Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä on luotu hyvä isäsuhde (omassa lapsuudessa tai nyt perheessä?)
24.07.2018 |
Olen itse isäni kasvattama, ja en halua sellaista perhedynamiikkaa jossa isä on äidin ohjauksessa oleva pikkuapulainen vaan lastensa kanssa 110% pärjäävä.
Omasta kaveripiiristäni olen tehnyt havaintoja, että kun isä saa pulloruokkia lasta pienestä saakka (tissimaidolla siis ei mitään korvikkeita välttämättä) niin ollaan jo aika pitkällä. Viettää paljon aikaa isän sylissä ja kuuntelee isän ääntä.
Me ollaan myös jaettu vastuut siinä kumpi hankkii mitäkin. Joku näyttää vähän epäkäytännölliseltä mutta en ole sanonut mitään, saa havaita itse jos tuli vikahankinta. En puutu miehen päätöksiin tai väitä tietäväni paremmin, kun en oikeastaan tiedä.
Olen nähnyt niin monta perhettä missä äiti selittää vielä taaperoikäisestä lapsesta miehelleen kuin hän olisi vajaaälyinen, mies siis, ja kuinka lapsi vierastaa isäänsä. Ei kiitos sellaista.
Kommentit (26)
Meillä lapsuudessa isä vietti paljon aikaa meidän lapsien kanssa. Esimerkiksi silloin kun hänellä oli arkivapaita, niin meidän lasten ei tarvinut mennä päiväkotiin, vaan iskä vei jonnekin retkille ja puuhaili muuta kivaa meidän kanssa :) Äiti antoi isällekin vastuuta lastenhoidosta (sekä kodinhoidosta) eikä vähätellyt tämän kykyjä selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Itse en saanut pumpulla maitoa ulos. Pumppaamiseen meni tuntikausia ja se oli kivuliasta. Imetin jokaista lasta yli vuoden. Mies on ollut jokaisen kanssa vuoden hoitovapaalla ja on täysin tasaveroinen vanhempi. Ei vaatinut pulloruokintaa, enemmän tuo lapsen hoitaminen kotona pitkään vaikutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Rintaruokinnassa lapsi joutuu tekemään enemmän työtä maidon eteen mitä pulloruokinnassa, joten lapsi voi alkaa hylkiä rintaa, kun pullon makuun on päässyt. Lypsäminen on taas paljon työläämpää mitä suoraan rinnasta ruokkiminen eikä se ole yhtä tehokasta maidon herumisen kannalta. Syy äidin haluttomuuteen pulloruokintaan voi olla noin yksinkertainen. Äidinmaidon eduista korvikkeeseen verrattuna on puhuttu niin paljon, että imetyksen loppuminen ennen aikojaan voi olla kova pala.
Helpoiten mies luo suhteen lapseen, kun on alusta alkaen vauvan kanssa. Vaippaa vaihtaessa ja pukiessa lapselle voi jutella, lapsi tottuu isän kasvoihin, ääneen ja käsittelyyn. Jos mies odottaa sitä, että lapsen kanssa voi tehdä jotain, niin sitä aikaa ei välttämättä tule. Ei kaikki lapset halua olla ihmisen kanssa, jota eivät tunne.
Oma isä on aina ollut mies, joka on asunut samassa asunnossa meidän kanssa. Isä ei ikinä tehnyt meidän kanssa mitään, ei edes jutellut. Jos isä sanoi jotain, se oli kieltämistä ja käskemistä. Kotona sai aina olla varpaillaan, että ei tehnyt mitään isää ärsyttävää kuten nauranut tai itkenyt. Isä on edelleen minulle vieras, en halua olla isän seurassa kahdestaan.
Itse arvotan isän suhteen lapseensa korkeammalle kuin "täydellisen" rintaruokinnan. Pullosta saa lapsi syödä jos kokee helpommaksi, pumpun kanssa voi sitten vähän kärsiäkin hyvän asian puolesta. Koko elämän mittakaavassa aikuiseksi asti lapsen hyvä suhde isäänsä on ihan varmasti terveydelle ja hänen elämälleen tärkeämpää kuin se, että imikö tissiä kuinka pitkään.
Osittaisimetys on useimmille äideille tosi raskasta siksi, että vauva ei haluaisi syödä rinnasta, kun pullosta saa helpommin. Lisäksi kaikki pullojen pesu ja desinfiointi, pumppaaminen jne. Minä koin vauvan kanssa kotona olemisen raskaaksi, vaikka samalla ihanaksi. En olisi ollut valmis tekemään vauva-arjesta vielä raskaampaa vain siksi, että isä saisi sitten iltaisin ja viikonloppuisin syöttää (kokeiltiin toki). Mies on ollut taaperoiden kanssa pitkät hoitovapaat, mikä on tehnyt heistä läheisiä ilman että imetykseen on tarvinnut puuttua. Pikkuvauvoille minä olen ollut läheisempi ja se ei ole millään lailla estänyt isää tulemasta hieman myöhemmin aivan yhtä läheiseksi lastensa kanssa.
