Lue keskustelun säännöt.
Tuntematon henkilö jonka olette nähneet vain kerran ja joka on jäanyt mieleen
Minulla on useampia, mutta aloitetaan tällä:
Asuin Englannissa v.1982. Olin 20+. Näin uimahallin kahviossa tytön joka istui kavereittensa kanssa ja joka oli aivan samannäköinen kuin olin itse ollut 14 vuotisena ja jopa pukeutui myös samoin. Tuijotin etempää suu auki. Tyttö huomasi ja katsoi pari kertaa minua ja kaikki eleetkin oli kuin minulla 14 veenä. En ole ikinä unohtanut ja vieläkin joskus, kuten tänään, tulee mieleen
Kommentit (1130)
Suzyanne kirjoitti:
Vuonna 2000 näin Helsingin Vallilassa ilmeisesti Argyriaa sairastavan, iäkkään miehen jonka iho oli kauttaaltaan tummanharmaa/sinertävän harmaa. Hän on jäänyt mieleen.
Hän oli 90-luvulla tunnettu näky Vallilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kesää sitten näin uimarannalla äidin useamman lapsensa kanssa. Yksi näistä lapsista oli pieni poika, noin 2 vuotias. Hän oli ilkosillaan ja paahtunut ruskeaksi kuin pieni papu. Hiukset olivat ihan valkoiset ja kiharat. Hänellä oli kädessään barbi Ken. Hän näytti ihan pikku kerubilta nukkeineen! Siinä hän seisoskeli koko komeudessaan, silmissään viaton pienen pojan katse ja ihmetteli maailman menoa. Koko näky oli niin hellyttävä ja huvittava, että minulla tuli ihan kyyneleet silmiin.
No kerrotaan joku... kirjoitti:
Olin kerran yksin New Yorkissa lomalla. Aloin kameraliikkeessä juttelemaan söpön pitkän norjalaisen miehen kanssa, jolla oli uskomattoman kauniit isot vihreät silmät. Jotenkin päädyimme kävelemään yhdessä kaupungilla ja kävimme lounaalla. Samana päivänä hänellä oli lento Norjaan, eli aikaa ei ollut paljon. Muistan kun halasimme times squarella ja melkein suutelimme hyvästien hetkellä. Se oli jotenkin oman elämän elokuvahetki. Heh.
Oman elämän elokuvahetki: Pariisissa, lämmin kevätilta, terassilla aiemmin päivällä tapaamieni puolituttujen kanssa tajusin, että sellaisiakin miehiä on olemassa - ja päätin jättää silloisen avopuolisoni.
Oi mikä viisas päätös, onneksi tuli toteutettua. Terassin (norjalaista) miestä en koskaan saanut, mutta hän palaa joskus mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Suzyanne kirjoitti:
Vuonna 2000 näin Helsingin Vallilassa ilmeisesti Argyriaa sairastavan, iäkkään miehen jonka iho oli kauttaaltaan tummanharmaa/sinertävän harmaa. Hän on jäänyt mieleen.
Hän oli 90-luvulla tunnettu näky Vallilassa.
Joo hän asui tuossa lähellä. Hermannissa.
80-luvun loppupuolella hotelli peltsussa kiuruvedellä. istumassa tiskillä kaljalla kun Maailman Kaunein Tyttö tulee ja pyytää tanssilattialle. keskustelemme ja kerron että olen kysissä töissä. hän kysyy että olenko lääkäri. vastaan että huoltomies. tyttö kikattaa. juttelemme vielä ja siirryn kaverien pöytään.
en nähnyt häntä enää sinä iltana enkä koskaan sen jälkeen mutta muistan tuon kesäisen kohtaamisen aina.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä. Monia jotka jääneet mieleen junista, lennoilta tms. Joskus tulevat mieleen ja ajattelen että missähän nyt ovat.
