Antaisitteko kohta 15v tytön olla 4yötä yksin kotona?

Itsenäisyyttä pitää harjoitella myös.

Miten voi täysi-ikäisenä olla kokonaan omillaan ja pärjätä jos siihen asti äiti hoitaa kaiken? Suunnilleen ruoat valmiina pöydässä. Sitten yht' äkkiä pitäisi itse pärjätä. Eihän siitä mitän tule silloin. Parempi kun vähitellen pääsee tottumaan vapauteen ja sen mukanaan tuomaan vastuuseen. Tuollainen pari päivää itsenäisyyttä tekee pelkästään hyvää. Alkaa vähitellen kirpoamaan ote siitä äidin hameenhelmasta.

Itse olen syntynyt -85 ja me veneiltiin usein kavereiden kanssa telttailemaan jopa viikon ajaksi kaukaiseen saareen ja jo alle 12 vuotiaana. Ei ollut kännyköitä, mutta välillä oli kylläkin radiopuhelin, joka ei yleensä edes toiminut.

Aikamoista pumpulielämää, jos ei 14-vuotiaana voi olla kotonaan viikkoa yksin. Ja on kännykät ja pelit ja vehkeet. Jos tulee jokin sormi suuhun tilanne, niin voi heti etsiä googlesta tietoa tai kysyä kaikilta tutuilta, jotka ovat älylaitteilla helposti tavoitettavissa.

Olin itsekkin tuossa iässä monesti yksin öitä kun en halunnut kulkea vanhempien mukana ties minne, eikä mitään tapahtunut. 4 päivää on kuitenkin pitkä aika viettää yksin, anna lupa pyytää jokin kaveri (joka on aiemminkin ollut teillä ja tunnet) seuraksi, lapsikin arvostaa.

Oma poika joutui lukion ekalla olemaan useinkin viikot yksin, kun meidän työtilanteet menivät niin, että minä löysin töitä kauempaa ja miehen työhön tuli juuri siinä vaiheessa paljon reissuja. Oli kunnollinen. Poika itse oli viisas ja ei puhunut muille kuin parhaalle kaverilleen, että me ollaan pois. Toki arkena onkin eri asia. Siitä parhaasta kaverista voisi sanoa, että vieläkin kunnollisempi ja ehdottoman luotettava, tosin jo vähän liiankin lapsellinen ikäisekseen oli. Hyvin pärjäsi, pesi pyykkinsä ja teki ruokansa. Koetettiin kyllä laittaa pakastimeen aina jotain ja viikonloppuisin pestiin pesukone tyhjäksi, että ei mene koko aika kotitöihin vaan saa keskittyä kouluunsa. Mutta jos korissa oli muiden pyykkejä, pesi nekin samalla kuin omansa ja joskus hoiti lakanapyykitkin oma-alotteisesti, jos ei ehditty viikonloppuna niitä itse pestä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sen ikäinen tyttö. Ihan normifiksu, asioista huolehtiva, ruoanlaittotaitoinen jne. En jätä edes yhdeksi yöksi. Olen yläkoulun ope ja usein hämmästelen, miten paljon vanhemmat jättävät teinejään yksin. Lapsi voi sairastua, voi tulla joku ongelma, johon tarvitaan aikuista. En jätä keskenkasvuista ihmistä selviämään yksin. Olen varmasti ylihuolehtivainen monen mielestä, mutta jos laki määrittelee täysi-ikäisyydeksi 18, on siihenkin syynsä.

Entä ne joiden on pakko lähteä peruskoulun jälkeen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle?

Minäkun muutin omilleni 15-vuotiaana. Yksin olin kotona yötä jo 6v kun mutsilla oli yövuoroja. Ei ongelmia. 14-vuotias ei ole mikään vauva enää. Pidän omituisena sitä, ettei muka pärjäisi.

En kyllä jättäisi, 14 vuotias on ihan vauva vielä

Mun kohta 15v tytär oli yksinään 3 yötä, omasta halustaan. Ei halunnut sinne ketään aikuista seuraksi vaan halusi kuulemma kerrankin nauttia kun saa olkkarin ja ison telkkarin itselleen. Tytöllä oli aamutreenit kahtena aamuna joten tiesin, että menee aikaisin nukkumaan. La iltana sitten tuli kaksi kaveria yökylään ja pitivät pyjamabileet. Snäppäilivät koko illan kotoa ja värväsin seinänaapurin kytistelemään, että näkyykö siellä liikettä. Koko illan olivat kotona ja valvoivat myöhään la-su.

Lapsi pärjäsi kyllä, minä en. En saanut unta niinä öinä kun tiesin hänen olevan yksin. Entä jos tulee tulipalo, osaako tyttö pelastautua yläkerrasta? Oltiin käyty jo aiemmin läpi pelastautumisjutut yläkerrasta ja palovaroittimet ovat kunnossa.

