Ei tee enää mieli matkustella koska se aiheuttaa minulle enemmän stressiä kuin rentoutumista, kohtalotovereita?
Olen 39v nainen, ja mieheni kanssa vapaaehtoislapsettomia, joten voimme periaatteessa lähteä reissuun melkein milloin vaan kunhan työkuviot sovitaan.
Olen silti matkustellut lähes koko ikäni, asunut nuorempana ulkomailla, käynyt ulkomailla koulutuksissa ja työmatkoilla, käynyt vapaa-ajan matkoilla monella mantereella. Miehen kanssa ollaan matkusteltu ulkomaille (lentäen) noin kaksi kertaa vuodessa, yli kymmenen vuoden ajan.
Ei ole enää huvittanyt käydä missään yli vuoteen. Syynä se että se koko prosessi suunnitteluineen, pakkailuineen ja toteutuksineen on rasittanut elimistöäni ja olen ollut äärimmäisen stressaantunut ja kärsinyt univaikeuksista viimeisimpien matkojen jälkeen. Maha on reistaillut ennen matkoja, kehossa ollut jännitystiloja jotka lauenneet oksentelemisina jopa ennen lentokentälle lähtemistä, pakkaaminen on tuntunut haastavalta ja pää sekaisin kun ei tiedä mitä pitäisi ottaa, etenkin jos työpäivä ollut takana.
Reissujen jälkeen tuntuu siltä että olen loman tarpeessa.
En stressaa tai pelkää lentoja, mutta kaikkea muuta mitä matka vaatii. Sain lääkäriltä jopa rauhoittavat tätä varten, mutta ne tekevät veltoksi ja väsyneeksi joten en mielelläni käytä.
Vatsarelaksantit ovat auttaneet joskus.
Viimeksi olin niin loppu etten jaksanut lähteä päivittäin hotellihuoneesta muualle kuin alakertaan aamiaiselle ja viereiseen ravintolaan, tai haimme tavaratalon deli-osastolta syötävää hotelliin. Onneksi emme olleet suunnitelleet mitään. Kiersin muutamia vaateliikkeitä, ostin vähän kosmetiikkaa (huomasin kahden viikon päästä Suomessa että olisin saanut samat kosmetiikat samaan hintaan täältäkin).
Miehelleni on ihan sama missä olemme tai missä menemme, häntä ei haittaa. Ymmärtää täysin tilanteeni.
Kohtalotovereita?
Kommentit (51)
Hah! Näyttää niillä varakkaillakin olevan ongelmia.
Minäkin olen väsynyt matkusteluun. Pakkaaminen on minulle jotain niin suuritöistä ja vaivalloista. Mies pakkaa vähän jotain ja nopeasti.
Olen myös väsynyt ja stressaantunut töistä, että matka kuormittaisi lisää. Haluan olla kotona ja tehdä siellä mitä jaksaa sekä miellyttää. Käydä lähialueilla, kaupungilla, asioilla, tavata läheisiä ja ystäviä.
Aikaisemmin, kun asuimme kaupungissa, teki mieli ja tuli matkusteltua. Nykyään asumme omakotitalossa melko rauhallisessa ympäristössä. Uimaranta, marjametsät ja luonto ovat äärellään.
Ihanaa nukkua omassa sängyssä ja pellavalakanoissa.
Tehdä aamulla vihermehua ja nauttia elämästä juuri näin :)
Vierailija kirjoitti:
Hah! Näyttää niillä varakkaillakin olevan ongelmia.
Kuvitteletko oikeasti ettei maailmassa ylipäätään olisi ketään jolla ei olisi jotain ongelmia tai huolia?
En enää lentele enkä harrasta enää kerskakulutusta.
Ällöttää esim. nuo bloggaajat jotka matkustelee lentäen vähän väliä, ostaa kertakäyttövaatteita kuvia varten, tekee kuluttamisesta muka-haluttavaa. Kuvittelevat sitten vielä että muut haluavat olla kuin he tai että muut ovat heille tosi kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen väsynyt matkusteluun. Pakkaaminen on minulle jotain niin suuritöistä ja vaivalloista. Mies pakkaa vähän jotain ja nopeasti.
Olen myös väsynyt ja stressaantunut töistä, että matka kuormittaisi lisää. Haluan olla kotona ja tehdä siellä mitä jaksaa sekä miellyttää. Käydä lähialueilla, kaupungilla, asioilla, tavata läheisiä ja ystäviä.Aikaisemmin, kun asuimme kaupungissa, teki mieli ja tuli matkusteltua. Nykyään asumme omakotitalossa melko rauhallisessa ympäristössä. Uimaranta, marjametsät ja luonto ovat äärellään.
Ihanaa nukkua omassa sängyssä ja pellavalakanoissa.
Tehdä aamulla vihermehua ja nauttia elämästä juuri näin :)
Tämä! Olen 44-vuotias ja minulla ihan samat fiilikset. Haluan viettää lomat rauhassa, töissä joutuu olla tekemisissä muiden kanssa joten siksi viihdyn mielelläni kotona miehen kanssa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin aloituksesta ei tule sellainen olo että ap olisi matkustellut paljon ja asunutkin ulkomailla, kuulostaa enemmän pari kertaa Kanarian saarilla käyneen ahdistukselta.
