Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä on luotu hyvä isäsuhde (omassa lapsuudessa tai nyt perheessä?)
24.07.2018 |
Olen itse isäni kasvattama, ja en halua sellaista perhedynamiikkaa jossa isä on äidin ohjauksessa oleva pikkuapulainen vaan lastensa kanssa 110% pärjäävä.
Omasta kaveripiiristäni olen tehnyt havaintoja, että kun isä saa pulloruokkia lasta pienestä saakka (tissimaidolla siis ei mitään korvikkeita välttämättä) niin ollaan jo aika pitkällä. Viettää paljon aikaa isän sylissä ja kuuntelee isän ääntä.
Me ollaan myös jaettu vastuut siinä kumpi hankkii mitäkin. Joku näyttää vähän epäkäytännölliseltä mutta en ole sanonut mitään, saa havaita itse jos tuli vikahankinta. En puutu miehen päätöksiin tai väitä tietäväni paremmin, kun en oikeastaan tiedä.
Olen nähnyt niin monta perhettä missä äiti selittää vielä taaperoikäisestä lapsesta miehelleen kuin hän olisi vajaaälyinen, mies siis, ja kuinka lapsi vierastaa isäänsä. Ei kiitos sellaista.
Kommentit (26)
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mut on syötetty pullomaidolla, sisko rintamaidolla.
Kumpikin ollaan edelleen aikuisina läheisiä isämme kanssa.
Isämme on myös tehnyt matkatyötä ja yrittäjänä vapaata ei ole ollut paljon. Mutta, kun ollessaan paikalla, on ollut tosiaan läsnä. Jutellut ja kuunnellut. Hän on myös vienyt meitä reissuun jo pienestä, ilman, että äiti oli mukana aina.
Korostamalla vieraiden kuulleen naureskellen "vitsikkäästi" kuinka iskä tekee kaiken väärin hehheh puki keltaisen hameen päiväkotiin hihhih, eihän se isi kelpaa päiväunien jälkeen vaan äiti ensin, tietenkin. Iskää komennellaan, vähätellään ja päsmäröidään joka käänteessä, tietty.
Ei ole täysivaltainen aikuinen ja vanhempi äidin rinnalla, komentoketju kulkee äidistä isään. Äiti tekee päätökset ajanjaosta lapsen ja isän sekä äidin välillä.
Äiti voi myös aina välillä suuttua ja lähteä lapsen kanssa pois, tai häätää miehen ulos lapsen ja hänen luotaan, ikään kuin korostaen että lapsi + äiti on yksi asia ja iskällä ei siihen oikeastaan tosipaikan tullen ole sanomista. Omaan lapseensa. Äiti ensin, äidin määräysvalta ensin. Öf coors.
Parasta mitä mies voi lapsilleen, tyttärelleen antaa, on rakastaa ja kunnioittaa lastensa äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Parasta mitä mies voi lapsilleen, tyttärelleen antaa, on rakastaa ja kunnioittaa lastensa äitiä.
Ja parasta mitä nainen voi lapsilleen, tyttärelleen antaa, on rakastaa ja kunnioittaa lastensa isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudessa ei isä ollut läsnä ollenkaan.
Omien kanssa isä tekee samat mitä minäkin äitinä varsinkin nyt kun nuorimmaistakaan en enää imetä. On sitä pitänyt vaatia, mielellään olisi vain sivustakatsoja. Vaikeinta on ollut saada ottamaan vastuuta. Sitä kun ei voi antaa, se pitää ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessa ei isä ollut läsnä ollenkaan.
Omien kanssa isä tekee samat mitä minäkin äitinä varsinkin nyt kun nuorimmaistakaan en enää imetä. On sitä pitänyt vaatia, mielellään olisi vain sivustakatsoja. Vaikeinta on ollut saada ottamaan vastuuta. Sitä kun ei voi antaa, se pitää ottaa.
