Lue keskustelun säännöt.
Suomessa yli kaksi kertaa enemmän lihavia kuin Ruotsissa
30.07.2018 |
Eikö tästä HS:n jutusta https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005773657.html ole vielä avausta av:llä? Jutussa on mm. tilasto, jonka mukaan suomalaisista lähes 28% ylittää lihavuusrajan BMI 30, kun Ruotsissa vastaavaan yltää vain reilut 12% ja Norjassa vielä hivenen vähemmän. Mitäs tästä tuumaatte, arvon mammat? Olemmeko me kehopositiivisempia?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalaisista myös 5% on vegaaneja, suomalaisista vain 0,5 %. Aina täällä ollaan jälkijunassa. Suomalaisilla vissiin geeneissä lihavuus? Ainakin av-laisten mukaan..
Tilastojen mukaan Ruotsissa syödään enemmän lihaa per henkilö kuin Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä saa aina lukea vaan milloinka joku lähtisi tekemään kattavaa analyysiä aiheesta ja selvittelemään niitä syitäkin?
Olisi kyllä mielenkiintoinen tutkimusaihe. Taustalla on varmaan niin biologisia, sosiaalisia kuin yhteiskunnallisiakin syitä. Laihuus on kuitenkin yksilötasolla kiinni ihmisen omasta päätöksestä, omasta arvomaailmasta ja motivaatiosta. Tiedän toki, ettei laihduttaminen ole helppoa.
Soopaa. Ei yksikään lihava tahdo olla lihava. Mikäli näin olisi, hoito olisi silloin psykoterapiaa. Kun se ei sitä ole, niin silloin kyse on biologiasta ja obesogeenisestä ympäristöstä, jossa ruokateollisuus vie lihavaa kuin pässiä narusta.
En minäkään halua olla tällainen narukäsi, muttakun en vaan jaksa salille mennä hommaamaan niitä lihaksia niin varmaan munkin olis vaan helpompi vedota johonkin narukäsigeeniin?
Suomalaiset ruokailutottumukset ovat ihan itäeurooppalaiset. Olen opiskellut sairaanhoitajaksi viime vuosina ja eri harkkapaikkojen perusteella todennut, että voe ihme. Ei kumma, että tätit painaa sata kiloa kun eväänä on jotain rahkoja, juustoleipiä, pullaa ja muuta sotkua. Jos joukosta joku syö salaattia, se on kummajainen.
Vierailija kirjoitti:
Eilen juuri katselin ruotsalaista sarjaa ja miehelle ihmettelin, että kuinka nuo on tuollaisia paksunaamoja, varsinkin miehet.
Mutta ap:n juttuun on vaikea ottaa kantaa, kun ei pääse lukemaan.
Hesarin linkkejä ei tosiaan saa auki, ellei ole Sanoma-tiliä.
Nuoret naiset 18-25 ikävuoteen asti ruotsalaisten kanssa tasoissa, sitten lihavampia kuin ruotsalaiset 35v asti. Sitten taas tasoissa 35-44v. Sen jälkeen suomalaisnaiset pyyhkäisevät selkeästi ohi eli ovat lihavampia kuin ruotsalaisnaiset.
Ovathan ruotsalaiset rakenteeltaankin hoikkaa, pitkäsääristä kansaa. Ei persjalkaista slaavilaista kuten me.
Harmi, että meille ei ole tullut niitä pitkäsääristen venäläisnaisten geenejä.
"tutkimusten mukaan auringon ottaminen on yhteydessä parempaan terveyteen, pienempään kuolleisuuteen ja pienempään painoon. Tämä tietysti saa suomalaisen itkemään, koska aurinko pelottaa, mutta totta tuo on kuitenkin."
