Miten sujuu sellaisten nuorten miesten loppuelämä, jotka eivät ollenkaan ole saaneet nuorella iällä kokemuksia naisista? Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miehen, joka sai ensimmäisen tyttöystävänsä vasta kolmikymppisenä. Nykyisin on onnellinen perheenisä. Sinkkuvuotensa kulutti opiskelemalla, joten on nyt myös tohtori ja erittäin varakas mies.

Joutui tyytymään juoksunsa juosseeseen naiseen. Toivottavasti sentään ei kasvata toisen miehen lapsia. 

Otti lesken, jolla ei ollut lapsia.

Juoksunsa juosseen naisen siis.

Niinhän ne normaalit ihmiset menettelevät, juoksunsa juosseet miehet pariutuvat juoksunsa juosseiden naisten kanssa, ja lopputulos on vanhemmat, joista oikeasti on hyviksi vanhemmiksi, kun ei  enää tarvitse viettää aikaa keskikaljakuppilassa, festareilla ja opetella elämää ja miten parisuhteessa kohdellaan toista..

Mutta katkeralle ap:lle ei sovi se että ihmiset elävät nuoruutta, kasvavat ja aikuistuvat, hän on juuttunut sinne uhmaikäisen "miksen-saa-alusvaatemallia-patjakseni" - vaiheeseen. Hän tietää olevansa niin huono, ettei hän kelpaa kenellekään, ei kestä vähäisintäkään vertailua. 

Vastataan hänelle uhmaikäisen tasoisesti, jospa hän vihdoin ymmärtäisi: Kun et saa. 

Tulee mieleen kahta erilaista tyyppiä:

1. Supersuorittaja. Tehdään samaan aikaan kahta tutkintoa eri yliopistoissa, käydään oman alan töissä tai saattaa oma firmakin olla. Harrastuksena kehonrakennus, juoksu tai joku sellanen yksilölaji, jossa mitattavasti pystyy kehittymään

2. Elämän suhteen luovuttanut. Eletään yhteiskunnan tuella päihteitä käyttäen ja kotona videopelejä pelaten. Ei mitään tulevaisuuden suunnitelmia, ei toivoa paremmasta

Hyvin sujuu, on ollut mahdollisuus harrastaa nuorena seksiä sosiaalityöntekijän ja sairaanhoitajan kanssa mutta en lämmennyt ehdotuksista koska pidin epämoraalisena harrastaa seksia 20 vuotiaana 50+ vuotiaiden naisten kanssa joihinka on hoitokontakti. Eli on ollut mahdollisuus joten en koe että "kaikki naiset vihaavat mua" -mentaliteettia.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miehen, joka sai ensimmäisen tyttöystävänsä vasta kolmikymppisenä. Nykyisin on onnellinen perheenisä. Sinkkuvuotensa kulutti opiskelemalla, joten on nyt myös tohtori ja erittäin varakas mies.

Ahkerakaan opiskelu ei suoraan johda tutkintoihin. Voi käydä vaikka 1000 opintopistettä avoimessa yliopistossa ja avoimessa AMK:ssa, mutta työhaastatteluihin ei pääse, kun tutkintopaperia ei ole, vaan pelkkiä taitoja ja tietoja.

Etäopiskelu on tehty mahdottomaksi monella alalla ja kaikki eivät halua siirtää elämäänsä toiselle puolelle Suomea koulun takia.

Tämähän ei muuten olisi sinänsä ongelma jos työelämä ei olisi niin byrokraattista ja osa selviää näistä esteistä huolimatta.

Hmm. olsi kovin helppoa ja yksinkertaista esittää täydellinen kokemattomuus naisista olevan syy tai selitys mille tahansa tulevaisuudessa tapahtuvalle. - Onko se Suomessa edes täysin mahdollista? - Varmaan joillekin, alle promillen luokkaan kuuluvalle mies -vähemmistölle. Useimmat kuitenkin kohtaavat nuoresta pitäen naisia hyvin monenlaisissa asemissa ja puuhissa, kuten koulussa samalla, tai ainakin rinnakkaisluokalla. opettajina, kavereiden vanhempina, sisaruksina, kavereiden sisaruksina, kaupan työntekjöinä, hoitajina, bussikuskeina, tarhan työntekijöinä, kirjaston henkilökuntana.....

