Lue keskustelun säännöt.
Raskas ystävä ja huono omatunto
21.07.2018 |
Tuntuu, että olen huono ystävä. Minulla on eräs lapsuuden ystävä, joka tahtoo nähdä säännöllisin väliajoin. Hänelle ei riitä pelkkä kahvittelu, ravintolassa tai elokuvissa käynti vaan hän tahtoisi säännöllisesti tehdä yhteisiä useamman päivän kestäviä reissuja. On pettynyt ystäväpiirimme muihin henkilöihin, joilla ei enää erinäisistä syistä (perhe, työt jne.) ole usein mahdollista reissuille lähteä. Minä olen kai jonkinlaisesta velvollisuudentunteesta ja kilttiydestä vielä sinnitellyt ystäväni tahdon mukaan.
Olen kuitenkin huomannut, että ystäväni on alkanut ahdistaa minua. En aina jaksa vastata hänen puheluihin, koska tiedän, että hän haluaa tavata eikä hyväksy kieltävää vastausta.
Jo hyvissä ajoin keväällä ystävä alkoi tiedustella kesälomani ajankohtaa, jotta voidaan suunnitella siihen yhteinen reissu. Yritin jo keväällä sanoa, että lomani ja kesä ylipäätään on kiireinen, sillä jatkokouluttaudun työni ohella ja osa lomasta kuluu opiskeluihin. Lomaa pidän kolme viikkoa, josta ystäväni ehdotti, että mentäisiin ensimmäisen lomaviikkoni ajaksi reissuun. Tästä onnistuin kieltäytymään ja sovittiin, että mennään viikonloppureissulle.
Nyt tilanne on se, että olen ihan loppu. Töissä on tapahtunut paljon muutoksia ja puolison kanssa ei olla ehditty viettää juurikaan yhteistä aikaa. Haluaisin viettää sen osan lomasta, mitä opiskeluilta ehdin olemalla kotona vaan ja suunnittelematta mitään. Viettämällä aikaa puolison kanssa. Ystävä soittelee tuosta viikonloppulomastamme jatkuvasti, yrittää pidentää sitä, muuttaa kohdetta jne. Minä haluaisin perua koko reissun, mutta tuntuu pahalta tehdä se, kun toinen sitä niin kovasti odottaa.
Pidän ystävästäni, mutta tällä hetkellä energiani riittäisi lähinnä noihin kahvitteluihin ym. lyhyempiin tapaamisiin, joita myös järjestämme säännöllisesti (viimeksi eilen). Ystäväni on aina ollut meistä se dominoivampi osapuoli ja minä se hiljaisempi.
Mietin jo miten jatkossa kannattaisi toimia? Miten kieltäytyä näitä useamman yön kestävistä tapaamisista? Sillä ystäväni loukkaantuu pelkästään siitäkin kun sanoo, ettei halua nyt mihinkään matkalle lähteä.
Muiden ystävien kanssa tällaisia ongelmia ei ole, ymmärretään elävämme erilaista elämää kuin parikymppisinä ja kuitenkin tiedostetaan, että ne ystävät ovat olemassa ja juttua jatketaan siitä mihin viimeksi on jääty.
Kommentit (26)
Sano, että sinull on ollut niin rankka kevät ja kesä, että haluat rentoutua kotona miehesi kanssa.
Pahoittele hänelle, ettet jaksa lähteä reissuun ja toivota hänelle hyvää matkaa.
Riippakivisuhteet ovat ikäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei usko edellisiä hyviä järkipuheita, sano, että on tullut mielenterveysongelmia ja tekee koko ajan mieli qristaa joku.
Vierailija kirjoitti:
Et sä oikein voi muuta kuin sanoa, että et ehdi. Ehdotat, että kyselee muita reissukaveriksi. On kyl julmaa miten ihmiset mökkiytyy.
