Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat karjalaiset?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöllisesti ainakin vähän erilaisia kuin vaikka läntisessä Suomessa, minusta ovat vähän lyhyempiä ja tummahiuksisempia.
Länsisuomalaisena on ihania muistoja nuoruudesta Lappeenrannan torilta kun tuntemattomat ihmiset puhuivat kuin tutulleen. En tiedä onko vielä tapana.Hah. No ei ole. Puheliaampia ihmisiä löytää vaikka Keravalta. Kyräileviä, hiljaisia, pskaa jauhavia ihmisiä. Ei onneksi koskaan enää. Viisi vuotta Lappeenrannassa, onneksi pääsin pois.
Lopeta itse tuo jaskanpauhanta, et ole Lappeenrantaa nähnytkään - tai sitten tajusivat pahantahtoisuutesi tuikeasta ilmeestäsi, eivätkä siksi puhuneet sinulle.
Tiedätkö, kukaan ei halua olla mörököllin ystävä, ei edes toinen mörkökään aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomen italialaisia" (Markku Pölönen)
Tämän allekirjoitan, moninkertaisena ja läpeensä karjalaisena - puhetta ja laulua tulee solkenaan, kädet viuhtoo, (itku ei enää nykyään kovinkaan usein), nauru, kiukku ja sydämellisyys kaikki lähekkäin ja vaihtuvat hetkessä. Välillä taas masennus ja väsyneisyys tosin vaihtuu tilalle, välillä liiankin usein nykyaikana.
Tampereella eivät hyväksyneet joukoonsa - olin siellä heidän mielestään liiiian iloinen, liiiian nopea ja liiian kova puhumaan. Oikeastaan kaikessa olin liikaa hämäläisten mielestä.
Älkää vaan vilkkaat karjalaiset muuttako Tampereelle, teitä vihataan siellä. Oln kyllä tavannut myös hiljaisia karjalaisia, mutta he ovat aika poikkeus.
Miltä paikkakunnalta olet?
Ainakin Joensuun seudulla on hiljaisia ihmisiä kuten muuallakin Suomessa. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ainoa ero muuhun Suomeen on se, että suurin osa tervehtii naapureitaan, bussikuskia kiitetään ja tuntemattomien kanssa voi jopa vähän jutella. Muualla Suomessa näin ei välttämättä tehdä, kuulemma.
Joensuun seudulle on muuttanut ihmisiä aika monelta suunnalta. Täytyy mennä lähemmäs rajaa, jos haluaa karjalaiseen luonteeseen paremmin tutustua, mut tietty viitteitä siitä on Joensuussakin havaittavissa niinku mainitsit.
Joo no oma sukuni on asunut vuosisatoja ihan siellä rajan pinnassa. Itse olen kasvanut vähän lännempänä.
- tuo jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Itäsuomalaisena naisena kannattaa pitää varansa muualta tulleiden miesten kanssa, kun karjalaiselle naiselle ominainen iloisuus, avoimuus ja kyky kevyeen rupatteluun tulkitaan muualla flirttailuksi. Pari kertaa näin on käynyt Pohjanmaan miesten kanssa. Suomenruotsalaisten kanssa tulee hyvin juttuun, heilläkin on ehkä vähän kepeämpi rupattelukulttuuri kuin muilla, ainakin nuoremman väen keskuudessa.
Tämä taitaa olla laajempikin ongelma miesten ja naisten välillä. Monesti on niin, että nainen on vain avulias ja peruskohtelias mutta mies tulkitsee tämän flirttailuksi.
:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomen italialaisia" (Markku Pölönen)
Tämän allekirjoitan, moninkertaisena ja läpeensä karjalaisena - puhetta ja laulua tulee solkenaan, kädet viuhtoo, (itku ei enää nykyään kovinkaan usein), nauru, kiukku ja sydämellisyys kaikki lähekkäin ja vaihtuvat hetkessä. Välillä taas masennus ja väsyneisyys tosin vaihtuu tilalle, välillä liiankin usein nykyaikana.
Tampereella eivät hyväksyneet joukoonsa - olin siellä heidän mielestään liiiian iloinen, liiiian nopea ja liiian kova puhumaan. Oikeastaan kaikessa olin liikaa hämäläisten mielestä.
Älkää vaan vilkkaat karjalaiset muuttako Tampereelle, teitä vihataan siellä. Oln kyllä tavannut myös hiljaisia karjalaisia, mutta he ovat aika poikkeus.
Miltä paikkakunnalta olet?
