Nyt joku jo etsii isäänsä facebookin kautta

Vierailija kirjoitti:

No jos on jotain yhteisiä valokuvia niin tuskin on yksi ilta!

Miten niin? Kyllä minullakin on valokuvia nuoruusaikojen illanvietoista, joissa on ihmisiä, joita en ole sen illan jälkeen nähnyt. Jos on ollut useampi kuin yksi ilta, luulisi äidin muistavan nimen tai löytyvän muitakin mahdollisia tietolähteitä kuin facebook.

Kyllä se siitä ap, tuskin sinua ne lapsesi löytävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Mutta se syntynyt lapsi on ihminen, jolla on samat juridiset ja moraaliset oikeudet kuin muillakin. Hän ei ole mikään häpeä.

Aikuiset vastaavat omasta käytöksestään. Joskus tämän käyttäytymisen seurauksena syntyy uusi ihminen. Se on iso asia, jota olisi syytä miettiä jopa silloin kun se viettielämä vie niin vastustamattomasti. Seurausten kanssa sitten eletään ennemmin tai joskus vasta myöhemmin.

Huvitti se "luultavasti isäni". Mammalla vissiin ollut enemmänkin hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Huvitti se "luultavasti isäni". Mammalla vissiin ollut enemmänkin hauskaa.

Sinua tuskin huvittaisi jos isääsi etsisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Mutta se syntynyt lapsi on ihminen, jolla on samat juridiset ja moraaliset oikeudet kuin muillakin. Hän ei ole mikään häpeä.

Aikuiset vastaavat omasta käytöksestään. Joskus tämän käyttäytymisen seurauksena syntyy uusi ihminen. Se on iso asia, jota olisi syytä miettiä jopa silloin kun se viettielämä vie niin vastustamattomasti. Seurausten kanssa sitten eletään ennemmin tai joskus vasta myöhemmin.

Eli vastuun kantaminen tarkoittaa tässä sitä, että puoli Suomea saa tietää isyydestäsi ennen sinua? Ei isän etsimisessä ja asian julki tulossa sinänsä olekaan mitään ihmeellistä, mutta tämä tapa, jolla se toitotetaan maailmalle ennen kuin sinulla on mahdollisuus sisäistää asia, on kyllä kohtuuton. Irtoseksi ei kuitenkaan ole mikään rikos.

Niin. Kuva on vuodelta -68 vai oliko -69. Isäkään tuskin tietää olevansa isä tuolle etsijälle. Että tulee ihan kaikille, jotka tunnistavat, yllätyksenä. Ja tosiaan sen jälkeen, kun FB on tullut, näitä ilmoituksia on ollut. Jotkut jopa julkisesti etsineet nuoruuden rakkauttaan. Tätä se some-elämä on. Kaikki tulee julki. Sen takia hyviin tapoihin on jo ennen internettiä kuulunut, että älä sano tai tee mitään, mikä ei kestä päivänvaloa.

Ap on todennäköisesti joku nainen, joka kieltäytyy kertomasta pojalleen kuka tämän isä on. Näitä vallanhaluisia naisia on nähty, jotka pelkää että heidän valtansa lapsesta vähenee jos hän saa elämäänsä myös isän. On ÄÄRIMMÄISEN itsekästä pimittää yhtään keltään tämän juuri. Ja kieltää myös isältä mahdollisuus tutustua omaan lapseensa. Mutta eihän tämäntyyppiset naiset uhraakaan yhtään ainoaa ajatusta muihin kuin omaan kallisarvoiseen itseensä.

Ja muuten myös mahdollisilla sisaruspuolilla on oikeus tuntea ja tietää sisaruksensa. Halutessaan voivat tutustua, useimmiten haluavatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

White trashin jälkikasvua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvitti se "luultavasti isäni". Mammalla vissiin ollut enemmänkin hauskaa.

Sinua tuskin huvittaisi jos isääsi etsisit.

Eiköhän löydy nopeaan. Tätillä meni 2 päivää kun löysi siskonsa. Isänsä harhalaukaus ennen muita.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kuva on vuodelta -68 vai oliko -69. Isäkään tuskin tietää olevansa isä tuolle etsijälle. Että tulee ihan kaikille, jotka tunnistavat, yllätyksenä. Ja tosiaan sen jälkeen, kun FB on tullut, näitä ilmoituksia on ollut. Jotkut jopa julkisesti etsineet nuoruuden rakkauttaan. Tätä se some-elämä on. Kaikki tulee julki. Sen takia hyviin tapoihin on jo ennen internettiä kuulunut, että älä sano tai tee mitään, mikä ei kestä päivänvaloa.

