Mitä teet: sinulla on narsistinen vanhempi joka on sairastunut vakavasti. Moittiminen sinua kohtaan on lisääntynyt.

up

Täällä sama kanssa. Kolmeen vuoteen ei olla nähty, mutta nyt kunto huonontunut. Puhuu vain omaisuudestaan ja, että häntä kohdeltu väärin.

Muistan vain kun sanoi, ettei halunnut lapsia. Sillein ilkeästi vielä.

Jätä se sika. Sairastamisen esittäminen voi olla vaan vedätystä.

Narsisti tuskin on, jos keskittyy sinun elämääsi. Ilkeä voi olla. Narsisti keskittyy aina vain omaan elämäänsä ja itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti tuskin on, jos keskittyy sinun elämääsi. Ilkeä voi olla. Narsisti keskittyy aina vain omaan elämäänsä ja itseensä.

Et taida yhtään tietää mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama kanssa. Kolmeen vuoteen ei olla nähty, mutta nyt kunto huonontunut. Puhuu vain omaisuudestaan ja, että häntä kohdeltu väärin.

Muistan vain kun sanoi, ettei halunnut lapsia. Sillein ilkeästi vielä.

Voi nyyh, siinäkö kaikki?

No puolustaudu ja pahenna sitä sairautta! Vai kertooko sitten uhrivalitusta sinusta ympäriinsä? Ai että ois herkullinen tilanne, jos ois kyse mun äidistä! Se kun ei kuitenkaan valittaisi minnekään muualle, koska on niin hyveellinen ihminen jokaiselle ulkopuoliselle, ettei "puhu pahaa" muista.

Ja jos ei tarvitse apua, niin anna olla, joskus voi olla vaikeaa hyväksyä se, että joku ei halua parempaa, sairautta sekin, mutta et sinä ole kenestäkään muusta vastuussa, kuin itsestäsi (ja mahdollisista lapsistasi).

Sitä saa mitä tilaa, eli antaisin olla omissa oloissaan. En välittäisi olla tekemisissä, sillä ei hänellä ole mitään oikeutta pahoittaa minun mieltäni. Juuri sen verran voisin kiinnostua, että ei ehtisi olla vuosikausia kuolleena asunnossaan, kun kukaan muukaan ei välittäisi.

Ei tarvitse sietää ala-arvoista kohtelua!

Jos ihana ihminen muuttuisi vaikkapa muistisairauden myötä hankalammaksi, niin silloin olisi paikallaan ymmärtää häntä ja pyrkiä silti tapaamaan, mutta jos ihminen ei sinua ole koskaan kunnioittanut, et ole niin paljon hänelle velkaa, että tarvitsisi alkaa mielistelemään mitenkään. Halutessasi voit toki käydä tapaamassa joskus yms., mutta hänen pillinsä mukaan älä ala pomppimaan.

Ole vain iloinen itsesi, äläkä syyllisty tuollaisen ihmisen syytöksistä!

Mulla samankaltainen tilanne. Iäkkään omaiseni kunto romahtanut keväällä ja tarvitsee apua. Samalla kuitenkin yrittää tehdä elämästäni helvettiä. On ollut raskas kevät. Normaalitilanteessa pitäisin etäisyyttä enemmän.

Uskon, että on vaikeaa.

Yrittäisin itse olla etäisen ystävällinen ja kertoa vain pinnallisia juttuja elämästäni, sellaisia joista ei niin haittaa vaikka riepoteltaisiin. Lisäksi jutunaihetta voisi löytyä maailman tapahtumista, harrastuksista, arjesta (ruoanlaitto, mustikkametsässä käynti, TV-ohjelmat...), säästä yms.

Toi voi olla jopa pahempaa kuin perinteisen narsistin kanssa, jolloin puheen saa kivasti ohjattua vaikeaan tyyppiin itseensä ja ei silloin ehdi niin paljoa satuttaa.