Ei tuon ikäinen silti välttämättä tajua varoa kaikkea ja saattavat kokeilla kaikkea urpoa, vaikka kilttejä olisivatkin. Eli mä en itse jättäisi enää lasta noin moneksi yöksi, koska en itse voi sitten rentoutua. 

Jatkossa pyydän mun siskon meille kersoineen siksi aikaa kun tarvitaan, vaikka teini kapinoisikin vahtimista vastaan. 

Olin itse tyttäreni iässä yksin jopa viikon, ja jälkikäteen ajateltuna en kyllä ollut mitenkään valmis jos jotain olisi sattunut. Öisin myös pelotti, mutta en kertonut äidille.

ja mulla oli jo oma lapsi 16-vuotiaana. Todellakin voi olla yksin 4 yötä jos on kunnollinen. Hyvä olisi olla joku läheinen jossain tavoitettavissa varuilta.

Ne, jotka lähtevät opiskelupaikkakunnilleen jo 16- vuotiaana, ovatkin mielestäni siihen liian nuoria. Suurin osa ysiluokkalaisistani ei mitenkään ole valmiita siihen, mutta jotkut joutuvat hyppäämään kylmään veteen. Kenelläkään lapselle ei sitä koskaan suosittele.

Aikuisuutta harjoitellaan pikkuhiljaa ja askel askeleelta. Valmista ei ole eikä tarvitsekaan olla, kun lapsi saavuttaa täysi-ikäisyyden. Joskus oppilaideni vanhemmat suorastaan sanovat työntävänsä lapsensa pihalle kun näistä tulee täysi-ikäisiä. Miksi heillä ylipäätään on lapsia?

Se opeäiti vielä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä "on liian nuori" -vastauksia. Tuo nuori on kuitenkin alle neljän vuoden päästä täysi-ikäinen, eli eiköhän olisi aika hellittää liekaa. Maalaiskunnissa nuori saattaa muuttaa 16 -vuotiaana omilleen asuakseen lähempänä opiskelupaikkaansa.

Kunhan kotona on ruokaa (sekä valmista että aineksia jos haluaa itse tehdä) ja soitellaan muutamia kertoja päivässä, että kaikki on ok. Sekä tietty käydään läpi etukäteen, mitä tehdään missäkin hätätapauksessa.

Ja tärkeää tietty myös painottaa, ettei mainosta tätä "kämppä tyhjänä" -asiaa.

Eiköhän nämä olisi pitänyt käydä 6-10 vuotta sitten jo.

Kertaus ei ole koskaan pahitteeksi.

Me oltiin jotain 16 kun oltiin mun parhaan kaverin kanssa meidän mökillä neljä yötä keskenämme. Mökki oli saaressa, ei mukavuuksia ja sinne mentiin soutamalla, kun kumpikaan meistä ei osannut ajaa moottoria. Soutumatkaa oli noin kilometri. Pyörillä ajettiin ensin 7 km, sitten vietiin ne luvalla yhden tutun maalaistalon pihaan suojaan, käveltiin 1,5 km. Eikä kukaan epäillyt, ettemmekö pärjäisi. Kaasuhella oli suurin mukavuus. Kalastettiin ja tehtiin suursiivous mökissä. Oltiin me kyllä mun kaverin kanssa omituisia. Vastapalveluksena mä olin mukana kaverin kesäpaikalla suursiivouksessa. Tuo tosin tehtiin vain kerran, sitten ei enää ehditty kun oltiin kesätöissä, vaikka monesti haaveiltiin että uusitaan homma.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sen ikäinen tyttö. Ihan normifiksu, asioista huolehtiva, ruoanlaittotaitoinen jne. En jätä edes yhdeksi yöksi. Olen yläkoulun ope ja usein hämmästelen, miten paljon vanhemmat jättävät teinejään yksin. Lapsi voi sairastua, voi tulla joku ongelma, johon tarvitaan aikuista. En jätä keskenkasvuista ihmistä selviämään yksin. Olen varmasti ylihuolehtivainen monen mielestä, mutta jos laki määrittelee täysi-ikäisyydeksi 18, on siihenkin syynsä.

Miksi mainitset olevasi opettaja? Ajatteletko, että kasvatusalan ammattilaisena voit määritellä, mikä on ap:n tilanteessa oikea ratkaisu? Myönnät itsekin olevasi ylisuojeleva ja maalailet kauhukuvia: Entä jos lapsi sairastuu? Entä jos tulee ongelma? Mikä sellainen sairaus voi nuoreen yhtäkkiä iskeä, että hän ei pärjää yksin tai soittamalla kaverin käymään kaupassa ja apteekissa? Mikä ongelma on sellainen, että siinä välttämättä tarvitaan juuri äidin apua? Nämä pelot ovat sinun pääsi sisällä, eivät todellisia riskejä. Istuttamalla pelkosi kasvavaan nuoreen vaikeutat hänen itsenäistymisprosessiaan.

