Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmeestä tiedät että joku ihan oikeasti tahtoo olla seurassasi?
20.07.2018 |
Mistä ihmeestä tiedät että joku ihan oikeasti tahtoo olla seurassasi? Että hän pitää sinusta? Että hän on seurassasi koska tahtoo, eikä siksi että on jollain tavalla pakko tai että hän jotenkin yrittää hyötyä sinusta? Minulla on todella vaikeuksia tietää tätä koskaan kenestäkään.
Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin.
Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä.
Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä.
Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa.
Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa).
Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella.
Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella.
Kenties kaverisi tapaa sinua koska on kiltti/kohtelias eikä uskalla rehellisesti sanoa että "painu hiiteen, en piittaa sinusta tippaakaan".
Kenties uskovainen tuttavasi viettää kanssasi aikaa vain jotta kääntyisit uskoon.
Kenties sukulaisesi tapaavat sinua koska "täytyyhän niitä sukulaisia tavata".
Kenties tuttavasi juttelee kanssasi koska hän on sosiaalinen verkostojen rakentaja, koska voihan sinusta olla hänelle vielä joskus jotain hyötyä, ties vaikka hän saisi joskus vielä kauttasi työpaikan tai tiesmitä.
Kenties kollegasi juttelee kanssasi vain koska olette jumissa samalla tylsällä työpaikalla joten parhaiten saa ajan kulumaan kun edes jotain edes jonkun kanssa juttelee.
Jne jne jne.
Minä taidan olla sosiaalisesti melko lailla kyyninen taikka kuollut taikka estynyt. En näe mitään syytä kenellekään olla kanssani tekemisissä vapaaehtoisesti, siksi että pitäisi minusta. Enkä kyllä myöskään näe mitään syytä minulle olla kenenkään kanssa vapaaehtoisesti, siksi että pitäisin hänestä. Kaikki sosiaaliset suhteet vaikuttavat silkalta hyödyn tavoittelulta tai tarvitsemiselta... hulluksihan sitä tulee jos on aina yksin. Sitten alkaa kirjoitella tälläisiä nettiin.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En assina tiedäkään. Ja olen joutunut ongelmiin, kun olen ripustautunut ihmisiin joita luulin kavereiksi ja ystäviksi. En vieläkään näin aikuisena tiedä miten ihmissuhteita solmitaan.
Minä en enää haluakaan tietää. Joku yllä vaahtoaa rooleista, niiden ”valmiina olemisesta”. Minä olen Tabula Rasa jokaisen kohtaamani sielun kanssa. Lapsi tai aikuinen. Verisukua tai ei. Ei rooleja.
Selitä minulle miten se onnistuu? Sinä et ole lapsi etkä aikuinen? Sinä et ole työpaikalla työntekijän roolissa esimiestä kohtaan? Et ole koulussa opiskelijan roolissa? Et ole kaupassa asiakkaan roolissa? Et ole äidillesi lapsen roolissa? Et ole puolisollesi puolison roolissa vaan olet kuin tuntematon tuntemattoman kanssa ilman mitään tunteita jne.?
Niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En assina tiedäkään. Ja olen joutunut ongelmiin, kun olen ripustautunut ihmisiin joita luulin kavereiksi ja ystäviksi. En vieläkään näin aikuisena tiedä miten ihmissuhteita solmitaan.
Minä en enää haluakaan tietää. Joku yllä vaahtoaa rooleista, niiden ”valmiina olemisesta”. Minä olen Tabula Rasa jokaisen kohtaamani sielun kanssa. Lapsi tai aikuinen. Verisukua tai ei. Ei rooleja.
Selitä minulle miten se onnistuu? Sinä et ole lapsi etkä aikuinen? Sinä et ole työpaikalla työntekijän roolissa esimiestä kohtaan? Et ole koulussa opiskelijan roolissa? Et ole kaupassa asiakkaan roolissa? Et ole äidillesi lapsen roolissa? Et ole puolisollesi puolison roolissa vaan olet kuin tuntematon tuntemattoman kanssa ilman mitään tunteita jne.?
Niin.
Eli työpaikalla et teet töitä jos ei huvita, pomotat pomoa ja työkavereita, jos pomo puhuu sinulle antaen työtehtäviä et ole kuulevinasi häntä vaan luet lehteä tai poistut paikalta, menet ja tulet kuten huvittaa etkä oleta että sinulle maksetaan palkkaa?
Kaupassa menet istumaan kassan tuolille jos sattuu huvittamaan ja otat kassasta rahat itsellesi etkä tietenkään maksa ostoksiasi vaan otat ne koska et ole asiakas?
Koulussa voit mennä opettajan pöydän ääreen istumaan tai vaikka maata sen työpöydällä, ethän ole opiskelija vaan joku randomi tyyppi joka sattuu haluta olla siellä luokkahuoneessa?
