Onko kukaan päässyt eroon pakkoajatuksista? Miten?

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastanut pidempään erilaisia mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta ja ahdistusta. Pienenä minulla oli joitakin OCD:n piirteitä käytöksessä, esimerkiksi jos koitin kädellä jotain pintaa niin piti koskea myös toisella kädellä. Tällaisia pieniä juttuja on ollut siis läpi elämän, mutta en koe että ne olisivat häirinneet mitenkään merkittävästi.

Nyt viime aikoina mulle on tullut pakkoajatuksia, joihin ei liity mitään rituaaleja. Suurimmaksi osaksi ne ovat seksuaalisia pakkoajatuksia. Niin hirveitä ajatuksia, jotka vaan tunkee yhtäkkiä päähän. En edes halua kirjoittaa niitä.. Kesken työpäivää saattaa vaan tulla joku tosi epämiellyttävä ajatus ja ahdistun asian ajattelemisesta. Olen myös koittanut ajatella niin, että okei tämä on vaan hassu ajatus ja kyllä se menee pois. Enhän tekisi oikeasti ikinä pahaa kenellekkään toiselle, koska olen luonteeltani tosi kiltti ja lämmin ihminen. Sitten mietin kuitenkin, että entä jos tekisinkin jotain, yhtäkkiä vain napsahtaisin.. Vai olenko sittenkin jotenkin "muutenkin sairas päästäni" ja aivan vinksahtanut? Mitä jos tämä ei olekaan pakkoajatus vaan olen oikeasti muulla tavalla sairas? Kierre on valmis kun näitä pyörittelee :(. Pitäisikö näiden ajatusten vaan antaa tulla ja mennä ilman, että niihin kiinnittää huomiota ja niitä arvottaa (sallittu ajatus/ei-sallittu ajatus, hyvä ajatus/paha ajatus)? En edes ymmärrä miksi minulla on jotain ihmeellisiä seksuaalisia pakkoajatuksia. Lapsena itse asiassa usein päähän tunki mielikuva vastaantulijasta alasti, nyt nämä ajatukset ovat paljon oksettavampia. Olen näistä todella ahdistunut kun tuntuu, että en osaa tehdä näille mitään ja koen itseni pahaksi ihmiseksi tai jotenkin saastuneeksi.

Miten päästä siis pakkoajatuksista eroon kun ei ole mitään "kompensaatiotoimintaa"? Lääkityksen (ahdistus) aikana näitä ei kauheasti ollut, mutta nyt kun lopetin lääkityksen niin on tullut näitä tosi paljon. Ajattelin jos yritän olla ilman lääkettä ja keksiä muita keinoja päästä tästä eroon. Onko kellään kokemusta tällaisesta?

No sä jo itse kerroit miten niihin pitäisi suhtautua, eli tiedät sen. Mitä vähemmän annat niille huomiota, arvoa ja vaikutusvaltaa itseesi, sen vähemmän ne sinuun vaikuttaa.

Ei se aina helppoa ole, mutta käytännössä ainoa tapa.

Mietin myös mistä ihmeestä nämä voivat johtua? Tunkeeko päähäni kaikkea tällaista tosi epämiellyttävää ja "likaista", koska pelkään esimerkiksi arkielämässä virheitä ja olen aika tunnollinen eli kaikki "väärä" ahdistaa. Pelkään aina, että sanon jollekin jotain väärin ja toinen loukkaantuu, töissä pelkään virheitä, pelkään unohtavani maksaa jonkun laskun yms.. Stressaan siis kaikin puolin, että teen jotain "väärää". Nämä pakkoajatukset ovat viime aikoina olleet tosi voimakkaita, erityisesti jos töissä on ollut kauhea stressi tai jos en ole saanut nukuttua. Välillä on parempia päiviä, mutta silti saattaa yhtäkkiä kadulla kävellessä tunkea päähän jotain tosi outoja ajatuksia.. Joinakin päivinä olen niin ahdistunut jo alkuunsa, että en edes haluaisi lähteä ihmisten ilmoille jos saankin jotain ajatuksia vaikka jostain tutusta kehen törmään kadulla :(

Ap

Nyt on semmoinen homma, että sinun ei tarvitse "tietää" mistä nämä ajatukset tulevat, eikä analysoida niitä mitenkään. Riittää että et mieti koko asiaa mitenkään, ja työnnät ajatuksen aina pois kun se tulee sinne. On myös pakkoajattelua ajatella pakolla ajatuksia pakkoajatuksen ympäriltä, eli miksi ja miten, ja mistä nämä kertovat. Sinut sairastuttaa sinun oma mielesi, joten et voi enää antaa ravintoa mielellesi itse miettimällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastanut pidempään erilaisia mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta ja ahdistusta. Pienenä minulla oli joitakin OCD:n piirteitä käytöksessä, esimerkiksi jos koitin kädellä jotain pintaa niin piti koskea myös toisella kädellä. Tällaisia pieniä juttuja on ollut siis läpi elämän, mutta en koe että ne olisivat häirinneet mitenkään merkittävästi.

