Minulla on paljon kokemusta itsetuhoisista potilaista ja heitä yhdistää yksi asia: KISSA

Yksinelävät kissanomistajat ovat tosiaan järjestään mt-potilaita. 

Varsinkin miehet. 

Sen sijaan jos pariskunnalla tai puhumattakaan perheellisellä on kissa, niin korrelaatio ei ole sama. 

Vierailija kirjoitti:

pitäisikö tästä päätellä, että kissa altistaa mielenterveyden ongelmille? 

Olen varmasti laitoskamaa kohta. 

Lupasin kodin vanhuksen kissalle, joka muuten joutuisi piikille :)

On ollut koiriakin. Koira on tietysti paljon haastavampi arjen kannalta. Se pitää lenkittää kolme kertaa päivässä. Jos itse et pääse, niin pitää olla joku muu... Ja muutenkin ihan eri tavalla aktivointia. 

Koira sinänsä miellyttää minua paljon enemmän, mutta lupasin tämän. Kissat ihan ok minulle. En mitenkään inhoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pitäisikö tästä päätellä, että kissa altistaa mielenterveyden ongelmille? 

Koira vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin kissa, moni mt ongelmainen ei jaksa sitä.

Kissoja saa vähällä rahalla, jopa ilmaiseksi. Saa monta lemmikkiä ilmaiseksi, ja vielä lisää kun ei leikkauta niitä ja lisääntyvät keskenään. Kissat pärjäävät vähällä myös jos niitä ei hoida. Alkavat kuseksia minne sattuu tai saalistaa ulkoa ruokaa. Ovat kuitenkin samalla seurallisempia kuin jyrsijät. Akvaariokin kasvaa täyteen levää.

Voin vahvistaa ap:n ajatukset, sillä olen mielenterveydenparissa työskentelevä terapeutti. Ei tästä enempää.

Se kissa on varmaan pitänyt heidät poissa terapeuteilta pitkän aikaa. Todistetusti kissan hoitaminen helpottaa ahdistusta. Tietenkin pitää olla eläinrakas ihminen.

Itse taas työskentelen eläinten parissa (eläinsuojeluyhdistyksellä) ja tunnen näin ollen paljon kissojen omistajia. Heitä on moneen junaan, on mt-potilaita ja ihan tavallisia ihmisiä. Itselläni on aina ollut kissoja, samoin kuin melkolailla kaikilla lähipiirissäni. Silti tunnen vain yhden itsetuhoisen ihmisen (yrittänyt itsemurhaa ties kuinka monta kertaa) ja hänellä on ollut vain koiria, kissoja hän vihaa.

Itse olen tehnyt sellaisen havainnon, että eläintä/eläimiä vihaava ihminen on kaikinpuolin empatia- ja sympatiakyvytön.

Vierailija kirjoitti:

Voin vahvistaa ap:n ajatukset, sillä olen mielenterveydenparissa työskentelevä terapeutti. Ei tästä enempää.

Oikeat terapeutit eivät puhu ammattiasioistaan tällä palstalla, tai ovat jo itse hoidon (tai kissan) tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Ja se toinen asia on vauvan av-palsta. missään Ei keskustella niin paljon mielialalääkkeistä kuin täällä

Naisilla vippaa päässä.

Ja pahasti

No ne ainakin on helppohoitoisia.. Liekkö mt potilas eläimen avulla koittaa lievittää jotain yksinäisyyttä ja läheisyyttä. Veikkaus vaan..

Himohamstraajasikaloissa aina kissoja

Vierailija kirjoitti:

Erittäin tärkeä ketju erittäin tärkeastä aiheesta. 

Olen hoitanut valtavan määrän miespuolisia psyykepotilaita 25 vuoden aikana ja heitä kaikkia yhdistää järjetön mielenkiinto pieneen ja vähäiseen ruumiinosaan: penikseen.

Taisi taas naispuoliseen lukijaan kolahtaa aloitus kovastikin..   :)    :)

Minä olen mt-kuntoutuja, ja mulla on kaksi kissaa. Mutta on ollut myös koira ja hevonen. Olen viime aikoina miettinyt yhteyttä mt-ongelmien ja kissan omistajuuden välillä, ja tullut omalta kohdaltani siihen lopputulemaan, että mt-ongelmat olivat ensin.

Kissa on paljon helppohoitoisempi kuin koira, saati hevonen. Kuitenkin se tarjoaa hieman seuraa, ja opettaa lapsille empatiaa ja myös vähän vastuunkantoa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta kissavihaajista ja heitä yhdistää yksi asia: INHOTTAVA LUONNE

Minä tiedän toisenkin: ovat yleensä naisten inhoamia miehiä.

Ei kissakaan ole helppo eläin, josta ei liiemmin tarvitse huolehtia, ainakaan silloin kun siitä oikeasti haluaa pitää huolta. Toki voi ostaa 30 € kissan jonka kasvattajaa ei kiinnosta, antaa sen kulkea vapaana ja heittää Latzia kuppiin, mutta ei se eläimestä huolehtimista ole. Noin muuten kissan hoitoon menee kyllä aikaa, vaivaa ja rahaa. Päivittäinen leikittäminen on ehdoton saalistusvaistoiselle eläimelle, muukin aktivointi (esim. agility) on erittäin suositeltavaa, lisäksi mahdollinen ulkoilu valjaissa, turkin hoito, hampaiden pesu, kynsien leikkaaminen, hiekkalaatikon päivittäinen siivous, kunnollinen ruokinta ja muu vaatii paljon vaivannäköä.

Minulla ei ole omaa kissaa koskaan ollut, mutta eksällä oli kaksi näyttelykissaa. Esy-työssä myös tullut paljon kissojen kanssa oltua, silloin tosin ihan perushuolenpitoa. Näyttelykissojen kanssa viikoittain turkki piti pestä, harjata ja kuivata, hampaat pestä kaksi kertaa viikossa, kynnet leikata kerran viikossa, laatikon siivous päivittäin, samoin ulkoilu valjaissa. Lisänä raakaruoka, jonka kanssa piti laskea päivittäinen vitamiininsaanti ja lisätä oikea määrä ruokaan. Ei mikään helppo ja vaivaton projekti. Tällä hetkellä minulla on papukaija, jota myös tunnutaan pitävän helppona lemmikkinä, jolle vähän siemeniä heitetään. Juu, ei, vaan se eläimen aktivointi vie paljon aikaa. Mt-ongelmat, viitsimättömyys tai laiskuus taas ei ole hyvä syy sille, että hankitaan eläin josta ei jakseta huolehtia.

Samaa mieltä kuin ap. On myös tiettyjä ammatteja, joissa MT-ongelmia on erityisen paljon. Yksi  vankimmista on lähihoitaja. Akateemiselta puolelta taidealat ja humanistit. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikilla lähihoitajilla tai taideihmisillä olisi MT-ongelmia.

Nim. 28 vuotta kokemusta psyk.sairaiden hoidosta 

Olihan heillä muutakin yhteistä, APn mukaan naisia ovat

No ilmoittaudun mt-ongelmaiseksi kissanomistajaksi. En hankkinut kissoja siksi kun päässä vippaa vaan meillä on aina ollut kissoja kotona joten niin mulle päätyi sitten pari kissaa. On varmaan toksoplasmoosit hankittu kun lapsena oli ulkokissoja... Koiriakin ollut mutta en itselleni halua juurikin suuremman vastuun takia.

Rakastan kissojani yli kaiken <3