Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmeestä tiedät että joku ihan oikeasti tahtoo olla seurassasi?
20.07.2018 |
Mistä ihmeestä tiedät että joku ihan oikeasti tahtoo olla seurassasi? Että hän pitää sinusta? Että hän on seurassasi koska tahtoo, eikä siksi että on jollain tavalla pakko tai että hän jotenkin yrittää hyötyä sinusta? Minulla on todella vaikeuksia tietää tätä koskaan kenestäkään.
Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin.
Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä.
Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä.
Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa.
Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa).
Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella.
Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella.
Kenties kaverisi tapaa sinua koska on kiltti/kohtelias eikä uskalla rehellisesti sanoa että "painu hiiteen, en piittaa sinusta tippaakaan".
Kenties uskovainen tuttavasi viettää kanssasi aikaa vain jotta kääntyisit uskoon.
Kenties sukulaisesi tapaavat sinua koska "täytyyhän niitä sukulaisia tavata".
Kenties tuttavasi juttelee kanssasi koska hän on sosiaalinen verkostojen rakentaja, koska voihan sinusta olla hänelle vielä joskus jotain hyötyä, ties vaikka hän saisi joskus vielä kauttasi työpaikan tai tiesmitä.
Kenties kollegasi juttelee kanssasi vain koska olette jumissa samalla tylsällä työpaikalla joten parhaiten saa ajan kulumaan kun edes jotain edes jonkun kanssa juttelee.
Jne jne jne.
Minä taidan olla sosiaalisesti melko lailla kyyninen taikka kuollut taikka estynyt. En näe mitään syytä kenellekään olla kanssani tekemisissä vapaaehtoisesti, siksi että pitäisi minusta. Enkä kyllä myöskään näe mitään syytä minulle olla kenenkään kanssa vapaaehtoisesti, siksi että pitäisin hänestä. Kaikki sosiaaliset suhteet vaikuttavat silkalta hyödyn tavoittelulta tai tarvitsemiselta... hulluksihan sitä tulee jos on aina yksin. Sitten alkaa kirjoitella tälläisiä nettiin.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pettynyt teidän yksinkertaisuuteenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Kunpa se toimisi noin. Mutta pahoin pelkään että jos alkaa sosiaalisesti elää tuolla tavalla niin siinä käy pian niin ettei viihdy enää missään seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pettynyt teidän yksinkertaisuuteenne.
Kaikki on autisteja/aspergereita?
Joskus teininä mietin tuollaisia päivittäin. Nyt aikuisena en. En pakota ketään viettämään aikaansa kanssani, jos huomaan että joku kovin kärsii läsnäolostani, ehdotan ettemme enää näe. En voi asua kaikkien päävärkissä arvaillen että mitähän tuo miettii, ja tuo ja tuo. En voi elää elämää toisten ihmisten puolesta. Itse pitää tietää mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
En ole kiinnostunut monenkirjavista ihmissuhteista hyväksikäyttöineen. Menkää ja tehkää mitä? Ja miksi? Ja olisinko aina korvattavissa jollakulla muulla?
Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Mä en sanoisi, että aina on kyse jostain huonosta itsetunnosta tai lapsuuden traumoista, jotka aiheuttaisivat kyynisyyden, tai sen että ei luota ihmisiin. Ainakin itselläni on ollut hyvä lapsuus ja ihan normaali, rakastava kasvatus ja perhesuhteet, mutta silti olen aika kyyninen ihminen ja jos vähänkin epäilyksen aihetta on olla luottamatta johonkin, pidän aina mielessä, että henkilö/tai asia ei ehkä olekaan ihan niin, miltä se aluksi näyttää. Tämä on ihan kokemuksen kautta todettu, joten ei mitään pelkkää epäilyä.
Olen kieltämättä melko pettynyt huomatessani, että kaikista tapaamistaan ihmisistä, vähemmistönä ovat todellakin ne hyvät, oikeasti hyvää tarkoittavat rehelliset ihmiset. Monista ihmisistä (joista ei ensin olisi uskonut) paljastuu myöhemmin erittäin inhottavia piirteitä kuten esim. itsekkyys ja oman edun tavoittelu lähes kaikissa tilanteissa, pahansuopuus (esim. paskan puhuminen selän takana) kateus (joka taas voi johtaa toisen mustamaalaamiseen, toisen ihmisen panettelu joko oikeilla tai ihan keksityillälin jutuilla (tarkoitus nostaa itseään jalustalle toista haukkumalla jne) tätä tapahtuu ihan kaikissa sosiaaliluokissa, ilmenee vaan vähän eri tavalla.
Ei tietenkään kaikkia ihmisiä pitäisi saattaa epäilyksen alle, mutta kun on kuitenkin ihan niitä oikeita kokemuksia ihan oikeista paskoista ihmisistä, niin jotenkin ei vain voi ottaa sellaista hällä väliä asennettakaan.
Jotkut ovat niin seuran kipeitä, että ovat valmiita heittämään läppää ihan kenen kanssa tahansa, myös niiden, joiden tietää olevan mulkeroita, mutta jotkut haluavat vain olla tekemisissä niiden varmasti luotettavien henkilöiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
No eipä ne vähät jäljellä olevat ihmissuhteet ensinkään arvokkailta vaikuta, joten eipä se haittaa jos ne menee pilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
No eipä ne vähät jäljellä olevat ihmissuhteet ensinkään arvokkailta vaikuta, joten eipä se haittaa jos ne menee pilaamaan.