Miksi ihmeessä  haluat olla väleissä ilkeän ihmisen kanssa? Jotta SULLA ois parempi omatunto? Ei kuule kannata tuhlata paukkuja sen takia siihen ihmiseen lainkaan koska hän ei ansaitse sitä.Lakkaa kaivamasta verta nenästäsi.

Narskulla on uusi puoliso, jonka käsiin jätin tällaiset paskahommat. Ei kuulu mulle (jatkaa elämäänsä vihellellen).

Todennäköisesti kuitenkin tuo vanhempasi kalvaminen vaikuttaa sinuun jotenkin? Minusta siinä on ihan riittävät syyt katkaista välit. Ymmärrän syyn sille, miksi et halua – onhan kyseessä vanhempasi, mutta todennaköisesti tuo ihmissuhde vaikuttaa sinuun negatiivisesti.

Olet varmaankin yrittänyt joskus asettaa vanhemmallesi rajoja? Tyyliin jos hän aloittaa haukkumisesi tai asioidesi vatvomisen, puhelu katkeaa tai lähdet pois? Jos et, voi olla kokeilemisen arvoista.

Mulla ei ole kauheasti kokemusta narsisteista, ainoastaan enostani, joka ei koskaan vaikuttanut kauheasti minun elämääni, mutta äitini ja hänen sisarustensa elämään hän vaikutti. Sen kautta opin sen, että narsistille ei koskaan riitä mikään. Narsisti on pohjaton kaivo, johon voi yrittää kantaa kaikkea hyvää, mutta mikään ei koskaan riitä. Yksi tädeistäni yritti pitää huolta veljestään, kun asui samalla paikkakunnalla, mutta koskaan siitä ei tullut muuta kuin paskaa käteen. Lopputulos oli aina ja kaikille sama. Lopulta eno soitti poliisille jostain kuvitteellisista rikoksista, jotka hänen siskonsa (joka jo tuolloin asui muualla) oli muka tehnyt, ja sen päätteeksi tätini ja myös äitini katkaisi välit veljeensä lopullisesti. 

Narsisteista tämän vuosikymmeniä kestäneen sotkun perusteella olen oppinut sen, että heidän kanssaan tekemisissä olemisesta ei seuraa koskaan mitään hyvää. Se onnistuu joten kuten niin, että pitää erittäin tiukat rajat, joista pitää aina ja jokaisessa tilanteessa kiinni, mutta siltikin voi joutua ikäviin tilanteisiin.

18v välit katkasin narsistiseen hirviö isään. Ei haittaa vaikka nykyään on vakavasti sairas. Evvk. En halua nähdä häntä, eikä ole huono omatunto. Narsistiin pitää aina katkaista välit.

Miten naisilla ain löytyy narsskuja lähipiiristä:  äiti, isä, mummo, eno, ystävät, mies, lapsi, pomo, työkaveri, ex, naapuri, anoppi, appi, kummisetä, lasten tarhakaverin äiti.

 Miesten kuulee tosi harvoin valittavan että joku lähipiirissä on narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Miten naisilla ain löytyy narsskuja lähipiiristä:  äiti, isä, mummo, eno, ystävät, mies, lapsi, pomo, työkaveri, ex, naapuri, anoppi, appi, kummisetä, lasten tarhakaverin äiti.

 Miesten kuulee tosi harvoin valittavan että joku lähipiirissä on narsisti.

Miehet eivät osaa hakea apua vertaistuesta tai keskustelemalla asiasta.

Usein alistuvat narskuvanhemman pillin mukaan pomppimiseen tai sitten katkaisevat välit asiasta keskustelematta.

Kiitos kun on tullut monta vastausta.  En ehtinyt enää eilen illalla ennen keskustelun sulkeutumista kuin pintapuolisesti kirjoittaa, joten asia jatkuu..  Ap

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kuitenkin tuo vanhempasi kalvaminen vaikuttaa sinuun jotenkin? Minusta siinä on ihan riittävät syyt katkaista välit. Ymmärrän syyn sille, miksi et halua – onhan kyseessä vanhempasi, mutta todennaköisesti tuo ihmissuhde vaikuttaa sinuun negatiivisesti.

