"Ystävät" kaikkosivat, kun jouduin pyörätuoliin. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Jouduin muutama vuosi sitten pyörätuoliin ja tässä sitä ollaan loppuelämä. Kuitenkin olen huomannut, että pikkuhiljaa on lähes kaikki ystävät hävinneet elämästä. Nekin pari, joita vielä tapaan, voivat melko harvoin tavata. Muutamien kohdalla olin ihan ällistynyt, kun huomasin että seura ei enää kiinnosta. Kutsuin käymään, yritin sopia treffejä... huomasin että keskenään ovat. Yksi jätti vastaamatta, poisti fb:stä kavereistani.
Onko muille käynyt ystäväpiirin kaventumista jonkunlaisen vammautumisen vuoksi?
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse joutuisin vastaavaaan tilanteeseen, miksi olettaisin, että ystävät eivät kaikkoa? Eli en odottaisi. Suurimman osan kanssa halutaan kuitenkin tehdä asioita ja pitää hauskaa, ei mietitä sitä, että miten kenelläkin nyt menee elämänvaikeuksiensa kanssa. Itselläkin ollut elämässä tilanteita, että ystävät kaikonneet, mitä sitten? Olen löytänyt uusia, samantyyppisessä tilanteessa olevia.
Taidat olla juniori vielä.
En ole, en vain itse ainakaan kykenisi olemaan kenenkään, joka aiheuttaa itselleni (lisää) huolia, lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse joutuisin vastaavaaan tilanteeseen, miksi olettaisin, että ystävät eivät kaikkoa? Eli en odottaisi. Suurimman osan kanssa halutaan kuitenkin tehdä asioita ja pitää hauskaa, ei mietitä sitä, että miten kenelläkin nyt menee elämänvaikeuksiensa kanssa. Itselläkin ollut elämässä tilanteita, että ystävät kaikonneet, mitä sitten? Olen löytänyt uusia, samantyyppisessä tilanteessa olevia.
Hieno pinnallinen ajatusmaailma sinulla. Tosi syvällisiä ihmissuhteita.
Miten niin pinnallinen? Olen syvällinen ihminen kyllä, mutta väitätkö jotenkin vastaan, ettei ihmiset halua pitää hauskaa ystävien kanssa? Ketä nyt niin paljon kiinnostaa elää sitä toisen elämää? Ei, jokainen elää omaansa, eikö niin.
Elämä ei ole hauskanpitoa läheskään aina, ja ystävien kanssa kuljetaan ja jaetaan elämää. Ihan niitä kaikkia puolia ja osuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse joutuisin vastaavaaan tilanteeseen, miksi olettaisin, että ystävät eivät kaikkoa? Eli en odottaisi. Suurimman osan kanssa halutaan kuitenkin tehdä asioita ja pitää hauskaa, ei mietitä sitä, että miten kenelläkin nyt menee elämänvaikeuksiensa kanssa. Itselläkin ollut elämässä tilanteita, että ystävät kaikonneet, mitä sitten? Olen löytänyt uusia, samantyyppisessä tilanteessa olevia.
Taidat olla juniori vielä.
En ole, en vain itse ainakaan kykenisi olemaan kenenkään, joka aiheuttaa itselleni (lisää) huolia, lähellä.
Tämä harvinaisen selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni sairastui vakavasti ja eräs hänen "ystävistään" lopetti kaiken yhteydenpidon kuin seinään. Vähän myöhemmin tälle naiselle tuli avioero ja hän syyllisti vaimoani siitä, ettei tämä ollut hänelle tukena elämän vaikeina aikoina. Niin, miksiköhän ei?
Syyllistikö "tyhjästä" vai vaimosi riideltyä siitä, ettei itse saanut kuormittaa häntä asioillaan? Miettikää nyt hiuka niitä ystäviännekin. Ehkei kaikilla ole voimia teidän huolillenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse joutuisin vastaavaaan tilanteeseen, miksi olettaisin, että ystävät eivät kaikkoa? Eli en odottaisi. Suurimman osan kanssa halutaan kuitenkin tehdä asioita ja pitää hauskaa, ei mietitä sitä, että miten kenelläkin nyt menee elämänvaikeuksiensa kanssa. Itselläkin ollut elämässä tilanteita, että ystävät kaikonneet, mitä sitten? Olen löytänyt uusia, samantyyppisessä tilanteessa olevia.
