Hanna-Riikka Siitonen kuollut
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Osasin odottaa koskettavaa uutista. Voi pientä tyttöparkaa joka äidittä jäi.
Eikö se tyttö oo jo 15? Vai onko niillä joku pikkulapsikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osasin odottaa koskettavaa uutista. Voi pientä tyttöparkaa joka äidittä jäi.
Eikö se tyttö oo jo 15? Vai onko niillä joku pikkulapsikin?
Ainoa lapsi on syntynyt 2006. Eli on n. 12-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osasin odottaa koskettavaa uutista. Voi pientä tyttöparkaa joka äidittä jäi.
Eikö se tyttö oo jo 15? Vai onko niillä joku pikkulapsikin?
Tytär syntynyt v.2006 eli 12v ja jo nyt musikaalisesti hyvin lahjakas. Varmaan tullaan kuulemaan vielä. Ja kyllä 12v on vielä lapsi.
Aika surullista. Mikälainen lääkitys sillä oli? Monet lääkkeet aiheuttaa syöpää.
Lauloiko Hanna-Riikka lapsena Tonttu Torvisen vai muistelenko ihan väärin? Olen hänen kanssaan saman ikäinen ja samoilla kulmilla asunut, joskus ollut heillä kylässäkin vaikka olin vain kaverin kaveri. Tuo on jotenkin jäänyt mieleen tällaiselle kaupungin vuokratalon kasvatille, kun pääsi käymään isossa ja hienossa talossa.
Kuha kirjoitti:
Ei mitenkään häikäissyt näyttelijänä, laulajana lähinnä keskinkertainen. Suurin meritti kuuluisat vanhemmat. Muuten ei olisi tämän mittakaavan mediakohua.
Hanna-Riikan suurin meriitti eivät ole kuuluisat vanhemmat, vaan hänen ammattitaitonsa. Taikapeili ja ne lukemattomat taustalaulajan keikat, joita hän teki maamme eturivin artistien kanssa. Hän perusti AiA-lauluyhtyeen Nina Tapion kanssa. Hän toimi laulunopettajana. Hän valmistui laulunopettajaksi Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriosta, sekä musiikkiteatteri-ilmaisun ohjaajaksi Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta. Tämän jälkeen hän pääsi Teatterikorkeakouluun ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi. Kaikki tämä ennen kuin hän sairastui kilpirauhassyöpään. Hanna-Riikan kuolema koskettaa minua siksi, että hän kertoi avoimesti sairaudestaan, ei valittanut, vaan oli positiivinen ja katsoi aina eteenpäin. Minusta hän ja Janne olivat sukulaissieluja, ja oli mukava katsella heitä yhdessä.
Entä sitten? En tuntenut häntä, joten hänen kuolemansa ei kosketa minua.
Samoja ajatuksia käynyt mielessä kun nyt olen lukenut näitä juttuja Hanna-Riikan vuosien taistelusta sairauden kanssa, joka väistämättä johtaa kuolemaan. Varmasti vuosien aikana ollut hyviäkin ja kivuttomia hetkiä. Mutta paljonko on lohduttaneet hyvät hetket vuosien saatossa, kun omaiset ja Hanna- Riikka itse tienneet, että tunne on vain harhaa. Kysyy käsittämättömän paljon ennen kaikkea omaisilta elää päivä kerrallaan tyyliin toivoa parasta mutta peläten pahinta.
Voi tuntua ja kuulostaa pahalta sanoa ääneen, mutta varmaan omaisille jonkinlainen helpotuskin kun nyt on loppunut monien vuosien sairauden värittämä yhteiselo ja voivat pikkuhiljaa alkaa elää itselleen.
evvk kirjoitti:
Entä sitten? En tuntenut häntä, joten hänen kuolemansa ei kosketa minua.
Älä valehtele! Jos sinua ei hänen kuolemansa yhtään kiinnostaisi tai koskettaisi, et kommentoisi mitään tähän ketjuun, vaan siirtyisit sujuvasti joko muihin aiheisiin tai pois koko Vauva-sivustolta. Kiinni jäit että napsahti!
Vierailija kirjoitti:
Lauloiko Hanna-Riikka lapsena Tonttu Torvisen vai muistelenko ihan väärin? Olen hänen kanssaan saman ikäinen ja samoilla kulmilla asunut, joskus ollut heillä kylässäkin vaikka olin vain kaverin kaveri. Tuo on jotenkin jäänyt mieleen tällaiselle kaupungin vuokratalon kasvatille, kun pääsi käymään isossa ja hienossa talossa.
Lauloi, isänsä Fredin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää sukua Siitoiselle?
Jaa että olivatko Pekka Siitoin ja Matti Siitonen - ja sitä kautta myös Hanna-Riikka Siitonen sukulaisia keskenään; sitäkö yrität hakea? Eiköhän se olisi tullut julki jo kauan ennen sinun syntymääsi, jos niin olisi ollut. Mutta ainahan voit googlettaa, jos asia kovasti kiinnostaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää sukua Siitoiselle?
Kai huomaat että sukunimi on täysin erilainen?
Siitoin vs Siitonen. Ei mitään yhteistä, saati sukua.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia käynyt mielessä kun nyt olen lukenut näitä juttuja Hanna-Riikan vuosien taistelusta sairauden kanssa, joka väistämättä johtaa kuolemaan. Varmasti vuosien aikana ollut hyviäkin ja kivuttomia hetkiä. Mutta paljonko on lohduttaneet hyvät hetket vuosien saatossa, kun omaiset ja Hanna- Riikka itse tienneet, että tunne on vain harhaa. Kysyy käsittämättömän paljon ennen kaikkea omaisilta elää päivä kerrallaan tyyliin toivoa parasta mutta peläten pahinta.
