanhemmat ei olisi mihinkään selkeään tahalliseen huolimattomuuteen syyllistyneet, esim. olleet juovuksissa, niin en sinänsä heitä voisi syyttää.
Ai sekö on anteeksiantamaton syy, jos isovanhemmat ovat olleet juovuksissa?
Mun mielestä pahempi syy on se, että vastuuton äiti ei ole ollut paikalla.
Antaisin anteeksi. SItä en tiedä antaisinko itselleni anteeksi, että olin luottanut lapsen uimaan isovanhempien kanssa. Mutta jos/kun isovanhemmat ei olisi mihinkään selkeään tahalliseen huolimattomuuteen syyllistyneet, esim. olleet juovuksissa, niin en sinänsä heitä voisi syyttää.