Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Hei voisiko pojalle vuokrata pienen yksiön teidän kotinne vierestä / läheltä? Hän voisi asua siellä pääasiallisesti ja isänsä toki huolehtisi pojasta ja esim. ruokailuista ym. Poika saisi kai opinto- ja asumistukea asuntoon.
Moni teiniäitikin ottaa tuossa iässä itsestään ja valinnoistaan vastuun, eli kyllä myös terve luokioikäinen poikakin osaa. Moni nuori asuu omillaan lukioikäisenä, kun on mennyt valitsemaan erikoislukion. Ei se niin ihmeellistä ole, jos asuisi itsekseen (isänsä valvonnan alla). Kyläilisi silti isänsä luona vaikka viikonloppuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei voisiko pojalle vuokrata pienen yksiön teidän kotinne vierestä / läheltä? Hän voisi asua siellä pääasiallisesti ja isänsä toki huolehtisi pojasta ja esim. ruokailuista ym. Poika saisi kai opinto- ja asumistukea asuntoon.
No eiköhän se isän nainen sinne yksiöön ennemmin muuta. Lapsella on oikeus asua vanhempansa kanssa. Taas lapsettomat täällä huutelemassa.
Ja kun isän nainen muuttaa yhteisestä kodista yksiöön, hän tuskin enää on isän nainen.
Se on pelkästään positiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei voisiko pojalle vuokrata pienen yksiön teidän kotinne vierestä / läheltä? Hän voisi asua siellä pääasiallisesti ja isänsä toki huolehtisi pojasta ja esim. ruokailuista ym. Poika saisi kai opinto- ja asumistukea asuntoon.
No eiköhän se isän nainen sinne yksiöön ennemmin muuta. Lapsella on oikeus asua vanhempansa kanssa. Taas lapsettomat täällä huutelemassa.
Ja kun isän nainen muuttaa yhteisestä kodista yksiöön, hän tuskin enää on isän nainen.
Se on pelkästään positiivinen asia.
Erityisesti naiselle.
Alkaessani seurustella miehen kanssa, jolla oli jo lapsia, ihastelin sitä, miten hyvä isä hän oli pojilleen. Arvostin todella.
Tuo kylläkin tarkoitti, etten saanut pelkkää miestä, vaan pakettiin kuului lapsia. Toisaalta taas, en olisi ikinä huolinut tuota miestä, jos hän olisi voinut kääntää selkänsä jälkikasvulleen. Tunteettomat, naisten perässä juoksevat mu*kut eivät ole makuuni.
Mulla tulee älyttömän paha mieli tätä ketjua lukiessa. Lapsiparka. Uusperheet on sieltä, missä aurinko ei paista. Ja ihan oikeasti olen tätä mieltä. Suorastaan oksettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuokraatte neliön ja vuokraosuus tilan käytön mukaan tai per henki. Esim miehesi maksaa 2/3.
No tämä neuvo ei auta AP:ta yhtään, jos elävät jo nyt kädestä suuhun. Eikä lohduta joku 150 e/kk elareista lisää tuloissa, jos pojan ja pojan äidillä on tällainen ratkaisu säästösuunnitelmana. Tuon ikäinen syö kyseisen summan pari kertaa kuussa plus kaikki muut menot.
Olisi kuitenkin tärkeää saada pojan lukio-opinnot tuettua, jotta hänellä olisi mahdollisuudet parempaan tulevaisuuteen. Vaikka olen sitä mieltä, että ap:n mies on ihan kujalla, eikä mieti ennen kuin lupailee, pyrkisin kuitenkin tukemaan lasta tulevaisuuden suunnitelmien osalta. Tasan eivät mene nallekarkit koskaan, mutta aikuisena niitä tulisi pyrkiä edes hieman tasoittamaan, mitä tulee lapsiin.
