Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Lukioikäinen osaa laittaa omaa ruokaa ja vkavereiden vierailulle pitää laittaa säännöt, niinpä
Mutta jos miehen kesksutelutaso on tuota luokkaa, niin se ei hyvää lupaa.
Nimenomaan jo ENNEN muuttoa pitää hyvin monesta asiasta keskustella yhdessä ja aika ajoin päivittää sovitut ja muuttuneet asiat.
Tämähän on juuri se jutun juoni: ei se poika vaan kaikki muu mitä hänen mukanaan tulee uutena asiana. Ja usein niitä kaikkia asioita ei etukäteen edes pysty tietämään.
Ei miehen yksipuolisella ilmoituksella mitään poikaa koskevaa asiaa hoideta vaan yhdessä aloittajan kanssa keskustelemalla ja aloittajaa informoimalla. Ja kuuntelemalla myös aloittajan mielipidettä ja järkeä.
Ainakin niin kauan kuin hän asuu miehen ja pojan kanssa yhdessä.
Asiasta pitäisi keskustella hyvissä ajoin, se on totta.
Ei se kuitenkaan silti muuta sitä, että lapsi muuttaa tarvittaessa oman vanhempansa kotiin, eikä siitä voi neuvotella. Ei ainakaan kukaan henkisesti terve ihminen.
Säännöt yhteiselämälle tottakai pitää voida sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään suoraan sanoen haluaisi toisen lasta luokseni asumaan vuosiksi. Tilanne on eri kuin jos lapsi olisi asunut siellä jo tavatessa ja olisi valinnut järjestelyn silloin, mies ja lapsi pakettina. Ehdottaisin erillisiä asuntoja lukion ajaksi. Joka tapauksessa muuttaisin pois.
T. Uusperheenäiti
Toisen lasta? Onhan se miehenkin lapsi. Miksi toisen lapsi omaa huonompi?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulleMiksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Joo en suostuisi. Joko hommaatte isomman vuokrakämpän, josta sinä maksat 1/3 vuokraa tai sitten muutat omaan asuntoon.
Ihan kylmäävä ajatuskin, että joutuisin yhtäkkiä jakamaan jonkun kolmion teini-ikäisen kanssa, huh.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka paljon tuon ikäinen syö ruokaa? Ja hikoilee? Ap:n on hyvä ymmärtää, että kyse ei ole pelkästä työhuoneen viemisestä. Tuo melkein aikuinen poika tarvitsee ruokaa ja pyykkihuoltoa. Sinun oletetaan osallistuvan vieraan lapsen elättämiseen. Jääkaapista katoaa sapuskat ja murkkuhiki haisee. Eteinen on täynnä isoja, haisevia lenkkareita, pelikone möykkää yötä päivää, musiikki raikaa, mauto parkkeeraa pihaan ja kylään tulee joka päivä lauma energiajuomasta kiihtyneitä jonneja. Myös tyttöystävä ilmestyy istumaan aamiaispöytään. Niin, etkä voi enää olla kotonasi alusvaatteillasi, ja olohuoneessa isä ja poika katsovat jalkapalloa ja sinä voit seurata lempisarjaasi netflixistä kännykkäsi kautta. Kuulokkeiden kanssa.
Harkitse miten sinua aiotaan hyväksikäyttää ja haluatko todella sitä.
Olipas stereotypioita. Voisin katsoa jalkapalloa isän ja pojan kans mielelläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Q kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mäkään haluaisi että miehen lapsi muuttaisi meille, nyt on kolme makuuhuonetta, juuri sopivasti kahdelle lapselle ja vanhemmille, niin mihin tämä bonuslapsi menisi nukkumaan. Eikä tässä oo kyse mistään vihasta miehen lasta kohtaan, vaan tämä on meille sopiva koti eikä tänne yksinkertaisesti vaan mahdu enempää ihmisiä.
