Mies halua tilaa, mutta ei ole pitkään aikaan tuntenut näin..

Mitähän maan helvttiä tästä pitäisi ajatella? Edessä pitkä rapustus, pikakelaajat voivat hypätä viimeiseen kappaleeseen.

Olen ollut saavana osapuolena tällaisessa salamarakkaus-vuosisadanromassi-elämääsuuremmattunteet-kuviossa kahden kuukauden ajan. Pohjustuksen vuoksi kerrottakoon, että asun vielä toistaiseksi ulkomailla, joten seuraavat asiat eivät ole ehkä niin glamourisia, kuin miltä ne yhtäkkiseltään saattavat kuulostaa. Myös hupeneva aikani täällä on johtanut joihinkin käänteisiin tässä tarinassa.

Ensimmäisenä viikonloppuna kun tavattiin, vietettiin käytännössä koko päivä sängyssä. Lähdin iltapäiväksi kotiin ja tavattiin uudestaan illalla mennen taas hänen luokseen. Puhuttiin puolitosissamme, että voisi lähteä tekemään viinikierroksen etelä-Ranskaan. Keskustelu eteni ajatuksen tasolta kevyeen aluekartoitukseen, ja pohdittiin, että voisihan tällaista ihan tosissaan harkita. Eletään siis tässä vaiheessa sunnuntaita. Keskiviikkoon mennessä mies oli varannut hotellin 3 tunnin ajomatkan päästä tunnetusta viinikylästä. Hotelli ei ollut mikään keskinkertainen B&B, vaan Michelin-ravintolalla varustettu kartanomainen ilmestys keskellä viinialuetta. Hän järjesti myös kierroksen biodynaamisella viinitilalla, jossa päästiin ensin tutustumaan tilaan, ja myöhemmin tilan anteihin. Viikonloppu oli uskomaton, vaikka ravintolaan emme panemiselta ja "viininmaistelulta" ehtineet.

Mies on kulttuurinsa puolesta tottunut hemmottelemaan naisia näin, ja minua tämä suomalaisena toki järkytti tällainen rahanhussaus heti alkuunsa. Ilmoitin kaikille ystävilleni kyseisen henkilön nimen ja auton rekisteriotteen, plus matkakohteemme siltä varalta, että päätöntä ruumistani jouduttaisiin haravoimaan viiniköynnösten lomasta. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vietin yhden elämäni ihanimmista viikonlopuista ihanan miehen kanssa.

Elämä jatkuu hekumoinnin jälkeen normaalisti töiden, arjen ja orastavan romanssin välejä sukkuloiden. Vietetään tosi paljon aikaa yhdessä, liikaakin, ja mies puhuu jopa yhteenmuuttamisesta parin viikon jälkeen. Koskaan ei olla tunnettu olevamme oikeampien henkilöiden kanssa, ja oli ihanaa olla vähän ihastunut.

Koittaa ensimmäisen riidan aika, noin kuukausi deittailuun. Mies sanoo, että ei ole valmis näin intensiiviseen suhteeseen, vaikka minä suomalaisena viilipyttynä en missään vaiheessa puhunut yhteenmuutosta tai vanhempien tapaamisesta - toisinkuin hän. Riidellään raskaasti ja minä itken viikonlopun makuuhuoneessa. Sunnuntaihin mennessä ollaan ehditty jo sopia, sillä molemmilla tuli ikävä, ja hän tajusi haluavansa olla kanssani. Kunhan edetään hitaammin. Haaveilu jatkaa matkaunelmien ja Tuntemattoman Sotilaan metsästämisen muodossa, koska mies fanittaa Suomea ja suomalaisuutta.

Mies puhuu, että haluaisi käydä Lontoossa lähitulevaisuudessa. Mainitsin asuneeni kyseisessä kaupungissa, ja että pidän sitä itseasiassa maailman parhaana paikkana. Mies laskee yhteen yks plus kaks, kysäisee mitä teen viikonloppuna X, ja vastattuani emmäätiiäviä, hän varaa liput Lontooseen. Hotellivalinta tehdään minun asiantuntemukseni perusteella harkiten.

Allekirjoittanut alkaa tuntea etäisyyden muodostuvan välillämme, mutta ei kuitenkaan mainitse mitään. Mies ei ole ulkonäkönsä tai menneisyytensä puolesta mikään player-adonis, mutta ympärillä pyörii "naispuolisia kavereita", joiden kanssa tanssitaan joskus vähän latinorytmejä. Riita numero kaksi koittaa virvokkeenhuuruisen illan ja rappukäytävälaulannan jälkeen. Ehkä meidän pitäisi taas ottaa hieman välimatkaa, vaikka mies matkustaa työnsä puolesta jatkuvasti, ja hän useimmiten pyytää minut luokseen tutimaan. En pysy enää kärryillä ja ahdistus kasaantuu.

Jatkuu..