Miksi neuvolalääkärit on melkein aina nuivia?
Muutama poikkeus on tullut vastaan, mutta pääosin tuntuvat olevan ihmisvihaajia joita ei kiinnosta asiakkaan vointi tai mahdolliset kysymykset pätkän vertaa. Viimeksi eilen oli itsellä loppuraskauden neuvola ja koska synnytys hieman jännittää aikaisempien nopeiden avautumisten vuoksi, yritin lääkäriltä kysellä, mutta totesi vaan kylmästi, että ennenkin olet osannut synnyttää..
Onko se neuvolalääkärin työ niin kamalaa, että sinne valikoutuu vain ne kaikista surkeimmat?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ ei loppujen lopuksi ole kovin kummoista hommaa, turhaan hehkutettu ammatti.
Ei varmastikaan, varsinkaan tuollainen perusvastaanottotyö. Jossain keskussairaalassa ihan eri juttu. Ap
Miksi se siellä olisi jotenkin hienompaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ ei loppujen lopuksi ole kovin kummoista hommaa, turhaan hehkutettu ammatti.
Ei varmastikaan, varsinkaan tuollainen perusvastaanottotyö. Jossain keskussairaalassa ihan eri juttu. Ap
Miksi se siellä olisi jotenkin hienompaa?
No hienommasta en tiedä, mutta vaativampaa ja mielenkiintoisempaa ammatillisessa mielessä ehkä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ ei loppujen lopuksi ole kovin kummoista hommaa, turhaan hehkutettu ammatti.
Ei varmastikaan, varsinkaan tuollainen perusvastaanottotyö. Jossain keskussairaalassa ihan eri juttu. Ap
Miksi se siellä olisi jotenkin hienompaa?
No hienommasta en tiedä, mutta vaativampaa ja mielenkiintoisempaa ammatillisessa mielessä ehkä? Ap
Millaista keskussairaalan lääkäriä sitten ajattelet? Suurin osa siellä työskentelevistä lääkäreistä ovat erilaisilla poliklinikoilla työskenteleviä erikoislääkäreitä, jotka tekevät erikoisalaansa liittyvää vastaanottotyötä.
Eipä itsellänikään ole ollut mitenkään erityisemmin "lämpimiä" mutta suht mukavia. Kaikki kysymykset olen aina osoittanut hoitajille, he välittävät ne lääkärille ne mihinkä eivät osanneet vastata.
En odotakaan heiltä mitään pepsodent hymyä, heillä on kuitenkin kova vastuu huomata pienetkin vihjeet jotka viittaavat ongelmiin.
Neuvolatyö on kuitenkin säännöllistä päivätyötä ja melko rutiinia. Eli sikäli ihan kohtuullinen positio jollekin, joka ei halua erikoistua mihinkään "ihmeelliseen". Mutta luulisi, että ihmistyössä olisi edes alkeellisia ihmissuhdetaitoja. Pidemmän päälle varmaan aika rassaavaa täysin ihmissuhdekyvyttömän tavata paljon potilaita päivittäin.
Kannattaa muuten antaa terveyskeskukseen palautetta. Mä oon antanut lähinnä positiivista palautetta, mutta kerran otin osastonhoitajaan yhteyttä ajanvaraajasta (yritti taivutella, etten toisi vakavasti sairasta vauvaa lääkärille) ja ilmeisesti siitä oli apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin työ ei loppujen lopuksi ole kovin kummoista hommaa, turhaan hehkutettu ammatti.
Ei varmastikaan, varsinkaan tuollainen perusvastaanottotyö. Jossain keskussairaalassa ihan eri juttu. Ap
Miksi se siellä olisi jotenkin hienompaa?
No hienommasta en tiedä, mutta vaativampaa ja mielenkiintoisempaa ammatillisessa mielessä ehkä? Ap
Millaista keskussairaalan lääkäriä sitten ajattelet? Suurin osa siellä työskentelevistä lääkäreistä ovat erilaisilla poliklinikoilla työskenteleviä erikoislääkäreitä, jotka tekevät erikoisalaansa liittyvää vastaanottotyötä.
