Miten jaksaa elää yksin?

Kuolema kyllä tulee jossain vaiheessa, mutta muista se että elämä ei aina ole mukavaa. Asioita pystyy tehdä ilman muiden ihmisten apua. Kannattaa siis esim. Löytää harrastus, joissa on muita ihmisiä, kuten jalkapallo. Kannattaa siis vähän miettiä mitä itse haluaa.

Ilman parisuhdetta voi elää hyvää elämää ja kokea iloa. Tietynlainen temperamentti toki auttaa tässä.

Sen olen huomannut, että kun omia ajatuksia ei voi jatkuvasti peilata toiseen, on itsereflektion tarve suuri. Itsereflektio on siis omien ideoiden, ajatusten ja käyttäytymisen kriittistä pohdiskelua. Joskus huomaa, kun onkin ihmisten kanssa pitempään tekemisissä esim. lomareissulla, että oma ajattelu on sosiaaliseen vuorovaikutukseen nähden liian "filosofista" ja periaatteellista. Tämä varmasti johtuu ihan perus persoonallisuudesta, mutta yksin eläminen korostaa sitä.

Käytännön asiat täytyy itse hoitaa kokonaan sen sijaan että voisi jakaa ne toisen kanssa, ja se on joskus raskasta, esim. jos on sairaana.

Jonkinlainen sosiaalinen verkosto aina tuo turvaa, mutta sellainen on mahdollinen ilman parisuhdettakin. Suomessa on yhteiskunnan turvaverkkokin olemassa. Paljon turvattomampaa on monessa muussa maassa yksin elävällä.

Kääntäisin kysymyksen niin päin, että miten kestät parisuhteessa!?

Olen kokeillut, tiedän kyllä mitä se on. Joten ei kiitos. Ja mies jonka kanssa asuin ei ollut juoppo, ei ollut väkivaltainen, ei pettänyt jne. Olipa vain ylimääräinen kodissani ja kivi kengässä.

Olen myös seurustellut ilman yhteen muuttoa. Se meni aina jotenkin, kunnes kyllästyin. En ole ihminen joka kaipaa tai tarvitsee ketään rinnalleen.

Ystäviä, TODELLISIA ystäviä on tasan kaksi. Emme tapaa valtavan usein, mutta yhteyttä pidetään ja joka kerta kun nähdään on tosi mukavaa.

Minulla on siis minua tyydyttävä seuraelämä, työ, mielenkiintoinen elämä ja vapaus joka on minulle kaikkein tärkein. Jota en vaihda.

Pierrä voi myös hyvässä parisuhteessa. ☺

Jos kokee yksinäisyyttä ja yhteydettömyyttä muihin ihmisiin kannattaa alkaa tekemään jotain toisten hyväksi. Ihan sama mikä kohde on: lapset, kuntoutujat, vanhukset, urheiluseura, kulttuurikerho - kannattaa valita jokin itselle tärkeä aihe tai ryhmä jota kohtaan kokee sympatiaa. Elämän mielekkyys kasvaa, kontaktit lisääntyvät eikä yksinäisyys enää kalva samalla lailla.

Pitää hyväksyä että on loppuelämän yksin.

Jos ap luet vähänkään tämä vauvaketjun juttuja.Miten miehet on raivopäisiä tai eivät viitsi kotona muuta.kuin lahnottaa sohvalla ja 50%eroaa.Äidille jää lapset yksinhuolehdittavaksi.

Luulisi sinun tajuavan miten loistavaa on elää yksin.Vai haluatko sitä h: vettiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap luet vähänkään tämä vauvaketjun juttuja.Miten miehet on raivopäisiä tai eivät viitsi kotona muuta.kuin lahnottaa sohvalla ja 50%eroaa.Äidille jää lapset yksinhuolehdittavaksi.

Luulisi sinun tajuavan miten loistavaa on elää yksin.Vai haluatko sitä h: vettiä.

Hienoa, miten yleistät kaikkien miesten olevan tuollaisia. Ihan tiedoksesi, että on olemassa

meitä oikeasti hyviäkin miehiä, jotka arvostavat parisuhdetta, ja ovat valmiita panostamaan

ja hoitamaan sitä, eikä vain keskity sohvalla makaamiseen ja kaljan kittaamiseen. Harmittaa

tämä yleistäminen :(

M45

Älä ota elämää liian vakavasti, ala vaikka vetää päihteitä ja eti muista ihmisistä vikoja minkä takia ne ei ole parempia kuin sinä.