No enpä tiedä. Itsellä oli kyse siitä, että uskalsin luottaa, lähteä pois. Sovittiin viikon alussa, milloin kumpikin on omilla menoillaan. Sitten piti vaan lähteä, luottaa ja uskoa. Ja olla nimenomaan nillittämättä ihan pikkujutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudessa ei isä ollut läsnä ollenkaan.
Omien kanssa isä tekee samat mitä minäkin äitinä varsinkin nyt kun nuorimmaistakaan en enää imetä. On sitä pitänyt vaatia, mielellään olisi vain sivustakatsoja. Vaikeinta on ollut saada ottamaan vastuuta. Sitä kun ei voi antaa, se pitää ottaa.No enpä tiedä. Itsellä oli kyse siitä, että uskalsin luottaa, lähteä pois. Sovittiin viikon alussa, milloin kumpikin on omilla menoillaan. Sitten piti vaan lähteä, luottaa ja uskoa. Ja olla nimenomaan nillittämättä ihan pikkujutuista.
En nillitä muusta kuin että lapsia ei oluen voimalla vahdilta. Vauvan syntymästä lähtien käyn kerran viikkoon omassa harrastuksessani (matkoineen 3-4h). On joutunut olemaan lasten kanssa.
Ensimmäisestä lapsesta alkaen annoin isän hoitaa vauvaansa, ihan tarkoituksella.
Kun esim. liikuimme yhdessä ulkona, en ikinä työntänyt vaunuja vaan isä sai vastata tästä "raskaasta" työstä.
Isä on aina ollut "pelivastaava" ja "urheiluvastaava".
Sekä tytöillä että pojilla on hyvä suhde isäänsä, mikä jatkuu nyt jo toisessa polvessa. Isoisä on tosi pätevä lapsenvahti - ja isovanhempiköörissä se ainoa vaari, joka vaihtaa myös vaipat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Rintaruokinnassa lapsi joutuu tekemään enemmän työtä maidon eteen mitä pulloruokinnassa, joten lapsi voi alkaa hylkiä rintaa, kun pullon makuun on päässyt. Lypsäminen on taas paljon työläämpää mitä suoraan rinnasta ruokkiminen eikä se ole yhtä tehokasta maidon herumisen kannalta. Syy äidin haluttomuuteen pulloruokintaan voi olla noin yksinkertainen. Äidinmaidon eduista korvikkeeseen verrattuna on puhuttu niin paljon, että imetyksen loppuminen ennen aikojaan voi olla kova pala.
Helpoiten mies luo suhteen lapseen, kun on alusta alkaen vauvan kanssa. Vaippaa vaihtaessa ja pukiessa lapselle voi jutella, lapsi tottuu isän kasvoihin, ääneen ja käsittelyyn. Jos mies odottaa sitä, että lapsen kanssa voi tehdä jotain, niin sitä aikaa ei välttämättä tule. Ei kaikki lapset halua olla ihmisen kanssa, jota eivät tunne.
Oma isä on aina ollut mies, joka on asunut samassa asunnossa meidän kanssa. Isä ei ikinä tehnyt meidän kanssa mitään, ei edes jutellut. Jos isä sanoi jotain, se oli kieltämistä ja käskemistä. Kotona sai aina olla varpaillaan, että ei tehnyt mitään isää ärsyttävää kuten nauranut tai itkenyt. Isä on edelleen minulle vieras, en halua olla isän seurassa kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Rintaruokinnassa lapsi joutuu tekemään enemmän työtä maidon eteen mitä pulloruokinnassa, joten lapsi voi alkaa hylkiä rintaa, kun pullon makuun on päässyt. Lypsäminen on taas paljon työläämpää mitä suoraan rinnasta ruokkiminen eikä se ole yhtä tehokasta maidon herumisen kannalta. Syy äidin haluttomuuteen pulloruokintaan voi olla noin yksinkertainen. Äidinmaidon eduista korvikkeeseen verrattuna on puhuttu niin paljon, että imetyksen loppuminen ennen aikojaan voi olla kova pala.
