Varaton kuolinpesä, auton myynti ja ajoneuvovero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjassa auton arvo on määritelty 150. Kelle minä nyt toimitan tuon satasen jonka autosta sain?

Maksat sillä ajoneuvoveron. Uudellen rekisteröinti/katsastus ei onnistu, ennen kuin kaikki ajoneuvoverot on maksettu. Samoin poliisi voi tyssätä ajon ja ottaa kilvet.

Ok. Eli perintäfirmat eivät varmaan ole tuon satasen perään.

Jos muita velkojia, niin totta kait ovat. Se raha jaetaan velkojen suhteessa velkojille.

Mutta jos ainut velkoja ajoneuvovero, rahat sinne.

Onpa monimutkainen provo. Täytyy olla paljon aikaa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjassa auton arvo on määritelty 150. Kelle minä nyt toimitan tuon satasen jonka autosta sain?

¨

Provolta vaikuttaa koko homma, mutta kuolinpesän, eli isäsi pankkitilillehän se kuuluu.

Tili lopetettiin aikoja sitten tarpeettomana tietenkin. Vienkö satasen ensimmäiselle perintäfirmalle, joka perukirjassa mainitaan vai säilytänkö siihen asti kunnes joku tulee kyselemään?

Eli siis provo.

Milläpä nyt esität velkojille, että kuolinpesä on varaton, jos sinulla ei ole näyttää pesän tiliotetta.

Pankki toimittaa vainajan tiliotteen kuolinpäivältä. Sen jälkeen tilin voi sulkea, jos sillä ei ole rahaa eikä sitä muuten tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjassa auton arvo on määritelty 150. Kelle minä nyt toimitan tuon satasen jonka autosta sain?

Niin miten onnistuit myymään auton joka ei ole sinun nimissäsi?

Olen kuolinpesän ainoa osakas.

Mutta miten onnistut myymään auton, jossa ajoneuvovero on maksamatta. Autohan on käyttökielossa, kunnes verot on maksettu.

Kysyy toinen ihmettelijä.

Ilmoitusosa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjassa auton arvo on määritelty 150. Kelle minä nyt toimitan tuon satasen jonka autosta sain?

Niin miten onnistuit myymään auton joka ei ole sinun nimissäsi?

Miksi te kuvittelette, että kuolinpesän nimissä oleva auto on vaikea myydä?

Myytiin äidin kuolinpesän nimissä ollut auto 2/2018. Kuolinpesän osakas allekirjoitti ilmoitusosan, auton ostaja antoi rahat kouraan ja lähti autolla ajamaan. Otti auton sitten omiin nimiinsä. Ei se sen vaikeampaa ole. Samoin tehtiin isoisän kuolinpesän nimissä olevalle autolle - kuolinpesän osakas allekirjoitti ilmoitusosan, ostaja antoi rahat ja rekisteröi auton omiin nimiinsä. Katsastuskonttorilla ei kysellä perukirjoja, kun kuolinpesän auto rekisteröidään uuden omistajan nimiin. Toki meillä oli velattomat kuolinpesät eli meidän ei onneksi tarvinnut selvitellä, että kelle velkojista rahat tungetaan.

Kuolinpesän hoitaminen on ylipäätään vaikeaa tai helppoa. Kaikki riippuu pesän osakkaista. Teillä oli sopuisa pesä ja silloin on helppoa myydä vaikka jäätä eskimoille. Hyvä juttu siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjassa auton arvo on määritelty 150. Kelle minä nyt toimitan tuon satasen jonka autosta sain?

¨

Provolta vaikuttaa koko homma, mutta kuolinpesän, eli isäsi pankkitilillehän se kuuluu.

Tili lopetettiin aikoja sitten tarpeettomana tietenkin. Vienkö satasen ensimmäiselle perintäfirmalle, joka perukirjassa mainitaan vai säilytänkö siihen asti kunnes joku tulee kyselemään?

Eli siis provo.

Milläpä nyt esität velkojille, että kuolinpesä on varaton, jos sinulla ei ole näyttää pesän tiliotetta.

Pankki toimittaa vainajan tiliotteen kuolinpäivältä. Sen jälkeen tilin voi sulkea, jos sillä ei ole rahaa eikä sitä muuten tarvita.

Joopa joo, hautajaiset ja perunkirjoittajan palkkion on joku ystävällinen sielu maksanut käteisellä.

Ja yleensä kuoleman jälkeen tulee kuolinpesälle vielä nippu laskuja, kuten vuokra, sähkö, vesi, puhelin, vakuutus ja saattaa tulla veronpalautusta tai eläkekin.

Mutta tämä on tietysti ollut sossun asiakas ja sossu maksanut suoraan kaikki laskut, muuten vaan omaisuutta on sattumalta satasen auton verran ja satatuhatta pikavippivelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos pesässä on enemmän velkaa kuin omaisuutta, ei sitä ole mitään mieltä ottaa vastaan (paitsi poikkeustapauksessa, että pesällä on jotain, jonka saamisen katsoo itse kaikkien velkojen väärtiksi; ehkä tyyliin upea tontti hyvässä paikassa, josta ei enää saa tontteja juuri edes rahalla).

Mikäli pesää ei ota vastaan, ei siitä voi mitään myydäkään, vaan kaiketi velkojen kattamiseksi aikanaan tulee huutokauppa.

