Mies ei taaskaan muistanut hääpäivää
Mies ei taaskaan muistanut hääpäivää. Kun sanoin että on hääpäivä tokaisi vain että se joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään heheh. Mikä juntti siitä on tullut.
Nyt ihmettelee että en oo niin hyväl tuulella.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Muistitko itse miestä?
Eiku ap ajatteli, että kukahan tuo on tuossa aamukahvipöydässä.
Ap et ole vaimomatskua, siksi unohti taas. Tänä vuonna yrität enemmän ehkä ens vuonna muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistitko itse miestä?
Eiku ap ajatteli, että kukahan tuo on tuossa aamukahvipöydässä.
Sitten lienee vähän turha itkeä.
Ei muista meilläkään. Minä ostin eilen kakun (näillä helteillä ei jaksa leipoa). Eilen tuli 34v täyteen.
Miten sinä muistit miestä muuta kuin muistuttamalla, että on hääpäivä? Ja nythän mies tietää sen, mikä siis on ongelma?
Minusta on vähän outo asetelma, että avioparista juurin toisen tulisi muistaa hääpäivä ja tehdä jokin ele sille toiselle. Yhdessähän siinä liitossa on oltu. Eikö olisi reilumpaa suunnitella jokin yhteinen juttu sille hääpäivälle? Sen aloitteesta, joka sen etukäteen muistaa.
Miksi sitä surun päivää pitäisi joka vuosi muistella?
Anteeksi aloitus, hääpäivä onkin vasta ensi sunnuntaina, nyt kyllä hävettää.
Meillä voi käydä niin että kumpikin unohtaa vaikka vasta oli kahdeksas hääpäivä, tällä kertaa miea muisti, minä en. Ei siitä kriisiä oo aikaseksi saatu. Yhtä rakas tuo mies silti on ja minä hälle.❤
Avioliiton aikana on ollut niin paljon kaikkea vaikeaa (keskenmenoja, syöpä, uupumus, masennus, lapsen vakava sairaus, kuoleman pelkoa), että ei jaksa kriiseillä jos hääpäivä unohtuu, vaikka ikimuistoinen ja tärkee päivä oli ja onnellinen oon ku saan tuon ihanan miehen rinnalla kulkea.
Kaisla84 kirjoitti:
Anteeksi aloitus, hääpäivä onkin vasta ensi sunnuntaina, nyt kyllä hävettää.
💪😂
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vähän outo asetelma, että avioparista juurin toisen tulisi muistaa hääpäivä ja tehdä jokin ele sille toiselle. Yhdessähän siinä liitossa on oltu. Eikö olisi reilumpaa suunnitella jokin yhteinen juttu sille hääpäivälle? Sen aloitteesta, joka sen etukäteen muistaa.
Juurikin näin. Minä yleensä sanon noin viikkoa aikaisemmin, että ensi viikolla, on midän hääpäivä. Mitäs kivaa tehdään yhdessä? Sitten mietitään, miten halutaan juhlistaa meidän hääpäivää. Olemme olleet naimisissa 26 vuotta ja joten monella tavalla on ehditty juhlia.
Joskus on tehty ulkomaanmatka, joskus juotu kotona pullakahvit.
Jottei kenellekään tulisi paha mieli (kuten ap:lle sekä hänen nolatulle miehelleen), on viisasta toimia kuten nro 5, joka osti kakun.
Nainenkin voi yllättää miehen positiivisesti ja laittaa pöydän koreaksi hääpäivän kunniaksi.
Lasit kuohuviiniä ja jopa pieni kiitoksen tapainen yhteisistä vuosista.
Unohteluun taipuvainen puoliso saattaa saada tästä muistijäljen ja kokea, että hääpäivä (tai muu merkkipäivä) onkin mukava asia, eikä syyllistämisen ja syyllistymisen väline.
Hyvää hääpäivän jatkoa ap! Onnittele vaikka sitä miestäsi - sopivalla tavalla - siitä, että hän on onnistunut saamaan kiinni niin mukavan vaimon :)
Kaisla84 kirjoitti:
Anteeksi aloitus, hääpäivä onkin vasta ensi sunnuntaina, nyt kyllä hävettää.
Ai ai ai. Unohdit siis itsekin tuon tärkeän päivämäärän!
No, nyt on mahdollisuus korvta viikon päästä unohdukset :D
Tä joku spammaa. Alkuperäinen Hääpäivä oli eilen ja mitään ei tehty vaikka muistutin. Taidan ostaa itse jotain itselleni tänään ihan vaan koska huvittaa.
Mies muisti aina jollain tavoin ekat 9 hääpäivää, kuten minäkin. Viisivuotispäivänä peräti kauniilla sormuksella. Tuli 10-vuotishääpäivä ja hommasin (palkkaani nähden) kalliin kellon ja kaiverrutin sen. Mies ei antanut edes korttia. Ei se ole montaa kertaa pitänyt sitä kelloakaan vaan aina on sykemittari ranteessa, myös juhlissa.
Sen jälkeen hääpäivä on ollut tunnetasolla minulle kamala. Ei muisteta enää puolin eikä toisin vaan vältellään aihetta.
Eihääpäivää kirjoitti:
Mies muisti aina jollain tavoin ekat 9 hääpäivää, kuten minäkin. Viisivuotispäivänä peräti kauniilla sormuksella. Tuli 10-vuotishääpäivä ja hommasin (palkkaani nähden) kalliin kellon ja kaiverrutin sen. Mies ei antanut edes korttia. Ei se ole montaa kertaa pitänyt sitä kelloakaan vaan aina on sykemittari ranteessa, myös juhlissa.
Sen jälkeen hääpäivä on ollut tunnetasolla minulle kamala. Ei muisteta enää puolin eikä toisin vaan vältellään aihetta.
Olisiko hän pettänyt sinua tuolloin?
Eihääpäivää kirjoitti:
Mies muisti aina jollain tavoin ekat 9 hääpäivää, kuten minäkin. Viisivuotispäivänä peräti kauniilla sormuksella. Tuli 10-vuotishääpäivä ja hommasin (palkkaani nähden) kalliin kellon ja kaiverrutin sen. Mies ei antanut edes korttia. Ei se ole montaa kertaa pitänyt sitä kelloakaan vaan aina on sykemittari ranteessa, myös juhlissa.
Sen jälkeen hääpäivä on ollut tunnetasolla minulle kamala. Ei muisteta enää puolin eikä toisin vaan vältellään aihetta.
Mies joutui odottamaan siis viisi vuotta oman lahjansa antamisen jälkeen, että sinä vaivauduit jotain hänellekin ostamaan.
Muistitko itse miestä?