2016 heinäkuussa olin Pariisissa. Oli ilta ja kävelin Eiffel-tornilta kohti Trocaderoa. Puistossa oli iso karuselli, jonka kyydissä istui morsian valkoisessa upeassa puvussaan huntu päässä. Näky jäi verkkokalvolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereella makuunissa tapasin hieman yli 20v sitten suunnilleen ikäiseni (n 18-22 vuotiaan) pojan jonka kanssa jumituimme juttelemaan odotellessamme jonkun vuokratakuun piirissä olevaa elokuvaa. Vieläkin joskus mietin että mitähän hänelle kuuluu.
Miten joku voi muistella niin kauan jotakin satunnaista kohtaamista. Sitä ihmettelen. On minuakin katseltu, ehkä ihailtukkin, ja minä itse olen satunnaisesti tuijotellut komeita miehiä, mutta en muista niitä. Kun ikää tulee niin näitä kohtaamisia tulee todella paljon. Onko täällä kirjoittelijat joitakin nuoria? Ja luulenpa että osa jutuista on ihan keksittyjä tarinoita. No, päivän naurut olen saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin elämäni ekalla lennolla (auto hajosi pohjoiseen) joutunut palaamaan töihin lentokoneella Rovaniemeltä, sieltä Helsingin kautta Turkuun. Eli Hesassa piti päästä junaan joka toi Turkuun. Lentokoneessa sain paikan vanhemman herrasmiehen vierestä, ja olin toki hieman varuillani kun hän alkoi juttelemaan ja kysyi jopa halusinko jotain juomaa.
Olin silloin vasta 23v, joten tilanne oli uusi. Kuitenkin hän osoittautui jonkun metsäfirman toimitusjohtajaksi ja oikein mukavaksi. Kun pääsimme Helsinkiin hän hyvin isällisesti, miltei talutti minut Turun junaan. Taisi vielä taputtaa poseani hellästi kun sanoin kiitos ja poistuin junaan. Myöhemmin olen usein lämmöllä ajatellut, ehkä hänellä oli tytär ja hän ikäänkuin piti minusta huolta kuin tyttärestään. En muista nimeään enkä firmansa nimeä jaluultavasti hän on jo lentänyt ikuisuuteen. Kuitenkin se oli mieleenjäävää. Hyvyyttä tuolla tavoin saa osakseen ventovierailta aika harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi muistella niin kauan jotakin satunnaista kohtaamista. Sitä ihmettelen. On minuakin katseltu, ehkä ihailtukkin, ja minä itse olen satunnaisesti tuijotellut komeita miehiä, mutta en muista niitä. Kun ikää tulee niin näitä kohtaamisia tulee todella paljon. Onko täällä kirjoittelijat joitakin nuoria? Ja luulenpa että osa jutuista on ihan keksittyjä tarinoita. No, päivän naurut olen saanut.
No on hyvä että sinulla on lystiä. Varo vaan ettet naura palstaa lukien jossain julkisessa ja ensi viikolla joku vielä muistelee sinuakin jonain outona tapauksena ja kirjoittaa siitä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelin stadissa jotenkin hyväntuulisena ja hymyilin kaikelle. Vastaan tuli mies, joka hetken päästä oli kääntynyt perääni ja tuli juttelemaan. Pyysi kahville siinä keskellä päivää, ja vieläkin harmittaa, etten mennyt.
Toinen mielestäni elokuvallinen hetki, kun kävelin töistä juna-asemalle ja kaulaliinani tai huivini lähti lentoon ja lensi suoraan päin miestä, joka käveli vastaan. Olisi voinut syntyä vaikka mikä vuosisadan tarina, mutta mies vain otti kaulaliinan tai huivin kiinni ja antoi sen mulle ja jatkoi matkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Olin n. 15-vuotiaana häävieraana ja näin vieraiden joukossa jonkun tytön jolla oli mielestäni "kierot" silmät ja ajattelin että miksi tuon näköisiä pitää edes olla. Myöhemmin hän soitti pianokappaleen juhlassa ja kuuntelin vaikuttuneena. Itse kun olin myös pianon harrastaja niin pidin pianomusiikista ja tyttö soitti vaikean ja tosi hienon kappaleen, hän oli paljon parempi itseäni. Sen jälkeen tyttö näytti hyvin kauniilta silmissäni mutta en hiljaisena miehenä tohtinu juttelemaan mennä
"Miksi tuon näköisiä pitää edes olla"
Ai että pistää nyt vihaksi. Itseäni ovat kiusanneet juuri kaltaisesi pojat kerhoikäisestä läpi yläasteen.
