Tosi masentavaa huomata, ettei oikesti kelpaa omana itsenä kenellekään :( t. Mies25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen omaan ulkonäköön pakkomielteisesti keskittyminen on turnoff, ei ulkonäkö sinänsä. Minä olen heikkona hauskoihin miehiin, varsinkin jos mies on nörtti-/scifihenkinen ja eläinrakas. Ap:n vuodatuksessa ei selvinnyt persoonasta mitään muuta kuin ulkonäkökeskeisyys ja tietynlainen passiivisaggressiivisuus, se ei ole ollenkaan houkuttelevaa.

Kukapa ei pitäisi hauskoista ihmisistä? Ei se sulje sitä pois, että miehen on yleensä kivempi olla miehekkäämmän näköinen kuin laiha, kapeaharteinen, siro ja vatsakas. Varsinkin, jos ei satu olemaan erityisen hauska.

Joo olisihan se varmasti kivempi. Mutta jos mies on ihana, mutta ulkonäöllisesti ei täysi kymppi mutta ihan silmää miellyttävä, niin 90% naisista valitsee suhteeseen luonteen perusteella. Tapailuasteen jälkeen ei enää ulkonäkö riitä jos luonne ei miellytä. Maksimissaan suhde ei-sopivaluonteisen kanssa voi kestää juuri niin pitkään, että se hormonihyrräys eli panovaihe on ohi. Sitten tulee viimeistään ero.

Treffeille ja panemaan pääsee varmasti komeat helpommin, mutta oikeaan suhteeseen pitää olla myös luonnetta ja enimmäkseen sitä.

Luonteeksikaan ei yleensä miehellä riitä tavallinen ja ihan hyvä. Sellaisia muuten suurin osa ihmisistä on. Tokihan taviksetkin monesti jossain vaiheessa jonkun löytävät, mutta kuten sanoit, että jos on massasta poikkeavan hauska luonne tai hyvä ulkonäkö, niin tilaisuuksia tulee huomattavasti enemmän.

Jos oma pienikokoisuus häiritsee noin paljon sinua itseä, tee sille jotain. Pituutta et saa lisää etkä luita kasvatettua, mutta lihaksia kyllä kun käyt salilla ja kohennat ruokavaliota.

Huono itsetunto paistaa ihmisestä läpi ja se on muita loitontava ominaisuus. Luulen, että soimaat itseäsi liikaa etkä ole niin siro kuin luulet. Kaverini (mies) on aika pienikokoinen, on alle 170 cm. Hänellä on silti tyttöystävä. Häntä ei oma pienuus haittaa, itsevarmuus on kaiken A ja O.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen omaan ulkonäköön pakkomielteisesti keskittyminen on turnoff, ei ulkonäkö sinänsä. Minä olen heikkona hauskoihin miehiin, varsinkin jos mies on nörtti-/scifihenkinen ja eläinrakas. Ap:n vuodatuksessa ei selvinnyt persoonasta mitään muuta kuin ulkonäkökeskeisyys ja tietynlainen passiivisaggressiivisuus, se ei ole ollenkaan houkuttelevaa.

Kukapa ei pitäisi hauskoista ihmisistä? Ei se sulje sitä pois, että miehen on yleensä kivempi olla miehekkäämmän näköinen kuin laiha, kapeaharteinen, siro ja vatsakas. Varsinkin, jos ei satu olemaan erityisen hauska.

Joo olisihan se varmasti kivempi. Mutta jos mies on ihana, mutta ulkonäöllisesti ei täysi kymppi mutta ihan silmää miellyttävä, niin 90% naisista valitsee suhteeseen luonteen perusteella. Tapailuasteen jälkeen ei enää ulkonäkö riitä jos luonne ei miellytä. Maksimissaan suhde ei-sopivaluonteisen kanssa voi kestää juuri niin pitkään, että se hormonihyrräys eli panovaihe on ohi. Sitten tulee viimeistään ero.

Treffeille ja panemaan pääsee varmasti komeat helpommin, mutta oikeaan suhteeseen pitää olla myös luonnetta ja enimmäkseen sitä.

Entä jos on ulkoisesti vastenmielisen näköinen? Kompensoiko jos on superihana?

eri

Jep ei  omana itsenään kelpaa. Kokeile vaikka Urho Kekkosena oloa. Jospa se siitä!

Vaikea sanoa tuohon mitään kun tiedän sinuakin lyhyempiä miehiä, joilla on keskivertomiehiä enemmän menekkiä. Kokonaisuuksien summahan se. Kehonkielellä, artikulaatiolla tai hormonihoidolla voi tehdä suuria ihmeitä. Jopa tatuointien ottamisella ja lievällä sosiopaattisuudella noita leidejä houkutellaan.