Helpoiten mies luo suhteen lapseen, kun on alusta alkaen vauvan kanssa. Vaippaa vaihtaessa ja pukiessa lapselle voi jutella, lapsi tottuu isän kasvoihin, ääneen ja käsittelyyn. Jos mies odottaa sitä, että lapsen kanssa voi tehdä jotain, niin sitä aikaa ei välttämättä tule. Ei kaikki lapset halua olla ihmisen kanssa, jota eivät tunne.
Oma isä on aina ollut mies, joka on asunut samassa asunnossa meidän kanssa. Isä ei ikinä tehnyt meidän kanssa mitään, ei edes jutellut. Jos isä sanoi jotain, se oli kieltämistä ja käskemistä. Kotona sai aina olla varpaillaan, että ei tehnyt mitään isää ärsyttävää kuten nauranut tai itkenyt. Isä on edelleen minulle vieras, en halua olla isän seurassa kahdestaan.
Itse arvotan isän suhteen lapseensa korkeammalle kuin "täydellisen" rintaruokinnan. Pullosta saa lapsi syödä jos kokee helpommaksi, pumpun kanssa voi sitten vähän kärsiäkin hyvän asian puolesta. Koko elämän mittakaavassa aikuiseksi asti lapsen hyvä suhde isäänsä on ihan varmasti terveydelle ja hänen elämälleen tärkeämpää kuin se, että imikö tissiä kuinka pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Rintaruokinnassa lapsi joutuu tekemään enemmän työtä maidon eteen mitä pulloruokinnassa, joten lapsi voi alkaa hylkiä rintaa, kun pullon makuun on päässyt. Lypsäminen on taas paljon työläämpää mitä suoraan rinnasta ruokkiminen eikä se ole yhtä tehokasta maidon herumisen kannalta. Syy äidin haluttomuuteen pulloruokintaan voi olla noin yksinkertainen. Äidinmaidon eduista korvikkeeseen verrattuna on puhuttu niin paljon, että imetyksen loppuminen ennen aikojaan voi olla kova pala.
Helpoiten mies luo suhteen lapseen, kun on alusta alkaen vauvan kanssa. Vaippaa vaihtaessa ja pukiessa lapselle voi jutella, lapsi tottuu isän kasvoihin, ääneen ja käsittelyyn. Jos mies odottaa sitä, että lapsen kanssa voi tehdä jotain, niin sitä aikaa ei välttämättä tule. Ei kaikki lapset halua olla ihmisen kanssa, jota eivät tunne.
Oma isä on aina ollut mies, joka on asunut samassa asunnossa meidän kanssa. Isä ei ikinä tehnyt meidän kanssa mitään, ei edes jutellut. Jos isä sanoi jotain, se oli kieltämistä ja käskemistä. Kotona sai aina olla varpaillaan, että ei tehnyt mitään isää ärsyttävää kuten nauranut tai itkenyt. Isä on edelleen minulle vieras, en halua olla isän seurassa kahdestaan.
Itse arvotan isän suhteen lapseensa korkeammalle kuin "täydellisen" rintaruokinnan. Pullosta saa lapsi syödä jos kokee helpommaksi, pumpun kanssa voi sitten vähän kärsiäkin hyvän asian puolesta. Koko elämän mittakaavassa aikuiseksi asti lapsen hyvä suhde isäänsä on ihan varmasti terveydelle ja hänen elämälleen tärkeämpää kuin se, että imikö tissiä kuinka pitkään.
Siinä vaiheessa, kun lapselta tutkitaan astmaa ja allergioita ja äidiltä kysytään rintaruokinnan pituudesta, niin kyllä se käy mielessä, olisiko noista voinut välttyä, jos imetys olisi ollut pitempi. Mies voi tehdä lapsensa kanssa paljon muutakin kuin ruokkia pullosta, päivään mahtuu kylvetystä, vaipanvaihtoa, riisumista ja pukemista, sylissä pitämistä, juttelua ja vauvan kanssa leikkimistä. Ei se lapsen syöttäminen ole ainoa keino olla lasta lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Rintaruokinnassa lapsi joutuu tekemään enemmän työtä maidon eteen mitä pulloruokinnassa, joten lapsi voi alkaa hylkiä rintaa, kun pullon makuun on päässyt. Lypsäminen on taas paljon työläämpää mitä suoraan rinnasta ruokkiminen eikä se ole yhtä tehokasta maidon herumisen kannalta. Syy äidin haluttomuuteen pulloruokintaan voi olla noin yksinkertainen. Äidinmaidon eduista korvikkeeseen verrattuna on puhuttu niin paljon, että imetyksen loppuminen ennen aikojaan voi olla kova pala.