Naiset yleensä. Miehet tekevät reissuja kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä oikein voi muuta kuin sanoa, että et ehdi. Ehdotat, että kyselee muita reissukaveriksi. On kyl julmaa miten ihmiset mökkiytyy.
Naiset yleensä. Miehet tekevät reissuja kavereiden kanssa.
Äidin kellarista kavereiden kanssa Mäkkiin ja takaisin kotiin pelaamaan kaljakeissin kanssa. Totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana ei siis ole nuo lyhyemmät tapaamiset, niitä sovin mielelläni hänen ja muiden ystävien kanssa. Eikä esim. 1-2 x vuodessa tapahtuvat reissutkaan olisi niin pahoja, mutta ystävä järjestää näitä kerran kuukaudessa tai vähintään joka toinen kuukausi. Yleensä siis viikonlopun kestävistä reissuista kyse, mutta ystävä tiedustelee aina kesä- ja talvilomien ajankohdat, jotta saataisiin niihin pidempi yhteinen reissu järjestettyä. Mä ihan rehellisesti teen mielummin sen pidemmän lomamatkan puolisoni kanssa.
Nyt tämän kesän lomamatkan sain typistettyä, mutta nyt ei enää huvittaisi lähteä sinnekään kun ahdistaa.
Ja ystävälle olen kyllä kertonut hektisestä elämäntilanteesta, mutta ajatellaan varmasti asioista erilailla.
Ap
Hmm.. Joko kerrot asian suoraan tai sitten keksit jonkun uskottavan valkoisen valheen. Reissuunne on ilmeisesti vielä jonkun aikaa? Siinä mielessä nyt olisi hyvä hetki perua, kaveri ehtii järjestää vielä muuta matkaseuraa.
Jatkossa sitten kieltäydyt heti alkuunsa noista matkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä taas aloittajan on turha enää tässä vaiheessa perua, kun on ehtinyt jo lupaamaan. Vaikka sitten vähän hammastapurren lomalle kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Joko kerrot asian suoraan tai sitten keksit jonkun uskottavan valkoisen valheen. Reissuunne on ilmeisesti vielä jonkun aikaa? Siinä mielessä nyt olisi hyvä hetki perua, kaveri ehtii järjestää vielä muuta matkaseuraa.
Jatkossa sitten kieltäydyt heti alkuunsa noista matkoista.
Ei ole olemassa uskottavaa valkoista valhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas aloittajan on turha enää tässä vaiheessa perua, kun on ehtinyt jo lupaamaan. Vaikka sitten vähän hammastapurren lomalle kaverin kanssa.
Tilanteet muuttuu. Joskus ei vaan voi pitää ennaltasovitusta suunnitelmasta kiinni.
Ei ap voi enää luvattua perua! Ärsyttää tollaset "kaverit". Olispa itselläni ap:n ystävän kaltainen kaveri, osaisin arvostaa takuulla paremmin kuin ao. Mikä siinä on kun tietyillä naisilla mies menee kavereiden edelle??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut ihan saman homman. Minulla oli pari ystävää, jotka eivät meinanneet ymmärtää, että loman vihdoin alkaessa, halusin viettää sen perheen kanssa ja levätä, kun lapsetkin oli pieniä. Parisuhdekin on minusta tärkeä ja haluan viettää aikaa mieheni kanssa kahden, kun saadaan lapset hoitoon mummolaan.
Mutta nämä pari sinkkuystävää ovat jaksaneet jankuttaa, että sun on lähdettävä Tallinnaan meidän kans tai viikoksi aurinkorannalle, että ei saa mökkiytyä ja roikkua lapsissa. Että lomat ja reissut on kuin lahja minulle, etten jumitu lapsiin ja mieheen kiinni.