Muutin sukulaisten lähelle. Siis oikeasti takaisin samaan kylään isä-setä-sisarukset-serkut -keskittymän kanssa.

Mukavaa porukkaa. Yhteyksissä ollaan juuri sopivissa määrin, kukaan ei tungettele, oma rauhakin säilyy. Mutta jos seuraa kaipaa, niin aina löytyy tarvittaessa. Peli-iltoja, metsäreissuja, kalastusreissuja, saunomista. Rentoa menoa. Läpikotaisin tuttuja, hyviä ihmisiä.

Ajattelin nuorempana, että en ikinä haluaisi palata. Nyt olen täysin toista mieltä: en enää lähtisi yhtikäs mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Raskasta ja turvatonta se on.

Ymmärrän että voi olla raskasta, jos on kyseessä seurallisempi henkilö, mutta sitä en kyllä ymmärrä mitä vaarallista siinä on (jos ei nyt sairauskohtuksia lasketa). Paljon vaarallisempaa on toki asua muiden kanssa, koska  ihmisethän ne tapaavat olla toisilleen vaarallisia, ja yleensä tutut sellaiset.

Samaa mietin.

Olen ollut 13 vuotta yksin, jos laskuri käynnistyy 22:n ikävuoden kohdalta kun koulut oli käyty. Elämäni parasta aikaa, viettää siis elämää itsensä kanssa. Jos ei kukaan kaipaa, ei siitä kannata masentua. Toki jos tietäisin että joku minua mukamas kaipaisi, niin en tietenkään kieltäisi mahdollisuutta, mutta annan asioiden tulla luokseni jos maailma niin on tarkoittanut. Ja koska ei ole tarkoittanut, niin turhaa tässä on sitten stressata asioista joihin ei voi vaikuttaa.

En ole tänä aikana edes ulkomailla käynyt muutoin kuin parilla hassulla työreissulla, en ole tv-mainosten ja facebookin/instagramien aivopesun saavutettavissa :) Eikä minulla ole ketään kenelle näistä reissuista edes kertoa, joten lähtöön tarvittaisiin jokin matkustamisen arvoinen päämäärä ja syy. Nautin olostani siellä missä olen, useimmiten yksin joko luonnon keskellä tai kodin rauhassa. Ei huolia, koska nämä teidän jutut on hauskaa luettavaa.

Pelkäsin itsekin ennen yksinäisyyttä kuin syötävä, mutta sitten se muuttui. Oikeastaan toiset ihmiset saivat minut nauttimaan yksinolosta. Ennen roikuin milloin kenessäkin tyypissä ja otin ihan lahjakkaasti selkääni juopoilta, entisiltä juopoilta, hylkääjiltä, mustasukkaisilta takertujilta (minäkin olin sellainen yhdessä vaiheessa) ja ikäviltä työkavereilta.

Nyt olen yksinelävä sinkku ja elämäni täyttää työ, harrastukset ja ystävät, joita näen silloin tällöin. Heistä moni on sellainen, joka on myös ottanut kunnolla turpiinsa elämässä ja se yhdistää meitä. Kannattaa siis avata suunsa ja vähät välittää nenän nyrpistelijöistä. Aina tulee vastaan joku, jonka silmissä tuikahtaa lämpö ja kiinnostus.

Vaali vapauttasi. Tykkää itsestäsi häpeämättömästi. Anna itsesi mennä sinua kiinnostavien asioiden perässä. Pidä varasi mulkvistien suhteen. Tanssi, pelleile, lue, kuuntele ja katso mitä haluat. Harrasta mitä haluat. Sitoudu sinulle tärkeään asiaan ja tunne ylpeyttä itsestäsi. Ylpeyttä ei tarvitse muille näyttää, jos pelkää reaktioita, mutta sitä voi vaalia hiljaa sydämessään.

Tuo lista on aika lyhyt, mutta luultavasti keksit itse sen kaksikymmentä muuta asiaa, joista voit nauttia. Lykkyä tykö! Pistä tuulemaan! 

Itse en ole eläessäni asunut yhdessä kenenkään kanssa sen jälkeen kun muutin 18 vuotiaana omilleni opintojeni perässä vieraalle paikkakunnalle, ellei ensimmäisiä opintovuosiani solukämpässä enbestään tuntemattomien kämppisten kans lasketa. Nykyisilke kermapyllyopiskelijoille tällainen tapa asua on tietysti ihan mahdoton.