Helpoiten mies luo suhteen lapseen, kun on alusta alkaen vauvan kanssa. Vaippaa vaihtaessa ja pukiessa lapselle voi jutella, lapsi tottuu isän kasvoihin, ääneen ja käsittelyyn. Jos mies odottaa sitä, että lapsen kanssa voi tehdä jotain, niin sitä aikaa ei välttämättä tule. Ei kaikki lapset halua olla ihmisen kanssa, jota eivät tunne.
Oma isä on aina ollut mies, joka on asunut samassa asunnossa meidän kanssa. Isä ei ikinä tehnyt meidän kanssa mitään, ei edes jutellut. Jos isä sanoi jotain, se oli kieltämistä ja käskemistä. Kotona sai aina olla varpaillaan, että ei tehnyt mitään isää ärsyttävää kuten nauranut tai itkenyt. Isä on edelleen minulle vieras, en halua olla isän seurassa kahdestaan.
Itse arvotan isän suhteen lapseensa korkeammalle kuin "täydellisen" rintaruokinnan. Pullosta saa lapsi syödä jos kokee helpommaksi, pumpun kanssa voi sitten vähän kärsiäkin hyvän asian puolesta. Koko elämän mittakaavassa aikuiseksi asti lapsen hyvä suhde isäänsä on ihan varmasti terveydelle ja hänen elämälleen tärkeämpää kuin se, että imikö tissiä kuinka pitkään.
Siinä vaiheessa, kun lapselta tutkitaan astmaa ja allergioita ja äidiltä kysytään rintaruokinnan pituudesta, niin kyllä se käy mielessä, olisiko noista voinut välttyä, jos imetys olisi ollut pitempi. Mies voi tehdä lapsensa kanssa paljon muutakin kuin ruokkia pullosta, päivään mahtuu kylvetystä, vaipanvaihtoa, riisumista ja pukemista, sylissä pitämistä, juttelua ja vauvan kanssa leikkimistä. Ei se lapsen syöttäminen ole ainoa keino olla lasta lähellä.
Minulla on astma ja hyvä isäsuhde. Pidän jälkimmäistä ehdottomasti niin tärkeänä, että jos pitäisi valita niin ottaisin sen astman. Mutta imetystä voi tehostaa ja riski että imetys jäisi vaarallisen lyhyeksi vain siksi, että antaa isänkin olla mukana on niin marginaalinen että kuulostaa lähinnä siltä että äiti haluaa hallita omia pelkojaan ennemmin, kuin taata lapselle paras mahdollinen tilanne. Äidin pitäisi pystyä erottamaan oma itsekkyys aidoista tarpeista, ja uskon että se on mahdollista vain ennen lasta. Kannattaa siis miettiä tarkkaan ja pitää kiinni siitä isän roolista.
https://imetys.fi/odottajan-opas/vauvan-kanssa-kotona/lisaa-maitoa/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Rintaruokinnassa lapsi joutuu tekemään enemmän työtä maidon eteen mitä pulloruokinnassa, joten lapsi voi alkaa hylkiä rintaa, kun pullon makuun on päässyt. Lypsäminen on taas paljon työläämpää mitä suoraan rinnasta ruokkiminen eikä se ole yhtä tehokasta maidon herumisen kannalta. Syy äidin haluttomuuteen pulloruokintaan voi olla noin yksinkertainen. Äidinmaidon eduista korvikkeeseen verrattuna on puhuttu niin paljon, että imetyksen loppuminen ennen aikojaan voi olla kova pala.
