Nyt joku jo etsii isäänsä facebookin kautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Niin... se vain että kaikki asiat elämässä ei tapahdu mukavasti, joustavasti ja pehmeästi juuri sinun tarpeittesi ja halujesi mukaan. Ei se niin kovin helppoa muutenkaan ole sukuaan löytää joten tälläiset julkiset tavat ovat parhaimpia ja ehkä jopa usein viimeisimpiä mahdollisuuksia kun muut oljenkorret on käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Ei ole lapsen ongelma, jos isukki pettää puolisoaan. Toisinaan puoli kylää tietää, kuka pettää ketäkin ja millä seurauksin. Kamalinta on lapselle, jolta peitellään isää, eikä lapsi tiedä juuristaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Niin... se vain että kaikki asiat elämässä ei tapahdu mukavasti, joustavasti ja pehmeästi juuri sinun tarpeittesi ja halujesi mukaan. Ei se niin kovin helppoa muutenkaan ole sukuaan löytää joten tälläiset julkiset tavat ovat parhaimpia ja ehkä jopa usein viimeisimpiä mahdollisuuksia kun muut oljenkorret on käytetty.

Hohhoijaa. Niin, ei aina tapahdu omien halujen mukaan. Sekö tekee somelörpöttelyn ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisen oikeaksi? Juu, vahinko on jo tapahtunut ja tämä mies ei sille voi mitään, mutta ei se tuosta somevouhkaamisesta tee fiksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Ei ole lapsen ongelma, jos isukki pettää puolisoaan. Toisinaan puoli kylää tietää, kuka pettää ketäkin ja millä seurauksin. Kamalinta on lapselle, jolta peitellään isää, eikä lapsi tiedä juuristaan.

Täh? Mistä sinä nyt vedit pettäjäisän tähän? Ei ole myöskään sen hukassa olevan isän syy, jos äiti ei ole isää viitsinyt etsiä käsiinsä ja kertoa hänelle. Eikä ole myöskään petetyn syy, jos hänen miehensä pettää. Eikö ole syöpäsairaan syy, jos joku rikkoi vaitiolovelvolliisuuden. Siitähän tässä nyt puhutaan eikä mistään pettäjäisästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Niin... se vain että kaikki asiat elämässä ei tapahdu mukavasti, joustavasti ja pehmeästi juuri sinun tarpeittesi ja halujesi mukaan. Ei se niin kovin helppoa muutenkaan ole sukuaan löytää joten tälläiset julkiset tavat ovat parhaimpia ja ehkä jopa usein viimeisimpiä mahdollisuuksia kun muut oljenkorret on käytetty.

Hohhoijaa. Niin, ei aina tapahdu omien halujen mukaan. Sekö tekee somelörpöttelyn ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisen oikeaksi? Juu, vahinko on jo tapahtunut ja tämä mies ei sille voi mitään, mutta ei se tuosta somevouhkaamisesta tee fiksua.

Eli mikä on sinun ratkaisusi? Lapsi pitää suunsa kiinni ja nielee surunsa eikä koskaan tapaa vanhempaansa? Vai mitä? Minä otin kantaa siihen että lapsi etsii vanhempaansa ja minusta se on ok. En omista fb tiliä joten en tiedä kuuluuko tähän tapaukseen myös jotain sosiaalipornoakin mukaan mutta se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Niin... se vain että kaikki asiat elämässä ei tapahdu mukavasti, joustavasti ja pehmeästi juuri sinun tarpeittesi ja halujesi mukaan. Ei se niin kovin helppoa muutenkaan ole sukuaan löytää joten tälläiset julkiset tavat ovat parhaimpia ja ehkä jopa usein viimeisimpiä mahdollisuuksia kun muut oljenkorret on käytetty.

Hohhoijaa. Niin, ei aina tapahdu omien halujen mukaan. Sekö tekee somelörpöttelyn ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisen oikeaksi? Juu, vahinko on jo tapahtunut ja tämä mies ei sille voi mitään, mutta ei se tuosta somevouhkaamisesta tee fiksua.

Eli mikä on sinun ratkaisusi? Lapsi pitää suunsa kiinni ja nielee surunsa eikä koskaan tapaa vanhempaansa? Vai mitä? Minä otin kantaa siihen että lapsi etsii vanhempaansa ja minusta se on ok. En omista fb tiliä joten en tiedä kuuluuko tähän tapaukseen myös jotain sosiaalipornoakin mukaan mutta se on eri asia.