Voi tuntua ja kuulostaa pahalta sanoa ääneen, mutta varmaan omaisille jonkinlainen helpotuskin kun nyt on loppunut monien vuosien sairauden värittämä yhteiselo ja voivat pikkuhiljaa alkaa elää itselleen.
Kun ajattelee, mitä kaikkea Hanna-Riikka on saanut kokea, kuinka paljon hänellä on ollut läheisiä ja rakatavia ihmisiä ja miten hän on saanut tehdä töitä asioiden parissa, jotka ovat hänelle intohimo, ei voi olla miettimättä, että hänen elämänsä on lyhyestä kestostaan huolimatta varmasti ollut antoisampaa kuin monen muun pitkään eläneen. Itseeni on tehnyt vaikutuksen se, että monet viihdealalla aloittavat henkilöt ovat kertoneet, että hän oli aina kaikkia kohtaan kannustava ja auttavainen. Ihmisen luonteesta kertoo yleensä kaikkein eniten se, miten hän kohtelee itseään heikommassa asemassa olevia.
Kuolinilmoitus on sitten ikimuistoinen virheineen:
"Vaikka suo kaipaan"
Onhan toki suokaipaus ikävä asia.
Sinua lyhennetään muotoon SUA. SUO on suo tai lyhennys sanasta suoda.
Yleensä kilpirauassyöpä on helppo hoitaa. Kilpirauhanen pois ja se on siinä. Kilpirauhasleikkaus voi tosin vahingoittaa äänihuulia. Eikä H-R halunnut leikkausta äänenmenon pelossa? En ainakaan näe missään kuvissa kaulalla arpea kilpirauhasleikkauksesta. Yleensä se näkyy ihmisillä selvästi, mutta H-R:n kaulalla ei kyllä leikkausarpea kuvissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinilmoitus on sitten ikimuistoinen virheineen:
"Vaikka suo kaipaan"
Onhan toki suokaipaus ikävä asia.
Sinua lyhennetään muotoon SUA. SUO on suo tai lyhennys sanasta suoda.
Miksi alapeukku? Tuo on selkeä ja aika nolo virhe. Luulisi nyt edes kuolinilmoitukseen tarkistavan kieliasun oikeellisuuden. Tietysti, jos oli tarkoitus jutella soista ja niitä muistella. Ehkä jollain suolla tai soilla oli parille tärkeä merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kilpirauassyöpä on helppo hoitaa. Kilpirauhanen pois ja se on siinä. Kilpirauhasleikkaus voi tosin vahingoittaa äänihuulia. Eikä H-R halunnut leikkausta äänenmenon pelossa? En ainakaan näe missään kuvissa kaulalla arpea kilpirauhasleikkauksesta. Yleensä se näkyy ihmisillä selvästi, mutta H-R:n kaulalla ei kyllä leikkausarpea kuvissa ole.
Kyllä arpi näkyy monissa kuvissa. Uusimmissa heikommin, koska leikkauksesta oli jo melkein 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kilpirauassyöpä on helppo hoitaa. Kilpirauhanen pois ja se on siinä. Kilpirauhasleikkaus voi tosin vahingoittaa äänihuulia. Eikä H-R halunnut leikkausta äänenmenon pelossa? En ainakaan näe missään kuvissa kaulalla arpea kilpirauhasleikkauksesta. Yleensä se näkyy ihmisillä selvästi, mutta H-R:n kaulalla ei kyllä leikkausarpea kuvissa ole.
Kyllä arpi näkyy monissa kuvissa. Uusimmissa heikommin, koska leikkauksesta oli jo melkein 20 vuotta.
Siis onko häneltä leikattu koko kilppari pois? Olikohan se sitten levinnyt muuallekin? Itsekin olen kuullut, että lääkärit puhuu usein, että kilpirauhassyöpä on yleensä aika"helppo" verrattuna muihin syöpiin. Itseltäni leikattiin kilpirauhanen ihan äskettäin ja helposti ja nopeasti olen siitä leikkauksesta toipunut. Ja mulla leikattiin liikatoiminnan takia.
Alkaa jo pikku hiljaa riittämään tämä Siitosten perheen julkisuudessa esiintyminen tämän Hanna-Riikan kuoleman varjolla!
Aiemmin on lehdissä avautunut aviopuoliso ja Fredi-isä. Nyt sitten äiti ruikuttaa IS:ssa. Pitääkö jokainen surun tuntuma soittaa lehdille? Ei itselle tulisi mieleenkään lehdissä retostella oman lapsen kuolemalla.
Jotenkin kauhean noloa, aivankuin haluttaisiin ratsastaa tällä asialla. Hävettää näiden puolesta.
Lopettakaa jo Siitoset tuollainen käytös. Jos ette muulla tavoin pääse julkisuuteen, pysykää sitten poissa.
Läheisen äkillisesti menettäneenä sanoisin, että lopulta äkkikuolema on armollisempi kaikille. Kuolleelle siksi, ettei ole joutunut pitkään kärsimään. Läheisille, ettei ole jotunut jopa vuosia katsomaan sairastamista ja pahoja kipuja vierestä. Onhan äkkikuolema shokki, mutta niin haluaisin itsekin joku päivä lähteä.
Läheisten kanssa kaikkien kannattaisi käydä keskustelut omasta viimeisestä tahdosta, mihin haluaa tulla haudatuksi, millaiset hautajaiset jne. Eihän meistä kukaan tiedä, koska tästä elämästä tulee lähtö.