Just.
Intuitiolla. Ei sitä voi kun oikein uskoa ja luottaa.
Mietin kyllä samoja juttuja ja epäilen aika vahvasti, että esim. suurin osa kavereista on tullut (ja mennyt) jonkunlaisen hyötysuhteen takia, niin varmasti muutamat ihmissuhteetkin.
Koen kuitenkin, että esim. nykyisessä parisuhteessa molemmat saadaan tästä muutakin kuin seksiä ja hauskoja kokemuksia, eikä kumpikaan varsinaisesti hyödy toisen asemasta, joten voisin olettaa että molemmilla se on ihan aitoa halua. Myös sellaiset ystävyyssuhteet, jotka tuntuu siltä että voi jatkaa samasta mihin on jäänyt (vaikka aikaa olisi välissä) tuntuu hyvin aidoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En assina tiedäkään. Ja olen joutunut ongelmiin, kun olen ripustautunut ihmisiin joita luulin kavereiksi ja ystäviksi. En vieläkään näin aikuisena tiedä miten ihmissuhteita solmitaan.
Minä en enää haluakaan tietää. Joku yllä vaahtoaa rooleista, niiden ”valmiina olemisesta”. Minä olen Tabula Rasa jokaisen kohtaamani sielun kanssa. Lapsi tai aikuinen. Verisukua tai ei. Ei rooleja.
Selitä minulle miten se onnistuu? Sinä et ole lapsi etkä aikuinen? Sinä et ole työpaikalla työntekijän roolissa esimiestä kohtaan? Et ole koulussa opiskelijan roolissa? Et ole kaupassa asiakkaan roolissa? Et ole äidillesi lapsen roolissa? Et ole puolisollesi puolison roolissa vaan olet kuin tuntematon tuntemattoman kanssa ilman mitään tunteita jne.?
Niin.
Eli työpaikalla et teet töitä jos ei huvita, pomotat pomoa ja työkavereita, jos pomo puhuu sinulle antaen työtehtäviä et ole kuulevinasi häntä vaan luet lehteä tai poistut paikalta, menet ja tulet kuten huvittaa etkä oleta että sinulle maksetaan palkkaa?
Kaupassa menet istumaan kassan tuolille jos sattuu huvittamaan ja otat kassasta rahat itsellesi etkä tietenkään maksa ostoksiasi vaan otat ne koska et ole asiakas?
Koulussa voit mennä opettajan pöydän ääreen istumaan tai vaikka maata sen työpöydällä, ethän ole opiskelija vaan joku randomi tyyppi joka sattuu haluta olla siellä luokkahuoneessa?
Just.
En ole tunnetasolla tuollaisissa rooleissa. En ymmärrä hierarkoista. Saatan hyvinkin sanoa ”pomolle” ”epäsopivasti” päin näköä, en kuitenkaan tee rikoksia. Lapsia kohtelen tasaveroisina ihmisinä. Vanhempiani en ”rakasta”. Koulussa todellakin sanoin mitä sattui ja vielä yliopistossakin - joskis harkitummin aikuisena. Minulla ei ole tarvetta ”pomottaa” ketään, en omaa kunnianhimoa lainkaan.
Niin! Miksi herran tähden sentään ventovieraat tervehtivät minua kerrostaloni ulko-ovella? Miksi tervehditte minua? Mitä teillä oikein on mielessä? Lakatkaa tervehtimästä minua tai kertokaa miksi tervehditte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin! Miksi herran tähden sentään ventovieraat tervehtivät minua kerrostaloni ulko-ovella? Miksi tervehditte minua? Mitä teillä oikein on mielessä? Lakatkaa tervehtimästä minua tai kertokaa miksi tervehditte!
Hohhoijaa. Kysy niiltä. "Miksi tervehdit minua?" Niin helppoa se on.
Ja jos et joidenkin tervehdyksistä pidä niin älä tervehdi takaisin. Tervehdi vain niitä joiden seurassa viihdyt. Älyhoi.
Ehkä jos tuollaista murehtii niin kannattaa elämässä keskittyä johonkin ihan muuhun kuin ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jos tuollaista murehtii niin kannattaa elämässä keskittyä johonkin ihan muuhun kuin ihmissuhteisiin.
Niinhän meistä suurin osa tekeekin. Asiat, tiede, taide, kirjallisuus. Huomattavasti helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
En ole kiinnostunut monenkirjavista ihmissuhteista hyväksikäyttöineen. Menkää ja tehkää mitä? Ja miksi? Ja olisinko aina korvattavissa jollakulla muulla?
Ei kiitos.
Miten tän nyt yksinkertaisemmin sulle selittäisi..