Miten sujuu sellaisten nuorten naisten loppuelämä, jotka eivät ollenkaan ole saaneet nuorella iällä kokemuksia miehistä? Kokemuksia? (Voisin vastata itsekin, mutta yritän osoittaa, miten typerä aloitus on.)

Vierailija kirjoitti:

Miten sujuu sellaisten nuorten naisten loppuelämä, jotka eivät ollenkaan ole saaneet nuorella iällä kokemuksia miehistä? Kokemuksia? (Voisin vastata itsekin, mutta yritän osoittaa, miten typerä aloitus on.)

Olen samaa mieltä kysymyksestä kanssasi. - Aina toisinaan olen kyllä pienessä mielessäni aatellut, että mitä tavoittteita ja pyrkimyksiä todellisuudessa on heillä, jotka haluaisivat Suomeen (,kuten monessa muussakin maassa) erityisiä oppilaitoksia, joiden opiskelijat olisi valittu paljossa sukupuolen perusteella; sanalla sanoen erillisä tyttö ja poika -kouluja. Ihemettelen samalla myös kun meidän poikien viimeaikoina laskenut koulu ja opiskelu -menetys on vieritetty naisten (/tyttöjen) syyksi. Kuulemma olemme paljossa kyvyttömiä opiskelemaan entiseen (menetyksekkääseen) tapaan, kun naisille on avattu mahdollisuudet ja oikeudet hakeutua mieluisinaan pitämiinsä opiskelupaikkoihin; toisin kuin vielä vajaa 100 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miehen, joka sai ensimmäisen tyttöystävänsä vasta kolmikymppisenä. Nykyisin on onnellinen perheenisä. Sinkkuvuotensa kulutti opiskelemalla, joten on nyt myös tohtori ja erittäin varakas mies.

Joutui tyytymään juoksunsa juosseeseen naiseen. Toivottavasti sentään ei kasvata toisen miehen lapsia. 

Otti lesken, jolla ei ollut lapsia.

Juoksunsa juosseen naisen siis.

Niinhän ne normaalit ihmiset menettelevät, juoksunsa juosseet miehet pariutuvat juoksunsa juosseiden naisten kanssa, ja lopputulos on vanhemmat, joista oikeasti on hyviksi vanhemmiksi, kun ei  enää tarvitse viettää aikaa keskikaljakuppilassa, festareilla ja opetella elämää ja miten parisuhteessa kohdellaan toista..

Mutta katkeralle ap:lle ei sovi se että ihmiset elävät nuoruutta, kasvavat ja aikuistuvat, hän on juuttunut sinne uhmaikäisen "miksen-saa-alusvaatemallia-patjakseni" - vaiheeseen. Hän tietää olevansa niin huono, ettei hän kelpaa kenellekään, ei kestä vähäisintäkään vertailua. 

Vastataan hänelle uhmaikäisen tasoisesti, jospa hän vihdoin ymmärtäisi: Kun et saa. 

Monen naisen pelastus on siinä, ettei osa miehistä välitä naisen luonteesta piirun vertaa...

olen 40 vuotta, ei minkäänlaisia kokemuksia naisista, en ole edes suudellut. En ole ruma enkä lihava, käyn töissä (it-inssi). Miksi näin on käynyt? Nuorempanan halusin olla raitis, enkä käynyt missään pippaloissa, ja kun ala on miesvoittoinen, en saanut kontaktia naisiin. Luokallani oli 3 naista, varattuja kaikki. Lisäksi olen aina viihtynyt yksin, ei ollut tarpeeksi motivaatiota, ajattelin, että ehtii myöhemminkin. Jossain 25 tein deitti-ilmon. Tutustuin yhteen naiseen, hän taisi menettää nopeastikin kiinnostuksen minuun, ajauduin friend zonelle. Kirjoiteltiin kuitenkin ja joskus tavattiin.  Loppujen lopuksi koin kanssakäymisen raskaaksi. Nainen antoi hyvin vähän itsestään, ja itse yritin parhaani keksiä jotain naista kiinnostavaa sanottavaa tai tekemistä. Mulle tuli siitä kai jokin burn out, ja olin todella helpottunut, kun vihdoin uskalsin päättää koko jutun. Sitten pidin pitkän tauon. Aloin jossain vaiheessa käydä myös baareissa, mutta en osannut toimia oikein, enkä saanut kontaktia yhteenkään naisen.  Muutaman miehen ja pariskunnan kanssa tuli juteltua, mikä oli ihan mukavaa. Sitten yritin netin kautta uudestaan. Kävin treffeillä kahden naisen kanssa ja ekoihin treffeihin jäi kummankin kanssa. Ehkä kokeilin vielä muutaman kerran onneani netissä, mutta treffeihin ei johtaneet.