Oletko ihan sekaisin? Auringonottaminen on kylläkin yhteydessä ihosyöpään. Sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen läski. Miksi olen läski. Koska syön liikaa.Miksi syön liikaa.Koska minulla on syömishäiriö. Miksi minulla on syömishäiriö.Koska minua käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi. Olen käynyt pitkän terapian ja se on helpottanut, mutta ei täysin.Aikaisemmin itsetuhoinen käytöksen oli pahempaa sillä minulla oli bulimia, nyt ahmimissyömishäiriö. Kyllä minä Tiedän miten syödään terveellisesti, Tiedän miten painoa hallitaan, mutta tulen aina olemaan läski, koska toivon että läski suojaa minua siltä että en koskaan joutuisi kokemaan sitä mitä koin lapsena.
suomalainenpaskasakki valkoroskamielenmaisemassaan turvonneen turtuneina olemassaolon itseaiheutetussa pahoinvoinnissa, siellä ei ole mitään kun silmiin katsotaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä saa aina lukea vaan milloinka joku lähtisi tekemään kattavaa analyysiä aiheesta ja selvittelemään niitä syitäkin?
Olisi kyllä mielenkiintoinen tutkimusaihe. Taustalla on varmaan niin biologisia, sosiaalisia kuin yhteiskunnallisiakin syitä. Laihuus on kuitenkin yksilötasolla kiinni ihmisen omasta päätöksestä, omasta arvomaailmasta ja motivaatiosta. Tiedän toki, ettei laihduttaminen ole helppoa.
Soopaa. Ei yksikään lihava tahdo olla lihava. Mikäli näin olisi, hoito olisi silloin psykoterapiaa. Kun se ei sitä ole, niin silloin kyse on biologiasta ja obesogeenisestä ympäristöstä, jossa ruokateollisuus vie lihavaa kuin pässiä narusta.
Ihmisellä ei ole vapata tahtoa suhteessa ruokateollisuuteen? Tai onko vain osalla, niillä, joilta painon pudottaminen onnistuu? Ei normaaliin elämään liittyviin päätöksiin, kuten riittävän vähäiseen ja terveelliseen syömiseen, tarvita psykoterapiaa.
Faktat puhuu toista: 95% epäonnistuu laihdutusyrityksissään ravitsemusterapeuttien (maisteri) opastuksella. Lääkäri opiskelee korkeintaan 5 op verran lihavuutta, eli heitä ei ainakaan voi sanoa lihavuuden eksperteiksi. Yksilöä ei oikein voi silloin syyllistää, jos meidän parhaat asiantuntijatkin epäonnistuvat näin pahasti. Terveellinen syöminen on silmänlumetta, jolla ihmiset saadaan kuluttamaan sitä mitä ruokateollisuus tahtoo. Mikä kellekin on terveellistä on geeneissä, mutta sitä tietoa harvalla on.
Vierailija kirjoitti:
Geenit
Muutama vuosikymmen sittet otetuista valokuvista on helppo huomata, että ihan tällä samalla geeniperimällä varustettu väestö oli hyvinkin hoikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsissa LCHF-liike on paljon vahvempi kuin Suomessa ja karppaaminen on valtiontasolla todettu turvalliseksi laihdutus- ja diabeteksen hoitomenetelmäksi myös raskauden aikana. Vaikka lääkärit harvoin suosittelevat karppausta julkisella, niin se kuitenkin löytyy ihan virallisista hoitosuosituksista. Ruotsalaiset ovat myös paljon sokeritietoisempia kuin suomalaiset ja vanhemmat ovat ihan oikeasti kiinnittäneet huomiota lasten sokerinsaantiin. Sitä en kyllä tiedä, meneekö siellä sama "10% lisättyä sokeria on vähän"-mantra läpi koulu- ja päiväkotiruoassa, mikä uppoaa suomalaisiin kuin kuuma veitsi rasvattomaan sokerijogurttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen juuri katselin ruotsalaista sarjaa ja miehelle ihmettelin, että kuinka nuo on tuollaisia paksunaamoja, varsinkin miehet.
Mutta ap:n juttuun on vaikea ottaa kantaa, kun ei pääse lukemaan.
Hesarin linkkejä ei tosiaan saa auki, ellei ole Sanoma-tiliä.
Nuoret naiset 18-25 ikävuoteen asti ruotsalaisten kanssa tasoissa, sitten lihavampia kuin ruotsalaiset 35v asti. Sitten taas tasoissa 35-44v. Sen jälkeen suomalaisnaiset pyyhkäisevät selkeästi ohi eli ovat lihavampia kuin ruotsalaisnaiset.
