Lue keskustelun säännöt.
Suojeletteko vanhempianne ikäviltä asioilta?
27.07.2018 |
En tiedä johtuuko siitä, että vanhemmat ovat nykyään sairaita (=omiakin huolia on) vai mistä, mutta olen huomannut piilottelevani ikäviä asioita vanhemmiltani. Eli tavallaan esitän voivani paremmin kuin voinkaan, jotten huolestuttaisi heitä "turhaan". Teettekö muut samaa ja milloin olette siirtyneet lapsen roolista aikuisen rooliin suhteessa vanhempiinne? Vai oletteko vielä viisikymppisinäkin "lapsia" suhteessanne?
Kommentit (62)
Omat vanhemmat ovat jo kuolleet, mutta appivanhempien suuntaan olen oppinut vähän säätelemään, mitä tulee kerrottua. Isoja piiloteltavia ongelmia ei ole onneksi ollutkaan, mutta koska anoppi on murehtimiseen taipuvainen ja appiukon mielestä tehdään aina väärin, salasimme uuden asunnon ostoa yli vuoden. Emme vain jaksaneet sitä, että anoppi murehtii ja appiukko haukkuu meidät pystyyn. Ja ikävästi oli mielessä se, kun kerroimme veneen ostosta meille iloisena asiana ja saimme siitäkin haukut ja paheksunnat. Loppupeleissä taidamme suojella enemmän itseämme kuin heitä. Mutta tympii, ettei itselle iloisia asioita voi kertoa kun siitä tulee vain tuomitsemista ja arvostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro mitään ikäviä asioita. Äitini joko syyllistää vahingoniloisena tai sitten alkaa heti itkemään. Lisäksi ei osaa pitää asioita omana tietonaan, vaan kertoo asiat heti eteenpäin. Tiedän sen siitä, koska kertoo kaikkien muiden asiat minulle. Joskus on tivannut minulta, että miksi en kerro mitään, vastaan aina ettei ole mitään kerrottavaa ja kaikki on hyvin vaikkei olekaan.