Ainakin Joensuun seudulla on hiljaisia ihmisiä kuten muuallakin Suomessa. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ainoa ero muuhun Suomeen on se, että suurin osa tervehtii naapureitaan, bussikuskia kiitetään ja tuntemattomien kanssa voi jopa vähän jutella. Muualla Suomessa näin ei välttämättä tehdä, kuulemma.
Joensuun seudulle on muuttanut ihmisiä aika monelta suunnalta. Täytyy mennä lähemmäs rajaa, jos haluaa karjalaiseen luonteeseen paremmin tutustua, mut tietty viitteitä siitä on Joensuussakin havaittavissa niinku mainitsit.
Joo no oma sukuni on asunut vuosisatoja ihan siellä rajan pinnassa. Itse olen kasvanut vähän lännempänä.
- tuo jolle vastasit
Jaa, no mie sain käsityksen, et olet jostain muualtapäin muuttanu. Minä olen melkein ikäni tässä Joensuussa asunu, niin olen havainnu tuon muutoksen, että enää "kantaväestön" osuus niin suuri ole.
Vierailija kirjoitti:
KusettajaKommari kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin karjalaiset ei ole suomalaisia, karjalaiset ovat karjalaisia. Mannerheim murhautti valtavat määrät karjalaisia ja savolaisia rotupuhdistuksissaan. Vain läntisessä ja keskisuomessa on suomalaisia ja läntisessä myös ruotsalaisia.
Vihervassarin valhetunnit näköjään taas alkaneet - mitä pahaa Mannerheim sinulle on tehnyt???
Venäjän trolli sekaantuu tähänkin ketjuun.
Sinä Pertti näet taas trolleja joka paikassa, lääkärihän sanoi, että ne lääkkeet pitää ottaa joka päivä ja neljä kertaa päivässä. Muistakos miten viimeksi kävi?
Niin pitkään jouduit osastolla sitten olemaan pikku-ukkojen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin "sosiaalisia", ainakin ulospäin suuntautuneita... Vähän pinnallisia/onttoja joskus - jopa KIEROJA. Mutta näyttäytyvät lupsakoina.
RAHANAHNEITA.
Usein tummia, pienisilmäisiä.
Aika nulju kuvaus tuli, kai niitä tomeria tanttojakin löytyy... Vähän venäläistä mentaliteettia, ei kuitenkaan sitä flegmaattisinta päinvastoin! TOIMELIAITA. Se kompensoi paljon sitä, etteivät ole muuten älykkäimmästä päästä.
Kuvailet savolaisten luonteenpiirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomen italialaisia" (Markku Pölönen)
Tämän allekirjoitan, moninkertaisena ja läpeensä karjalaisena - puhetta ja laulua tulee solkenaan, kädet viuhtoo, (itku ei enää nykyään kovinkaan usein), nauru, kiukku ja sydämellisyys kaikki lähekkäin ja vaihtuvat hetkessä. Välillä taas masennus ja väsyneisyys tosin vaihtuu tilalle, välillä liiankin usein nykyaikana.
Tampereella eivät hyväksyneet joukoonsa - olin siellä heidän mielestään liiiian iloinen, liiiian nopea ja liiian kova puhumaan. Oikeastaan kaikessa olin liikaa hämäläisten mielestä.
Älkää vaan vilkkaat karjalaiset muuttako Tampereelle, teitä vihataan siellä. Oln kyllä tavannut myös hiljaisia karjalaisia, mutta he ovat aika poikkeus.
Miltä paikkakunnalta olet?
Ainakin Joensuun seudulla on hiljaisia ihmisiä kuten muuallakin Suomessa. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Ainoa ero muuhun Suomeen on se, että suurin osa tervehtii naapureitaan, bussikuskia kiitetään ja tuntemattomien kanssa voi jopa vähän jutella. Muualla Suomessa näin ei välttämättä tehdä, kuulemma.
Joensuun seudulle on muuttanut ihmisiä aika monelta suunnalta. Täytyy mennä lähemmäs rajaa, jos haluaa karjalaiseen luonteeseen paremmin tutustua, mut tietty viitteitä siitä on Joensuussakin havaittavissa niinku mainitsit.
Joo no oma sukuni on asunut vuosisatoja ihan siellä rajan pinnassa. Itse olen kasvanut vähän lännempänä.
- tuo jolle vastasit
Jaa, no mie sain käsityksen, et olet jostain muualtapäin muuttanu. Minä olen melkein ikäni tässä Joensuussa asunu, niin olen havainnu tuon muutoksen, että enää "kantaväestön" osuus niin suuri ole.
Joo, Joensuun seudulla olen syntynyt ja kasvanut. Mutta vanhempani ovat kotoisin vieläkin idemmästä.
- sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin "sosiaalisia", ainakin ulospäin suuntautuneita... Vähän pinnallisia/onttoja joskus - jopa KIEROJA. Mutta näyttäytyvät lupsakoina.
RAHANAHNEITA.
Usein tummia, pienisilmäisiä.
Aika nulju kuvaus tuli, kai niitä tomeria tanttojakin löytyy... Vähän venäläistä mentaliteettia, ei kuitenkaan sitä flegmaattisinta päinvastoin! TOIMELIAITA. Se kompensoi paljon sitä, etteivät ole muuten älykkäimmästä päästä.
Kuvailit juuri henkilön, joka on minun, 100 %:n karjalaisen vastakohdan - ainoastaan puheliaisuus piti paikkansa.
Mutta pinnallinen en ole, vaan kovasti pohdiskeleva. Rahaa en himoitse, vaan jaan mielelläni köyhemmilleni rahaa ihan lahjaksikin, samoin tavaroita joita en itse tarvitse.
Vaalea olen ja tomera osaan myös olla tomera, mutta myös flegmaattinen.
ÄO 123, joten ei ihan tyhmimmästä päästä, mites itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin "sosiaalisia", ainakin ulospäin suuntautuneita... Vähän pinnallisia/onttoja joskus - jopa KIEROJA. Mutta näyttäytyvät lupsakoina.
RAHANAHNEITA.
Usein tummia, pienisilmäisiä.
Aika nulju kuvaus tuli, kai niitä tomeria tanttojakin löytyy... Vähän venäläistä mentaliteettia, ei kuitenkaan sitä flegmaattisinta päinvastoin! TOIMELIAITA. Se kompensoi paljon sitä, etteivät ole muuten älykkäimmästä päästä.
Kuvailet savolaisten luonteenpiirteitä.
Ikävä kyllä olen samaa mieltä, kuvaus vastaa savolaisia - eivät kerro omista asioistaan myöskään kenellekään, mutta haluavat tietää muiden asiat tarkkaan. Äärimmäinen saituus yleistä, ei aina.
Lupsakkuus on usein valheellista kieroutta, savolaisista et ota selvää, mitä ovat: "Onhan se niin, vuan voiha se olla noinnii."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta rakastan Karjalaa ja karjalaisia. En tiedä, mistä johtuu. Jo nuorena ajattelin hankkia paidan, jossa lukee Karjala takaisin. Olen silti pasifisti.
Joku kaiho ja kaipuu ikuisesti sydämessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöllisesti ainakin vähän erilaisia kuin vaikka läntisessä Suomessa, minusta ovat vähän lyhyempiä ja tummahiuksisempia.
Länsisuomalaisena on ihania muistoja nuoruudesta Lappeenrannan torilta kun tuntemattomat ihmiset puhuivat kuin tutulleen. En tiedä onko vielä tapana.Hah. No ei ole. Puheliaampia ihmisiä löytää vaikka Keravalta. Kyräileviä, hiljaisia, pskaa jauhavia ihmisiä. Ei onneksi koskaan enää. Viisi vuotta Lappeenrannassa, onneksi pääsin pois.
Lopeta itse tuo jaskanpauhanta, et ole Lappeenrantaa nähnytkään - tai sitten tajusivat pahantahtoisuutesi tuikeasta ilmeestäsi, eivätkä siksi puhuneet sinulle.
Tiedätkö, kukaan ei halua olla mörököllin ystävä, ei edes toinen mörkökään aina.
Jep. Koska en pidä kyseisestä kylästä, olen pahantahtoinen ja mörökölli? Erikoista, että ketjussa "Mihin et muuttaisi enää ikinä" Lappeenranta mainitaan useita, useita kertoja. Ja kummasti muualla olen saanut ystäviä.
Mene Kukkoon kaljalle tai sinne surkealle torille syömään ylihintaista vetyä. Mua ei kiinnosta 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallisia ihmisiä olemme, kahdella jalalla kävelemmekuten muutkin eri heimojen edustajat. Ihan puhdasverisiä karjalaisia lienee nykyään aika vaikea löytää ainakaan nuoremmista sukupolvista. Sen verran heimot ovat sekoittuneet.
Minä olenpuhdasverinen kannakselais-eteläkarjalainen ikäihminen, jossa tosin loiskuu pienen pieni pisara pohjoiskarjalaista ja suomenruotsalaista verta, niin pienet pisarat, ettei niitä enää edes havaita, sillä ne ovat tulleet sukuihin neljä ja kuusi polvea sitten.