Taidat olla juniori vielä.
En ole, en vain itse ainakaan kykenisi olemaan kenenkään, joka aiheuttaa itselleni (lisää) huolia, lähellä.
Tämä harvinaisen selvä.
Niin, että ei kannata vetää siitä, ettei sinun huoliisi paneuduta johtopäätöksiä siitä, kuka on hyvä ystävä ja kuka ei, toivottavasti sekin on nyt selvä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme argumentti tuo on, ettei kyseinen henkilö ollutkaan ystäväsi? Miten sen on tarkoitus lohduttaa?!
Tarkoitus ei ollut lohduttaa vaan kertoa totuus. Se että kyseinen ihminen ei syytä itseään vaan tajuaa että "ystävä" ei koskaan hänestä välittänytkään joten hänen menettämistään ei kannata surra.
Hyi mitä psykopaatteja täälläkin. Heikkoja muka-ystäviä. Hävetkää elämäänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse joutuisin vastaavaaan tilanteeseen, miksi olettaisin, että ystävät eivät kaikkoa? Eli en odottaisi. Suurimman osan kanssa halutaan kuitenkin tehdä asioita ja pitää hauskaa, ei mietitä sitä, että miten kenelläkin nyt menee elämänvaikeuksiensa kanssa. Itselläkin ollut elämässä tilanteita, että ystävät kaikonneet, mitä sitten? Olen löytänyt uusia, samantyyppisessä tilanteessa olevia.
Hieno pinnallinen ajatusmaailma sinulla. Tosi syvällisiä ihmissuhteita.
Miten niin pinnallinen? Olen syvällinen ihminen kyllä, mutta väitätkö jotenkin vastaan, ettei ihmiset halua pitää hauskaa ystävien kanssa? Ketä nyt niin paljon kiinnostaa elää sitä toisen elämää? Ei, jokainen elää omaansa, eikö niin.
Elämä ei ole hauskanpitoa läheskään aina, ja ystävien kanssa kuljetaan ja jaetaan elämää. Ihan niitä kaikkia puolia ja osuuksia.
Ei tietenkään, mutta jos omassa elämässä on kuormittavaa, (aina se ei näy SULLE) niin aika itsekästä olettaa, että sinunkin huolillasi pitäisi vielä omaa elämää rasittaa. Se ei ole ystävyyden tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä psykopaatteja täälläkin. Heikkoja muka-ystäviä. Hävetkää elämäänne!
Niin, nämä, joiden mielestä heillä on oikeus rasittaa muita huolillaan. Siis oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni sairastui vakavasti ja eräs hänen "ystävistään" lopetti kaiken yhteydenpidon kuin seinään. Vähän myöhemmin tälle naiselle tuli avioero ja hän syyllisti vaimoani siitä, ettei tämä ollut hänelle tukena elämän vaikeina aikoina. Niin, miksiköhän ei?
Syyllistikö "tyhjästä" vai vaimosi riideltyä siitä, ettei itse saanut kuormittaa häntä asioillaan? Miettikää nyt hiuka niitä ystäviännekin. Ehkei kaikilla ole voimia teidän huolillenne.
Ihminen jolla ei ole muka voimia auttaa ystävää ei voi koskaan vaatia apua keneltäkään. Metsä vastaa kuten sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä psykopaatteja täälläkin. Heikkoja muka-ystäviä. Hävetkää elämäänne!
Niin, nämä, joiden mielestä heillä on oikeus rasittaa muita huolillaan. Siis oikeus.
Tietysti on. Ja tosiystävä myös kantaa sen taakan. Minulle se on (ystävänä) itsestäänselvyys. En etsi helppoa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme argumentti tuo on, ettei kyseinen henkilö ollutkaan ystäväsi? Miten sen on tarkoitus lohduttaa?!
Tarkoitus ei ollut lohduttaa vaan kertoa totuus. Se että kyseinen ihminen ei syytä itseään vaan tajuaa että "ystävä" ei koskaan hänestä välittänytkään joten hänen menettämistään ei kannata surra.