Ihan sydäntä raastaa, kun miettii näitä typerien aikuisten uusperhekuvioita. Lapset ja nuoret joutuvat pakosta sopeutumaan muuttoihin ja miettimään, ovatko he tervetulleita. Harvoin kysytään heiltä yhtään mitään. Vanhempani erosivat ollessani 12-vuotias. Muutin äitini kanssa omakotitalosta pieneen kerrostaloasuntoon. Muistan ikävän tunteen, kun näin uuden kodin ensimmäisen kerran. Isäni asuu edelleen omakotitalossa kahdestaan vaimonsa kanssa. Minulla ja pikkuveljellä ei ole ollut siellä eron jälkeen enää omia huoneita emmekä
ole viettäneet isän luona yhtään yötä, saati lomia yhdessä. Nyt saa vanha isäni ihmetellä isossa talossaan, miksi käyn siellä harvoin. Sama kuin kävisin hyvänpäiväntutun luona. On liikaa itsekkäitä aikuisia, jotka pilaavat touhuillaan lastensa tunne-elämän pitkäksi aikaa. Ero on lapselle aina iso kriisi, vaikka tämä ei sitä ulospäin näyttäisikään.
Oon pahoillani jos sulle on käynyt noin etkä oo tuntenut olevasi tervetullut isäsi luokse. Mun on pakko valottaa vähän meidän tilannetta, mies ja hänen ex erosivat kun lapsi oli alle kolme vuotias, siitä on nyt kymmenen vuotta. Lapsi myös asuu toisessa maassa ja hän tulee Suomeen kesälomilla pidemmäksi aikaa ja silloin hänellä on täällä oma huone. Minulla ja hänellä ei myöskään ole yhteistä kieltä ja sen takia on vaikea muodostaa mitään kiintymyssuhteita. Ihan tuntuu täällä viihtyvän puoli sisarustensa kanssa, kuitenkaan en haluaisi häntä tänne vakituisesti asumaan.
Joku kaunis päivä ap tulee kotiin, kompastuu eteisessä muuttolaatikkoon ja mies ilmoittaa iloisesti hymyillen, että myös pojan tyttöystävä asuu nyt täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaa luovuttas omaa henkilökohtasta tilaa toisen penikalle.
Kyse on yhteisestä vuokrakolmiosta, josta ap maksaa vain puolet, eli 1,5 huonetta. Ja silti omii kokonaisen huoneen vain itselleen. Varmaan kaikki muutkin tilat...
Ottakaa käytetty mies, kylkiäisenä saatte lapset. Kypsä aikuinen osaa tuossa kohtaa neuvotella (kumpikin!) ja ajatella muutakin kuin itseään. Osaan arvata, miksi miehen edellinen liitto päättyi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Joo en suostuisi. Joko hommaatte isomman vuokrakämpän, josta sinä maksat 1/3 vuokraa tai sitten muutat omaan asuntoon.
Ihan kylmäävä ajatuskin, että joutuisin yhtäkkiä jakamaan jonkun kolmion teini-ikäisen kanssa, huh.
Miksi ap maksaisi vähemmän vuokraa, kun nyt on ilmeisesti mies rahoittanut jo pitkään naisen työhuonetta, jos vuokra on tähän mennessä mennyt puoliksi. Jos yhteisen makuuhuoneen lisäksi molemmilla on lisähuone, vuokra menee puoliksi. Ja ap on jo velkaa miehelleen aiemmasta asumisesta aika paljon.
Ja hyvänen aika, jos ei halua lapsiperhettä, ei pidä mennä sellaiseen. Ap on muodostanut perheen, jossa on lapsi. Ilmeisen vapaaehtoisesti. Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä kommentteja, onko teistä siis ihan normaali ajatella, että melkein aikuinen juippi tulee pilaamaan parisuhdetta? Ihan noin vaan ilmoitusasiana vielä?
Jos olisin ap, ilmoittaisin miehelle mikä on nyt tilanne: joko tulee ero tai sitten ei. Ero tulee, jos juippi muuttaa kolmioon. Mies saa sitten miettiä miten poikansa maksaa puolet vuokrasta..
