Kumpi parempi tausta: vanha, mutta köyhä kulttuurisuku vai uusrikas perhe?

https://www.therichest.com/expensive-lifestyle/lifestyle/10-differences…

https://classroom.synonym.com/definition-of-old-money-versus-new-money-…

Mä allekirjoitan ton, että monet uusrikkaat on maanläheisempiä ns. lähempänä tavallisen keskiluokan elämäntyyliä. Joskus olen törmännyt tuollaiseen vanha raha -tyyppiin, ja jäi vähän sellainen fiilis, että on vähän kuin kasvatettu jossain pullossa tämän nykyisen todellisuuden ulkopuolella.

Arvostan ihmisiä, jotka ovat pystyneet itse luomaan omaisuutensa. Se ei suinkaan poissulje sivistystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kotoisin vanhasta kulttuurisuvusta, eikä elämäni ole yhtään onnellista.

Miksei ole?[/quo

Kukaan ei  valitettavasti arvosta nykyään kulttuurisukua, koska kulttuuria ei muutenkaan arvosteta. Olen sinkku ja on vaikea löytää miestä, joka olisi samalla tasolla. Jos olisin joku tatuoitu ja lävistetty WT niin elämäni olisi paljon helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kulttuurisukuja suomessa on?

Onhan noita, joissa vanhaa rahaa, Fazerit, Aminoffit, Ahlströmit, Donnerit, Erkot, Mustakalliot, Ehrnroothit, Brotherukset yms yms käsittääkseni

Sinä sekoitat kulttuurin ja teollisuuskapitalistit/kartanonherrat.

Minä kun luulin, että kyse on suvuista joissa on 5-7 sukupolvea eri alojen taiteilijoita ja kirjailijoita.

Sanokaa mitä sanotte, mutta vaikka uusrikkailla olisi miljoonia pankkitilillä ja lisää tulisi jatkuvalla syötöllä, eivät he voi koskaan olla niin kuin vanhan rahan rikkaat.

Yläluokkainen tausta ja/tai sivistys näkyy ihan monen sukupolven sukupolven yli. Se tyyli, käytös, mieltymykset, maku, habitus jne. Eli just kaikki se kulttuuripääoma, mikä puuttuu tältä nykyiseltä business-"eliitiltä".

Kun sitä rahaa on aina ollut, voi keskittyä muihin asioihin. Sanotaanko näin, että köyhyys näkyy parinkin sukupolven yli.

Kumpikaan ei kuulosta mukavalta. Ei ainakaan puolisoksi...

Kylläpä täällä on paljon itsensä huijaajia liikkeellä. Rahan jokainen valitsisi tositilanteessa.

Köyhä kulttuurisuku.

Things that money can't buy

- manners

- morals

- respect

- character

- common sense

- trust

- patience

- class

- integrity

- love

Tavallaan se,  että on joutunut itse tienaamaan rahansa, tekee jo ihmisestä sivistymättömän. Ei sellainen ihminen tunne vapautta eikä riippumattomuutta, koska on joutunut itse uhraamaan omaa aikaansa ja työtänsä saadakseen jotain sellaista, joka syntymärikkaalle tulee valmiina. Ihmiset ovat erilaisia, ja näillä ihmisillä on erilaiset pyrkimykset ja kunnianhimot (jos niitä on). Ei jonkun Brotheruksen tarvitse miettiä myykö hänen taiteensa tai menestyykö hänen viulujoogaretriittiresorttinsa, hän vaan tekee mitä tykkää. Ja ylläripylläri, kyllähän sellainen riippumaton, mutta perinteen tunteva taide ja usein myös elämäntapa myös myy, ehkä koska suurella enemmistöllä ei ole siihen henkisesti varaa.

Lohtuna tässä on tietenkin se, että parin sukupolven päästä uusrikkaankin suku on jo vanhaa rahaa eikä lapsenlapset enää edes tavoittele lisää rahaa, vaan arvot jalostuvat.

Uusrikas tietysti, nehän ovat itse tienanneet rahansa.