– En tiedä, saako koko perheen ohjelmassa tällaista sanoa, mutta tiedättekö, mikä on karjalainen esileikki? Kun heräät aamulla, menet keittiöön keittämään kahvia, niin makuuhuoneesta kuuluu: ”Mari, Mari, miulla on erektio!” hän kertoo nauraen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat ajatukset mummostani kuka oli karjalan evakko myös.Erittäin vieraanvarainen ja hauskaa huumoria oli sopivasti.Myös moraali korkealla.Hoiti asiat kunnolla mitkä piti.
Minulla äidin ja isän suku ovat karjalasta. Perittyjä ulkonäköpiirteitä minulla ainakin on siniset silmät, vaaleat kulmakarvat ja hiukset, suora nöpönenä, matala otsa, korkeat poskipäät, pyöreä naama, vähän ulkoneva leuka. Pituutta 168cm. Isän suvussa kaikilla miehillä on vaaleat kulmakarvat, kutsuvat sitä "kiroukseksi". :D
Minulle karjalaisuudesta tulee mieleen iloisuus, ortodoksisuus (mummo), perinneruoka, karjalankieli. Ja evakkoja ollaan varmasti kun satakunnassa kaikki asutaan.
Suomifilmityttö kirjoitti:
Minulla äidin ja isän suku ovat karjalasta. Perittyjä ulkonäköpiirteitä minulla ainakin on siniset silmät, vaaleat kulmakarvat ja hiukset, suora nöpönenä, matala otsa, korkeat poskipäät, pyöreä naama, vähän ulkoneva leuka. Pituutta 168cm. Isän suvussa kaikilla miehillä on vaaleat kulmakarvat, kutsuvat sitä "kiroukseksi". :D
Minulle karjalaisuudesta tulee mieleen iloisuus, ortodoksisuus (mummo), perinneruoka, karjalankieli. Ja evakkoja ollaan varmasti kun satakunnassa kaikki asutaan.
Joo. Mulla on kaikki noi pl. ulkoneva leuka. Ja pituutta sentti vähemmän. En näe mitenkään karjalaisina piirteinä, kun koko sukuni molemmilta puolilta on joko Etelä-Suomesta tai Pohjanmaalta. Ihan näin ohiksena.
Muutin etelä-Karjalaan ja olin monesti ennen sitä kuullut, että mukavaa ja iloista porukkaa nuo karjalaiset niin pa*kat :D teen keikkatyötä tällä hetkellä ja voin sanoa sen, että parissa työpaikassa esimies on varta vasten hehkuttanut miten heillä on hyvä henki ja näin sitten oikein myyty tätä työpaikkaa. No todellisuus tästä mukavasta ilmapiiristä oli, että toki vakituisilla työntekijöillä oli lupsakkaa ja hulvattoman hauskaa omassa pienessä piirissään ja sitten sijaisille nakitettiin kaikki p-hommat yms. Jätettiin porukan ulkopuolelle. Eli omasta näkökulmastani nämä lupsakat karjalaiset ovat sitä vain omassa pienessä piirissään ja muita saatetaan kohdella ihan miten sattuu ja puhutaan selän takana minkä keritään. Ja havaintoni eivät ole pelkästään työelämästä.
Olen evakkojen jälkeläinen isän puolelta, äidin suku on Savosta ja Kirkkonummelta. Kannakselta evakkoon lähtenyt mummoni oli seurallinen mutta ei mikään höpöttäjä, vieraanvarainen, lämmin ja positiivinen ihminen vaikka oli kokenut elämässään vaikka mitä kauheuksia ja köyhyyttä (lapsen kuolema, miehen sairaus ja kuolema, kodin jättäminen x2 ja menettäminen syödä kuohuissa, 6 lapsen yksinhuoltajuus).
Vierailija kirjoitti:
Olen evakkojen jälkeläinen isän puolelta, äidin suku on Savosta ja Kirkkonummelta. Kannakselta evakkoon lähtenyt mummoni oli seurallinen mutta ei mikään höpöttäjä, vieraanvarainen, lämmin ja positiivinen ihminen vaikka oli kokenut elämässään vaikka mitä kauheuksia ja köyhyyttä (lapsen kuolema, miehen sairaus ja kuolema, kodin jättäminen x2 ja menettäminen syödä kuohuissa, 6 lapsen yksinhuoltajuus).
Sodan kauhuissa
Meillä kävi ihan samalla tavalla Tampereella - tavattiin sattumalta toiset Joensuulaiset ja puhetta ja naurua riitti, niin että hämäläisnaapurit katsoivat suu auki ja nyreissään moista kälätystä ja ilonpitoa.