Olen hirvittävän ruma - miten voisin muuttua edes keskiverron näköiseksi?
Tuntuu todella lohduttomalta olla syntynyt erittäin rumaksi naiseksi. Minua ei hyväksy kumppanikseen kukaan. Haluan todellakin muuttua.
Suurin ongelmani on rumat kasvonpiirteet (epäsymmetriset kasvot, iso nenä, iso suu, isot hampaat ja vinot silmät, voimakkaat poskipäät sekä pieni leuka). Vihaan kasvojani. Lisäksi kroppani on epäsuhtainen (leveä lantio ja isohko peppu kroppaan nähden). Hiukseni ovat rumanväriset ja ne eivät oikein edes värjäänny kauniisti, vaan jäävät helposti maantienvärisiksi.
Ulkonäköongelmani eivät ole tyylistä tai urheilullisuudesta kiinni, vaan nimenomaan olen syntynyt rumaksi. Salitreeni ei auta kasvoihin eikä leveään lantioonkaan. Mulla kävi erittäin huono tuuri geeniarpajaisissa ja olen muuttunut vuosien mittaan melko katkeraksikin. En kelpaa kenellekään oikeasti - en edes itseäni reilusti vanhemmille henkilöille. Olisiko vielä jotain tehtävissä?
Kommentit (80)
Oletko rumempi kuin Demi Mooren tai Gwyneth Paltrown tyttäret? Kuka heistä arvioisit olevasi? (Yritän visualisoida sinua)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo piirteet mistä kerroit, tunnen yhden naisen joka näyttää suunnilleen tuolta, mitä kuvailit. Onko sinulla muuten myös hörökorvat? Jos olet se, keneksi sinua luulen, niin et ole ruma, olet vähintäänkin keskinkertainen. Olen nähnyt paljon pahempaakin. Sitä paitsi, et ole luultavasti miesten mielestä ruma. Yleensä miesten mielestä naisen tekee rumaksi miehekkäät piirteet. Sinulla sen sijaan on todella naiselliset piirteet. Saat kyllä miehen, joka näkee sinut kauniina jos vain näet vaivaa. Vuonna 2018 miehet ei tule noin vain iskemään, tiedätte varmaan miksi.
Olen miehekäs nainen: pitkähkö, lihaksikas, kulmikkaat kasvot, vahva leuka. En kuitenkaan pidä itseäni millään muotoa rumana, ja miesseuraa on tungokseksi asti.
Olet luultavasti kaunis, mutta myös itsevarmuus voi tehdä sinut todella viehättäväksi.
Tärkeintä ihmisessä on oikeasti luonne, usko se! Joku mainitsi Stephen Hawkingin. Oli naimisissa.
Itse olen kuulemma kaunis, seksikäs, fiksu, mukava jne. Silti olen viisikymppisenä taas sinkku. Pisin suhde kestänyt 7 v. yksi lapsi. 3 avoliittoa takana, kahdessa niistä yhteinen talo ja velat. Silti koskaan en ole ollut edes kihloissa.
Vika luonteessani, tiedän hyvin itsekin. Olen puhelias ja ekstrovertti erakko luonne, sama tall siis sujuu, olen helposti lähestyttävä, viihtyisin kuitenkin parhaiten yksin (lastani ja haluamiaan kavereita lukuun ottamatta) esim. ulkosaaristossa keskenäni.
En haasta riitaa, komentele, tms. päin vastoin. En vain osaa olla henkisesti intiimissä parisuhteessa. Avautua huolissani tms. Uuvuttavinta parisuhteessa on olla esim. kipeänä, kun en jaksaisi huomioida ja olla läsnä. Haluaisin vain olla rauhassa ja yksin.
Lapseni kanssa olo luontevampaa huonoinakin hetkinäni onneksi.
Itse nuorempana miehenä tunsin itseni täysin mitättömäksi ja rumaksi, kun kukaan tyttö/nainen ei osoittanut mitään minua kohtaan. Jos menin juttusille, niin olivat hiljaa, katsoivat muualle tai menivät heti pois. Sama oliko kyseessä baari, yökerho tai kotibileet.