Jos etsittäisiin ensin tuttavilta kyselemällä ja vaikka ihan nimen avulla yritetään saada yhteys suoraan henkilöön. Ja jos etsinnästä on pakko tehdä julkinen, etsittäisiin vain ihmistä, joka kuvassa on, tekemättä selkoa isyydestä. Olisiko liian vaikeaa ja tylsää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Niin... se vain että kaikki asiat elämässä ei tapahdu mukavasti, joustavasti ja pehmeästi juuri sinun tarpeittesi ja halujesi mukaan. Ei se niin kovin helppoa muutenkaan ole sukuaan löytää joten tälläiset julkiset tavat ovat parhaimpia ja ehkä jopa usein viimeisimpiä mahdollisuuksia kun muut oljenkorret on käytetty.

Hohhoijaa. Niin, ei aina tapahdu omien halujen mukaan. Sekö tekee somelörpöttelyn ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisen oikeaksi? Juu, vahinko on jo tapahtunut ja tämä mies ei sille voi mitään, mutta ei se tuosta somevouhkaamisesta tee fiksua.

Vaitiolovelvollisuus?!?! Sanalla vaitiolovelvollisuus ei kyllä ole pienintäkään tekemistä tämän kyseisen tapauksen kanssa. Kylläpä puntti jollain tutisee, kun pitää alkaa viljellä hienolta kuuluvia termejä, jotta saisi uskottavuutta omalle itsekkyydelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Niin... se vain että kaikki asiat elämässä ei tapahdu mukavasti, joustavasti ja pehmeästi juuri sinun tarpeittesi ja halujesi mukaan. Ei se niin kovin helppoa muutenkaan ole sukuaan löytää joten tälläiset julkiset tavat ovat parhaimpia ja ehkä jopa usein viimeisimpiä mahdollisuuksia kun muut oljenkorret on käytetty.

Hohhoijaa. Niin, ei aina tapahdu omien halujen mukaan. Sekö tekee somelörpöttelyn ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisen oikeaksi? Juu, vahinko on jo tapahtunut ja tämä mies ei sille voi mitään, mutta ei se tuosta somevouhkaamisesta tee fiksua.

Vaitiolovelvollisuus?!?! Sanalla vaitiolovelvollisuus ei kyllä ole pienintäkään tekemistä tämän kyseisen tapauksen kanssa. Kylläpä puntti jollain tutisee, kun pitää alkaa viljellä hienolta kuuluvia termejä, jotta saisi uskottavuutta omalle itsekkyydelleen.

Liittyi tuohon esimerkkivertaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Ei ole lapsen ongelma, jos isukki pettää puolisoaan. Toisinaan puoli kylää tietää, kuka pettää ketäkin ja millä seurauksin. Kamalinta on lapselle, jolta peitellään isää, eikä lapsi tiedä juuristaan.

Täh? Mistä sinä nyt vedit pettäjäisän tähän? Ei ole myöskään sen hukassa olevan isän syy, jos äiti ei ole isää viitsinyt etsiä käsiinsä ja kertoa hänelle. Eikä ole myöskään petetyn syy, jos hänen miehensä pettää. Eikö ole syöpäsairaan syy, jos joku rikkoi vaitiolovelvolliisuuden. Siitähän tässä nyt puhutaan eikä mistään pettäjäisästä.

Lue edellistä edellinen kommentti, siinä joku mamma on huolissaan miten kamalaa kun kuulee naapurilta miehensä pettävän.

Itsekkäät naiset ovat tuhonneet lukemattomia elämiä

Ketjun innoittamana gooletin isäni nimen. Eikä tullut mitään ihmeellistä infoa. En ole tavannut häntä 43 vuoteen enkä paljoa kaipaillut. Kumpikaan ei ole etsinyt toistaan lainkaan. Mitäs jos on kuollut? Tuleeko siitä äpärälle mistään mitään infoa? On tunnustanut minut kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Ei ole lapsen ongelma, jos isukki pettää puolisoaan. Toisinaan puoli kylää tietää, kuka pettää ketäkin ja millä seurauksin. Kamalinta on lapselle, jolta peitellään isää, eikä lapsi tiedä juuristaan.

Täh? Mistä sinä nyt vedit pettäjäisän tähän? Ei ole myöskään sen hukassa olevan isän syy, jos äiti ei ole isää viitsinyt etsiä käsiinsä ja kertoa hänelle. Eikä ole myöskään petetyn syy, jos hänen miehensä pettää. Eikö ole syöpäsairaan syy, jos joku rikkoi vaitiolovelvolliisuuden. Siitähän tässä nyt puhutaan eikä mistään pettäjäisästä.

Lue edellistä edellinen kommentti, siinä joku mamma on huolissaan miten kamalaa kun kuulee naapurilta miehensä pettävän.