Ovathan ruotsalaiset rakenteeltaankin hoikkaa, pitkäsääristä kansaa. Ei persjalkaista slaavilaista kuten me.
Harmi, että meille ei ole tullut niitä pitkäsääristen venäläisnaisten geenejä.
Jaa, ei harmita yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä saa aina lukea vaan milloinka joku lähtisi tekemään kattavaa analyysiä aiheesta ja selvittelemään niitä syitäkin?
Olisi kyllä mielenkiintoinen tutkimusaihe. Taustalla on varmaan niin biologisia, sosiaalisia kuin yhteiskunnallisiakin syitä. Laihuus on kuitenkin yksilötasolla kiinni ihmisen omasta päätöksestä, omasta arvomaailmasta ja motivaatiosta. Tiedän toki, ettei laihduttaminen ole helppoa.
Soopaa. Ei yksikään lihava tahdo olla lihava. Mikäli näin olisi, hoito olisi silloin psykoterapiaa. Kun se ei sitä ole, niin silloin kyse on biologiasta ja obesogeenisestä ympäristöstä, jossa ruokateollisuus vie lihavaa kuin pässiä narusta.
Ihmisellä ei ole vapata tahtoa suhteessa ruokateollisuuteen? Tai onko vain osalla, niillä, joilta painon pudottaminen onnistuu? Ei normaaliin elämään liittyviin päätöksiin, kuten riittävän vähäiseen ja terveelliseen syömiseen, tarvita psykoterapiaa.
35 asti hoikkana, siitä asti lihoneena sanoisin että vapaa tahto on siinä ja siinä. Periaatteessa sellainen siis on, koska kukaan ulkopuolinen, ei edes ruokateollisuus, pakota kaloritiheää ruokaa isoja määriä kenenkään kurkusta alas.
Mutta mutta. Kun kerran lihoo, laihtuu, lihoo taas, niin asiat mutkistuvat. Esim minä kun ekan kerran laihdutin, totesin että helppo juttu. Kun aloin noudattaa valitsemaani menetelmää, paino laski juuri niin kuin laskennallisesti pitikin, motivaatio ja itsekuri oli kova. Ja ne piti. Nyt jälkeenpäin hävettää, että esim. äidilleni joka oli ollut aikuisikänsä ylipainoinen, möykkäsin tässä vaiheessa ylimielisesti, kuinka se vaatii vain motivaatiota ja on ihan helppo asia.
Osui vaan sitten ylimielisyys omaan nilkkaan, koska en osannut olla tarpeeksi varuillani painon kertymisen suhteen kun lopetin dieetin. Vähitellen paino kertyi takaisin, mutta ajattelin, että no problem, laihdutushan on kuitenkin helppo ja suoraviivainen prosessi. Vaan eipä enää ollut. Nyt siit tuli kamalia oloja monella tapaa, lisäksi mielestä oli tullut jotenkin "kiero". Siinä missä ekalla kertaa sitä vaan meni kuin kone kohti tavoitetta, eikä ongelmia, nyt mieli oli kuin alkoholistin juomaan houkuttava mieli. "Joo, kyllä minä lopetan, mutta TÄNÄÄN tekosyyllä x, vähän poikkean dieetistä"... Syöminen alkoi olla kuin riippuvuuskäytöstä, ja koin ettei mulla ole enää tahdolla siihen kontrollia, koska itse tahto vaihteli. Saatoin aamulla haluta laihtua, iltapäivällä taas että no jaa, aika sama, en haluakaan, en ainakaan tänään. Patrik Borgilta sitten luinkin, että aika usein laihduttajan ajatukset on hyvin lähellä syömishäiriöistä, eikä hänellä siksi ole täyttä tietoista kontrollia syömisiinsä ja painoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä saa aina lukea vaan milloinka joku lähtisi tekemään kattavaa analyysiä aiheesta ja selvittelemään niitä syitäkin?
Olisi kyllä mielenkiintoinen tutkimusaihe. Taustalla on varmaan niin biologisia, sosiaalisia kuin yhteiskunnallisiakin syitä. Laihuus on kuitenkin yksilötasolla kiinni ihmisen omasta päätöksestä, omasta arvomaailmasta ja motivaatiosta. Tiedän toki, ettei laihduttaminen ole helppoa.