Paras ystäväni oli hyvin suosittu ja piti juhlia kotonaan aika usein ja olin aina kutsuttu mukaan. Siellä ei kukaan naispuolinen osoittanut mitään mielenkiintoa minua kohtaan, ei edes porukassa puhuneet mitään. Joskus, jos jäin keskenään jonkun kanssa, kun muut meni ulos tupakalle tai jotain, nii tämä nainen selasi puhelintaan tai pian meni ulos perästä.
Pidin itseäni luuserina, joka ei kiinnosta ketään, joka ei voi ikinä löytää ketään tai yhtään mitään. En kokenut olevani komea tai edes normaalin näköinen, kun kukaan ei ikinä kehunut. Sitten yksi päivä löysin nykyisen kihlattuni, jota moni varmasti pitäisi minulta ulottumattomista. Tuntuu vieläkin täysin epätodelliselta että joku niin kaunis nainen valitsi minut ja on valmis menemään naimisiin kanssani.
Jos jotakuta kiinnostaa, nii pidän itseäni aivan tavallisen näköisenä miehenä, en todellakaan rumana.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Sellainen tuli mieleen, että oletko käynyt juttelemassa lääkärin kanssa asiasta? Voihan olla, että sinulla on vaikka joku synnynnäinen kasvojen luuston kehityshäiriö tms., jonka lääkäri saattaa katsoa olevan niin ulkonäköä haittaava, että saisit korjausleikkauksen yhteiskunnan piikkiin.Etennin jos on toiminnallista häiriötä. Esim täysin rinnattomat (rintarauhaset puuttuvat kokonaan tai jotain tuollaista) korjataan yhteiskunnan rahoilla "normaalin näköiseksi". Sitten tuli mieleen sellainenkin, että oletko muuten ollenkaan sukusi näköinen? Vai saattaisiko sinulla olla jokin geneettinen häiriö? Oletko nähnyt jossain itsesi näköisiä (kasvonpiirteet) ihmisiä, joilla olisi sama syndrooma? Voisi helpottaa olemista kun tietäisi mistä poikkeva ulkonäkö johtuu. Toivon, että löydät ympyröitä, joissa on hyviä ihmisiä, jotka arvostavat sinua ja sisintäsi! Jätä yhteydenpito ilkeisiin ihmisiin, olivat ne sukulaisia tai perheenjäseniäsi!
Olen miettinyt sitäkin, onko mulla joku syndrooma, mutta ilmeisesti mulla on vain käynyt todella huono tuuri ja olen perinyt persoonallisen näköisten (mutta sinänsä ihan hyvännäköisten) vanhempieni kaikkein erikoisimmat piirteet. Rintavarustukseni on nykystandardeilla niukka (B-kuppi), mutta tosiaan kasvot ovat pahempi ongelma. Olen kieltämättä epäillyt kehityshäiriötä kasvojen epäsymmetrisyyden vuoksi. Lisäksi nenäni on voimakkaammin "hyppyrimäinen" kuin vanhemmillani, joilla on melko suora nenä molemmilla. Molemmilla vanhemmillani on voimakkaat poskipäät ja pieni leuka, joten sekin on perittyä. Ärsyttää olla tällainen maahisen näköinen tyyppi kyllä. :(
T. Ap
Olet kaunis ja täydellinen sellaisenaan! <3 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu todella lohduttomalta olla syntynyt erittäin rumaksi naiseksi. Minua ei hyväksy kumppanikseen kukaan. Haluan todellakin muuttua.
Suurin ongelmani on rumat kasvonpiirteet (epäsymmetriset kasvot, iso nenä, iso suu, isot hampaat ja vinot silmät, voimakkaat poskipäät sekä pieni leuka). Vihaan kasvojani. Lisäksi kroppani on epäsuhtainen (leveä lantio ja isohko peppu kroppaan nähden). Hiukseni ovat rumanväriset ja ne eivät oikein edes värjäänny kauniisti, vaan jäävät helposti maantienvärisiksi.