Mihin katosi se somesääntö, että toisten kuvia tai yksityisasioita ei levitellä somessa ilman asianomaisten lupaa. Äidiltä on kyllä kysytty lupa kuvan julkaisuun, tosi omituista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa kyllä ylitetään yksityisyyden rajoja. Miettikää nyt, yksi ilta jonkun ihmisen kanssa, joka ei edes muista nimeäsi. Häpeät asiaa ja olet yrittänyt sen unohtaa, niin yhtenä päivänä joku tuntematon levittelee tätä häpeääsi netissä.

Siksi häpeälliset asiat kannattaa käsitellä. Oikeastaan kaikki käsittelemättömät asiat ovat sellaisia joita joku toinen voi käyttää omaksi hyväkseen ja niillä voi jopa ohjata omaa elämäänsäkin alitajuntaisesti väärään suuntaan.

Sinulla ei siis ole menneisyydessäsi yhtään asiaa, jota et voisi myös toitottaa fb:ssa?

Minä olen saanut mm. sakkoja huumeiden käytöstä ja se on kipeä asia. Nöyryyttävää josko sanoisin. Mutta minun päämääräni on että se ei enää jonain päivänä olisi vaikea asia vaan olen sen kanssa sujut. Ja tosiaan jos se jossain kohtaa tulisi ilmi (kuten vaikka työpaikkaa hakiessa) niin voisin vaan sanoa "niin, se tapahtui silloin ja elämä oli eri", tai jotain sinne päin. En näe sitä ideaalina että vietän loppuelämäni häpeillen jotain yhden elämäntilanteen mokaa.

Vähän eri asia, että se tulee jossain vaiheessa luonnollisessa yhteydessä ilmi kuin jos joku tuntematon toitottaa asiaa fb:ssa, etkä ole itse edes asiasta tietoinen.

No minulle se on sama asia. Koska voi joku muukin siitä tietää. Siihen on hyvä varautua. Ja miten et voi olla omista teoistasi tietoinen? Voit olla ainakin sen vertaa tietoinen että voit sanoa olleesi humalassa ettet muista mitään tai harrastanut yhden yön juttuja jota tekee aika moni muukin. Ylipäätään vaikeaksi menee jos lapsen täytyy ryhtyä arpomaan haluaako vanhempi elää jossain häpeä vankilassaan vai tavata ja tutustua lapseensa. Yleensä ne lapset kun olettaa että oma vanhempi välittää.

Sinulle ei siis ole mikään iso uutinen, että sinulla on lapsi, josta et tiennyt? Jännä elämä sinulla..

Olen nainen :D joten kyllähän siinä ihmetystä olisi. Mutta jos olisinkin mieheksi syntynyt ja vähän löyhemmällä vyöllä, niin kyllä minulle tärkeintä olisi tietää. Se mitä kautta ja miten tieto tulee on samantekevää. Sinä näytät kovin välittävän enemmän muiden ihmisten mielipiteistä itseäsi kohtaan kuin tämän lapsen tunteista ja motiivista, joka ainakin minun silmissäni on aika viaton ja inhimillinen.

Aika paljastaa kaikki menneisyyden haamut! HAHAAA BEWARE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kuva on vuodelta -68 vai oliko -69. Isäkään tuskin tietää olevansa isä tuolle etsijälle. Että tulee ihan kaikille, jotka tunnistavat, yllätyksenä. Ja tosiaan sen jälkeen, kun FB on tullut, näitä ilmoituksia on ollut. Jotkut jopa julkisesti etsineet nuoruuden rakkauttaan. Tätä se some-elämä on. Kaikki tulee julki. Sen takia hyviin tapoihin on jo ennen internettiä kuulunut, että älä sano tai tee mitään, mikä ei kestä päivänvaloa.

Mihin katosi se somesääntö, että toisten kuvia tai yksityisasioita ei levitellä somessa ilman asianomaisten lupaa. Äidiltä on kyllä kysytty lupa kuvan julkaisuun, tosi omituista.

'

No sepä se, kun et voi vastata kuin omista teoistasi.

Olisipa ollut silloin some, kun minä etsin sukuani. Olisi ollut hieno tavata hengissä olevia sukulaisia.