"Syynä" se, että olin p3erkele kehdannutkin sairastua äitini kohdussa ja hankkia toiseen silmääni kasvaimen. Kasvain sekä silmä poistettiin vielä vauvaiässä, koska olisin muuten kuollut.
Katseeni on siis joskus "kiero", koska jos voit yhtään kuvitella niin sellainen proteesi ei hirveästi siellä silmäkuopassa liiku (liikkuu toki enemmän kun joillain ihmisillä päässä ylipäätään mikään).
Tuliko missään vaiheessa mieleesi, että se tyttöparka ei ole ulkonäköään saanut valita, vaan on saattanut jopa selvitä henkeä uhkaavasta sairaudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kuukautta sitten saavuin lauantaiaamuna ennen kello 6 ja reilusti etuajassa lähijunaseisakkeelle, kun huomasin yhden laihan miehen katsovan tarkkaavaisesti jokaista laiturilla olijaa. Hän ikään kuin etsi jotain uhria, humalassa olevaa tai nukuksissa olevaa, jolta voisi anastaa laukun tai rahat. Hänen olemustaan voi sanoa luihuksi. Ajattelin, että jos hän yrittää käydä jonkun omaisuuteen kiinni, menen väliin, mutta sitten juna tuli, enkä enää nähnyt häntä. N157cm.
Pari kertaa tapasin Joensuussa erään Annen, joka seurusteli kaverini kanssa. Hänessä oli sitä jotakin. Ikävä kyllä hän taisi tehdä kaverin kanssa bänät ja lähteä ulkomaille vaihtoon, enkä häntä ole enää nähnyt.
Myyrmäessä rullaluistelee noin 60v äijä jolla on jonkinlaiset alushousut ja toppi asusteena. Ja aurinkolasit.
Kun kerran näkee ei unohda. Olen nähnyt pariin otteeseenkin
uskomaton kaatopaikkahenmo! kirjoitti:
tämä tapahtui useanpia vuosia takaperin. Olin menossa viemään roskia kaatopaikalle auton peräkärryllä vieläpä hienossa aamuRuskossa kun kaatopaikan portilla minua vastaan laahusti raskain askelin ja turvonnein silmäpussein tavanlisen näköinen, ehkä n vajaa kolminelikynppinen mies. Miehen yllä oli biletysvaatteet jotka olivat sen näköiset kuin niissä olisi maattu edeltävä yö kaatopaikalla. Mikä hänmästyttävintä - miehen sekä kalsarit että suorat housut valuivat koko ajan alenmaksi niin että hän oli siis tietyiltä osin käytännössä täysin alaston. Mies vaikutti olevan vielä humalassa ja hän kuulosti huutavan jotakin. Raotin auton ikkunaa ja mies hoki seuraavaa:
- Pyllypylly aijjai.. ookko nähäny minun lonpsaa.. pyllypylly aijjai.. ookko nähäny minun lonpsaa..En jäänyt avittamaan miestä koska kaatopaikalta pari työntekijää lähestyi kiireesti häntä. Lisäksi näin taustapeilistä kuinka ”virallinen kyyti” lähestyi miestä toisaalta.
Kyseinen tapaus jäi mieleeni koska miehen ulkoasu ja olemus hokemineen kaikkineen oli niin hätkähdyttävä, sitä ei ollut uskoa todeksi. Lisäksi kohtaus oli kuin Eisensteinin elokuvasta - portaiden sijasta näkymässä oli kaatopaikalta alaspäin viettävä liuska jota pitkin ”sankari” kuin synboolisesti loitontui viettämäänsä huonoa elämää (jätteiden keskeltä) kohti uusia ”haasteita” ja koukeroita.
Myös kaurismäkistä tuosta kokonaiskuvasta löytyi - mantranomaisesti hoettu ”pyllypylly-lonpsa” ilmensi naivistisen tehokkaasti ihmisen elon peruspääperiaatteita ja niiden edellytyksiä.