Nyt viime aikoina mulle on tullut pakkoajatuksia, joihin ei liity mitään rituaaleja. Suurimmaksi osaksi ne ovat seksuaalisia pakkoajatuksia. Niin hirveitä ajatuksia, jotka vaan tunkee yhtäkkiä päähän. En edes halua kirjoittaa niitä.. Kesken työpäivää saattaa vaan tulla joku tosi epämiellyttävä ajatus ja ahdistun asian ajattelemisesta. Olen myös koittanut ajatella niin, että okei tämä on vaan hassu ajatus ja kyllä se menee pois. Enhän tekisi oikeasti ikinä pahaa kenellekkään toiselle, koska olen luonteeltani tosi kiltti ja lämmin ihminen. Sitten mietin kuitenkin, että entä jos tekisinkin jotain, yhtäkkiä vain napsahtaisin.. Vai olenko sittenkin jotenkin "muutenkin sairas päästäni" ja aivan vinksahtanut? Mitä jos tämä ei olekaan pakkoajatus vaan olen oikeasti muulla tavalla sairas? Kierre on valmis kun näitä pyörittelee :(. Pitäisikö näiden ajatusten vaan antaa tulla ja mennä ilman, että niihin kiinnittää huomiota ja niitä arvottaa (sallittu ajatus/ei-sallittu ajatus, hyvä ajatus/paha ajatus)? En edes ymmärrä miksi minulla on jotain ihmeellisiä seksuaalisia pakkoajatuksia. Lapsena itse asiassa usein päähän tunki mielikuva vastaantulijasta alasti, nyt nämä ajatukset ovat paljon oksettavampia. Olen näistä todella ahdistunut kun tuntuu, että en osaa tehdä näille mitään ja koen itseni pahaksi ihmiseksi tai jotenkin saastuneeksi.

Miten päästä siis pakkoajatuksista eroon kun ei ole mitään "kompensaatiotoimintaa"? Lääkityksen (ahdistus) aikana näitä ei kauheasti ollut, mutta nyt kun lopetin lääkityksen niin on tullut näitä tosi paljon. Ajattelin jos yritän olla ilman lääkettä ja keksiä muita keinoja päästä tästä eroon. Onko kellään kokemusta tällaisesta?

No sä jo itse kerroit miten niihin pitäisi suhtautua, eli tiedät sen. Mitä vähemmän annat niille huomiota, arvoa ja vaikutusvaltaa itseesi, sen vähemmän ne sinuun vaikuttaa.

Ei se aina helppoa ole, mutta käytännössä ainoa tapa.

Niin.. Ajatellaan vaikka, että olis sellainen pakkoajatus vaikka jonkun ventovieraan tappamisesta. Tulisi vaan tällainen ajatus päähän ja sit ajattelee, että antaa olla, tää nyt on vaa tällanen OCD:n ajatus ja johtuu sairaudesta. Sit sitä vaan jatkaa keskittymistä työntekoon. Ajatus tulee uudelleen päähän ja annat taas vaan olla.. Mulle kuitenkin ainakin tulee sitten viimeistään vähän ajan päästä sellainen ajatus, että "Miten voin antaa vaan olla? Entä jos oonkin oikeesti joku hullu ja teen jotain jollekin? Entä jos mulla ei oo pakkoajatuksia ja nää onkin oikeita ajatuksia ja ajattelen oikeasti näin".

Ap

Youtubeen Alan Watts, vaikka olikin huumeidenkäyttäjä loppumatkoillaan, kaverin sanassa on silti paljon kuultavaa

Syön essitalopraamia 20mg päivässä. Ajatukset eivät pahemmin vaivaa nyt.

Hei, miehelläni oli noita todella paljon koko nuoruusvuodet ja noin kolmikymppiset saakka. Sitten hän meni terapiaan ja käsitteli tiettyjä juttuja menneisyydestään ja sai samalla nuo ajatukset pois tai pitäisikö sanoa hallintaan.