Työssä ollessa menee normaalisti, mutta lomilla iskee alakulo. Nytkin loman alun kaksi viikkoa meni ihan mukavasti harrastellessa, nyt on alkanut ahdistaa ja odotan, että pääsisi jo töihin. Työ jotenkin tasapainottaa, näkee muita ihmisiä.

Haluaisin kontaktia naiseen, vaikka usein uskottelenkin itselleni toisin. Varsinaisesti en kaipaa seksiä. Eniten kaipaan sitä, että voisi halata toista. Sen kuvitteleminenkin saa kyyneleet silmiin.

Yhden tiedän, on nykyisin onnellisesti naimisissa.

Seksi vastakkaisen sukupuolen tai oman sukupuolen edustajan kanssa ei ole mikään perusoikeus, ap. Oma käsi on keksitty.

Vierailija kirjoitti:

olen 40 vuotta, ei minkäänlaisia kokemuksia naisista, en ole edes suudellut. En ole ruma enkä lihava, käyn töissä (it-inssi). Miksi näin on käynyt? Nuorempanan halusin olla raitis, enkä käynyt missään pippaloissa, ja kun ala on miesvoittoinen, en saanut kontaktia naisiin. Luokallani oli 3 naista, varattuja kaikki. Lisäksi olen aina viihtynyt yksin, ei ollut tarpeeksi motivaatiota, ajattelin, että ehtii myöhemminkin. Jossain 25 tein deitti-ilmon. Tutustuin yhteen naiseen, hän taisi menettää nopeastikin kiinnostuksen minuun, ajauduin friend zonelle. Kirjoiteltiin kuitenkin ja joskus tavattiin.  Loppujen lopuksi koin kanssakäymisen raskaaksi. Nainen antoi hyvin vähän itsestään, ja itse yritin parhaani keksiä jotain naista kiinnostavaa sanottavaa tai tekemistä. Mulle tuli siitä kai jokin burn out, ja olin todella helpottunut, kun vihdoin uskalsin päättää koko jutun. Sitten pidin pitkän tauon. Aloin jossain vaiheessa käydä myös baareissa, mutta en osannut toimia oikein, enkä saanut kontaktia yhteenkään naisen.  Muutaman miehen ja pariskunnan kanssa tuli juteltua, mikä oli ihan mukavaa. Sitten yritin netin kautta uudestaan. Kävin treffeillä kahden naisen kanssa ja ekoihin treffeihin jäi kummankin kanssa. Ehkä kokeilin vielä muutaman kerran onneani netissä, mutta treffeihin ei johtaneet.

Työssä ollessa menee normaalisti, mutta lomilla iskee alakulo. Nytkin loman alun kaksi viikkoa meni ihan mukavasti harrastellessa, nyt on alkanut ahdistaa ja odotan, että pääsisi jo töihin. Työ jotenkin tasapainottaa, näkee muita ihmisiä.

Haluaisin kontaktia naiseen, vaikka usein uskottelenkin itselleni toisin. Varsinaisesti en kaipaa seksiä. Eniten kaipaan sitä, että voisi halata toista. Sen kuvitteleminenkin saa kyyneleet silmiin.

Tinderiin ja nettiin nyt vaan. Vielä ehdit treffailemaan tänä kesänä. Älä ota sitä vakavasti vaan ajattele et tapaat uusia ihmisiä, joiden kanssa ihmettelette tätä hellettä, syötte jätskiä ja ehkä näette toisenkin kerran. Tsemppiä! Kuulostat mukavalta mieheltä.

Kuinka korkealle se status nouseekaan, kun mies nuorella iällä saa kokemuksia naisista?

Kyllähän se vi*uiksi menee sitten pääsääntöisesti. 

Enää ei juuri taideta jäädä äiteen peräkamariin, mutta sen tilalle ovat tulleet pimeät betonibunkkerit pizzalaatikoineen. 