Historiaa, henkistä perintöä, makua ja kulttuurista pääomaa ei voi ostaa rahalla. Uusrikaskin voi vaikka ostaa vanhan kartanon, mutta se ei muuta noita asioita varsinaisesti miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan se,  että on joutunut itse tienaamaan rahansa, tekee jo ihmisestä sivistymättömän. Ei sellainen ihminen tunne vapautta eikä riippumattomuutta, koska on joutunut itse uhraamaan omaa aikaansa ja työtänsä saadakseen jotain sellaista, joka syntymärikkaalle tulee valmiina. Ihmiset ovat erilaisia, ja näillä ihmisillä on erilaiset pyrkimykset ja kunnianhimot (jos niitä on). Ei jonkun Brotheruksen tarvitse miettiä myykö hänen taiteensa tai menestyykö hänen viulujoogaretriittiresorttinsa, hän vaan tekee mitä tykkää. Ja ylläripylläri, kyllähän sellainen riippumaton, mutta perinteen tunteva taide ja usein myös elämäntapa myös myy, ehkä koska suurella enemmistöllä ei ole siihen henkisesti varaa.

Lohtuna tässä on tietenkin se, että parin sukupolven päästä uusrikkaankin suku on jo vanhaa rahaa eikä lapsenlapset enää edes tavoittele lisää rahaa, vaan arvot jalostuvat.

Jos on kärsinyt puutetta, niin silloin raha ja merkit ovat tärkeitä. Enemmän on aina enemmän.

Raha ei tee kaikkia tyhjäpäisiksi.  Paljon kulttuuria piilossa jota ei arvosteta ei osata ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Historiaa, henkistä perintöä, makua ja kulttuurista pääomaa ei voi ostaa rahalla. Uusrikaskin voi vaikka ostaa vanhan kartanon, mutta se ei muuta noita asioita varsinaisesti miksikään.

Niin. Täytyy löytyä vaakuna riddarhusetista.

Jotenkin tuntuu koomiselta, että on ihmisiä, jotka oikeasti välittävät jostain merkeistä ja brändeistä. Itse olen ihan keskimääräisen köyhästä virkamiesperheestä lähtöisin, eikä ikinä ole tullut mieleen jahdata merkkejä tai edes jotain normitettua keskiluokkaista elämäntapaa. On totta, että olen aina kokenut itseni rikkaaksi, vaikka rahaa ei olisi ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu koomiselta, että on ihmisiä, jotka oikeasti välittävät jostain merkeistä ja brändeistä. Itse olen ihan keskimääräisen köyhästä virkamiesperheestä lähtöisin, eikä ikinä ole tullut mieleen jahdata merkkejä tai edes jotain normitettua keskiluokkaista elämäntapaa. On totta, että olen aina kokenut itseni rikkaaksi, vaikka rahaa ei olisi ollutkaan.

Se on varmaan osittain sitä materian arvostamiseen liittyvää perintöä, joka lähtee jo kotioloista. Uusrikkaat arvostavat brändejä ja merkkejä usein tosi paljon.

En tiedä tarkoitetaanko tässä nyt rikkaita teollisuussukuja vai köyhiä kulttuurisukuja. Itse olen jäkimmäisestä. Olen kasvanut kirjavuorten ja soittimien keskellä. Suvustani löytyy lahjakkaita muusikoita, kuvataiteilijoita, kuvittajia, vaatesuunnittelijoita ja kirjailijoita. Myös lakimiehiä ja pappeja.

Yhteistä heille tuntuu olevan, että mielenterveysongelmia on paljon. On kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitaofreniaakin. Masennusta löytyy myös paljon. Olen lukenut, että luovuudella ja mielenterveysongelmilla on jonkinlainen yhteys. Toinen vitsaus on päihdeongelmat. Olen omaa sukuani katsoessa alkanut uskoa siihen, että alkoholismi ihan oikeasti periytyy. Sen verran monta esimerkkiä tästä on. Sukuni on myös hyvin introverttia, ihmiset tuppaavat etenkin vanhemmiten erakoitumaan. Huomasin jo nuorena, että itsellänikin on taiteellisia taipumuksia, mutta päädyin kuitenkin opiskelemaan ei kulttuurialan akateemisen ammatin. Olen ottanut etäisyyttä sukuuni, sillä heidän kanssaan on melko raskasta olla tekemisissä, vaikka fiksuja ja lahjakkaita ihmisiä monet ovatkin. Masennun myös itse herkästi, joten pyrin olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät vie energiaa. En itse ainakaan ymmärrä, mitä kadehdittavaa tällaisessa suvussa olisi.