Kuten sanottu, niille ei kannata antaa sen kummempaa arvoa kuin muillekaan ajatuksille. Se, että ajatukset tulevat mieleesi ei tee sinusta hullua tai saa sinua toteuttamaan niitä. Itsellänikin on eräs toistuva todella väkivaltainen ajatus ollessani vihainen ihmisille (en kerro sitä, ettet ottaisi sitä itsellesi), mutta en ole koskaan kasvattanut sitä, koska se on vain ajatus muiden joukossa. Rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Hei, miehelläni oli noita todella paljon koko nuoruusvuodet ja noin kolmikymppiset saakka. Sitten hän meni terapiaan ja käsitteli tiettyjä juttuja menneisyydestään ja sai samalla nuo ajatukset pois tai pitäisikö sanoa hallintaan.

Kuten sanottu, niille ei kannata antaa sen kummempaa arvoa kuin muillekaan ajatuksille. Se, että ajatukset tulevat mieleesi ei tee sinusta hullua tai saa sinua toteuttamaan niitä. Itsellänikin on eräs toistuva todella väkivaltainen ajatus ollessani vihainen ihmisille (en kerro sitä, ettet ottaisi sitä itsellesi), mutta en ole koskaan kasvattanut sitä, koska se on vain ajatus muiden joukossa. Rennosti.

En ol koskaan kasvattanut sitä = en ole koskaan kavahtanut sitä

Kuulostaa tutulle. Mulla ei ole diagnostisoitu muita kuin joskus lievää masennusta (kun sairastuin somaattisesti) .Syön unilääkkeitä.

Kognitiivinen terapia ja lääkitys, sain elämäni takaisin

Olen syönyt tuota essitalopraamia ja aion sen aloittaa uusiksi jos tämä ei tästä rauhoitu. Ehkä tämä on jotain  vieroitusoiretta (vasta kuukausi ilman lääkettä) ja aivot on jotenkin hämillään tilanteesta. Siksi aionkin vielä hetken katsoa ja yrittää jotain muita kuin lääkkeellisiä keinoja. Harmi, että jouduin lääkkeen lopettamaan. Ahdistukseen ei muuten oikein vaikuttanut, paino nousi, menkat koko ajan ja ajatuksen taso.. Noh jos nyt on vilkas ajatuksen juoksu niin tuo lääke sai kyllä aivan ameebaksi, mikä on valitettavasti aikamoinen haitta myös. No ainakin nämä ajatukset olivat enemmän poissa ja eivät juuri vaivanneet.

Ap

en ole päässyt kokonaan eroon. mut helpottaa, jos ajattelen että ajatukset on vaan taas sitä ocd:ta. se haluu sun huomiota, se tykkää jos sä annat sille huomiota. jos et kuitenkaan huomioi sitä, se yrittää kovempaa tunkee ajatuksia sulle mut sit se nitistyy kun et reagoi. joskus se hälvenee joksikin aikaa myös magnesiumin tai vihreän teen avulla. good luck :)

Tiedät ettet ikinä tekisi ajatustesi mukaisesti joten NAURA niille hölmöille ajatuksille. Se että piilotat ja tunget ne mielestä ei auta vaan pahentaa. Ajatus kerrallaan vaan ajattele että "voi jeesus taas tällänen heh heh". Alkuun saattaa tuntua todella radikaalille kun sun omat estot sanoo et ne ajatukset on väärin ja hirveitä. Mut sä tiedät ettet ikimaailmassa toimis niin. Linkkaan tähän itseä auttaneen kirjoituksen aiheesta. http://paniikkihairio.fi/pakkoajatus-pakko-oire-ahdistus-ja-kognitiivin…

Mä olen vaan väkisin koettanut tyhjentää mieleni, ajatella äänekkäämmin jotakin muuta. Monesti ajattelen puheensorinaa, kuin kuuntelisin radiota muka sen verran etäältä, etten saa sanoista selvää. Kun ajatukset onnistuu jättämään huomiotta, ne jättävät lopulta rauhaan. Usein pakkoajatukseni ja -toimeni koettavat hiipiä salakavalasti takaisin jossakin hauskassa ja ei-ahdistavassa muodossa, mutta nykyään tunnistan ne jo varhain ja osaan aika hyvin olla lähtemättä niihin mukaan, kun tiedän, että ne muuttuvat ikäviksi ja todella kamaliksi heti kun saavat jalan oven väliin.