Tiedän nippanappa 170-senttisiä tai jopa lyhyempiä oikeasti SIROJA miehiä, jotka vetävät naisia puoleensa kuin kärpäsiä. He eivät peittele sirouttaan, vaan saattavat kulkea pillifarkuissa ja monella heistä on vieläpä pitkät hiukset. Ei heitä silti tyttöinä pitäisi. Itsevarmuus on kuumaa. Heitä kymmenen senttiä pidempänä naisena lähtisin itsekin kainaloon, jos vain kelpaisin!

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa tuohon mitään kun tiedän sinuakin lyhyempiä miehiä, joilla on keskivertomiehiä enemmän menekkiä. Kokonaisuuksien summahan se. Kehonkielellä, artikulaatiolla tai hormonihoidolla voi tehdä suuria ihmeitä. Jopa tatuointien ottamisella ja lievällä sosiopaattisuudella noita leidejä houkutellaan.

Kyllä se näin on, että ap:n on mentävä salille ja opiskeltava näyttelemään. Sitten kun lihaksia on, nii vetää aina roolin päälle ja esittää itsevarmaa naisten kaatajaa. Tatskat sitten myöhemmin, kun lihakset alkaa pullistumaan.

Joko on liian pieni tai iso tai liian vähän lihasta tai mitä nyt ikinä.

Minun mies ekalla kerralla istui viereen ja hänellä oli maailman ihanin katse ja hymy, ei paljoa ruumiinrakenne kiinnostanut. Onhan hän joo ”miehen kokoinen mies”, mutta exäni esim. oli kaltaisesi siro ja pitkäraajainen tyyppi, joten ei nää oikeesti niin paljoa merkkaa, ellei sit etsi jotain palkintomiestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen omaan ulkonäköön pakkomielteisesti keskittyminen on turnoff, ei ulkonäkö sinänsä. Minä olen heikkona hauskoihin miehiin, varsinkin jos mies on nörtti-/scifihenkinen ja eläinrakas. Ap:n vuodatuksessa ei selvinnyt persoonasta mitään muuta kuin ulkonäkökeskeisyys ja tietynlainen passiivisaggressiivisuus, se ei ole ollenkaan houkuttelevaa.

Kukapa ei pitäisi hauskoista ihmisistä? Ei se sulje sitä pois, että miehen on yleensä kivempi olla miehekkäämmän näköinen kuin laiha, kapeaharteinen, siro ja vatsakas. Varsinkin, jos ei satu olemaan erityisen hauska.

Joo olisihan se varmasti kivempi. Mutta jos mies on ihana, mutta ulkonäöllisesti ei täysi kymppi mutta ihan silmää miellyttävä, niin 90% naisista valitsee suhteeseen luonteen perusteella. Tapailuasteen jälkeen ei enää ulkonäkö riitä jos luonne ei miellytä. Maksimissaan suhde ei-sopivaluonteisen kanssa voi kestää juuri niin pitkään, että se hormonihyrräys eli panovaihe on ohi. Sitten tulee viimeistään ero.

Treffeille ja panemaan pääsee varmasti komeat helpommin, mutta oikeaan suhteeseen pitää olla myös luonnetta ja enimmäkseen sitä.

Luonteeksikaan ei yleensä miehellä riitä tavallinen ja ihan hyvä. Sellaisia muuten suurin osa ihmisistä on. Tokihan taviksetkin monesti jossain vaiheessa jonkun löytävät, mutta kuten sanoit, että jos on massasta poikkeavan hauska luonne tai hyvä ulkonäkö, niin tilaisuuksia tulee huomattavasti enemmän.

Ei tietenkään riitä "tavallinen tai ihan hyvä", koska ei ole olemassa mitään vähimmäisvaatimuslistaa ominaisuuksista, jotka täytettyään kelpaa parisuhteeseen. Täytyy olla yhteensopiva luonne jonkun tietyn ihmisen kanssa ja täyttää juuri ne hänen kriteerinsä. Toinen haluaa uraohjuksen, yksi himourheilijan tai joku toinen hiljaisen sohvalla köllöttelijän. Kukaan näistä ei kelpaa kaikille, mutta on täydellinen jollekin muulle.