Minä myös olen opettaja mutta päinvastoin kuin sinä, joka kauhistelet mielestäsi vastuuttomia vanhempia, minä kauhistelen kaltaisiasi helikopterivanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Muutin itse vieraalle paikkakunnalle yksin asumaan kun olin 16, joten siihen verrattuna tuntuu oudolta että joku ei uskaltaisi jättää 15-vuotiasta muutamaksi yöksi yksin. Jos nyt on normaalilla älykkyysosamäärällä ja toimintakyvyllä varustettu tapaus.

On eri asia olla asunnossa, jonka irtaimiston arvo on 500 e kuin kodissa, jossa tuhottavaa on 80 000 euron edestä. Vaikka luottaisi lapseensa, ei koskaan voi luottaa siihen, etteikö joku kaveriksi kutsuttu käyttäisi tilaisuutta hyväkseen.

Miksi? Miksi ihmeessä pitäisi jättää yksin kotiin???

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka lähtevät opiskelupaikkakunnilleen jo 16- vuotiaana, ovatkin mielestäni siihen liian nuoria. Suurin osa ysiluokkalaisistani ei mitenkään ole valmiita siihen, mutta jotkut joutuvat hyppäämään kylmään veteen. Kenelläkään lapselle ei sitä koskaan suosittele.

Aikuisuutta harjoitellaan pikkuhiljaa ja askel askeleelta. Valmista ei ole eikä tarvitsekaan olla, kun lapsi saavuttaa täysi-ikäisyyden. Joskus oppilaideni vanhemmat suorastaan sanovat työntävänsä lapsensa pihalle kun näistä tulee täysi-ikäisiä. Miksi heillä ylipäätään on lapsia?

Se opeäiti vielä

No eikös tuo muutaman yön yksinolo ole juuri sitä harjoittelua. Jota sinä juurikin vastustit ja kannatit pumpulisointia. Itsenäisen elämisen harjoittelu pitää aloittaa HETI lapsen syntymän jälkeen. Kaikki taidot pitää tähdätä juurikin siihen että selviää tässä maailmassa. Siihen kuuluu harjoittelu, epäonnistumiset (turvallisesti), kokeilut, virheet jne. Jos nämä epäonnistumiset ja kokeilut poistat lapseltasi pumpuloit sitä ja estät lapsen oppimisen.

Jossei ole porukan tyhmis vaan nuori jonka kanssa voi keskustella niin helposti pärjää. Sanoo vaan että jos hommat menee ok niin saa jatkossakin viettää aikaa itsenäisesti, muutoin kohtalona on joutua mukaan jokaiseen. Tylsään sukutapahtumaannkunnes muuttaa pois kotoa.

Kaupasta vielä webin yli toimiva kamera ja sanoo että siitä seurataan.

Onhan kotiin ostettu kondomeja kun tyttö kuitenkin tuo poikaystävänsä yökylään? Vanhemmat pois niin saa nuoripari rauhassa kuherrella 👍

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka lähtevät opiskelupaikkakunnilleen jo 16- vuotiaana, ovatkin mielestäni siihen liian nuoria. Suurin osa ysiluokkalaisistani ei mitenkään ole valmiita siihen, mutta jotkut joutuvat hyppäämään kylmään veteen. Kenelläkään lapselle ei sitä koskaan suosittele.

Aikuisuutta harjoitellaan pikkuhiljaa ja askel askeleelta. Valmista ei ole eikä tarvitsekaan olla, kun lapsi saavuttaa täysi-ikäisyyden. Joskus oppilaideni vanhemmat suorastaan sanovat työntävänsä lapsensa pihalle kun näistä tulee täysi-ikäisiä. Miksi heillä ylipäätään on lapsia?

Se opeäiti vielä

Kertoisitko, miten aikuisuuden harjoittelu perheessänne käytännössä tapahtuu, jos alaikäisenä ei saa viettää yhtään yötä yksin? Mainitset, että harjoittelu tapahtuu askel askeleelta. Millaisia nämä askeleet ovat? Mitä esimerkiksi 16-vuotiaalla on lupa tehdä itsenäisesti?

Täällä kirjoittelevat vanhat avainlapset? HETI kun on syntynyt, pitää harjoitella yksinoloa. Omaanhuoneeseen yksin nukkumaan vauvasta alkaen, avain kaulaan ja kadulle, yksin pitää pystyä olemaan jo vaikka kuinka nuoresta jne. Maailmalla ei tulisi kuuloonkaan, että esim. alle 12- vuotias on yksin kotona päivälläkään hetkeäkään. Tosin Suomessa itsemurhaluvut, alkoholi - ja mielenterveysongelmat on suuria. Onkohan jotain yhteyttä lapsuuden hylkäyskokemuksiin tai liian suureen vastuunkantoon liian nuorena? 15-vuotias on lapsi.