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastanut pidempään erilaisia mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta ja ahdistusta. Pienenä minulla oli joitakin OCD:n piirteitä käytöksessä, esimerkiksi jos koitin kädellä jotain pintaa niin piti koskea myös toisella kädellä. Tällaisia pieniä juttuja on ollut siis läpi elämän, mutta en koe että ne olisivat häirinneet mitenkään merkittävästi.

Nyt viime aikoina mulle on tullut pakkoajatuksia, joihin ei liity mitään rituaaleja. Suurimmaksi osaksi ne ovat seksuaalisia pakkoajatuksia. Niin hirveitä ajatuksia, jotka vaan tunkee yhtäkkiä päähän. En edes halua kirjoittaa niitä.. Kesken työpäivää saattaa vaan tulla joku tosi epämiellyttävä ajatus ja ahdistun asian ajattelemisesta. Olen myös koittanut ajatella niin, että okei tämä on vaan hassu ajatus ja kyllä se menee pois. Enhän tekisi oikeasti ikinä pahaa kenellekkään toiselle, koska olen luonteeltani tosi kiltti ja lämmin ihminen. Sitten mietin kuitenkin, että entä jos tekisinkin jotain, yhtäkkiä vain napsahtaisin.. Vai olenko sittenkin jotenkin "muutenkin sairas päästäni" ja aivan vinksahtanut? Mitä jos tämä ei olekaan pakkoajatus vaan olen oikeasti muulla tavalla sairas? Kierre on valmis kun näitä pyörittelee :(. Pitäisikö näiden ajatusten vaan antaa tulla ja mennä ilman, että niihin kiinnittää huomiota ja niitä arvottaa (sallittu ajatus/ei-sallittu ajatus, hyvä ajatus/paha ajatus)? En edes ymmärrä miksi minulla on jotain ihmeellisiä seksuaalisia pakkoajatuksia. Lapsena itse asiassa usein päähän tunki mielikuva vastaantulijasta alasti, nyt nämä ajatukset ovat paljon oksettavampia. Olen näistä todella ahdistunut kun tuntuu, että en osaa tehdä näille mitään ja koen itseni pahaksi ihmiseksi tai jotenkin saastuneeksi.

Miten päästä siis pakkoajatuksista eroon kun ei ole mitään "kompensaatiotoimintaa"? Lääkityksen (ahdistus) aikana näitä ei kauheasti ollut, mutta nyt kun lopetin lääkityksen niin on tullut näitä tosi paljon. Ajattelin jos yritän olla ilman lääkettä ja keksiä muita keinoja päästä tästä eroon. Onko kellään kokemusta tällaisesta?

"Aggressiosisältöiset mielikuvat tai pelot, tyypillisesti oman itsehillinnän menettämisen pelko. Tyypillinen nimenomaan ylikilteille henkilöille, jotka käytännössä eivät koskaan tekisi kenellekään pahaa."

http://introspekt.fi/2009/04/03/pakko-oireinen-hairio/

Olen kristitty ja minulla pakkoajatukset olivat samantapaisia ja lisäksi äärimmäisen rienaavia. Ajatusten pois työntäminen ei auttanut. Sitten tajusin, etteivät nuo ällöttävät pakkoajatukset vähennä hitustakaan Jumalan ääretöntä rakkautta, josta olen osallinen. Sen jälkeen tulin tosi iloiseksi aina, kun pakkoajatukset tulivat, koska muistin, että Jumala rakastaa minua. Pakkoajatukset eivät enää haitanneet minua yhtään, mutta ne tyrehtyivät aika pian täysin.

Eli mulla oli vähän samansuuntainen kokemus, kuin sillä kommentoijalla, joka alkoi nauraa pakkoajatuksilleen.

Sinun kannattaa sisäistää voimakkaasti se asia, joka on tullut monessa kommentissa ilmi: Ne pakkoajatukset eivät todellakaan kuvasta sinun persoonaasi etkä sinä oikeasti ikinä tekisi mitään niiden mukaista.

Olisi hienoa, jos saisit assosioitua niiden ilmaantumiseen jonkin ilon tai naurun. Keskusteluapu tai terapia voisi auttaa, jos ei muuten onnistu.