Sama täällä. Olen kokemuksieni mukaan mueluummin yksin ja vakuuttunut seurani motiiveista, kuin epämääräisessä seurassa ”huvin vuoksi”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
En ole kiinnostunut monenkirjavista ihmissuhteista hyväksikäyttöineen. Menkää ja tehkää mitä? Ja miksi? Ja olisinko aina korvattavissa jollakulla muulla?
Ei kiitos.
Kenties tässä (sun kohdalla ja kenties monen muunkin kohdalla) ei enää ole kyse pelkästään ihmissuhteiden mielekkyydestä vaan ihan koko elämän mielekkyydestä, merkityksellisyydestä. Sun pitäisi jonkin ihmeen kaupalla löytää jokin merkitys elämääsi. Eihän sun ihmissuhteet voi olla antoisia jos sun elämä ei ole antoisa. Jos elämä on silkkaa tyhjänpäiväistä sontaa niin sitten kyllä ihmissuhteetkin ovat hölynpölyä ja epäilemistä ja arvuuttelua.
Ja jos et koskaan mitään kunnon elämän merkitystä löydä niin sitten varmaan voit ihan yhtä kaikki erakoitua, eipä se mitään siinä vaiheessa enää pahenna.
Siitä että se ajoi yli 1000 km (500 suuntaansa) vuorokauden aikana päästäkseen neljäksi tunniksi kahville kanssani. Kymmeniä kertoja. Jossain vaiheessa uskoin, että kyllä se taitaa olla kiinnostunut oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
En ole kiinnostunut monenkirjavista ihmissuhteista hyväksikäyttöineen. Menkää ja tehkää mitä? Ja miksi? Ja olisinko aina korvattavissa jollakulla muulla?
Ei kiitos.
Kenties tässä (sun kohdalla ja kenties monen muunkin kohdalla) ei enää ole kyse pelkästään ihmissuhteiden mielekkyydestä vaan ihan koko elämän mielekkyydestä, merkityksellisyydestä. Sun pitäisi jonkin ihmeen kaupalla löytää jokin merkitys elämääsi. Eihän sun ihmissuhteet voi olla antoisia jos sun elämä ei ole antoisa. Jos elämä on silkkaa tyhjänpäiväistä sontaa niin sitten kyllä ihmissuhteetkin ovat hölynpölyä ja epäilemistä ja arvuuttelua.
Ja jos et koskaan mitään kunnon elämän merkitystä löydä niin sitten varmaan voit ihan yhtä kaikki erakoitua, eipä se mitään siinä vaiheessa enää pahenna.
Elämällä ei ole _merkitystä_ - jokainen tietää sen. On vain tasan niin monta subjektiivista illuusiota kuin yksilöäkin - eli harhaa.
Tällä faktalla ei ole mitään tekemistä aitojen ja totuuspohjaisten ihmissuhteiden kanssa.
Minulla on juuri tuo tilanne, olen lähinnä yksin koska koen jotenkin näkeväni kaikkien läpi, ja alkaa vaan ärsyttää. En niinkään mieti sitä että haluavat hyötyä, vaan sitä miten kaikki esittävät ja vetävät jotain roolia. Tavoittelevat pelkkää pintaa ja materiaa, elävät pakonomaista ja sisällötöntä kiiltokuvaelämää.
m85 kirjoitti:
vetäse pieru, lähteekö menee?
Oletpa ikäiseksesi lapsellinen ja sivistymätön. Harmi että Suomi on nykyisin tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
En ole kiinnostunut monenkirjavista ihmissuhteista hyväksikäyttöineen. Menkää ja tehkää mitä? Ja miksi? Ja olisinko aina korvattavissa jollakulla muulla?
Ei kiitos.
Miten tän nyt yksinkertaisemmin sulle selittäisi..
Koska et voi koskaan saada 100% varmaa vastausta, ei sitä kannata odottaa. Samat ihmiset näkevät toisiaan milloin mistäkin vaihtelevasta syystä. Joskus se on muuttoapu ja joskus se on illanvietto tms. Joskus ihmissuhteisiin voi tulla huippuja ja laaksoja ja tilanteet muuttuu joko pysyvästi tai tilapäisesti. Ja kyllä, saatat olla jollekin joissain asioissa korvattavissa ja toisissa et. Tätä tarkoitan kirjavalla.
Siksi sun on turha liikaa analysoida mitä jonkun toisen päässä kulloinkin liikkuu, koska et voi koskaan täysin tietää. Et koskaan. Ja koska johonkin on kiva luottaa, luota omaan fiilikseen.
Joten ”mene ja tee” tarkoittaa, että ÄLÄ MIETI LIIKAA.
Näen ihmissuhteet samalla tavalla, realiteettina. Kai sitä todellisuutta tukee hyvin myös se, miten paljon ihmiset valittavat ystävistään, mikä saa miettimään mikä on se yhdistävä voima.
Tavallisissa suhteissa minua ei sinällään vaivaa ihmisten motiivit, mutta seurustelusuhteissa asia onkin toinen.
Haluan itse seurustella ainostaan sellaisen henkilön kanssa, josta oikeasti pidän.
On musertavaa huomata, että kaikille se "pitäminen" ei olekaan niin tärkeää; pääasia, että on joku, ainakin siihen asti että tulee parempi vastaan.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.