Pikku hiljaa olen alkanut ottamaan etäisyyttä heihin. Ei vain jaksa enää ja kun olen rehellisesti miettinyt itsekseni, maailmamme on nykyään niin erilainen, etten koe heitä enää kovin läheisiksikään. Haukkukoot taas tänään minua terassilla, kuinka olen paska ihminen, kun en lähtenyt heidän matkaan, vaan lähdin mieluummin miehen ja lasten kanssa miehen sukulaisten mökille saunomaan ja uimaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ihan saman homman. Minulla oli pari ystävää, jotka eivät meinanneet ymmärtää, että loman vihdoin alkaessa, halusin viettää sen perheen kanssa ja levätä, kun lapsetkin oli pieniä. Parisuhdekin on minusta tärkeä ja haluan viettää aikaa mieheni kanssa kahden, kun saadaan lapset hoitoon mummolaan.
Mutta nämä pari sinkkuystävää ovat jaksaneet jankuttaa, että sun on lähdettävä Tallinnaan meidän kans tai viikoksi aurinkorannalle, että ei saa mökkiytyä ja roikkua lapsissa. Että lomat ja reissut on kuin lahja minulle, etten jumitu lapsiin ja mieheen kiinni.
Pikku hiljaa olen alkanut ottamaan etäisyyttä heihin. Ei vain jaksa enää ja kun olen rehellisesti miettinyt itsekseni, maailmamme on nykyään niin erilainen, etten koe heitä enää kovin läheisiksikään. Haukkukoot taas tänään minua terassilla, kuinka olen paska ihminen, kun en lähtenyt heidän matkaan, vaan lähdin mieluummin miehen ja lasten kanssa miehen sukulaisten mökille saunomaan ja uimaan.
No siinähän itket sitten noiden kavereiden perään kun lapset kasvaa ja mies vaihtaa sut nuorempaan!
T: Nro 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että sitten kun mies on jättänyt sinut niin taas ystävyys kelpaakin ja kuvio on sitten toisinpäin. Ystävälläsi on siloin mies ja lapsi ja sinä yrität saada itkien edes yhtä ihmistä ottamaan sinut huomioon ihmisenä niistä jotka antoi sinulle sosiaalisen elämän kun sinä vuorostasi olit yksinäinen.
Näinhän se on. Kelpasi seura kun olit itse hyljätty ja kukaan ei halunnut olla kaverisi paitsi tämä "roikkuja". Etkös sinä jopa ollut koulukiusattu tai koulukiusaaja itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas aloittajan on turha enää tässä vaiheessa perua, kun on ehtinyt jo lupaamaan. Vaikka sitten vähän hammastapurren lomalle kaverin kanssa.
Tilanteet muuttuu. Joskus ei vaan voi pitää ennaltasovitusta suunnitelmasta kiinni.
Aivan. Ja kun sun häät tulee lupaan tulla kaasoksi mutta ohhoh tulikin muuta.
Kurja tilanne Ap, ehkä lähtisin vielä tämän kerran reissuun ja sen jälkeen yrittäisin karsia niitä juuri tuohon 1-2 x vuodessa + toki muut lyhyemmät tapaamiset päälle.
Mun mielestä jännä, kuinka mustavalkoisesti osa tulkitsee aloittajaa täällä. Aloittajaahan ahdistaa ilmeisesti lähinnä nuo suhteellisen usein toistuvat useamman päivän reissut ystävänsä kanssa. Lyhyemmät tapaamiset eivät olleet ongelma, kuten aloittaja kertoikin.
Kuinka moni täällä kirjoittelevista aikuisista reissaa ystäviensä kanssa kuukausittain jossain?
Eihän aloittaja ystäväänsä hylkäämässä ole, haluaa vaan saada muutosta tapaamismuotoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne Ap, ehkä lähtisin vielä tämän kerran reissuun ja sen jälkeen yrittäisin karsia niitä juuri tuohon 1-2 x vuodessa + toki muut lyhyemmät tapaamiset päälle.