Ei siinä mistään itsen syyttämisestä olekaann kysymys! ??? :D Vaan suree, kun menettei sen ihmisen, haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni sairastui vakavasti ja eräs hänen "ystävistään" lopetti kaiken yhteydenpidon kuin seinään. Vähän myöhemmin tälle naiselle tuli avioero ja hän syyllisti vaimoani siitä, ettei tämä ollut hänelle tukena elämän vaikeina aikoina. Niin, miksiköhän ei?
Syyllistikö "tyhjästä" vai vaimosi riideltyä siitä, ettei itse saanut kuormittaa häntä asioillaan? Miettikää nyt hiuka niitä ystäviännekin. Ehkei kaikilla ole voimia teidän huolillenne.
Ihminen jolla ei ole muka voimia auttaa ystävää ei voi koskaan vaatia apua keneltäkään. Metsä vastaa kuten sinne huudetaan.
Aina näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä psykopaatteja täälläkin. Heikkoja muka-ystäviä. Hävetkää elämäänne!
Niin, nämä, joiden mielestä heillä on oikeus rasittaa muita huolillaan. Siis oikeus.
Sitä varten YSTÄVÄ on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä psykopaatteja täälläkin. Heikkoja muka-ystäviä. Hävetkää elämäänne!
Niin, nämä, joiden mielestä heillä on oikeus rasittaa muita huolillaan. Siis oikeus.
Tietysti on. Ja tosiystävä myös kantaa sen taakan. Minulle se on (ystävänä) itsestäänselvyys. En etsi helppoa elämää.
Entä jos ei ystävänä van jaksa kantaa SUN taakkojasi? Suutut? Lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä psykopaatteja täälläkin. Heikkoja muka-ystäviä. Hävetkää elämäänne!
Niin, nämä, joiden mielestä heillä on oikeus rasittaa muita huolillaan. Siis oikeus.
Sitä varten YSTÄVÄ on.
Ei ole, vaan seuran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni sairastui vakavasti ja eräs hänen "ystävistään" lopetti kaiken yhteydenpidon kuin seinään. Vähän myöhemmin tälle naiselle tuli avioero ja hän syyllisti vaimoani siitä, ettei tämä ollut hänelle tukena elämän vaikeina aikoina. Niin, miksiköhän ei?
Syyllistikö "tyhjästä" vai vaimosi riideltyä siitä, ettei itse saanut kuormittaa häntä asioillaan? Miettikää nyt hiuka niitä ystäviännekin. Ehkei kaikilla ole voimia teidän huolillenne.
Ihminen jolla ei ole muka voimia auttaa ystävää ei voi koskaan vaatia apua keneltäkään. Metsä vastaa kuten sinne huudetaan.
VAATIA? Olet kamala, minä en tietenkään vaadi koskaan apua muilta. Olen itsenäinen, enkä tuollainen hyväksikäyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä psykopaatteja täälläkin. Heikkoja muka-ystäviä. Hävetkää elämäänne!
Niin, nämä, joiden mielestä heillä on oikeus rasittaa muita huolillaan. Siis oikeus.
Tietysti on. Ja tosiystävä myös kantaa sen taakan. Minulle se on (ystävänä) itsestäänselvyys. En etsi helppoa elämää.
Entä jos ei ystävänä van jaksa kantaa SUN taakkojasi? Suutut? Lapsellinen.
Minulla on omat taakkani, mutta ystävälläni oli kuolemaan johtava syöpä ja saattohoidin häntä. En kokenut rasitteeksi vaan kunniaksi että kelpasin viimeiseen hetkiin ihmiseksi rinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä psykopaatteja täälläkin. Heikkoja muka-ystäviä. Hävetkää elämäänne!
Niin, nämä, joiden mielestä heillä on oikeus rasittaa muita huolillaan. Siis oikeus.
Tietysti on. Ja tosiystävä myös kantaa sen taakan. Minulle se on (ystävänä) itsestäänselvyys. En etsi helppoa elämää.
Entä jos ei ystävänä van jaksa kantaa SUN taakkojasi? Suutut? Lapsellinen.
Minulla on omat taakkani, mutta ystävälläni oli kuolemaan johtava syöpä ja saattohoidin häntä. En kokenut rasitteeksi vaan kunniaksi että kelpasin viimeiseen hetkiin ihmiseksi rinnalle.
En nyt kysynyt tätä.
Ehkäpä se ei olekaan _totuus_ vaan tiet voivat erota muistakin syistä, eikä se aina tarkoita, etteikö oltu ystäviä.