Ei. Minulla korkeakoulututkinnot kolmesta maasta joista yksi on Suomi, olen matkustanut eri mantereilla paitsi Australiassa päin, suurin osa Euroopan suurkaupungeista nähty paitsi ehkei itäisen Euroopan kaupunkeja yhtä paljon. Kanarialla en ole muuten koskaan käynyt enkä tiedä haluanko mennä. Jenkkejä olen kiertänyt ihan tarpeeksi. Olen ollut jonkin aikaa töissä Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa.
-ap-
Olen matkustanut työn puolesta todella paljon aikaan. Ei silloin tulit mieleenkään lähteä vapaa-ajalla mihinkään. Nyt pahimmasta reissaamisesta on kymmenen vuotta ja voisin ehkä jo lähteä johonkin. Ei vaan oikein enää mikään säväytä. Oon miettinyt että se Kanarian loma voisi olla hyvä, kn ei tarvitse stressata mistään.
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa buukata matka ja olla lähdössä ulkomaanmatkalle. Sillä on jokin huono karma ja jotain pahaa tapahtuu! :o
Päivää ennen, kun olin lähdössä siskoni kanssa lomalle Espanjaan niin isä kuoli tapaturmassa.
Päivää ennen, kun olin lähdössä avomieheni kanssa Kreikkaan niin eno, joka oli ollut minulle kuin toinen isä muutaman vuoden ajan oman isäni kuoleman jälkeen, kuoli agressiiviseen syöpään viikon sisään siitä kun se oli havaittu.
Kahta päivää ennen, kun olin lähdössä avomieheni kanssa Kreikkaan eli uusi yritys samaan paikkaan kuin edellisvuonna, toinen eno kuoli (eri) syöpään jonka oli salannut kaikilta! Äitinikin oli huonossa kunnossa joten täytyi jäädä kotiin ja huolehtia hänen kanssaan hautajaisjärjestelyistä.
Viikkoa ennen kuin olin lähdössä avomieheni kanssa Italiaan, niin sain kuulla että joudunkin leikkaukseen ja 3-4 päiväksi sairaalaan juuri tuolla viikolla. Kaikki meni hyvin, mutta jäi harmittamaan tuonkin matkan peruutus.
Pääsin sentään seuraavana vuonna Espanjaan saakka, mutta heti tokana päivänä joku ajoi minun päälle skootterilla ja minulta murtui ranne ja nilkka.
Voiko kellään oikeasti olla tällainen "tuuri" matkojen kanssa?
Parempi kai vaan pysyä kotona :(
Minun kohtalona ollut se että matkatovereille tullut veritulppia! Arvatkaa haluaako kukaan enää matkustaa kanssani kun minulla tuollainen karma kuulemma? Serkku sai veritulpan keuhkoon, työkaveri jalkaan, ystävätär jalkaan, kaikki tuo kahden vuoden sisään! Matkaseura joutunut aina lennon jälkeen sairaalaan ja tuossa keuhkoveritulpassa oli taistelu elämän ja kuoleman välillä, eli oli muutamista tunneista kiinni! Pelottavaa.
Minusta tilanne on ihan sama kuin kyllästyy samaan ruokaan jos sitä syö aina. Olet itsekkin matkustanut paljon ja ollut kaikkialla ja yli 100 maata on nähty....työn, harrastusten ja huvin vuoksi ja itse kyllästyin lentokenttiin ja hotelleihin. Moneen vuoteen en matkustanut minnekkään kunnes keksin ostaa asunnon ja auton ulkomailta. Matkustan talveksi pois ja tulen keväällä takaisin ja tämä sopii minulle nykyään parhaiten kun on oma koti molemmissa paikoissa. Suosittelen !
Mikä siinä on niin stressaavaa? Luulisi että mitä enemmän matkustaa, sitä helpommaksi se käy. Itselläni on kosmetiikkapussi ja säläpussukka aina valmiina, ei tarvitse kuin napata mukaan. Muutama vaatekappale, passi, puhelin latureineen ja luottokortti. Mistä näistä stressata tarvitsee? Vielä ei ole sellaista unohtunut matkasta että kuolema korjaisi.
Myös minä olen väsynyt matkustamiseen. Kävimme juuri koko perhe Kiinassa ja jotenkin se kaikki oli niin stressaavaa, että nyt ei tee mieli lähteä pitkään aikaan mihinkään. Minustakin tuntuu että kotona on kivempaa, saa oikeasti ladattua silloin akkuja. Meillä lapset nauttii nimenomaan kaupunkilomista, itse rentoutuisin varmaan parhaiten vaan rannalla, jossa ei tarvitsisi miettiä yhtään mitään.
En usko, että kukaan matkustaa nykyään vain statuksen vuoksi. Tai jos matkustaa, niin hyvin harva. Kyllä suurin osa ihmisistä varmasti nauttii reissuista.
Siksi ne jääkarhujen jäälautat sulaa tuolla pohjoisessa, ja isommista irtoaa valtavia lohkareita mereen. Kohta on jääkarhukantakin mennyttä :(