Tavallisen näköisen miehen suurin haaste on varmasti treffeille pääsy. Yleensä kuitenkin jos treffeille asti pääsee, ulkonäkö on hyväksytty (ellei ole ihan erinäköinen kuin kuvissa) ja sitten se on luonteesta ja nimenomaan luonteiden yhteensopivuudesta kiinni. Ja se onkin paljon monimutkaisempi kombo asioita kuin joku hartioiden leveys tai kengänkoko.

Lippis, kultaketjut ja tatskat käteen. Näköjään toimii vaikka en haluaisi uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen omaan ulkonäköön pakkomielteisesti keskittyminen on turnoff, ei ulkonäkö sinänsä. Minä olen heikkona hauskoihin miehiin, varsinkin jos mies on nörtti-/scifihenkinen ja eläinrakas. Ap:n vuodatuksessa ei selvinnyt persoonasta mitään muuta kuin ulkonäkökeskeisyys ja tietynlainen passiivisaggressiivisuus, se ei ole ollenkaan houkuttelevaa.

Kukapa ei pitäisi hauskoista ihmisistä? Ei se sulje sitä pois, että miehen on yleensä kivempi olla miehekkäämmän näköinen kuin laiha, kapeaharteinen, siro ja vatsakas. Varsinkin, jos ei satu olemaan erityisen hauska.

Joo olisihan se varmasti kivempi. Mutta jos mies on ihana, mutta ulkonäöllisesti ei täysi kymppi mutta ihan silmää miellyttävä, niin 90% naisista valitsee suhteeseen luonteen perusteella. Tapailuasteen jälkeen ei enää ulkonäkö riitä jos luonne ei miellytä. Maksimissaan suhde ei-sopivaluonteisen kanssa voi kestää juuri niin pitkään, että se hormonihyrräys eli panovaihe on ohi. Sitten tulee viimeistään ero.

Treffeille ja panemaan pääsee varmasti komeat helpommin, mutta oikeaan suhteeseen pitää olla myös luonnetta ja enimmäkseen sitä.

Entä jos on ulkoisesti vastenmielisen näköinen? Kompensoiko jos on superihana?

eri

Mulle herää samaa ajatus, kun joku puhuu siitä miten hyvä ulkonäkö ei auta, jos on kauhea luonne. En ymmärrä miten se liittyy ihmisiin, joilla on kauhea ulkonäkö ja ihan normaali luonne. Enkä tarkoita, että ap:llä välttämättä olisi kauhea ulkonäkö, mutta ilmeisesti kuitenkin sellainen, josta on haittaa. Hän voisi ehkä parantaa mahdollisuuksiaan muuttumalla ihmisenä erilaiseksi, mutta on vähättelyä sanoa, ettei hän olisi kärsinyt ulkonäkönsä takia. Jos hän näyttäisi edes keskiverrolta, hänellä saattaisi mennä paremmin, vaikka luonne olisi sama. Valitettavasti ulkonäköä ei voi kovin radikaalisti muuttaa, joten siinä tekee itselleen hallaa, jos jää vellomaan siihen. (Syyllistyn kyllä itsekin samaan, vaikka tieden ettei se auta.)

Ei parisuhde ole mikään missikisa. Jos katsotte perheitä, niin kyllä niissä pariskunnissa on pitkää ja pätkää, hoikkaa, ylipainousta ja normaalipainoista.

kynäniska, tikku-ukko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen omaan ulkonäköön pakkomielteisesti keskittyminen on turnoff, ei ulkonäkö sinänsä. Minä olen heikkona hauskoihin miehiin, varsinkin jos mies on nörtti-/scifihenkinen ja eläinrakas. Ap:n vuodatuksessa ei selvinnyt persoonasta mitään muuta kuin ulkonäkökeskeisyys ja tietynlainen passiivisaggressiivisuus, se ei ole ollenkaan houkuttelevaa.

Kukapa ei pitäisi hauskoista ihmisistä? Ei se sulje sitä pois, että miehen on yleensä kivempi olla miehekkäämmän näköinen kuin laiha, kapeaharteinen, siro ja vatsakas. Varsinkin, jos ei satu olemaan erityisen hauska.

Joo olisihan se varmasti kivempi. Mutta jos mies on ihana, mutta ulkonäöllisesti ei täysi kymppi mutta ihan silmää miellyttävä, niin 90% naisista valitsee suhteeseen luonteen perusteella. Tapailuasteen jälkeen ei enää ulkonäkö riitä jos luonne ei miellytä. Maksimissaan suhde ei-sopivaluonteisen kanssa voi kestää juuri niin pitkään, että se hormonihyrräys eli panovaihe on ohi. Sitten tulee viimeistään ero.