Erittäin luonnollista. Tässä yksi syy miksi en ota puolisoa kotiini, kun nuo lapset tulee ja menee, niin ei tähän sovi ketään ulkopuolista arkea säätämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulleMiksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Lähinnä varmaan siten, että julmia ja empatiakyvyttömiä naisia on useita. En olisi yhteydessä enää millään tavalla mieheen, joka suhtautuisi minun sairaaseen lapseeni noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuollaista edes voidaan ehdottaa ja kuka asian sinulle kertoi? Eihän se käy, koska se nyt ei vaan käy. Sinun tunteesi ovat tärkeät!
Kai ne isän ja pojan tunteet myös tärkeitä ovat. Sympatiani ovat isän puolella, joka haluaa tukea poikaansa. Älkää hommatko puolisoita, joilla on lapsia entuudestaan jos noin koville ottaa.
Vain lapseton ihminen voi olla noin itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulleMiksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sitenhän se liittyy, idiootti. Tuota kuviotahan te kaikki palstamammat olette viattomalle naiselle tyrkyttäneet satojen peukkujen verran. Mietipä tuota tilannetta? Onhan naisen otettava se poika eikö vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuollaista edes voidaan ehdottaa ja kuka asian sinulle kertoi? Eihän se käy, koska se nyt ei vaan käy. Sinun tunteesi ovat tärkeät!
Kai ne isän ja pojan tunteet myös tärkeitä ovat. Sympatiani ovat isän puolella, joka haluaa tukea poikaansa. Älkää hommatko puolisoita, joilla on lapsia entuudestaan jos noin koville ottaa.
Miksei tämä lapsirakas isukki pysynyt lapsensa luona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulleMiksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sitenhän se liittyy, idiootti. Tuota kuviotahan te kaikki palstamammat olette viattomalle naiselle tyrkyttäneet satojen peukkujen verran. Mietipä tuota tilannetta? Onhan naisen otettava se poika eikö vaan?
Kyllä, molemmissa tapauksissa on otettava. Alaikäisen kohdalla siitä ei edes voi keskustella, mutta kyllä jokainen äiti ottaisi sen oman 20-vuotiaan joka on hädässä. Ja jokaisen miehenkin on otettava. Jos on ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka tuollaista edes voidaan ehdottaa ja kuka asian sinulle kertoi? Eihän se käy, koska se nyt ei vaan käy. Sinun tunteesi ovat tärkeät!
Kai ne isän ja pojan tunteet myös tärkeitä ovat. Sympatiani ovat isän puolella, joka haluaa tukea poikaansa. Älkää hommatko puolisoita, joilla on lapsia entuudestaan jos noin koville ottaa.
Miksei tämä lapsirakas isukki pysynyt lapsensa luona?
Eli sinusta kenelläkään eronneelle naisella ei ole oikeutta asua lapsensa kanssa, koska jos oikeasti lasta rakastaisi, ei olisi eronnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaa luovuttas omaa henkilökohtasta tilaa toisen penikalle.
Kyse on yhteisestä vuokrakolmiosta, josta ap maksaa vain puolet, eli 1,5 huonetta. Ja silti omii kokonaisen huoneen vain itselleen. Varmaan kaikki muutkin tilat...
Ottakaa käytetty mies, kylkiäisenä saatte lapset. Kypsä aikuinen osaa tuossa kohtaa neuvotella (kumpikin!) ja ajatella muutakin kuin itseään. Osaan arvata, miksi miehen edellinen liitto päättyi eroon.
Nimenomaan yhteisestä! Ei se kuulkaa niin mene, että yhteiseen kotiin tuodaan lisää asukkaita vain ilmoitusasiana ja noin lyhyellä varoitusajalla.
Aika törkeätä vain ilmoittaa tuollainen.Pistää pohtimaan kannattako oikeasti tuollaisesta suhteesta lähteä.Toimiiko kommunikointi muuten?
Ikäänkuin pojasta huolehtiminen kuuluisi enemmän äidille?! Jos ei mies asunut ennen pojan kans, on totisesti jo aika, pianhan poika aikuinen jo. Ap voi vuokrata muualta työtilan. Mutta tottakai asiasta puhuttava myös hänen kanssaan.