Vuokraa itsellesi oma asunto. Jos jo nyt tuntuu siltä, että et jaksa - niin eihän tosta mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuolisista tällaiset tilanteet saattavat vaikuttaa jotenkin ehdottoman selkeiltä, mutta eivät sitä ole. On ratkaistava talousasiat, lapsen vanhemmalle kuuluu lapsen kulut ruuan ja kaiken asumisen suhteen. Jos on vuokrattu kolmio kahta varten, voi olla hankalaa mahduttaa siihen pysyvästi yksi lisää ja asunnon vaihto saattaa tulla kyseeseen. Joskus on käyty läpi, missä poika asuu ja nyt se muuttuu.
Seuraava asia on säännöt. Joskus nuoret pitävät sellaista ääntä ja elämää, että muut eivät nuku. Yhteiset säännöt on oltava. Esim oman puolisoni teini-ikäiset valvottavan kaikki läpi yön, kun meillä ovat. Menevät ja tulevat kuten tykkäävät ja herättävät kaikki kulkiessaan. Iltapalaa tehdään kahdelta yöllä. Toki tähän joku viisastelee, että säännöt ja säännöt. Niinpä niin. Jos lasten äiti antaa omassa kotonaan noin touhuta niin meillä sitten ollaan sitä ja tätä ja kiusataan, kun ei saa elää, kuten tykkää. Ja lapset kiristävät isäänsä, että eivät tule jos jotain kielletään. Lapset siis eivät asu meillä.
Lukioikäiset usein ottavat aikuisen oikeudet, mutta ei velvollisuuksia. Sotketaan, melutaan ja ei huomioida muita. Siivous, pyykit, ruoka ja kaikki jää äitipuolelle. Asioita, joita ei omille lapsilleen salli. Ja sitten äitipuolta syytetään, kun ei riemusta kilju tällaisen yllätyksen tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee älyttömän paha mieli tätä ketjua lukiessa. Lapsiparka. Uusperheet on sieltä, missä aurinko ei paista. Ja ihan oikeasti olen tätä mieltä. Suorastaan oksettaa.
Toivottavasti osaat kasvattaa omista lapsistasi sellaiset, että jos he joskus eron tai leskeyden tms johdosta päätyvät uusperheeseen niin heillä on taitoja huomioida myös muita, mikä helpottaa myös sitä, miten helppo heistä on pitää. Tähän toki joku toteaa, että lapsista pitää aina pitää jne. Lukioikäiset ovat jo isoja noin 16-20 - vuotiaita. Jos siinä iässä käyttäytyy kuin iso taapero tai hyvin uhmakkaasti ja asiattomasti muita kohtaan niin voi olla, ettei se vanhemman uusi puoliso lapseen kovin ihastunut ole, vaikka kuinka yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutti avovaimoni tytärkin meille, kun meni Ressun lukioon. Asu Hyvinkäällä isänsä kanssa, kun kävi siellä peruskoulun loppuun. Eipä se mua haitannu yhtään. Eipä tota paljon näe. Aamulla ja illalla. Vuosi vielä ja ylioppilas ja opinnot jatkuu sitten ilmeisesti Englannissa. Näin olen ymmärtänyt. Vkloput se on isänsä luona kuitenkin.
Ap:n tapauksessa poika tuskin matkustaa viikonlopuiksi satojen kilometrien päähän. Ja toiseksi, jos et ole täysin poikkeusyksilö, et sinä ollut se, joka kantoi käytännön asioista lisääntyneen kuorman, vaan avokkisi. Ap:n tapauksessa nuoren huolto mitä todennäköisemmin ainakin yritetään kaataa ap:n päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap
En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?
Kyllä monet asuvat omillaan lukioaikana.
Jos et sellaista voi kuvitella oman tyttäresi kohdalla, niin jotain on mahdollisesti mennyt pieleen. Normaalisti varttunut nuori pystyy kyllä asumaan erossa vanhemmistaan.
Toki tukea annettiin monin tavoin.
Olipas ikävästi sanottu sinulta. On selvää, että tyttäreni pärjäisi omillaan, jos olisi pakko. Mikään ei ole mennyt hänen kohdallaan pieleen. Mutta hän tarvitsee vielä perheensä tukea monessa asiassa. Läsnäoloa, keskusteluja, huolenpitoa jne. Miksi teini pitäisi ulkoistaa lapsuudenperheestään, jos ei ole pakko?