Ulkonäköongelmani eivät ole tyylistä tai urheilullisuudesta kiinni, vaan nimenomaan olen syntynyt rumaksi. Salitreeni ei auta kasvoihin eikä leveään lantioonkaan. Mulla kävi erittäin huono tuuri geeniarpajaisissa ja olen muuttunut vuosien mittaan melko katkeraksikin. En kelpaa kenellekään oikeasti - en edes itseäni reilusti vanhemmille henkilöille. Olisiko vielä jotain tehtävissä?
Kuvitteleppa että maailman yksi arvostetuimmista ihmisistä oli Stephen Hawking. Hänellekkään ei varsinaisesti oltu suotu Jumalaista vartaloa ja ulkonäköä,, mutta sitäkin enemmän älyä. Kukaan ei varmasti arvostellut hänen ulkonäköään, sillä se oli täysin toisarvoinen asia. Kaikki arvostivat ja kunnioittivat häntä muun kuin ulkonäön vuoksi.
Jos uskotaan että Jumala loi meidät sellaisiksi kuin olemme, niin Jumala loi Hawkinin sellaiseksi, ettei hänen ulkonäöllään ollut merkitystä. Jos leikitään ajatuksella, että hänellä olisikin ollut todella jumalainen ja atleettinen vartal ja hän olisi erittäin hyvän näköinen, olisiko hän silloin keskittynyt niihin asioihin, mistä hän tuli tunnetuksi..?
Ehkä hän olisikin sen sijaan keskittynyt vain ulkonäköönsä, eikä olisikaan saanut aikaiseksi kaikkea sitä, mistä koko maailma vieläkin saa olla kiitollinen. :)
Jumala on luonut sinutkin tarkoituksella juuri sellaiseksi kuin olet, sillä olet täydellinen juuri sellaisenaan kuin olet. Ja varmasti sinullakin on ominaisuuksia, jotka peittoavat kauneimmankin miss universumin. Ehkäpä olet paljon myötätuntoisempi kuin ns. kauniit ihmiset? Mitä virkaa on kauniilla ulkokuorella, jos sisällä on ruma sielu?
Kiitos tästä viestistä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näytä keskiverrolta, vaan varsinkin aiemmin monet luulivat ulkomaalaiseksi,
T. Ap
Kokeile sitten onneasi ulkomailla.
Ulkomailla ihmiset (jopa parisuhteenhakumielessä) tosiaan suhtautuvat minuun myönteisemmin ja minua pidetään ihan normaalina ja ihmisarvoisena, mutta valitettavasti en voi nykytilanteessa tiettyjen velvollisuuksien vuoksi muuttaa Suomesta pois.
T. Ap
Onneksi ap jaksaa olla aina yhtä monipuolinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näytä keskiverrolta, vaan varsinkin aiemmin monet luulivat ulkomaalaiseksi,
T. Ap
Kokeile sitten onneasi ulkomailla.
Ulkomailla ihmiset (jopa parisuhteenhakumielessä) tosiaan suhtautuvat minuun myönteisemmin ja minua pidetään ihan normaalina ja ihmisarvoisena, mutta valitettavasti en voi nykytilanteessa tiettyjen velvollisuuksien vuoksi muuttaa Suomesta pois.
T. Ap
^ulkomailla tarkoitan Suomen rajojen ulkopuolta ja ehkä laajennettuna Suomen ja Ruotsin ulkopuolta. Esim. Saksassa, USA:ssa, Ranskassa, Norjassa jne. ihmiset suhtautuvat aivan mukavasti, avoimesti ja ystävällisesti minuun, enkä ole katukuvasta voimakkaasti erottuva ruma friikki. Suomessa olen aina saanut kaikkein ikävintä kohtelua ja edes teini-ikäisenäkään en koskaan saanut seurustelukumppania ja lukion vanhojen tansseissa olin viimeinen tyttö, joka sai tanssiparin ja silloinkin opettajan määräämänä, kun kukaan poika ei halunnut parikseni.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko rumempi kuin Demi Mooren tai Gwyneth Paltrown tyttäret? Kuka heistä arvioisit olevasi? (Yritän visualisoida sinua)
En ole voimakasleukainen tai erityisen roteva, vaan melko sirorakenteinen (muuten paitsi lantion osalta). En muistuta ketään noista esimerkkihenkilöistä, tosin enemmän noista vaihtoehdoista Paltrown tytärtä kuin Demi Mooren tyttäriä. Olen kyllä rumempi kuin he ovat.