Joskus mietin, miten mies selvisi tilanteesta; ottiko jalat allensa ja pääsi jopa karkuun? Vai ottiko tarjolle tulleen kyydin sanktioineen vastaan reippaasti ja muutti kurssia? Mies oli joka tapauksessa ensiavun tarpeessa sillä hänen polvissaan oli ryhjeitä konttaamisesta tms. tms. tms.
Kun tulin pois kaatopaikalta, ei miestä enää näkynyt. Oli kaunis aamu, aurinko paistoi ja hienoinen tuulenvire viilensi mukavasti.
paska ja typerä stoori, jopa tällä, heikkoa kirjoitusta. 0 Pistettä
Tämä jäänyt mieleen hyvin raskaana. Asuin eräässä eurooppalaisessa suurkaupungissa yli kymmenen vuotta sitten. Olin pimeään ilta-aikaan liikkeellä, ja kaupunki oli aivan täynnä ihmisiä. Näin suomalaisena siihen ei ollut tottunut, että kaupungilla hädin tuskin mahtuu kävelemään, kun joka paikka on täynnä ihmisiä. Olin tuohon aikaan hyvin masentunut, säikky ja toimintakyvytön. Olin ylittämässä erästä valtavan suurta autotietä vihreillä valoilla. Suojatie oli täynnä kumpaankin suuntaan säntääviä ihmisiä, kaikki halusivat ehtiä ylittämään tien. Minua vastaan tuli kaksi tummiin asuihin pukeutunutta korstoa, joiden välissä oli vähissä hieman bilevaatteen tyylisissä vaatteissa nuori nainen (oli todella kylmä talvipakkanen, joten tämä kiinnitti huomioni). Kun he olivat kohdallani, huomasin, että nainen ei ollutkaan täysin tajuissaan, vaan ikäänkuin huumattu, pää nuokkui jne. eikä hän edes kävellyt itse kunnolla, vaan korstot raahasivat häntä ja yrittivät saada sen näyttämään luonnolliselta. Menin aivan paniikkiin. En uskaltanut puuttua tilanteeseen mitenkään, ja pian he jo katosivat valtavaan ihmisvilinään. Ajattelin, että soittaisin poliisille, mutta en osannut edes kadunnimiä eikä minulla ollut mitään aavistusta, mihin suuntaan he olivat menneet. Itselleni tuli pakosti mieleen, että nainen oli joku itäeurooppalainen tms. ihmiskaupan uhri ja miehet hänen parittajiaan :( Edelleen kadun, että en yrittänyt seurata heitä ja soittanut poliisille. Toivon, että olisin väärässä, mutta ikävä kyllä ihmiskauppa on täysin todellinen ilmiö jota on paljon myös Euroopassa. En varmaan koskaan voi unohtaa sitä nuorta tyttöä, kammottavia korstoja ja sitä katumusta, että olisin ehkä voinut auttaa tyttöä, jos hän oli jonkin rikoksen uhri.
Vierailija kirjoitti:
Myyrmäessä rullaluistelee noin 60v äijä jolla on jonkinlaiset alushousut ja toppi asusteena. Ja aurinkolasit.
Kun kerran näkee ei unohda. Olen nähnyt pariin otteeseenkin
Haha, tämä hemmo on legenda, googlaa "laser skater". Tuttu näky muuallakin stadissa, olen nähnyt keskustassa, Vallilassa ja Sompasaaressakin hänet.
Olin n. 15-vuotiaana häävieraana ja näin vieraiden joukossa jonkun tytön jolla oli mielestäni "kierot" silmät ja ajattelin että miksi tuon näköisiä pitää edes olla. Myöhemmin hän soitti pianokappaleen juhlassa ja kuuntelin vaikuttuneena. Itse kun olin myös pianon harrastaja niin pidin pianomusiikista ja tyttö soitti vaikean ja tosi hienon kappaleen, hän oli paljon parempi itseäni. Sen jälkeen tyttö näytti hyvin kauniilta silmissäni mutta en hiljaisena miehenä tohtinu juttelemaan mennä