Itse muutin kotoa heti lukion jälkeen ja ekat kuukaudet oli kyllä melkoinen koti-ikävä. Kesti totutella, mutta aika oli oikea siitä huolimatta. Oma tyttäreni on kolme vuotta nuorempi ja olen onnellinen siitä, että hän asuu vielä meidän kanssa ja jakaa asioitaan. Lapsuus on lyhyt, jossain vaihessa muuttaa tietty omilleen, mutta onneksi ei vielä!
Ikävää että ap haluaa pukata miehensä pojan pesästä ennenaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö yhtään mieti, kuinka tärkeää pojan tulo teille voi olla miehellesi? Silläkö ei ole merkitystä sinulle?
Sääliksi käy poikaa,koska kun olet hänen ”äitipuoli” niin on todella tärkeää että hän saa sinunkin puolelta lämpimän vastaanoton. Näin eronneiden lapsena voin kertoa, vanhemman näkeminen uuden kumppanin kanssa ei ole aina helppoa, vaikka olisikin mukava yms. Mutta sitten jos ei saa edes hyväksyntää niin huhhuh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuin miehen kanssa. EI TULLUT AJATELLEEKSI että mulla SAATTAISI olla jotain pojan muuttoa vastaan!!! Vaan luvannut heti, "joo tottakai" -tyylillä. Kustannuksista eivät ole pojan tai äitinsä kanssa edes puhuneet! Poika oli päässyt varasijalta tms. ko. lukioon eikä mieskään tiennyt lukio- tai muuttosuunnitelmista ennen tätä. Ei tietoa, kuinka kauan poika oli tiennyt asiasta. Muutto meille, koska asuminen ja eläminen maksaa niin paljon!!! Että ilmeisesti on (äitinsä kanssa?) ajatellut että tästä ei tule kustannuksia ollenkaan? Voi helvetin helvetti, en tiedä kuinka tästä selviää ilman "pahan äitipuolen" leimaa.
Teen siis ihan töitä (joista maksetaan palkkaa, jolla kustannetaan mm. asumista ja ruokaa täällä!) kotona. Ei, työhuone ei ole pelkästään omassa käytössäni, ovi lukittuna vaan mieskin sitä käyttää kun en tee töitä. Ja tämä miehen poika on käyttänyt huonetta yöpymiseen meillä käydessään, samoin vieraat.
Mitään hyvätuloisia ei todellakaan olla, ja yhden ylimääräisen suun ruokkimiseen ei ainakaan itselläni ole varaa. Saati huoneen sisustamiseen pojalle. Ja eipä miehelläkään ole. Yhteiselle tilille kumpikin siirretään suurin osa palkoista eläimistä varten, ja hyvin tarkasti se kuluu joka kk.
Oli ajatellut että poika voi nukkua työhuoneen vuodesohvalla kuten tähän saakka eikä sen kummempia järjestelyjä tarvita. Voi v*'n v**n V**tu!
Lisäksi se, että en tosiaan voi sanoa enää tätä kodikseni jos tästä tulee kimppakämppä teinipojan kanssa., vaikka kuinka on miehen lapsi.
AP
Tuo ei kerro mitään hyvää pojasta, ettei hän ole varmistanut, että kaikki asianosaiset tietäisivät hänen aikeistaan. Hän ei myöskään ota lainkaan huomioon hänestä koituvia kustannuksia, joten tuskin tajuaa, että kotitöitä pitää tehdä sitten pyytämättä.
Kuinka moni 15-16 v miettii mitä kustannuksia hänestä omassa kodissaan aiheutuu? Ei kukaan, eikä kenenkään tarvitse, koska vanhemmilla (myös isällä) on täysi elatusvastuu. Lapsi ei ole muuttamassa kylään vieraaseen paikkaan, vaan paikkaan, joka on hänen toinen kotinsa.