Soopaa. Ei yksikään lihava tahdo olla lihava. Mikäli näin olisi, hoito olisi silloin psykoterapiaa. Kun se ei sitä ole, niin silloin kyse on biologiasta ja obesogeenisestä ympäristöstä, jossa ruokateollisuus vie lihavaa kuin pässiä narusta.
En minäkään halua olla tällainen narukäsi, muttakun en vaan jaksa salille mennä hommaamaan niitä lihaksia niin varmaan munkin olis vaan helpompi vedota johonkin narukäsigeeniin?
Obesogeeninen ei tarkoita geenejä. Obesogeeninen tarkoittaa lihavuutta ruokkivaa ympäristöä. Narukäsigeeneille ei voi mitään. Osa ihmisistä ei hyödy tippaakaan liikunnasta. Osa hyötyy paljon. Etenkin hapenoton suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"tutkimusten mukaan auringon ottaminen on yhteydessä parempaan terveyteen, pienempään kuolleisuuteen ja pienempään painoon. Tämä tietysti saa suomalaisen itkemään, koska aurinko pelottaa, mutta totta tuo on kuitenkin."
Oletko ihan sekaisin? Auringonottaminen on kylläkin yhteydessä ihosyöpään. Sekopää.
Tämä on juuri niin suomalaista.
Ihan sekoa siis omg, aurinko = murha. :D terv, suomalainen.
Mene katsomaan pubmedista, auringon ottaminen on oikeasti yhteydessä parempaan terveyteen, ei huonompaan, ja huomattavasti pienempään kuolleisuuteen.
Suomalaiset on tuollaisia, mussuttaa megaterveellistä ruisleipää margariinilla jossakin kolossa aurinkoa piilossa, täristen pelosta, ihmettelee miksi on lihava, väsynyt ja sairas, suolikin tipahti ulos, kun ibs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit
Muutama vuosikymmen sittet otetuista valokuvista on helppo huomata, että ihan tällä samalla geeniperimällä varustettu väestö oli hyvinkin hoikkaa...
Aika monta vuosikymmentä sitten.
Ruotsissa diabetesta hoidetaan ihan virallisesti vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Suomessa terveysviranomaiset ohjeistavat puputtamaan leipää entiseen malliin ja lääkityksellä laskemaan verensokeria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella erikoista, mutta en sitten tiedä onko se vain meidän ruokakulttuuri.
- Kun syödään makaronilaatikkoa, sitä lapataan koko lautanen täyteen.
- Näin kesällä makkaraa ja jäätelöä kuluu paljon, samoin yleisesti bisseä ja siidereitä.
- Toisin kuin monissa muissa maissa, meillä noudatetaan 5 aterian ruokarytmiä sen lisäksi että meillä on isot annoskoot. Jo lapsesta asti tuputetaan ja sanotaan oikein että syökää nyt navat ja mahat täyteen --> täyteen ei saisi edes syödä.
-Meillä on kaksi lämmintä ateriaa ja ne ovat yleensä kunnon ruokaa, hyvin riittäisi kyllä yksi ja toinen olisi kevyt ruoka, esim. ruokaisa salaatti.
-Syömme paljon lihaa, pitäisi lisätä kasviksia ruuan sekaan ja yrittää täyttää mahaa myös kasviproteiinilla.
- Sitten kaikki mättöruoka ja herkut
- Kaikkialle mennään aina autolla. Kaverini oli Hollannissa viikon, ja huomasi että kaikkialle poljettiin pyörällä. Autoa käytettiin vain oikeasti pitkille matkoille. Suomessa mennään autolla alle kilometrikin matkoja.
- Kaikenikäisillä hyötyliikunta on vähäistä. Sitten sitä korvataan käymällä pari kertaa viikossa jumpassa. Tätä tapahtuu jo lapsilla. Huomaan jopa siskostani kuinka hänelle on ongelma pyöräillä, aina pitäisi olla autolla heittämässä kun "ei jaksa pyöräillä/kävellä". Meillä on neljä vuotta ikäeroa, olen siis vanhempi.
- Nuoret ovat usein vain hengaamassa ja istumassa energiajuomat käsissä, käydään hesessä jne.