Eli se on sinusta petetyn syy, jos mies pettää vai mitä ihmettä mahdat tarkoittaa? Lues nyt uudestaan nämä viestit ja yritä miettiä, mitä noilla vertauksilla tarkoitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Mutta se syntynyt lapsi on ihminen, jolla on samat juridiset ja moraaliset oikeudet kuin muillakin. Hän ei ole mikään häpeä.

Aikuiset vastaavat omasta käytöksestään. Joskus tämän käyttäytymisen seurauksena syntyy uusi ihminen. Se on iso asia, jota olisi syytä miettiä jopa silloin kun se viettielämä vie niin vastustamattomasti. Seurausten kanssa sitten eletään ennemmin tai joskus vasta myöhemmin.

Eli vastuun kantaminen tarkoittaa tässä sitä, että puoli Suomea saa tietää isyydestäsi ennen sinua? Ei isän etsimisessä ja asian julki tulossa sinänsä olekaan mitään ihmeellistä, mutta tämä tapa, jolla se toitotetaan maailmalle ennen kuin sinulla on mahdollisuus sisäistää asia, on kyllä kohtuuton. Irtoseksi ei kuitenkaan ole mikään rikos.

Näin yhden illan irtoseksin seurauksena sanoisin, että on kiva olla olemassa. Syntyperääni ei tosin ja onneksi koskaan ole liittynyt sen suurempia salaisuuksia, mutta kylläkin katkeraa vuodatusta biologiselta isältä, joka antoi ymmärtää, että haukkasin osani hänen perinnöstään. Mikä vitsi, koska olin alaikäinen (9 v.) kun tuota perintöä jaettiin. Hänen perintöosuuttaann tosiaan hieman pienennettiin, ihan hänen suostumuksellaan kaiken lisäksi, koska muu perheensä kasvatti ja elätti minut lapsena. - Olipa mieltä ylentävää sitten aikuisena joutua tuon mielipahan kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Niin... se vain että kaikki asiat elämässä ei tapahdu mukavasti, joustavasti ja pehmeästi juuri sinun tarpeittesi ja halujesi mukaan. Ei se niin kovin helppoa muutenkaan ole sukuaan löytää joten tälläiset julkiset tavat ovat parhaimpia ja ehkä jopa usein viimeisimpiä mahdollisuuksia kun muut oljenkorret on käytetty.

Hohhoijaa. Niin, ei aina tapahdu omien halujen mukaan. Sekö tekee somelörpöttelyn ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisen oikeaksi? Juu, vahinko on jo tapahtunut ja tämä mies ei sille voi mitään, mutta ei se tuosta somevouhkaamisesta tee fiksua.

Eli mikä on sinun ratkaisusi? Lapsi pitää suunsa kiinni ja nielee surunsa eikä koskaan tapaa vanhempaansa? Vai mitä? Minä otin kantaa siihen että lapsi etsii vanhempaansa ja minusta se on ok. En omista fb tiliä joten en tiedä kuuluuko tähän tapaukseen myös jotain sosiaalipornoakin mukaan mutta se on eri asia.

Jos etsittäisiin ensin tuttavilta kyselemällä ja vaikka ihan nimen avulla yritetään saada yhteys suoraan henkilöön. Ja jos etsinnästä on pakko tehdä julkinen, etsittäisiin vain ihmistä, joka kuvassa on, tekemättä selkoa isyydestä. Olisiko liian vaikeaa ja tylsää?

Sitä vain että jos etsitään vain "jotain ihmistä" niin siinä tulee sellaiset fibat että ollaan jollain väärällä motiivilla liikkeellä, vaikka toki se todennäköisyys on silloinkin jos sanotaan sitä ihmistä sukulaiseksi. Mutta yleensä sukulaisen etsiminen on hyväksyttävämpää. Kun minulla ei ole Fb.tä niin en tiedä minkälainen tapaus tämä on. Onko siinä selitetty taustoja (mitä ja miten on tutkittu) ja näkyykö siinä nimikin? Yhäkin en tiedä miksi lapsen oman vanhempi haluaa vaikeuttaa tämän työtä omalla nurinallaan - ei voi lapsella itselläänkään voinut olla helppoa.

Taas huomaa, että somevouhkaajilla ei oikein ajatus kulje loppuun asti, kun sosiaaliporno menee netiketin edelle. "Mutku lapsi etsii isää, ei ole mitään muuta keinoa kuin tehdä se julkisesti netissä."

Olisikohan isä siinä iässä että kohta saisi perintöä? Hmmm...

