Ylensyöminen ja ahmimiskohtaukset yksin ollessa :/

Yksinhän on just kiva ahmia. Ihanaa, kun kukaan ei tule sanomaan, että hyi miten rasvaista ja epäterveellistä tms. Mielestäni minäkään en pakene mitään tunteita sillä (ainakaan enää), vaan se on oma salainen nautinto, kun kerrankin saa tehdä mitä huvittaa, eikä kukaan arvostele minua.

Joo, ei se tervettä tietysti ole.

Vierailija kirjoitti:

Yksinhän on just kiva ahmia. Ihanaa, kun kukaan ei tule sanomaan, että hyi miten rasvaista ja epäterveellistä tms. Mielestäni minäkään en pakene mitään tunteita sillä (ainakaan enää), vaan se on oma salainen nautinto, kun kerrankin saa tehdä mitä huvittaa, eikä kukaan arvostele minua.

Joo, ei se tervettä tietysti ole.

Sen hetken odottelu ja valmistelu on ihanan kutkuttavaa. Jalkapohjia ja sormenpäitä kihelmöi. Mahanpohjalla voi tuntua perhosia. Sitten kun se hetki tulee, voi unohtaa kaiken muun ympäriltään. Jopa ajankulun. Voi keskittyä vain siihen että saa nautinnon.

Moi! Tämä on kiinnostava aihe.

Mua mietityttää se, kun täällä puhutaan tosi paljon tunteista ja niiden käsittelystä ruuan avulla. Onko kellään pelkästään nälkä ja iso ruokahaku, jonka vuoksi ahmii? Mulla aina nälkä, en juuri tuu täyteen koskaan.

Syön välillä yli ja esim leipää olen saattanut vetää paketillisen, kun se vain on hyvää. Mitään turruttamisen tarvetta tai nälkää se ei ole. Maistuu vain niin hyvältä. Samoin jogurtit on sellaisia, joita voisin syödä miten vain ja tietty herkut.

Välillä on ollut kausia, että olen syönyt päivittäin puoli kg irtokarkkeja. Ylipainoa on 10 kg. Olen kuitenkin välillä pystynyt lopettamaan ylensyömisen ja mässäiltyäni pystynyt syömään pari päivää rauhallisemmin. Pahimmillaan päivän energiansaanti on ollut jotain 4000 kcal. Mukava katsoa elokuvaa ja syödä.