- Epäterveellinen ruoka on monesti halvempaa
Tällainen kombo, en yhtään ihmettele että Suomi on lihava kansa.
Olemme enemmän amerikkalaisia kuin amerikkalaiset itse. Lisäksi hyvä testikenttä kaikenmaailman rokote- ja ruokatesteille. Mikään ei muutu niin pitkään kun ihmisiä syytetään lihavuudesta. Tiedetään erinomaisesti, että osalla ihmisiä kropan biokemia menee sekaisin stressistä ja paskaruoasta, jota täällä syötetään terveysruokana. Muutos lähtee politiikasta ja ruokateollisuudesta. Sitä tuskin tapahtuu, vaan sama Pekka Puskan tarina jatkuu vuosikymmeniä, kunnes jostain muualta vyöryy faktat tiskiin. Esimerkiksi välimeren ruokavaliota kehutaan hirveästi, mutta kas kummaa, siellä lapset vasta lihavia ovatkin. Eli sekin hyöty selittyy sosioekonomisella statuksella ja stressittömyydellä niiden onnekkaiden kohdalla joilla on sielläpäin hyvä terveys.
Välimeren maissa syödään nykyään myös roskaruokaa. Siis lapset syövät.
Vierailija kirjoitti:
Ruotsissa LCHF-liike on paljon vahvempi kuin Suomessa ja karppaaminen on valtiontasolla todettu turvalliseksi laihdutus- ja diabeteksen hoitomenetelmäksi myös raskauden aikana. Vaikka lääkärit harvoin suosittelevat karppausta julkisella, niin se kuitenkin löytyy ihan virallisista hoitosuosituksista. Ruotsalaiset ovat myös paljon sokeritietoisempia kuin suomalaiset ja vanhemmat ovat ihan oikeasti kiinnittäneet huomiota lasten sokerinsaantiin. Sitä en kyllä tiedä, meneekö siellä sama "10% lisättyä sokeria on vähän"-mantra läpi koulu- ja päiväkotiruoassa, mikä uppoaa suomalaisiin kuin kuuma veitsi rasvattomaan sokerijogurttiin.
Tämä on totta! Nyt vasta käsitin. Täälläkin lihavuustrendi taittui karppaustrendin vuoksi ja näkyin 2012 FinRiskissä, mutta kun viralliset tahot sai karppauksen näyttämään pahalta, ihmiset lopettivat karppauksen kun pelkäsivät sydäriä ja ties mitä kun siitä niin hirveästi peloteltiin. Lääkäreistä lähtien. Ruotsissa ei karppaus on sallittu vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit
Muutama vuosikymmen sittet otetuista valokuvista on helppo huomata, että ihan tällä samalla geeniperimällä varustettu väestö oli hyvinkin hoikkaa...
Niinpä. Ja kuulemma perunaa ja leipää ynnä muuta tänä päivänä kammottua hiilaria syötiin vielä nykyistäkin enemmän. Koska useimmilla ei ollut edes rahaa täyttää mahaansa millään lihoilla ja vihanneksilla, joten niitä syötiin vain vähän ja halpaa pottua ja leipää paljon. Silti ihmiset olivat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta normaalipainoisia.
Olemme enemmän amerikkalaisia kuin amerikkalaiset itse. Lisäksi hyvä testikenttä kaikenmaailman rokote- ja ruokatesteille. Mikään ei muutu niin pitkään kun ihmisiä syytetään lihavuudesta. Tiedetään erinomaisesti, että osalla ihmisiä kropan biokemia menee sekaisin stressistä ja paskaruoasta, jota täällä syötetään terveysruokana. Muutos lähtee politiikasta ja ruokateollisuudesta. Sitä tuskin tapahtuu, vaan sama Pekka Puskan tarina jatkuu vuosikymmeniä, kunnes jostain muualta vyöryy faktat tiskiin. Esimerkiksi välimeren ruokavaliota kehutaan hirveästi, mutta kas kummaa, siellä lapset vasta lihavia ovatkin. Eli sekin hyöty selittyy sosioekonomisella statuksella ja stressittömyydellä niiden onnekkaiden kohdalla joilla on sielläpäin hyvä terveys.