Vierailija kirjoitti:

Ketjun innoittamana gooletin isäni nimen. Eikä tullut mitään ihmeellistä infoa. En ole tavannut häntä 43 vuoteen enkä paljoa kaipaillut. Kumpikaan ei ole etsinyt toistaan lainkaan. Mitäs jos on kuollut? Tuleeko siitä äpärälle mistään mitään infoa? On tunnustanut minut kuitenkin.

Perit hänen kuten muutkin hänen lapsensa ja sinun olemassaolo saadaan selville, kun tehdään sukuselvitys (tms.). Olet sitten osa perikuntaa.

Tällaiset tapaukset saattavat aiheuttaa hampaidenkiristelyä "varsinaisissa" lapsissa, kun mahdollista perintöä tuleekin jakamaan useampi pää. Voi olla kiusallistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Et näköjään ollenkaan ymmärrä. Kun on kyse noinkin isosta uutisesta, haluaisin tietää asiasta yksityisesti ja sulatella asiaa rauhassa. Olisi kamalaa saada kuulla tällaisesta jonkin somekohun kautta. Jos et pysty tähän eläytymään, niin ajattele vaikka että kuulet naapuriltasi, miten puolisosi pettää sinua tai että sinun mammografiassa löytyi jotain epäilyttävää. Ja siten, että ihan kaikki tuttusi tietävät asian ennen sinua ja kuulet asian sattumalta siltä naapurilta, jolle asia ei millään tavalla kuulu.

Niin... se vain että kaikki asiat elämässä ei tapahdu mukavasti, joustavasti ja pehmeästi juuri sinun tarpeittesi ja halujesi mukaan. Ei se niin kovin helppoa muutenkaan ole sukuaan löytää joten tälläiset julkiset tavat ovat parhaimpia ja ehkä jopa usein viimeisimpiä mahdollisuuksia kun muut oljenkorret on käytetty.

Hohhoijaa. Niin, ei aina tapahdu omien halujen mukaan. Sekö tekee somelörpöttelyn ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisen oikeaksi? Juu, vahinko on jo tapahtunut ja tämä mies ei sille voi mitään, mutta ei se tuosta somevouhkaamisesta tee fiksua.

Eli mikä on sinun ratkaisusi? Lapsi pitää suunsa kiinni ja nielee surunsa eikä koskaan tapaa vanhempaansa? Vai mitä? Minä otin kantaa siihen että lapsi etsii vanhempaansa ja minusta se on ok. En omista fb tiliä joten en tiedä kuuluuko tähän tapaukseen myös jotain sosiaalipornoakin mukaan mutta se on eri asia.

Jos etsittäisiin ensin tuttavilta kyselemällä ja vaikka ihan nimen avulla yritetään saada yhteys suoraan henkilöön. Ja jos etsinnästä on pakko tehdä julkinen, etsittäisiin vain ihmistä, joka kuvassa on, tekemättä selkoa isyydestä. Olisiko liian vaikeaa ja tylsää?

Sitä vain että jos etsitään vain "jotain ihmistä" niin siinä tulee sellaiset fibat että ollaan jollain väärällä motiivilla liikkeellä, vaikka toki se todennäköisyys on silloinkin jos sanotaan sitä ihmistä sukulaiseksi. Mutta yleensä sukulaisen etsiminen on hyväksyttävämpää. Kun minulla ei ole Fb.tä niin en tiedä minkälainen tapaus tämä on. Onko siinä selitetty taustoja (mitä ja miten on tutkittu) ja näkyykö siinä nimikin? Yhäkin en tiedä miksi lapsen oman vanhempi haluaa vaikeuttaa tämän työtä omalla nurinallaan - ei voi lapsella itselläänkään voinut olla helppoa.

Miten niin vaikeuttaa oman lapsen työtä?

Miksi ei siis voi vain etsiä sukulaista, vaan pitää puhua isästä?

En muista, mitä siinä selitettiin, mutta nimestä ei ollut tietoa, oli vain kuva, jossa mies ja nainen suutelee.

Vierailija kirjoitti:

Taas huomaa, että somevouhkaajilla ei oikein ajatus kulje loppuun asti, kun sosiaaliporno menee netiketin edelle. "Mutku lapsi etsii isää, ei ole mitään muuta keinoa kuin tehdä se julkisesti netissä."

Minun mielestäni on jo siinä mokannut että ylipäätään ei ole huolehtinut ehkäisystä ja saanut sen lapsen ja sitten jätänyt tämän vaikka sitten tietämättään isättä. Ja siihen pisteenä i:n päälle haluaa että omasta mokasta kerrottaisiin mahdollisimman kiltisti ja kivasti takaisin. Ei vaan tule hyvä kuva tällaisesti ihmisestä.