Helpoiten mies luo suhteen lapseen, kun on alusta alkaen vauvan kanssa. Vaippaa vaihtaessa ja pukiessa lapselle voi jutella, lapsi tottuu isän kasvoihin, ääneen ja käsittelyyn. Jos mies odottaa sitä, että lapsen kanssa voi tehdä jotain, niin sitä aikaa ei välttämättä tule. Ei kaikki lapset halua olla ihmisen kanssa, jota eivät tunne.
Oma isä on aina ollut mies, joka on asunut samassa asunnossa meidän kanssa. Isä ei ikinä tehnyt meidän kanssa mitään, ei edes jutellut. Jos isä sanoi jotain, se oli kieltämistä ja käskemistä. Kotona sai aina olla varpaillaan, että ei tehnyt mitään isää ärsyttävää kuten nauranut tai itkenyt. Isä on edelleen minulle vieras, en halua olla isän seurassa kahdestaan.
Itse arvotan isän suhteen lapseensa korkeammalle kuin "täydellisen" rintaruokinnan. Pullosta saa lapsi syödä jos kokee helpommaksi, pumpun kanssa voi sitten vähän kärsiäkin hyvän asian puolesta. Koko elämän mittakaavassa aikuiseksi asti lapsen hyvä suhde isäänsä on ihan varmasti terveydelle ja hänen elämälleen tärkeämpää kuin se, että imikö tissiä kuinka pitkään.
Siinä vaiheessa, kun lapselta tutkitaan astmaa ja allergioita ja äidiltä kysytään rintaruokinnan pituudesta, niin kyllä se käy mielessä, olisiko noista voinut välttyä, jos imetys olisi ollut pitempi. Mies voi tehdä lapsensa kanssa paljon muutakin kuin ruokkia pullosta, päivään mahtuu kylvetystä, vaipanvaihtoa, riisumista ja pukemista, sylissä pitämistä, juttelua ja vauvan kanssa leikkimistä. Ei se lapsen syöttäminen ole ainoa keino olla lasta lähellä.
Syöttäminen on isoin ero äidin ja isän välillä. Lapsi saa isään ihan eri tunteet sen pulloruokinnan kautta. Suosittelen lämpimästi.
Kumpikin hoitaa lasta. Puuhastelee yhdessä.
Meillä lasten nukuttaminen ja iltajutut on olleet vuosia isän tehtävä. Johtuen vähän siitä, että miehellä on aina niin kiire, että monina päivinä ei ehdi tehdä mitään lasten kanssa. Tuo on sitten sellainen juttu, minkä yleensä aina ehtii. Pesee lasten hampaat, lukee iltasadun ja laittaa nukkumaan. Jossain tutkimuksessa oli vielä että siitä on lapsille jotain erityishyötyä, jos nimenomaan isä lukee heille.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lasten nukuttaminen ja iltajutut on olleet vuosia isän tehtävä. Johtuen vähän siitä, että miehellä on aina niin kiire, että monina päivinä ei ehdi tehdä mitään lasten kanssa. Tuo on sitten sellainen juttu, minkä yleensä aina ehtii. Pesee lasten hampaat, lukee iltasadun ja laittaa nukkumaan. Jossain tutkimuksessa oli vielä että siitä on lapsille jotain erityishyötyä, jos nimenomaan isä lukee heille.
Ja varmaan lapsille & perheelle ylipäätään hyvä, että kyse on ihan rutiinista. Ennakoitavaa lasten ja muidenkin kannalta.
Kun mies oli paljon kotona ja kahdestaan vauvan ja taaperon kanssa kun oli pieni, niin suhde muodostui ihan erilaiseksi kuin esikoisen kanssa. Mies siis työtön ja itse jouduin tekemään osa-aikatöitä, että talous kesti. Kyllähän konservatiivisimmat siitä jaksoivat "hyväntahtoisesti" mainita, mutta nyt kadehtivat lapsen ja isän suhdetta.
Älkää omiko lapsianne äidit, se on karhunpalvelus.