Isäni oli yrittäjä, ja opetti minulle jo lapsena sen monelle aikuisellekin ilmeisesti epäselväksi jääneen tosiasian, että merkeillä tehdään ihmisen mielikuvituksen luomaa lisäarvoa tuotteelle. Isäni sanoi myös, että tyhmiltä otetaan aina rahat pois. Nykyään on paljon tyhmiä, ja paljon firmoja, jotka ottavat heiltä rahat pois. :)

Kotitausta vaikuttaa meillä kaikilla omalla tavallaan, ja varmasti kaikissa kodeissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Lopulta itse valitsemme ne uskomukset, joita pidämme totuudenmukaisimpina tai sitten lohdullisimpina. Jos joku saa iloa kalliista Kiinassa tehdystä Prada-tuotteestaan, keitä me olemme tuomitsemaan tuon lapsekkaan ilon?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tarkoitetaanko tässä nyt rikkaita teollisuussukuja vai köyhiä kulttuurisukuja. Itse olen jäkimmäisestä. Olen kasvanut kirjavuorten ja soittimien keskellä. Suvustani löytyy lahjakkaita muusikoita, kuvataiteilijoita, kuvittajia, vaatesuunnittelijoita ja kirjailijoita. Myös lakimiehiä ja pappeja.

Yhteistä heille tuntuu olevan, että mielenterveysongelmia on paljon. On kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitaofreniaakin. Masennusta löytyy myös paljon. Olen lukenut, että luovuudella ja mielenterveysongelmilla on jonkinlainen yhteys. Toinen vitsaus on päihdeongelmat. Olen omaa sukuani katsoessa alkanut uskoa siihen, että alkoholismi ihan oikeasti periytyy. Sen verran monta esimerkkiä tästä on. Sukuni on myös hyvin introverttia, ihmiset tuppaavat etenkin vanhemmiten erakoitumaan. Huomasin jo nuorena, että itsellänikin on taiteellisia taipumuksia, mutta päädyin kuitenkin opiskelemaan ei kulttuurialan akateemisen ammatin. Olen ottanut etäisyyttä sukuuni, sillä heidän kanssaan on melko raskasta olla tekemisissä, vaikka fiksuja ja lahjakkaita ihmisiä monet ovatkin. Masennun myös itse herkästi, joten pyrin olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät vie energiaa. En itse ainakaan ymmärrä, mitä kadehdittavaa tällaisessa suvussa olisi.

Keskiluokka haluaa nähdä kulttuurisuvun romantisoituna ja ylväänä. Totuus on sitten toki usein kuvaamasi kaltainen. Onko jollekin yllätys, että taiteilijat ovat vaikeita ja viinaanmeneviä? Tuollaista voi olla kiehtovaa seurata etäältä, mutta lähisukulaisiksi harva kuitenkaan noita toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli yrittäjä, ja opetti minulle jo lapsena sen monelle aikuisellekin ilmeisesti epäselväksi jääneen tosiasian, että merkeillä tehdään ihmisen mielikuvituksen luomaa lisäarvoa tuotteelle. Isäni sanoi myös, että tyhmiltä otetaan aina rahat pois. Nykyään on paljon tyhmiä, ja paljon firmoja, jotka ottavat heiltä rahat pois. :)

Kotitausta vaikuttaa meillä kaikilla omalla tavallaan, ja varmasti kaikissa kodeissa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Lopulta itse valitsemme ne uskomukset, joita pidämme totuudenmukaisimpina tai sitten lohdullisimpina. Jos joku saa iloa kalliista Kiinassa tehdystä Prada-tuotteestaan, keitä me olemme tuomitsemaan tuon lapsekkaan ilon?

Ei kannata kertoa keskiluokalle, ettei merkeillä ja statussymboleilla ole mitään väliä. Ajatella, jos moni tajuaisi tuon ja jäisi laakereille lepäämään. Siinä pysähtyisi yhteiskunta, kun ihmiset eivät pyrkisi noihin mielikuviin, mitä heille on pienestä pitäen syötetty.