No en minä väitä lääkärin työtä kovin hyvin tuntevani. Mietin vaan, että erikoislääkärin työssä varmaan kohtaa aika paljon haastavampia tapauksia ja jos itsellä on kova mielenkiinto johonkin erikoisalaan, siitä on ehkä helpompi löytää innostusta. Ainakin omassa työssäni se perustyö on aika puuduttavaa, mutta erilaiset projektit ja tutkimustyö, joissa voi haastaa itseään tekevät siitä mielenkiintoista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä itsellänikään ole ollut mitenkään erityisemmin "lämpimiä" mutta suht mukavia. Kaikki kysymykset olen aina osoittanut hoitajille, he välittävät ne lääkärille ne mihinkä eivät osanneet vastata.
En odotakaan heiltä mitään pepsodent hymyä, heillä on kuitenkin kova vastuu huomata pienetkin vihjeet jotka viittaavat ongelmiin.
En minäkään odota mitään ylipirteää lässytystä tai jatkuvaa hymyä. Vaan sellaista perusempatiaa: kysytään vointia, kuunnellaan, tehdään ne tutkimukset ja annetaan mahdollisuus kysyä. Ap
Suurin osa terkkalääkäreistä on tekemässä pakollista 9kk tk-palvelua eikä heillä neuvolatyöstä ole mitään isompaa kokemusta tai kiinnostusta sitä kohtaan. Huomio menee täysin niihin kunkin raskauskuukauden/lapsen iän mukaisiin pakollisiin testeihin ja tarkastuksiin ja siihen, onko jotain huolestumisen aihetta vai ei ja pitääkö kontrolloida tai lähettää eteenpäin vai i. Useimmat tk-kierrossa olevat ovat itse vielä nuoria ja perheettömiä eikä ole mitään käytännön arkikokemusta raskaudesta, synnytyksestä tai lapsen kehityksestä ja siihen liittyvistä haasteista. Siksi ne kommentit kysymyksiin on hyvin ympäripyöreitä ja kirjatietoon nojaavia. Tiedän itse kokemuksesta, millaista on tehdä neuvolatyötä nollakokemuksella. Ei kivaa, voin kertoa. Jaksamisasiat, lapsen arkiongelmat ym. kannattaa keskustella sen terkan kanssa ja lääkäri ottaa kantaa vain niihin terveyskysymyksiin ja erilaisiin todistuksiin ja lähetteisiin, jos tarvetta on. Terkka kyllä juttelee lääkärin kanssa, jos lääkärin on tarvetta ottaa kantaa johonkin.
Eri asia tietysti on, jos jossain terkkarissa on oikeasti neuvolatyöhön keskittynyt kokenut yleislääkäri, gyne tai lastenlääkäri. Heillä on oikeasti silloin kiinnostusta ja osaamista alalta ja itselläkin yleensä käytännön kokemusta raskauteen ja lastenhoitoon liittyen.
Ihan samat kokemukset. Joko siellä on joku nuori vastavalmistunut, joka voi olla hyvinkin mukava, mutta kokemattomuus paistaa. Tai sitten joku työhönsä leipääntynyt nuivake. 3 raskautta takana ja kaksi tutkimusta ollut niin, että lääkäri on ollut suhteellisen osaavan tuntuinen ja osoittanut edes jonkinlaista kiinnostusta. Ero keskiverto yksityiseen gynekologiin on kuin yö ja päivä (ja on sielläkin niitä pölhöjä joskus osunut kohdalle).
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa terkkalääkäreistä on tekemässä pakollista 9kk tk-palvelua eikä heillä neuvolatyöstä ole mitään isompaa kokemusta tai kiinnostusta sitä kohtaan. Huomio menee täysin niihin kunkin raskauskuukauden/lapsen iän mukaisiin pakollisiin testeihin ja tarkastuksiin ja siihen, onko jotain huolestumisen aihetta vai ei ja pitääkö kontrolloida tai lähettää eteenpäin vai i. Useimmat tk-kierrossa olevat ovat itse vielä nuoria ja perheettömiä eikä ole mitään käytännön arkikokemusta raskaudesta, synnytyksestä tai lapsen kehityksestä ja siihen liittyvistä haasteista. Siksi ne kommentit kysymyksiin on hyvin ympäripyöreitä ja kirjatietoon nojaavia. Tiedän itse kokemuksesta, millaista on tehdä neuvolatyötä nollakokemuksella. Ei kivaa, voin kertoa. Jaksamisasiat, lapsen arkiongelmat ym. kannattaa keskustella sen terkan kanssa ja lääkäri ottaa kantaa vain niihin terveyskysymyksiin ja erilaisiin todistuksiin ja lähetteisiin, jos tarvetta on. Terkka kyllä juttelee lääkärin kanssa, jos lääkärin on tarvetta ottaa kantaa johonkin.