Mutta mitenkö eläö yksin? No ensin voisi vaikka sisäistää sen, että on aika raskas ja haastava kumppani itse jollei osaa asua ja elää yksin.

Mutta ka tämä on myös selitys silke miksi itse huomaan taas pian yhden vuoden menbeen sinkkuna.

Pitäsi varmaan ottaa tavaksi treffeilke mennessä ottaa muistilapulke mukaan, mitä kotitöitä voisin tarjota toisen tehtäväksi ja vastattavaksi kun ei se niidtä yksin huolehtimalla ja vastaamalla ole lisännyt tai parantanut mahdollisuuksiani löytää kumppani.

Mutta vika on tietysti siinäkin, että en ole niiden tekemistä mainostaa tai nostaa esiin. Kunhan vain tuli mieleen kun täällä saa lukea niin usein kuinka joku kerttoo, kuinka kumppani ei tee mitään yhteisessä kodissa sen eteen että koti olisi siisti tai puykit tulisi pestyä ja tai laittaisi ruokaa vain muutaman esimerlin antaakseni  

Vierailija kirjoitti:

Eipä tässä ole mitään raskasta, eli helposti kestää. Elämässä on paljon muutakin kuin vain parisuhde...

Itselleni läheisyyden ja kosketuksen puute on todella raskasta. Vain parisuhteessa olen ollut oikeasti onnellinen. Parisuhde ja kosketus on useimmille ihmisille sisäänrakennettu tarve. Onnea teille jotka jaksatte ilman.

Minun pitää alkaa miettimään tätä. Viikko ennen joulua miehelläni todettiin syöpä. En vaan voi kieriskellä itsesäälissä vaan minun pitää yrittää auttaa häntä leikkauksen jälkeen. Pidän kuitenkin toivoa yllä.

- mummo -

Jos on vanhempi elossa, ehkä se menee, jopa ilman vanhemman henkistä tukea. Osalla kai ei ole enää mitään elossa, paitsi itse. Jos ihmisten ei tarvitsisi pelätä talouden puolesta, tilanne voisi olla parempi hieman. Ihmisten pelkoja käytetään paljon hyväksi. Joka aiheuttaa vaikeuksia monille ja estää etenemistä. Näin on voinut olla jo vuosia. Ehkä byrokratia on liian vaikea ja mutkikas, sitä ei voi ymmärtää täysin ja lakipykälät. Myös muutoksia tulee koko ajan (asuminen, laskut ja kauppa) ja asioiden vatvomista sinne sun tänne. Se ei luo tasaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap luet vähänkään tämä vauvaketjun juttuja.Miten miehet on raivopäisiä tai eivät viitsi kotona muuta.kuin lahnottaa sohvalla ja 50%eroaa.Äidille jää lapset yksinhuolehdittavaksi.

Luulisi sinun tajuavan miten loistavaa on elää yksin.Vai haluatko sitä h: vettiä.

Ehkei kannata tämän palstan perusteella tehdä mitään johtopäätöksiä. Itse käyn täällä vain silloin, kun elämässä on paha olla. En koskaan silloin, kun olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Luulen enemmistön olevan samanlaisia palstan käyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Jonkinasteisia ystäviä saa kyllä, mutta syvää ystävyyttä voi olla vaikea löytää.

Elämässä on silti paljon hyviä puolia kuten luonto, taide, ja vapaus.

Mä en ymmärrä sitä, että yksinäisyys nähdään vapautena ja ystävät/perhe/parisuhde jonain vankilana. Minkälaisia ihmissuhteita teillä on tai on ollut, jos ne nähdään niin rajoittavina? Onko täydellinen vapaus, jossa voi tehdä mitä vaan eikä kukaan kysele perään, kaipaa tai kysy koskaan kuulumisia muka niin hienoa? Liikkuessani jouluna yksin ulkona mietin että jonkun mielestä tää on ihanaa vapautta, mutta musta oli aika kurja ajatus että jos olisin vaikka saanut jonkun kohtauksen olisin voinut virua pitkään ulkona, kukaan ei ollut kotona huomaamassa etten palaa ja töissä olisi huomattu asia vasta usean päivän päästä. Olisi kiva tuntea olevansa tärkeä. Olisi kiva myös voida antaa itsestäni jotain muille. Olisi kiva voida vaikka jakaa joskus joku hauska kuva tai kaunis miete, tietäen että se ilahduttaa toisen päivää. Antaa lahja ja nähdä miten saaja ilahtuu. Kuulla mitä jollekulle kuuluu.