Ja hän on lapsi, jota vanhempien kuuluu kasvattaa niiden kotitöiden suhteen. Eli selkeät säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon vain sen, että lukiolaispojalla on isot menot: kalliit lukiokirjat, lukioon läppäri, syö kuin hevoinen, vaate- ja harrastusmenot jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei voisiko pojalle vuokrata pienen yksiön teidän kotinne vierestä / läheltä? Hän voisi asua siellä pääasiallisesti ja isänsä toki huolehtisi pojasta ja esim. ruokailuista ym. Poika saisi kai opinto- ja asumistukea asuntoon.
No eiköhän se isän nainen sinne yksiöön ennemmin muuta. Lapsella on oikeus asua vanhempansa kanssa. Taas lapsettomat täällä huutelemassa.
Ja kun isän nainen muuttaa yhteisestä kodista yksiöön, hän tuskin enää on isän nainen.
Se on pelkästään positiivinen asia.
Erityisesti naiselle.
Erityisesti kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei voisiko pojalle vuokrata pienen yksiön teidän kotinne vierestä / läheltä? Hän voisi asua siellä pääasiallisesti ja isänsä toki huolehtisi pojasta ja esim. ruokailuista ym. Poika saisi kai opinto- ja asumistukea asuntoon.
No eiköhän se isän nainen sinne yksiöön ennemmin muuta. Lapsella on oikeus asua vanhempansa kanssa. Taas lapsettomat täällä huutelemassa.
Ja kun isän nainen muuttaa yhteisestä kodista yksiöön, hän tuskin enää on isän nainen.
Jos olisin yh, ja mies puhuisi kuten ap lapsistani, saisi todellakin välittömästi olla entinen. Sairasta ajatella, että lapsen tarvitsisi kysyä, saako hän asua oman vanhempansa luona.
No en itsekään tykkäsi, jos tytärpuolen muutto meille lähinnä "ilmoitettaisiin" minulle, mutta käytännössä se olisi selviö mikä mun vastaus olisi: tottahan toki muuttaa. En läheskään aina jaksa sitä tyttöä, koska vaatii paljon passausta jne., mutta mun tehtävä on kestää se muutama vuosi tytön ja isänsä vuoksi. Ja tietysti käytäs pelisäännöt selväksi heti kättelyssä, ettei tarvis enää passata (tytär siis 19-v.).
Mutta voisko olla vaihtoehto muuttaa isompaan tai vuokraisitko erillisen työhuoneen? Pohdi, miten haluaisit omaa lastasi kohdeltavan. Mun mielestä parisuhteessa on tärkeää elää niin, että mahdollistaa myös oman rakkaansa muut tärkeät suhteet, eikä asetu poikkiteloin.
Helpompaa ja naiivimpaa ei ole kuin sivusta huutelu. Minun mieheni ex oli se, joka suhteen päätti, kun töistä löytyi uusi innostus. Jopa pitkään sääti miehen selän takana. Näin mieheni päätyi sinkuksi ja sitten yhteen kanssani. Meillä on nyt pari viikonlopputeiniä. On ryypätty, valehdeltu, varastettu, mihinkään kotitöihin ei osallistuta, kaikki pitää kantaa eteen, mennään ja tullaan kuten tykätään, yöt melutaan. Sääntöjä ei noudateta, kun äidilläkin saa. Siinäpä sitten sydämen pohjasta nautit näistä hienoista nuorista ja olet hirveä isän uusi jos poikkipuolisen sanan sanot. Kasvatus on lasten äidin määräämä, isällä ei ollut sanan sijaa. Vai pitäisikö minunkin tuo mies jättää, kun en ole lapsiin ihastunut, kuten lasten äiti teki toisen miehen tieltä pois. Ei minusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vaan, että jos mieheni edes ehdottaisi saati ilmoittaisi, että hänen lapsensa muuttaa meille asumaan 2 vkoa pidemmäksi ajaksi, niin toteaisin, että meille tulee asumusero ja mies saa etsiä itselleen ja lapselleen oman kämpän. Onneksi tämä koti on 100% minun. En ala uhrata omaa elämääni vieraiden kersojen takia. Olen vakuuttunut, että kukaan ketjun kommentoijista ei ottaisi kotiinsa asumaan jotain random ihmistä kadulta osoitettuna. Minulle miehen lapsi on sellainen random tyyppi, ymmärrän toki, että omille vanhemmilleen hän on rakas ja ihanin koko maailmassa, mutta muille ei todellakaan ole, vaan tunkeilija kotona. Eli näin suoraan kirjoitettuna - en edes harkitsisi asumista miehen lapsen kanssa, vaan mies saisi muuttaa.
