Lapseni kertoi tulleensa uskoon
Lapseni palasi äskettäin rippileiriltä, jossa hän oli viihtynyt erittäin hyvin. Eilen hän kertoi minulle tulleensa leirillä uskoon ja aloittavansa syksyllä isoskoulutuksen. Nyt hän on ollut suunnilleen joka päivä uusien riparikaveriensa kanssa milloin missäkin ja tulossa on jotkin riparimuistelotkin lähiaikoina.
En ole itse mitenkään uskonnollinen, mutta hyväksyn tietenkin sen, että muut ihmiset saavat olla. Pelkään vain sitä romahdusta, joka saattaa seurata kun huomaa, ettei se olekaan oikeaa. Lapseni on ollut koulukiusattu eikä hänellä ole ollut erityisen paljon ystäviä, joten pelkään, että hän nyt rakentaa liikaa vain tuon uskon varaan. Hän sanoi jopa, että saattaisi olla kiinnostunut lukion jälkeen pyrkimään teologiseen tiedekuntaan, joka nyt ainakin olisi ihan hullu ja lyhytnäköinen päätös.
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia? Voiko noin nuorilla usko mennä pahastikin yli? Lapsi kertoi, että leirillä oli rukoushetken aikana saatu jopa profetia.
Kommentit (45)
Nuori kaipaa vain eheytystä ja hellää ohjausta. Kunnon homosteluhoito ensin ja sitten rasvaista pornoa eri genreistä. Jos ei tokene niin koivuvitsalla sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ole iloinen, kirkolla toiminta on hieman erilainen kuin vapaissa suunnissa, joten voit ainakin olla varma että mitään "Jumalan vihaa" ei päähän taota. Hyvä juttu vain, kirkon toimintaan kannataa osallistua, jos vaan tuntuu omalta, mahdollisuuksia on vaikka mihin mm. kehitysapu. Olisin ylpeä.
Tämän riippuu ihan yksittäisistä henkilöistä. Olin itse isoskoulutuksessa ym. 2000-luvulla ja opetus oli todella väkevää ja paikoitellen hurjaakin - näin jälkeenpäin ajatellen. Maailmanloppu oli usein aiheena nuortenilloissa ainakin kun yksi tietty henkilö niitä piti.
Olen tullut uskoon jo lapsena. Paras turva , minkä tässä elämässä voi saada.
Vierailija kirjoitti:
olisit onnellinen lapsesi puolesta koska hän saa ikuisen elämän :)
Raamatun mukaan helvetin tulikin on ikuinen.
Ole iloinen, kirkolla toiminta on hieman erilainen kuin vapaissa suunnissa, joten voit ainakin olla varma että mitään "Jumalan vihaa" ei päähän taota. Hyvä juttu vain, kirkon toimintaan kannataa osallistua, jos vaan tuntuu omalta, mahdollisuuksia on vaikka mihin mm. kehitysapu. Olisin ylpeä.