Pystyisitkö seurustelemaan miehen kanssa joka on hylännyt lapsensa?
Itse en todellakaan. Mua ei haittaa vaikka miehellä ois lapsi, jos siis huolehtii siitä mutta "mies" joka ei ole missään yhteyksissä lapseensa koska "ei kiinnosta, ei huvita" lentäis kyllä mäkeen
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Pystyn ja seurustelenkin parhaillaan. Meillä on jopa yhteinen lapsi ja toinen tulossa.
Ihmettelen näitä kaikkia nuolia alas?
Nro 17 tässä kertoo muutaman esimerkin, miksi hylkäys on mielestäni ok. Esimerkit eivät liity meihin tai sitten liittyy. Yritän tuoda uusia näkökulmia teille jyrkkämielisille. Eli..
Jo mainittu huijaus eli mies ei olekaan lapsen biologinen isä.
Lapsen huumeongelma, johon ei tukitoimet tepsi. Lapsi huitelee omillaan, varastaa, uhkailee.
Lapsi on manipuloitu vihaamaan isäänsä. Ei halua tavata ikinä.
Lapsi asuu ulkomailla (ei lähimaissa).
Lapsen äiti tekee loputtomasti kiusaa; vain mielikuvitus on rajana.
Pystyisin tietyissä tapauksissa.
Se olisi vaikeaa ymmärtää, jos mies vain kävelisi ulos entisestä elämästään koskaan taakse päin katsomatta. Unohtasi lapsensa, vaikka ennen vietti tavallista perhe-elämää.
Mutta ymmärtäisin, jos miehellä ei olisi mitään tunnesidettä lapsiinsa. Hän on eronnut niin varhaisessa vaiheessa, ettei ole koskaan oikeen viettänyt aikaa. On luonnollista, että lapsi jää tuolloin samaan asemaan kuin naapurin lapsi.
Ja ymmärrän miestä, joka ei jaksa hankalan eksän talutusnuorassa olemista.
Ja ymmärrän, jos mies ei olisi edes koskaan halunnut sitä lasta.
Olen viisikymppinen, en enää niin ehdoton...
En. Itselläni jäi puuttumaan isähahmo, vaikka ihan voimissaan on, joten en todellakaan pystyisi olemaan sellaisen kanssa joka aiheuttaa jollekin toiselle samat fiilikset.
Jos mies on hakenut eroa, niin en. Jos nainen on eron syy, niin sitten kyllä.
N
Vierailija kirjoitti:
En. Itselläni jäi puuttumaan isähahmo, vaikka ihan voimissaan on, joten en todellakaan pystyisi olemaan sellaisen kanssa joka aiheuttaa jollekin toiselle samat fiilikset.
Voiko viikonloppuisästä tulla isähahmoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Itselläni jäi puuttumaan isähahmo, vaikka ihan voimissaan on, joten en todellakaan pystyisi olemaan sellaisen kanssa joka aiheuttaa jollekin toiselle samat fiilikset.
Voiko viikonloppuisästä tulla isähahmoa?
Tietysti voi. Ovathan isovanhemmatkin usein läheisiä lapsille, vaikkeivat arjessa olisikaan mukana.
En, koska näkisin sen niin, ettei mies ota vastuuta teoistaansa. Jos hylkää oman lapsensa, niin mitä kaikkea muuta voikaan hylätä.