Huutokauppa järkätään vasta kun omaisuutta on tarpeeksi paljon. Kukaan velkoja ei ala huutokaupalla myydä koti-irtaimostoa tai rämää autoa. Niistä saadut rahat kun menee ilmoituksiin ym. käytännön kuluihin. Tiedän koska näin kävi isäni kuollessa. Velkojat tyytyi siihen että velat meni heille tappioksi. Isäni vähäinen omaisuus jäi meille lapsille, kukaan velkoja ei niitä halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velat ei periydy.

Auton verorästit on tosin maksettava, ennenkuin sitä saa laillisesti liikenteeseen.

ai meinaatko että perilliset voi ottaa kaiken omaisuuden vastaan ja jättää velat hoitamatta?

Käytännössä kyllä jos vainajalla oli velkaa paljon ja omaisuutta todella vähän. Ei yksikään velkoja lähde myymään mitättömän arvoista omaisuutta saadakseen omaa, ehkä kympeissä laskettavaa osuuttaan. Se vaan ei ole järkevää, koska omaisuuden realisoiminen ja jakaminen maksaa. Lopulta voi käydä jopa niin, ettei omaisuuden myynnistä saada katettua edes siihen meneviä kuluja. Joten velkoja voi joutua maksumieheksi.

Jos olet koskenut pesään niin onneksi olkoon, velat periytyvät sinulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perukirjassa auton arvo on määritelty 150. Kelle minä nyt toimitan tuon satasen jonka autosta sain?

Niin miten onnistuit myymään auton joka ei ole sinun nimissäsi?

Olen kuolinpesän ainoa osakas.

Mutta miten onnistut myymään auton, jossa ajoneuvovero on maksamatta. Autohan on käyttökielossa, kunnes verot on maksettu.

Kysyy toinen ihmettelijä.

Miksei onnistuis? Jos ostajalle kertoo verorästeistä ja tämä katsoo silti kaupan kannattavaksi ja ostaa auton. Ostajan asia on sitten maksaa verot jotta pääsee ajelemaan autollaan. Jos ei maksa niin sitten ei aja. Se ei ole enää myyjän asia. Riittää, että kertoo verorästeistä, mielellään kirjallisesti, niin ostaja ei pääse myöhemmin väittämään ettei tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet koskenut pesään niin onneksi olkoon, velat periytyvät sinulle

Käytännössä velat periytyy vain jos osakas saa haltuunsa arvokasta omaisuutta ja velkaa. Tuolloin osakas joutuu maksamaan velat ottaessaan omaisuuden. Mutta jos pesässä on omaisuutta vain nimeksi niin ei yksikään järkevä velkoja ala niitä velkoja perimään osakkailta. Eikä yksikään oikeus niitä velkoja pistä perintään. Osakas kun ei ole saanut mitään hyötyä kuolinpesän omaisuudesta, joten ei tältä vaadita velkojakaan. Velat menee velkojan tappioksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velat ei periydy.

Auton verorästit on tosin maksettava, ennenkuin sitä saa laillisesti liikenteeseen.

ai meinaatko että perilliset voi ottaa kaiken omaisuuden vastaan ja jättää velat hoitamatta?

Käytännössä kyllä jos vainajalla oli velkaa paljon ja omaisuutta todella vähän. Ei yksikään velkoja lähde myymään mitättömän arvoista omaisuutta saadakseen omaa, ehkä kympeissä laskettavaa osuuttaan. Se vaan ei ole järkevää, koska omaisuuden realisoiminen ja jakaminen maksaa. Lopulta voi käydä jopa niin, ettei omaisuuden myynnistä saada katettua edes siihen meneviä kuluja. Joten velkoja voi joutua maksumieheksi.

Alapeukuttajalle tiedoksi, että kokemusta on. Me perimme isämme. Tosin omaisuutta oli n. 1000€ arvosta, velkaa puolestaan n. 50 000€. Kuolinpesää ei haettu konkurssiin ja silti emme ole joutuneet velkoja maksamaan. Velkojat kun eivät halunneet ryhtyä myymään isältäni jääneitä vaatteita, koti-irtaimistoa tai vanhaa ruosteista autoa. Isän omaisuus jäi meille lapsille ja velat jäi velkojille luottotappioiksi. Tuttu asianajajakin sanoi, ettei mikään oikeus määrää meitä maksamaan velkoja, koska emme todellakaan ole hyötyneet pesän omaisuudesta. Pikemminkin päivastoin, maksoimme mm. isämme hautajaiskuluja omasta pussistamme ja siten säästimme pesän varoja. Velkojille oli tuossa se ja sama haetaanko kuolinpesä konkurssiin vai ei, rahojaan he eivät tule saamaan. Sen sijaan aina on vaara joutua maksamaan kaikenlaisia kuluja jos alkaa vaatia kuolinpesästä ja sen osakkailta jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Perukirjassa auton arvo on määritelty 150. Kelle minä nyt toimitan tuon satasen jonka autosta sain?

Jos kukaan velkojista ei ole etuoikeutetussa asemassa muihin nähden, sinun pitää laskea kunkin velkojan osuus veloista ja maksaa tuosta satasesta kullekin velkojalle vastaava osuus.

Esimerkki: Vainaja oli velkaa A:lle 40 000 eroa, B:lle 30 000 euroa ja C:lle 10 000 euroa, yhteensä siis 80 000 euroa. A:n osuus veloista oli siis 50 %, B:n osuus 37,5 % ja C:n osuus 12,5 %. Näin ollen maksat A:lle 50 euroa, B:lle 37,5 euroa ja C:lle 12,5 euroa.

Käytännössä velkojat eivät välttämättä ole kiinnostuneita näin pienistä summista, mutta näin periaatteessa homma menee.

Täytyy olla provo, kukaan ei ole näin tyhmä.