Miehiin vetoaa itsevarmuus.
Itse olen aika tavallisen näköinen, en erityisen ruma mutta en kauniskaan.
Luulen että itsevarmuuteni takia mies seurasta ei ole ollut pulaa vaikka aloitteellinen olen useimmiten itse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo piirteet mistä kerroit, tunnen yhden naisen joka näyttää suunnilleen tuolta, mitä kuvailit. Onko sinulla muuten myös hörökorvat? Jos olet se, keneksi sinua luulen, niin et ole ruma, olet vähintäänkin keskinkertainen. Olen nähnyt paljon pahempaakin. Sitä paitsi, et ole luultavasti miesten mielestä ruma. Yleensä miesten mielestä naisen tekee rumaksi miehekkäät piirteet. Sinulla sen sijaan on todella naiselliset piirteet. Saat kyllä miehen, joka näkee sinut kauniina jos vain näet vaivaa. Vuonna 2018 miehet ei tule noin vain iskemään, tiedätte varmaan miksi.
Olen miehekäs nainen: pitkähkö, lihaksikas, kulmikkaat kasvot, vahva leuka. En kuitenkaan pidä itseäni millään muotoa rumana, ja miesseuraa on tungokseksi asti.
Sellaiset naiset ovatkin niitä upeita alfanaaraita ja kaunottaria niiden malli- ja missityyppien sekä nättien naapurintyttöjen lisäksi. Itse olen säälittävän ruma huonoryhtinen hoikahko kuikelo, jolla on liian pieni leuka ja liian iso nenä sekä muutenkin oudot piirteet.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ap jaksaa olla aina yhtä monipuolinen!
Kauniina ja parisuhteessa elävänä on vaikeaa asettua ruman ja yksinäisen friikin asemaan, joten sellaisen on helppo huudella. :/
Itse voisin omasta kokemuksesta sanoa, että oma olemus, hyvä olo omissa nahoissa, on kaikista tärkeintä. Ihmiset ei ikävä kyllä kiinnostu tyypeistä, jotka pyytelevät anteeksi omaa olemassaoloaan. Tiedän itse tämän kokemuksesta, ero on aivan valtava.
Itsevarmuutta on vaikea oppia, itsekin sen koulukiusattuna tiedän. Syynä oli milloin hammasraudat, milloin silmälasit, milloin hevosharrastus, milloin se että leikin, milloin se että pärjäsin hyvin koulussa, milloin se että tykkäsin lukea. Se on kuitenkin mahdollista, ja kun antaa itselleen mahdollisuuden olla onnellinen ja tyytyväinen omasta itsestään ja kehostaan, se näkyy ulos.. Ja itse ainakin vietän mielummin aikaa mukavien ja ns. rumien kuin hyvännäköisten mutta v*ttumasten ihmisten kanssa. Ensi kerralla kun kummitätisi aukoo sulle nenästäsi, sano vastaan että rumaan käytökseen ei leikkauksetkaan ikävä kyllä auta. Älä myöskään pukeudu kuin seinäruusu, vaan tutki mikä vaate sopii päärynävartalolle, eli niukkaa alaosaan jottei se korostu enempää ja runsaampaa yläosaa tasapainottamaan. Käytä värejä jä kuvioita, osta kiva huulipuna joka korostaa sun aistillisen pulleita huulia, laita highlighteriä poskipäihin, tee sun vinoihin silmiin siipirajaukset. Ole rohkeasti se mikä olet. Muuttumalla näkymättömäksi sua kohdellaan kuin näkymätöntä. Näy!