Olet varmaankin yrittänyt joskus asettaa vanhemmallesi rajoja? Tyyliin jos hän aloittaa haukkumisesi tai asioidesi vatvomisen, puhelu katkeaa tai lähdet pois? Jos et, voi olla kokeilemisen arvoista.

Mulla ei ole kauheasti kokemusta narsisteista, ainoastaan enostani, joka ei koskaan vaikuttanut kauheasti minun elämääni, mutta äitini ja hänen sisarustensa elämään hän vaikutti. Sen kautta opin sen, että narsistille ei koskaan riitä mikään. Narsisti on pohjaton kaivo, johon voi yrittää kantaa kaikkea hyvää, mutta mikään ei koskaan riitä. Yksi tädeistäni yritti pitää huolta veljestään, kun asui samalla paikkakunnalla, mutta koskaan siitä ei tullut muuta kuin paskaa käteen. Lopputulos oli aina ja kaikille sama. Lopulta eno soitti poliisille jostain kuvitteellisista rikoksista, jotka hänen siskonsa (joka jo tuolloin asui muualla) oli muka tehnyt, ja sen päätteeksi tätini ja myös äitini katkaisi välit veljeensä lopullisesti. 

Narsisteista tämän vuosikymmeniä kestäneen sotkun perusteella olen oppinut sen, että heidän kanssaan tekemisissä olemisesta ei seuraa koskaan mitään hyvää. Se onnistuu joten kuten niin, että pitää erittäin tiukat rajat, joista pitää aina ja jokaisessa tilanteessa kiinni, mutta siltikin voi joutua ikäviin tilanteisiin.

Minun asioiden kaivelu on vaikuttanut todella paljon elämääni ja minuun. Tällä hetkellä tilanne on se, että olen sanonut hänelle (isälleni), että en kuuntele haukkumista siitä syystä että kuormitun siitä , se vie minulta ihan konkreettisesti aikaa ja laskee mielialaa niin että esimerkiksi arjen toimeliaisuus ja välit muihin ihmisiin (oman surun ,vihan, ahdistuneisuuden, asian vatvonnan takia) ovat kärsineet.

Jotta olen edes päässyt tähän tilanteeseen, koen tehneeni aika ison työn itseni kanssa. En koe olevani hänen kanssaan mitenkään tunnetasolla turvassa, yleensä vain näyttää ärsyyntyvän. Mutta luultavasti olen onnistunut saamaan muiden ihmisten kanssa edes jotain korjaavia kokemuksia, ja ymmärrän vanhempani narsistisuuden ja sen että hänen toiminta on normaalista poikkeavaa.

Olen ajatellut että hän on jollain tapaa itse haavoilla eikä luota ihmisiin, ja kohtelee muita sitten sen mukaisesti. En ainakaan halua uskoa,  että hän minua olisi mitenkään aktiivisesti pyrkinyt vahingoittamaan, enemmänkin oma egonsa ja piittaamattomuus/katkeruus/kovuus/näin tämä maailma toimii on minusta ollut motiivina.

En edelleenkään ymmärrä miksi olet hänen kanssa tekemisissä. Ei sukulaisten kanssa ole pakko pitää mitään yhteyttä. Kerroit että hänen käytöksensä vaikuttaa negatiivisesti omaan vointiisi. Kuka sinusta pitää huolen, jos et itse tajua omaa parastasi? Ota nyt hyvä ihminen etäisyyttä tuohon sontakasaan ja elä elämääsi. Jos isäsi ottaa yhteyttä ja valittaa ettet pidä yhteyttä niin sanot suorat sanat. Ei vanhemmilta tarvitse sietää yhtään huonompaa käytöstä kuin keneltä tahansa muultakaan.