Treffeille ja panemaan pääsee varmasti komeat helpommin, mutta oikeaan suhteeseen pitää olla myös luonnetta ja enimmäkseen sitä.

Luonteeksikaan ei yleensä miehellä riitä tavallinen ja ihan hyvä. Sellaisia muuten suurin osa ihmisistä on. Tokihan taviksetkin monesti jossain vaiheessa jonkun löytävät, mutta kuten sanoit, että jos on massasta poikkeavan hauska luonne tai hyvä ulkonäkö, niin tilaisuuksia tulee huomattavasti enemmän.

Ei tietenkään riitä "tavallinen tai ihan hyvä", koska ei ole olemassa mitään vähimmäisvaatimuslistaa ominaisuuksista, jotka täytettyään kelpaa parisuhteeseen. Täytyy olla yhteensopiva luonne jonkun tietyn ihmisen kanssa ja täyttää juuri ne hänen kriteerinsä. Toinen haluaa uraohjuksen, yksi himourheilijan tai joku toinen hiljaisen sohvalla köllöttelijän. Kukaan näistä ei kelpaa kaikille, mutta on täydellinen jollekin muulle.

Tavallisen näköisen miehen suurin haaste on varmasti treffeille pääsy. Yleensä kuitenkin jos treffeille asti pääsee, ulkonäkö on hyväksytty (ellei ole ihan erinäköinen kuin kuvissa) ja sitten se on luonteesta ja nimenomaan luonteiden yhteensopivuudesta kiinni. Ja se onkin paljon monimutkaisempi kombo asioita kuin joku hartioiden leveys tai kengänkoko.

Treffeille pääsy on ensimmäinen askel. Vasta. Ja jos et edes sille pääse, niin heikkoa on. Treffeillä ei riitä pelkkä luonne, ellei satu tosiaan olemaan valloittavan hauska tai jotain muuta spesiaalia. Tavallisen luonteen kanssa tulee ilmeiden, eleiden ja koko paketin olla miellyttävä naiselle. Eli siis ulkonäön siinä missä luonteenkin.

Aloita pilates. Tapaat siellä naisia ja pääset hyvään keskivartalokuntoon. Kyllä sieltä joku sut nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhde ole mikään missikisa. Jos katsotte perheitä, niin kyllä niissä pariskunnissa on pitkää ja pätkää, hoikkaa, ylipainousta ja normaalipainoista.

No onhan nyt ulkonäölläkin väliä. Ei parisuhde ole mikään erillinen kaikesta muusta deittailusta. Ellei nyt molemmat tai toinen ole niin epätoivoisesti lapsia hankkimassa, että ihan kuka tahansa normaaliluonteinen kelpaa.

10v. sitten vaikutti siltä, että ne lyhyet ja paksut saivat naisensa. Nykyään pitäisi vilauttaa lompakkoa ja työtodistusta takeeksi treffeille pääsystä. Olemus saisi olla James Dean tai Cheekin välimaastosta. Miesten onneksi on escortit joille riittää se raha ;)

Vaimon saatat joutua etsimään idästä, valitan :(

Vierailija kirjoitti:

10v. sitten vaikutti siltä, että ne lyhyet ja paksut saivat naisensa. Nykyään pitäisi vilauttaa lompakkoa ja työtodistusta takeeksi treffeille pääsystä. Olemus saisi olla James Dean tai Cheekin välimaastosta. Miesten onneksi on escortit joille riittää se raha ;)

Vaimon saatat joutua etsimään idästä, valitan :(

10v sitten oltiin jo tässä jamassa. Ehkä 20 vuotta sitten oli vielä vähän lievemmät kriteerit. Nykyään itä-naisetkin ovat vaativia ellet sitten jotain elättiä ole etsimässä.

/

Vierailija kirjoitti:

10v. sitten vaikutti siltä, että ne lyhyet ja paksut saivat naisensa. Nykyään pitäisi vilauttaa lompakkoa ja työtodistusta takeeksi treffeille pääsystä. Olemus saisi olla James Dean tai Cheekin välimaastosta. Miesten onneksi on escortit joille riittää se raha ;)

Vaimon saatat joutua etsimään idästä, valitan :(

Jos pitää ostaa nainen, saa naisen, joka pitää rahasta, ei sinusta. Ja jos on valmis ostamaan naisen parisuhteeseen, ollaankin jo löydetty se perimmäinen syy siihen, miksi ei tavisnaisille kelvannut. Suurin osa naisista etsii puolisoa, kumppania, rakkautta. Ei pilluna ja kodinhoitokoneena olemista pientä shoppailurahaa vastaan.