Lue keskustelun säännöt.
Osaisiko joku tulkita tunteitani, yritä edes:)
23.07.2018 |
Olen eronnut 3 vuotta sitten. Ekat 1,5 v oli muutamia lyhyitä suhteita, muuten olin sinkku. Nyt oon seurustellut 1,5 vuotta, mutta en osaa tulkita miksi tunnen niin, kun tunnen.
Eka vuosi meni hyvin. Nähdään vkl ja ikävä oli kova, kun ei nähty. Nyt viimeisen puolenvuoden aikana tunteeni on muuttuneet. Meillä on aivan ihanaa, kun nähdään ja seuraavana päivänä ikävöin häntä, mutta sitten alan jotenkin sulkemaan häntä pois elämästä. Rupean etsimään miehestä huonoja puolia ja tunteeni viilenevät. Sitten taas, kun nähdään ekana päivänä olen hieman viileämpi, mutta sitten on kaikki taas hyvin ja pääsen henkisestikkin lähelle (toki myös fyysisesti:).
Varsinkin miestä vaivaa, miksi tunnen niin kun tunnen. Hänelle tulee tunne, että en enää rakasta häntä yhtäpaljon.
Nyt av porukka pyydän teiltä apua.. miksi olen näin tuuliviiri? Onko arki astunut kehiin vai mitä ihmettä? Edellisissä kahdessa pitemmässä suhteessa mitä minulla on ollut, olen jo muuttanut tässä vaiheessa miehen kanssa yhteen.
Kommentit (4)
Sä oot vaan ihastunut, siitä se johtuu. Kun suhde syvenee, tunteet syvenee. Olet löytänyt varmasti hyvän ystävän joka toivottavasti muuttuu rakkaudeksi. Näin meillä kävi. Yhdessä 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että tunteidesi heittely pohjautuu siihen, että haluaisit oikeasti viettää enemmän aikaa yhdessä miehen kanssa. Tavallaan mielessäsi kiukuttelet miehelle koska hän ei ehkä vaikuta haluavan nähdä yhtä usein. Siksi alat aina yksin jäätyäsi ja ikävöityäsi etsimään hänestä huonoja puolia ja keskittymään niihin, että sulla olis jotakin muuta tunnettavaa ja ajateltavaa miestä kohtaan kuin vain ikävöinti ja tietyllä tapaa hylätty olo.
Kiitos jo tähän asti tulleista vastauksista. Todella hyviä tulkintoja kaikki. Kolmosen kommentti pitää kyllä varmasti paikkaansa, kun ajattelen asioita taaksepäin.
Vuosi, kun oltiin oltu yhdessä, minulle tuli tunne, että olisin halunnut jo muuttaa yhteen tai muuten suhteessa mennä eteenpäin. Tuntuu, että junnataan paikallaan. Yhteenmuutto ei vielä ole mahdollista ja ehkä tuo on minulta jonkinlaista katkeruutta mitä tunnen.
Mitenkähän omaa ja miesystävän oloa voisi helpottaa? Tää on kuitenkin jotain niin ihanaa, että en haluaisi mokata tätä. Ap
Ehkä noilla viileämmillä tunteilla suojelet itseäsi ikävältä? Koska, jos on hirvee ikävä, niin ei osaa keskittyä mihinkään ja väliajat menee vain toisen odotteluun?