Eri asia tietysti on, jos jossain terkkarissa on oikeasti neuvolatyöhön keskittynyt kokenut yleislääkäri, gyne tai lastenlääkäri. Heillä on oikeasti silloin kiinnostusta ja osaamista alalta ja itselläkin yleensä käytännön kokemusta raskauteen ja lastenhoitoon liittyen.
Niin, ymmärrän kyllä nuoruuden ja epävarmuuden, ja jostainhan se on aloitettava. Yleensä oma kokemus nuorista lääkäreistä on myös, että ovat ihan perusmukavia.
Puhun nyt näistä, joilla selkeästi on jo ikää, kokemusta ja rutiinia työhönsä. Esimerkiksi tämä eilinen oli ihan kokenut gyne, olen hänellä käynyt edellisessäkin raskaudessa. En epäile, etteikö osaisi ottaa sf-mittaa ja tehdä sisätutkimusta ja havaita niistä olennaiset jutut. Ongelma on siinä, kun itse haluaisi jotain ihan lääketieteellistä kysyä synnytyksestä (kyseessä on kuitenkin synnytystapa-arvio), tyyppi vaan tiuskii ja ärsyyntyy. Eikä tämä siis ole ainoa lääkäri, jonka kanssa on käynyt näin. Ap
No sitten on kyseessä vain ikävä ihminen. Ehkä sille on syynsä, että on "jäänyt" terkkariin. Ikävän ihmisen privaattivastaanotto ei pyöri ja jos on tehnyt neuvolatyötä pitkään, ei kyllästymisestä huolimatta sairaalatyöhönkään ole enää menemistä, kun osaaminen sillä puolella rapistunut täysin.
Toisaalta, jos usein tulee samanlaisia nuivia kokemuksia, on ehkä viestinnän suhteen syytä katsoa myös peiliin. Asioista voi keskustella ja kysyä kivasti tai vaativasti, kyseenalaistaen ja vittuillen.
Minulla oli äitiysneuvolassa kamala lääkäri/hoitaja, mutta kun lapsi syntyi ja siirryttiin lastenneuvolan puolelle, siellä oli mukavia hoitajia. Ensimmäinen tosin jäi äitiyslomalle, jonka takia jouduimme pari kertaa käymään sillä hoitajalla, joka minulla oli äitiysneuvolassa, ennenkuin saivat uuden hoitajan.
Tämä hoitaja käski huudattaa pienellä vauvalla nälkäänsä, kun joi niin paljon korviketta, että sitten oksensi ja huusi lisää ruokaa ja kauhea oravanpyörä. Sanoi, että kyllä se hiljenee kun ei vaan anna lisää ruokaa. Onneksi pian löysivät toisen työntekijän, joka oli ihan mukava. Nyt kun muutimme, niin on ollut paras hoitaja tähän astisista, toivottavasti ei vaihdu.
Vierailija kirjoitti:
No sitten on kyseessä vain ikävä ihminen. Ehkä sille on syynsä, että on "jäänyt" terkkariin. Ikävän ihmisen privaattivastaanotto ei pyöri ja jos on tehnyt neuvolatyötä pitkään, ei kyllästymisestä huolimatta sairaalatyöhönkään ole enää menemistä, kun osaaminen sillä puolella rapistunut täysin.
Toisaalta, jos usein tulee samanlaisia nuivia kokemuksia, on ehkä viestinnän suhteen syytä katsoa myös peiliin. Asioista voi keskustella ja kysyä kivasti tai vaativasti, kyseenalaistaen ja vittuillen.