IT-ala ja opiskelut on kyllä todella heikko ala miehille. Naisia ei ole koulussa eikä töissä. En suosittele.

täällä 32 (neitsyt-inssi) taas hei,

Kiitti vaan rohkaisusta, mutta siis mä olen 40-vuotias neitsyt-mies ja jossain vaiheessa täytyisi sitä seksiäkin harrastaa. Ainoa järkevä ratkaisu olisi käydä prostituoidulla ja siten saada perustaidot kuntoon. Mulla ei todennäköisesti alussa edes seisoisi. Miksi sitten en ole käynyt? Hyvä kysymys.

Mikä sitten on nuorella iällä. Olin reilusti yli kahdenkymmenen ennen ensimmäiseiä seksikokemuksia. Esimerkiksi armeija-aikana olin aivan poikanen vielä. Ja olen oikeastaan vieläkin. En ole ikinä iskenyt naista.  Naiset (ei runsaasti mutta en muista välttämättä edes kaikkia) ovat bonganneet minut. Olen passiivinen haahuilija. Takana kuitenkin pitkä liitto ja esim.useampi lapsi. Siis aika tavallinen tarina kuitenkin. Tai luulisin. Ei kai muutkaan suunnittele liittojaan ja parisuhteitaan sen kummemmin. Sanoisin siis, että ainakaan tuonne kolmekymppiseksi kokemukset tai kokemattomuus ei vielä kerro tai ennusta mitään.

Miksi täällä naiset voivottelee miesten puolesta, en oo nähnyt yhtään miesten tekemää keskustelua missä voivoteltas miten rankkaa naisilla on :( ei kiinnosta miesten ongelmat :D Just hyvä jos syrjäytyvät :D

Ensimmäiset seksikokemukset 33v. Sen jälkeen pari vuotta "elin menettyä nuoruuttani" ja naisia oli aika paljon, jos ei nyt uutta ihan joka viikko niin lähes. Sitten ihastuin, rakastuin ja lopulta vein vihillekin naisen joka jostain syystä kolahti kunnolla. Nykyään on pari lastakin, toinen meni vasta kouluun ja toinen menee parin vuoden päästä. 

Tosi tyytyväinen olen siihen miten asiat lopulta järjestäytyivät. Ikävuodet 10-25v oli aika rankkoja aikoja, rajusta koulukiusaamisesta toipuminen otti aikansa ja matkalle mahtui niin huumeita, väkivaltaa ja vankilareissuja kuin vakavia mielenterveysongelmiakin. 25v jälkeen aloin saada elämääni raiteilleen, kävin lukion loppuun, luin maisteriksi ja nykyään olen tavallisentylsä IT-nörtti geneerisine keskiluokkaisine elämänpiireineen - ja nautin joka hetkestä.

Ihmiset voi paremmin, kun ei tarvii tapella toisen kanssa ja jäähän lapset tekemättä, kun niitä on maailmassa jo liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla kuin alkuelämän - veikkaan. Loppuelämän ei tarvise olla samanlaista kuin alkuelämän.

Eihän naisettomat miehet ole välttämättä syrjäytyneitä. On myös uraohjuksia ja ulkomailla töitä tekeviä joilla ei ole aikaa tai mahdollisuutta löytää parisuhdetta. Maksullisella käynti on helppo keino naisenpuutteeseen.

Höpsistä. Mikään ura ja ulkomailla eläminen ei estä luomasta parisuhdetta, puhumattakaan yhden yön jutuista. On siellä ulkomaillakin naisia. 

Jos tällianen "uraohjus" on täysin yksin, niin kyseessä on piilohomus. Se on edelleen kuitenkin joillekin miehille vaikea paikka ja pysyvät kaapissa. 

Tarkoitatko, että jos on homoseksuaali, niin sen pitäisi sitten ymmärtää elävänsä lopun ikäänsä vailla kumppania tai seksiä? - kun tuskin tuo "uraohjus" ilman yhtään  minkäänlaista kontaktia ja tuntumaa muihin naisiin tai miehiin pystyy kovin kauaa olemaan, ainakaan menestyksekäs "uraohjus" (Liiketoiminnan harjoittaminen onnistuminen onnistuu harvoin täydellisessä umpiossa).   

Entäpä sitten jokainen erakkona elänytkin on ja ollut paitsi yksin elävä ja itsenäisestä elämätä ilman kumppania tai muita läheisiä elävä ja elänyt on ja ollut aina homosekuaali?