Isällä on omat lapsenhoitovuoronsa, ja äiti ei puutu siihen millään tavalla, vaan viettää silloin sitä omaa aikaansa. Tämä alkaa jo lapsen ensimmäisistä viikoista, ja jatkuu läpi lapsuuden.
Toisen lapsen syntymän jälkeen, isyysloman aikana, isä ottaa päävastuun esikoisesta.
Lapsen kasvaessa isä järjestää yhteistä tekemistä lapsen ja koko perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin mukaan lapsi kasvaa kiinni äidin tississä, mutta mites nämä ihmiset suhtautuu pulloruokintaan sillä tissimaidolla? Nähdäkseni ei muuta estettä kuin äidin oma itsekkyys?
Rintaruokinnassa lapsi joutuu tekemään enemmän työtä maidon eteen mitä pulloruokinnassa, joten lapsi voi alkaa hylkiä rintaa, kun pullon makuun on päässyt. Lypsäminen on taas paljon työläämpää mitä suoraan rinnasta ruokkiminen eikä se ole yhtä tehokasta maidon herumisen kannalta. Syy äidin haluttomuuteen pulloruokintaan voi olla noin yksinkertainen. Äidinmaidon eduista korvikkeeseen verrattuna on puhuttu niin paljon, että imetyksen loppuminen ennen aikojaan voi olla kova pala.
Helpoiten mies luo suhteen lapseen, kun on alusta alkaen vauvan kanssa. Vaippaa vaihtaessa ja pukiessa lapselle voi jutella, lapsi tottuu isän kasvoihin, ääneen ja käsittelyyn. Jos mies odottaa sitä, että lapsen kanssa voi tehdä jotain, niin sitä aikaa ei välttämättä tule. Ei kaikki lapset halua olla ihmisen kanssa, jota eivät tunne.
Oma isä on aina ollut mies, joka on asunut samassa asunnossa meidän kanssa. Isä ei ikinä tehnyt meidän kanssa mitään, ei edes jutellut. Jos isä sanoi jotain, se oli kieltämistä ja käskemistä. Kotona sai aina olla varpaillaan, että ei tehnyt mitään isää ärsyttävää kuten nauranut tai itkenyt. Isä on edelleen minulle vieras, en halua olla isän seurassa kahdestaan.
Itse arvotan isän suhteen lapseensa korkeammalle kuin "täydellisen" rintaruokinnan. Pullosta saa lapsi syödä jos kokee helpommaksi, pumpun kanssa voi sitten vähän kärsiäkin hyvän asian puolesta. Koko elämän mittakaavassa aikuiseksi asti lapsen hyvä suhde isäänsä on ihan varmasti terveydelle ja hänen elämälleen tärkeämpää kuin se, että imikö tissiä kuinka pitkään.
Osittaisimetys on useimmille äideille tosi raskasta siksi, että vauva ei haluaisi syödä rinnasta, kun pullosta saa helpommin. Lisäksi kaikki pullojen pesu ja desinfiointi, pumppaaminen jne. Minä koin vauvan kanssa kotona olemisen raskaaksi, vaikka samalla ihanaksi. En olisi ollut valmis tekemään vauva-arjesta vielä raskaampaa vain siksi, että isä saisi sitten iltaisin ja viikonloppuisin syöttää (kokeiltiin toki). Mies on ollut taaperoiden kanssa pitkät hoitovapaat, mikä on tehnyt heistä läheisiä ilman että imetykseen on tarvinnut puuttua. Pikkuvauvoille minä olen ollut läheisempi ja se ei ole millään lailla estänyt isää tulemasta hieman myöhemmin aivan yhtä läheiseksi lastensa kanssa.
Kaikille se mikä itselleen sopii ja onnistuu, tietenkin. Kaikilla ei onnistu imetys, kaikilla ei onnistu pulloruokinta - ei sille mitään voi.
Lapseni mulla oli tosi läheinen suhde isään. Isä pääasiassa vei ja haki päiväkodista, oltiin isän kanssa kotona paljon, kun äiti oli töissä pitkiä päiviä. Isä vei meitä uimaan ja puistoihin, kaupasta käytiin ostamassa herkkuja ja piirrettyjä katseltiin. Äiti meitä imetti, en tiedä saatiinko pullosta joskus maitoa mutta käsittääkseni ei.
Omille lapsilleni taas minä äitinä olen se ykkönen. Pitkään imetettyjä, ja se ehkä jonkin verran vaikuttaa. Isänsä kyllä pärjää heidän kanssaan enkä rupea päsmäröimään, vaikka tilanteita hoitaa eri tavalla kuin minä. Puolisollani on myös mm. ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja masentunutkin on ollut, ja ne kaikki vaikuttaa siihen että väsyy lasten kanssa nopeasti. Tosi rakas on isä heille, mutta kyllä nuo suurimman osan ajasta on minun kanssani. Tämä on ollut tiedossa jo ennen lasten hankintaa, ja ihan tietoinen päätös.