Mun mielestä jännä, kuinka mustavalkoisesti osa tulkitsee aloittajaa täällä. Aloittajaahan ahdistaa ilmeisesti lähinnä nuo suhteellisen usein toistuvat useamman päivän reissut ystävänsä kanssa. Lyhyemmät tapaamiset eivät olleet ongelma, kuten aloittaja kertoikin.
Kuinka moni täällä kirjoittelevista aikuisista reissaa ystäviensä kanssa kuukausittain jossain?
Eihän aloittaja ystäväänsä hylkäämässä ole, haluaa vaan saada muutosta tapaamismuotoihin.
Ap sanoi haluavansa nähdä kaveria enää pari kertaa vuodessa. Onko se hyvää ystävyyttä, kysyn vaan??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne Ap, ehkä lähtisin vielä tämän kerran reissuun ja sen jälkeen yrittäisin karsia niitä juuri tuohon 1-2 x vuodessa + toki muut lyhyemmät tapaamiset päälle.
Mun mielestä jännä, kuinka mustavalkoisesti osa tulkitsee aloittajaa täällä. Aloittajaahan ahdistaa ilmeisesti lähinnä nuo suhteellisen usein toistuvat useamman päivän reissut ystävänsä kanssa. Lyhyemmät tapaamiset eivät olleet ongelma, kuten aloittaja kertoikin.
Kuinka moni täällä kirjoittelevista aikuisista reissaa ystäviensä kanssa kuukausittain jossain?
Eihän aloittaja ystäväänsä hylkäämässä ole, haluaa vaan saada muutosta tapaamismuotoihin.
Ap sanoi haluavansa nähdä kaveria enää pari kertaa vuodessa. Onko se hyvää ystävyyttä, kysyn vaan??
Missä aloittaja on niin sanonut? Opettele lukemaan huolellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut ihan saman homman. Minulla oli pari ystävää, jotka eivät meinanneet ymmärtää, että loman vihdoin alkaessa, halusin viettää sen perheen kanssa ja levätä, kun lapsetkin oli pieniä. Parisuhdekin on minusta tärkeä ja haluan viettää aikaa mieheni kanssa kahden, kun saadaan lapset hoitoon mummolaan.
Mutta nämä pari sinkkuystävää ovat jaksaneet jankuttaa, että sun on lähdettävä Tallinnaan meidän kans tai viikoksi aurinkorannalle, että ei saa mökkiytyä ja roikkua lapsissa. Että lomat ja reissut on kuin lahja minulle, etten jumitu lapsiin ja mieheen kiinni.
Pikku hiljaa olen alkanut ottamaan etäisyyttä heihin. Ei vain jaksa enää ja kun olen rehellisesti miettinyt itsekseni, maailmamme on nykyään niin erilainen, etten koe heitä enää kovin läheisiksikään. Haukkukoot taas tänään minua terassilla, kuinka olen paska ihminen, kun en lähtenyt heidän matkaan, vaan lähdin mieluummin miehen ja lasten kanssa miehen sukulaisten mökille saunomaan ja uimaan.
No siinähän itket sitten noiden kavereiden perään kun lapset kasvaa ja mies vaihtaa sut nuorempaan!
T: Nro 12
Miksi minun pitäisi heidän peräänsä itkeä, jos mies lähtisi nuoremman matkaan. Aikamoista aliarviointia ihmissuhteista, että ihmisiä roikotetaan lähellä varmuuden vuoksi, jos käykin huonosti elämässä. Minä en voi elää näin, vaan haluan olla rehellinen ihmissuhteissani. Jos koen, ettei meillä ole enää mitään annettavaa toisille, en jaksa valehdella ystävää vain siksi, että ehkä voin joskus hyötyä heistä.
Uskon löytäväni uusia tuttuja, jos niin käy
Et sä oikein voi muuta kuin sanoa, että et ehdi. Ehdotat, että kyselee muita reissukaveriksi. On kyl julmaa miten ihmiset mökkiytyy.