Joo, todellakin tulisi eri osoitteet!! Tuollaista muijaa en edes ottaisi. Eikä puhuttaisi edes asumuserota, vaan se olisi ero heti paikalla. Yksikään naikkonen ei tule koskaan olemaan tärkeämipi kuin omat lapset. Kyllä meressä kaloja riittää.
Hienoa että sinua ei tarvitsisi häätää oikeuden kautta, vaan lähtisit suosiolla.
Useasti nämä uusiomiehet eivät lähde kulumallakaan, sillä heillä on rahasta tiukkaa elareiden takia ja ehkä miutenkin ja ovat tottuneet täyshoitoon edellisissä liitoissaan. Ovat uudesta naisesta hyvin riippuvaisia.
Ap:lle - huonekydymys ei ole isoin juttu, vaan käytännön arki. Diis olettaen, että pojan äiti maksaa elareita ja isä alkaa vadtsta vuokrasta omalta ja pojan osaltaan ja kaikista pojan ruokakuluista tms. Meillä minä kustannan itse asiassa mieheni viikonloppulasten asumisen (tiedän, mutta se vielä menee) ja on kokonaan eri ruuat, minä ostan omat ja mies ostaa ja tekee omansa ja lasten. Meillä on täysin eri rahat kaikessa ja minä mm matkustelen ilman miestä, kun hänellä ei ole aina varaa.
Isoin, ISOIN ongrlma on yksityisyyden menetys. En voi mennä omassa kotonani edes suihkuun vähissä vaatteissa. En osaa nukkua yöpuvussa vaan alasti ja haluan pitää mskkarin oven auki tai ilmasta tulee tunkksinen, arvaat mikä ongelma tässä on, kun asunnossa on teini-ikäinen vieras poika. Ja ylipäätään vieraan ihmisen alituinen läsnäolo.
Voi olla, että pidät ppjasta, mutta voi olla, että alat syvästi inhota häntä, ei voi tietää. Omia lapsia rakastaa, muiden lapset ovat vieraita kuten muutkin ihmiset. Osasta pidämme ja osasta emme. Jos ketä tahansa voisi rakadtaa tai edes ihan ok sietää, avuopuolisotkin voisi arpoa tai jakaa toisilleen jostain valtionkomiteasta. Mutta ei voi, koska pitäminen ja inhoaminen on yksilöllistä. Minä en missään tspauksessa ikinä ottaisi meille pidempään mieheni lapsia ja välillä hän onkin tavannut heitä muualla kuten sukulaistensa mökillä tms.
Jos ikinä otan eroa miehestä, se johtuu hänen lapsistaan, en pidä heistä ja voin näin monen vuoden päästä sanoa korkeintan sietäväni hritä joten kuten harvakseltaan ja lyhyitä aikoja kerrallaan.. Sen sijaan tunnen yhden tutun perheen lapsen, joka on aivan ihana, "pikeanlainen". Hänestä pidin heti ensitapaamiselta ja hänet voisin vaikka adoptoida. Eli lapset ovat yksilöitä, ja on äitien harhaa, kun he eivät tajua, että ainoat ihmiset, jotka varauksetta pitävät heidän Jani-Pettereistään, ovat he itse. Kellään muilla ei myöskään ole minkäänlaista velvollisuutta heistä pitää kuten ei muistakaan vieraista ihmisistä.
Ja kun isän nainen muuttaa yhteisestä kodista yksiöön, hän tuskin enää on isän nainen.