Sen lääkärin työtä on vastata niihin raskaana olevan äidin kysymyksiin, vaikka se äiti esittäisi ne miten. Ei ole sen äidin tehtävä arvailla pitääkö tälle lääkärille mielistellä, esittää asiat suoraan, odottaa että lääkäri kysyy "onko kysyttävää" vai miten. Jos potilas nyt on suunnilleen normaali ihminen, ei sen lääkärin pidä ottaa pulttia kysymyksistä. Toki jos nyt haukkuu lääkärin lyttyyn tai haistattelee tai jotain, niin sitten voi asiallisesti potilaan ohjata ulos perustutkimusten jälkeen.
Sama kokemus minullakin, paitsi nyt (kolmannessa raskaudessa minua + tokaa lasta ikätarkastanut) on ollut äärimmäisen mukava ja huolehtiva nuori naislääkäri. Paljon kokemuksia kahden raskauden ja kahden lapsen ajalta nuivista, tylyistä, lyhytsanaisista ja sosiaalisesti jotenkin vajavaisista lääkäreistä neuvolassa (erit. miehistä - anteeksi vain). Olen olettanut myös että se on heille pakko ja jostain syystä se neuvolavelvollisuus on monille lääkäreille ikävimmästä päästä. Miksiköhän?
Siksi, koska se on niin vierasta ja vaativaa. Raskaana olevat naiset ja pienet lapset leijonaemoineen ovat vaikeinta, mitä maa päällään kantaa. En koskisi enää pitkällä tikullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska se on niin vierasta ja vaativaa. Raskaana olevat naiset ja pienet lapset leijonaemoineen ovat vaikeinta, mitä maa päällään kantaa. En koskisi enää pitkällä tikullakaan.
Se on kuitenkin työtä, jonka olet itse valinnut, joten sen 9kk ajan voit varmaan käyttäytyä asiallisesti äitejä ja lapsia kohtaan? Tässä puhutaan nyt niistä, jotka eivät niin tee.
Itse harkitsin aikanaan lääkärin työtä, tietyt erikoisalat kiinnostivat kovasti ja tutkimustyö tai kirurgin ura. Mutta juuri tämä, että hommaan kuuluu pakotettuna terveyskeskus- ja neuvolatyötä sai hylkäämään tämän urahaaveen. Sen sijaan opiskelin lääketieteellistä fysiikkaa ja nyt saan tehdä työtä lääketieteen parissa ilman potilasvelvollisuuksia. Täydellistä. Kaikille ei vaan tuollainen peruspotilastyö varmaan sovi, ja ne joilla on varaa valita, hakeutuvat parempiin töihin. Lääkäritkin monesti ovat niitä lukion hiljaisia nörttejä, jotka rakastivat matikkaa, fysiikkaa, kemiaa, bilsaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä itsellänikään ole ollut mitenkään erityisemmin "lämpimiä" mutta suht mukavia. Kaikki kysymykset olen aina osoittanut hoitajille, he välittävät ne lääkärille ne mihinkä eivät osanneet vastata.
En odotakaan heiltä mitään pepsodent hymyä, heillä on kuitenkin kova vastuu huomata pienetkin vihjeet jotka viittaavat ongelmiin.
En minäkään odota mitään ylipirteää lässytystä tai jatkuvaa hymyä. Vaan sellaista perusempatiaa: kysytään vointia, kuunnellaan, tehdään ne tutkimukset ja annetaan mahdollisuus kysyä. Ap
No aina on lääkäri kysynyt vointia ja kuunnellut, sellaiseen lääkäriin en ole törmännyt vielä joka ei olisi sitä tehnyt. Mutta ei siellä mitään monen mutkan kyselyjä ja yhym yhym hetkeä vietetä toista kuunnellen, jos et tiedä lääkärien ajat ovat hyvin kysyttyjä. Että joa sinulla on jotain ihmeellisenpää kysyttävää, älä pinnaa sitä lääkärille asti, kysy hoitajalta, kyllä ne konsultoi sitten lääkäriä jos eivät osaa vastata.
Ei varmastikaan, varsinkaan tuollainen perusvastaanottotyö. Jossain keskussairaalassa ihan eri juttu. Ap