Kuinka paljon päiväkodin työntekijän pitäisi
ajatella lapsia ja perheitä miettiessään työpaikan vaihtoa?
Onko ok vaihtaa työpaikkaa milloin vaan vai onko tilanteita, jolloin se ei ole moraalisesti oikein?
Kommentit (15)
No ei tarvitse miettiä yhtään. Esimiehelle maksetaan siitä, että perheet saavat tarvitsemansa päivähoidon palvelut.
Kun palkasta jää käteen 1700 euroa, siinä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, ylivastuullisuutta tai ylenpalttista lojaalisuutta, jos hankkiutuu toisiin töihin. Kyllä jokainen työntekijä on ammatista riippumatta oikeutettu muutoksiin omassa elämässään, jos sille kokee tarvetta. Ja kun tiedämme, että monissa päiväkodeissa on sisäilmaongelmia, johtamisen ongelmia yms. niin kyllähän ihmisen on halutessaan voitava vaihtaa paikkaa itselleen sopivampaan, eikä tarvitse sairastuttaa itseään koko ikää paikassa, jossa homma ei toimi. Ja voihan sitä olla vaikka mitä syitä vaihdokseen.
Miksi päiväkodintyöntekijän työpaikanvaihto pitäisi nähdä moraalisena ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
No ei tarvitse miettiä yhtään. Esimiehelle maksetaan siitä, että perheet saavat tarvitsemansa päivähoidon palvelut.
Minkä ihmeen päivähoidon? Ei sellaista ole ollut vuosiin. Nykyisin päiväkodeissa varhaiskasvatetaan lapsia, ei päivähoideta.
Ei tarvitse miettiä asiaa perheiden kannalta.
Mielestäni ei yhtään. Työ on vain työ.
Päiväkodin työntekijän elämässä on muut sitä työtä tärkeämmät asiat (oma elämä, perhe, koti, ura, viihtyvyys työssä, harrastukset jne.) joiden valossa se päätös tehdään.
Ihan samalla tavalla se muillakin menee, kun punnitaan jääkö vai vaihtaako työpaikkaa, niin se koko paletti käydään läpi. Monilla vaikuttaa raha ja se pystyykö,työssä kehittymään/etenemään, mutta myös moni muu asia.
Esim. itse en ottaisi työpaikkaa johon kulkemiseen menee pitkä aika/tarvitaan oma auto, koska tuossa tilanteessa jää aikaa vähemmän muulle elämälle (perhe, harrastukset) ja käytän auton sijasta rahat muuhun.
Niinpä, en mietin lapsia/perheitä tippaakaan liittyen oman henk.koht. elämäni päätöksiin, joku roti tässäkin hommassa.
Olen äimistynyt ap:n kysymyksestä...
T. 1600-1750€/kk käteen 14v työkokemuksella.
Siinä vaiheessa kun työantaja huomioi meidän palkkojen ja työolosuhteiden asianmukaisuudesta paremmin niin henkilökunnankin pysyvyys paranee.
En pysty lukemaan artikkelia, mutta sellainen ajatus kyllä heräsi,että monet ihmiset urautuvat ihmissuhteissa vähän liikaa. Toimitaan siis aina samalla tavalla kuin ennenkin on toimittu,vaikka riideltäisiin samoista jutuista vuosia tai tuntuisi että toinen on nyt varmaan loukkaantunut/suuttunut/ärtynyt minuun niin ei vaivauduta selvittämään miksi. Vaikka nyt esimerkkinä oma ystäväni joka puhuu lähinnä itsestään,kääntää kaikki jutut itseensä ja puhuu päälle ihan kokoajan. Vaikka tästä olen sanonut nätisti ja vähemmän nätisti vuosia ja tietysti katsonut touhua "läpi sormien" koska kukaan ei ole täydellinen, mikään ei ole muuttunut. On siis ollut pakko vähentää radikaalisti yhteydenpitoa.
Toinen juttu on se,että pidetään itsestäänselvyytenä. Etenkin niitä ihan lähimpiä ihmisiä. Ajatellaan että lähisukulaisille esim.voidaan olla kuinka ilkeitä tahansa ja tehdä mitä vain,kyllähän ne siinä pysyy. Äitini on hyvä esimerkki, ei koskaan soita tai kysy kuulumisia, tai jos vahingossa kerronkin omia kuulumisiani niin vaihtaa heti aihetta tai ei kuuntele. Ei siis jaksa edes esittää että olisi kiinnostunut lapsensa elämästä. Hän kuitenkin kokee että välimme ovat hyvät ja hän on hyvä äiti eikä ymmärrä miksi koen toisin.
Oletko sä se sama joka rutisi hiljattain siitä, kuinka juuri teidän erityiskersan tarpeisiin mukautunut hoitaja päätti vaihtaa työpaikkaa ja kuinka sen olisi pitänyt tajuta jäädä siihen paikkaan vain siksi, että joutuisi hoitamaan sellaista pentua?
Vierailija kirjoitti:
En pysty lukemaan artikkelia, mutta sellainen ajatus kyllä heräsi,että monet ihmiset urautuvat ihmissuhteissa vähän liikaa. Toimitaan siis aina samalla tavalla kuin ennenkin on toimittu,vaikka riideltäisiin samoista jutuista vuosia tai tuntuisi että toinen on nyt varmaan loukkaantunut/suuttunut/ärtynyt minuun niin ei vaivauduta selvittämään miksi. Vaikka nyt esimerkkinä oma ystäväni joka puhuu lähinnä itsestään,kääntää kaikki jutut itseensä ja puhuu päälle ihan kokoajan. Vaikka tästä olen sanonut nätisti ja vähemmän nätisti vuosia ja tietysti katsonut touhua "läpi sormien" koska kukaan ei ole täydellinen, mikään ei ole muuttunut. On siis ollut pakko vähentää radikaalisti yhteydenpitoa.
Toinen juttu on se,että pidetään itsestäänselvyytenä. Etenkin niitä ihan lähimpiä ihmisiä. Ajatellaan että lähisukulaisille esim.voidaan olla kuinka ilkeitä tahansa ja tehdä mitä vain,kyllähän ne siinä pysyy. Äitini on hyvä esimerkki, ei koskaan soita tai kysy kuulumisia, tai jos vahingossa kerronkin omia kuulumisiani niin vaihtaa heti aihetta tai ei kuuntele. Ei siis jaksa edes esittää että olisi kiinnostunut lapsensa elämästä. Hän kuitenkin kokee että välimme ovat hyvät ja hän on hyvä äiti eikä ymmärrä miksi koen toisin.
??? Miten tää liittyy ketjun aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
ajatella lapsia ja perheitä miettiessään työpaikan vaihtoa?
Onko ok vaihtaa työpaikkaa milloin vaan vai onko tilanteita, jolloin se ei ole moraalisesti oikein?
No ei näillä palkoilla puolta sekuntiakaan.
Ihan yhtä paljon kuin lapsiperhe ajattelee päiväkodin työntekijöiden tunteita muuttaessaan muualle. Eli aika lailla vähän.
Työpaikkahan se on joten miksi ei voi vaihtaa jos haluaa. Toki niihin lapsiin kiintyy ja joku varmaan miettikin tuolta kantilta työpaikan vaihtoa. Mutta jäähän työntekijöitä äitiyslomallekin. Itsekin töissä pk.ssa mutta samassa talossa jo 20v. 😊