Noista ajatuksista sinänsä ei ole mitään haittaa, vaikka jatkuisivat maailman tappiin asti. Vain niihin liittyvistä pelko- ym. tuntemuksista on haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastanut pidempään erilaisia mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta ja ahdistusta. Pienenä minulla oli joitakin OCD:n piirteitä käytöksessä, esimerkiksi jos koitin kädellä jotain pintaa niin piti koskea myös toisella kädellä. Tällaisia pieniä juttuja on ollut siis läpi elämän, mutta en koe että ne olisivat häirinneet mitenkään merkittävästi.

Nyt viime aikoina mulle on tullut pakkoajatuksia, joihin ei liity mitään rituaaleja. Suurimmaksi osaksi ne ovat seksuaalisia pakkoajatuksia. Niin hirveitä ajatuksia, jotka vaan tunkee yhtäkkiä päähän. En edes halua kirjoittaa niitä.. Kesken työpäivää saattaa vaan tulla joku tosi epämiellyttävä ajatus ja ahdistun asian ajattelemisesta. Olen myös koittanut ajatella niin, että okei tämä on vaan hassu ajatus ja kyllä se menee pois. Enhän tekisi oikeasti ikinä pahaa kenellekkään toiselle, koska olen luonteeltani tosi kiltti ja lämmin ihminen. Sitten mietin kuitenkin, että entä jos tekisinkin jotain, yhtäkkiä vain napsahtaisin.. Vai olenko sittenkin jotenkin "muutenkin sairas päästäni" ja aivan vinksahtanut? Mitä jos tämä ei olekaan pakkoajatus vaan olen oikeasti muulla tavalla sairas? Kierre on valmis kun näitä pyörittelee :(. Pitäisikö näiden ajatusten vaan antaa tulla ja mennä ilman, että niihin kiinnittää huomiota ja niitä arvottaa (sallittu ajatus/ei-sallittu ajatus, hyvä ajatus/paha ajatus)? En edes ymmärrä miksi minulla on jotain ihmeellisiä seksuaalisia pakkoajatuksia. Lapsena itse asiassa usein päähän tunki mielikuva vastaantulijasta alasti, nyt nämä ajatukset ovat paljon oksettavampia. Olen näistä todella ahdistunut kun tuntuu, että en osaa tehdä näille mitään ja koen itseni pahaksi ihmiseksi tai jotenkin saastuneeksi.

Miten päästä siis pakkoajatuksista eroon kun ei ole mitään "kompensaatiotoimintaa"? Lääkityksen (ahdistus) aikana näitä ei kauheasti ollut, mutta nyt kun lopetin lääkityksen niin on tullut näitä tosi paljon. Ajattelin jos yritän olla ilman lääkettä ja keksiä muita keinoja päästä tästä eroon. Onko kellään kokemusta tällaisesta?

No sä jo itse kerroit miten niihin pitäisi suhtautua, eli tiedät sen. Mitä vähemmän annat niille huomiota, arvoa ja vaikutusvaltaa itseesi, sen vähemmän ne sinuun vaikuttaa.

Ei se aina helppoa ole, mutta käytännössä ainoa tapa.

Niin.. Ajatellaan vaikka, että olis sellainen pakkoajatus vaikka jonkun ventovieraan tappamisesta. Tulisi vaan tällainen ajatus päähän ja sit ajattelee, että antaa olla, tää nyt on vaa tällanen OCD:n ajatus ja johtuu sairaudesta. Sit sitä vaan jatkaa keskittymistä työntekoon. Ajatus tulee uudelleen päähän ja annat taas vaan olla.. Mulle kuitenkin ainakin tulee sitten viimeistään vähän ajan päästä sellainen ajatus, että "Miten voin antaa vaan olla? Entä jos oonkin oikeesti joku hullu ja teen jotain jollekin? Entä jos mulla ei oo pakkoajatuksia ja nää onkin oikeita ajatuksia ja ajattelen oikeasti näin".

Ap

Ne eivät todellakaan ole sinun oikeita ajatuksiasi.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Mä tarkistan aina ulos lähtiessä monta kertaa että hella ja vesihana on kiinni. Mulla on ollut hygieniaan liittyviä pakkoajatuksia nuorempana. Toisaalta toi pakonomainen tarkistelu on joskus estänyt tekemästä isoa erehdystä. Niin ja olen pervo mutta se ei ymmärtääkseni liity pakkoneuroosiin. En olisi ap huolissani mutta voihan tietysti olla että tapaamme vielä suljetulla osastolla missä voimme laskea yhdessä lattialaattojen saumoja😀

Vierailija kirjoitti:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Erittäin hyvä linkki, kiitos tästä!

ei ap