Ja hymyile! Jos et pidä hampaistasi, hymyile niin että ne eivät näy, mutta hymyile niin aidosti että se näkyy silmistä. Rehellinen hymy on ihan minkänäköisen vaan ihmisen paras kaunistus :)
P.S: Jos asut PK-seudulla, mä lähden sun kanssa kahville vaikka tänään, tai ostamaan sitä kivaa huulipunaa. Mies en kyllä ole :D
En ole ikinä nähnyt rumaa ihmistä. Toki olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat moukkia, itsekkäitä ja epäsiistinnäköisiä. Sinua on kohdeltu väärin, mutta yritä unohtaa se. Meitä on monia, joiden perhe ja sukulaiset ovat loukanneet, mutta ei sitä voi koko ikäänsä märehtiä. Jos hiihtelet seinänvierustoja pitkin ja yrität olla näkymätön, niin ei kukaan voi löytää sinua! Hae ammattiapua itsetunnon kohottamiseen. Plastiikkakirurgia ei paranna huonoa itseluottamusta. Yritä kääntää erikoinen ulkonäkösi vahvuudeksi: et ole tusinatyttö, sinut tunnistetaan ja muistetaan. Muotimaailman huipulla on esim malli, jolla on pigmenttilaikkuja ympäri kehoa. Mallin töitä tekee myös nainen, jonka kasvot on tuhottu hapolla. Selaa ulkomaisia muotilehtiä niin ymmärrät.
Osaisitko verrata ulkonäköäsi kehenkään julkisuuden henkilöön? En vain voi uskoa, että olisit niin epämiellyttävän näköinen kuin kuvittelet olevasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näytä keskiverrolta, vaan varsinkin aiemmin monet luulivat ulkomaalaiseksi,
T. Ap
Kokeile sitten onneasi ulkomailla.
Ulkomailla ihmiset (jopa parisuhteenhakumielessä) tosiaan suhtautuvat minuun myönteisemmin ja minua pidetään ihan normaalina ja ihmisarvoisena, mutta valitettavasti en voi nykytilanteessa tiettyjen velvollisuuksien vuoksi muuttaa Suomesta pois.
T. Ap
Tämäkin todistaa, ettet ole "ruma" (sellaisia ei kyllä mielestäni ole olemassakaan). Jos olisit jotenkin täysin vailla viehätysvoimaa ja ulkonäkösi muka karkoittaisi potentiaaliset seurustelukumppanit, niin millä logiikalla tämä tapahtuisi vain kotimaassa?! Olkoonkin, että saatat olla epäsuomalaisen näköinen. Sehän voi monen mielestä olla etu. Ainakin oman huomioni ja mielenkiintoni monta kertaa kiinnittävät persoonallisen näköiset, sellaiset "striking" (en keksi suomalaista vastinetta) tyypit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysy hoikkana. Kymppi pois jo s pehva on iso. Ei nuorehko hoikka nainen ole koskaan ruma.. Kehopositiiviset ovat kaikkein rumimpia.
Aloittaja on varmasti ihan nätti - on vaan liian itsekriittinen ja todella, nuoruus on kauneutta ja markkinavaltti, etenkin hiukan vanhempien miesten silmissä.
Jos on joku todella erikoisesti häiritsevä asia tai piirre, niin voi tietysti miettiä kauneusleikkaustakin, mutta senkin riskit on tiedostettava.
Iso peppu on nykyisin pop - etenkin jos on treenattu. Ja on niin niitä muodokkaista pitäviäkin miehiäkin.
Ap:n itsekriittisyys ja kuvitelmat, että Suomessa kaikki karttavat/arvostelevat häntä (mutta ulkomailla yllättäen eivät?!) menevät kyllä jo terveen rajan yli. Psykoterapia, that's my final word.
Uskotko itse, että kauneuskirurgialla tilanne voisi muuttua kohdallasi? Tiedän, että se on suuri kynnys sekä henkisesti, että fyysisesti, puhumatta rahasta, mutta voisiko se edes teoriassa toimia sinulle? Toiset nimittäin vaikuttavat saaneen apua sekä nenän, että rintojen kohdalla.
Vai pidätkö oikeasti itsestäsi, mutta muiden reaktiot häiritsevät?
Olen miehekäs nainen: pitkähkö, lihaksikas, kulmikkaat kasvot, vahva leuka. En kuitenkaan pidä itseäni millään muotoa rumana, ja miesseuraa on tungokseksi asti.