Koska et voi koskaan saada 100% varmaa vastausta, ei sitä kannata odottaa. Samat ihmiset näkevät toisiaan milloin mistäkin vaihtelevasta syystä. Joskus se on muuttoapu ja joskus se on illanvietto tms. Joskus ihmissuhteisiin voi tulla huippuja ja laaksoja ja tilanteet muuttuu joko pysyvästi tai tilapäisesti. Ja kyllä, saatat olla jollekin joissain asioissa korvattavissa ja toisissa et. Tätä tarkoitan kirjavalla.
Siksi sun on turha liikaa analysoida mitä jonkun toisen päässä kulloinkin liikkuu, koska et voi koskaan täysin tietää. Et koskaan. Ja koska johonkin on kiva luottaa, luota omaan fiilikseen.
Joten ”mene ja tee” tarkoittaa, että ÄLÄ MIETI LIIKAA.
Tuoko muka ihmissuhteiden kirjavuutta? Jopas on pelkkiä tyhjänpäiväisiä ihmissuhteita sulla, pelkkiä tuuliviirisuhteita tuuliviiri-ihmisten kanssa. Silkkaa harmaata, pinnallista, turhaa sosiaalista elämää, kaikki ihmissuhteet ihan samanlaisia tyhjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mieti toisten motiiveja olla kanssani. Miksi miettisin. Itse olen ystävällinen ja kohtelias ja ei ole mitään vaikeuksia puhua ja seurustella ihmisten kanssa ilman sen kummempia motiiveja ja taka-ajatuksia. Yleensä niin metsä vastaa niinkuin sinne huutaa. En myöskään mieti haluaako muut hyötyä minusta. Miten se on minulta pois jos joku hyötyykin? Kaikki ihmissuhteet ja vuorovaikutukset perustuu molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen. Voin tehdä ihmisille palveluksia jos sattuu huvittamaan tai sitten en jos ei huvita. Jos en viihdy jonkun seurassa, en ole hänen seurassaan ja uskoisin muidenkin täyspäisten ihmisten näin tekevän. Myös mieheni on täysin vapaaehtoisesti kanssani ja on täysin vapaa lähtemään niin halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Minä en ainakaan halua viettää aikaani seurassa, jonka motiiveista en voi olla varma. Ihminen nyt vastaa kysyttäessä juuri kuten toivot hänen vastaavan. Analyysin pitää olla syvempi. Tuollaiset suhteet ovat ajanhukkaa.
Miten voit koskaan olla täysin varma?
Sitä tässä ketjussa ap:n kanssa ihnettelen. Ilmeisesti on erakoiduttava loppuvuosikseen.
Niinpä. Lakatkaa kaipaamasta mustavalkoisia vastauksia kirjaviin kysymyksiin. Menkää ja tehkää älkääkä pilatko liialla analysoinnilla ja epäilyllä vähiäkin ihmissuhteitanne.
En ole kiinnostunut monenkirjavista ihmissuhteista hyväksikäyttöineen. Menkää ja tehkää mitä? Ja miksi? Ja olisinko aina korvattavissa jollakulla muulla?
Ei kiitos.
Miten tän nyt yksinkertaisemmin sulle selittäisi..
Koska et voi koskaan saada 100% varmaa vastausta, ei sitä kannata odottaa. Samat ihmiset näkevät toisiaan milloin mistäkin vaihtelevasta syystä. Joskus se on muuttoapu ja joskus se on illanvietto tms. Joskus ihmissuhteisiin voi tulla huippuja ja laaksoja ja tilanteet muuttuu joko pysyvästi tai tilapäisesti. Ja kyllä, saatat olla jollekin joissain asioissa korvattavissa ja toisissa et. Tätä tarkoitan kirjavalla.
Siksi sun on turha liikaa analysoida mitä jonkun toisen päässä kulloinkin liikkuu, koska et voi koskaan täysin tietää. Et koskaan. Ja koska johonkin on kiva luottaa, luota omaan fiilikseen.
Joten ”mene ja tee” tarkoittaa, että ÄLÄ MIETI LIIKAA.
Tuoko muka ihmissuhteiden kirjavuutta? Jopas on pelkkiä tyhjänpäiväisiä ihmissuhteita sulla, pelkkiä tuuliviirisuhteita tuuliviiri-ihmisten kanssa. Silkkaa harmaata, pinnallista, turhaa sosiaalista elämää, kaikki ihmissuhteet ihan samanlaisia tyhjiä.
On siinä kirjoa vaikka kuinka paljon: 50 shades of grey. Vaikka kuinka paljon erilaista harmaata.
Selitä minulle miten se onnistuu? Sinä et ole lapsi etkä aikuinen? Sinä et ole työpaikalla työntekijän roolissa esimiestä kohtaan? Et ole koulussa opiskelijan roolissa? Et ole kaupassa asiakkaan roolissa? Et ole äidillesi lapsen roolissa? Et ole puolisollesi puolison roolissa vaan olet kuin tuntematon tuntemattoman kanssa ilman mitään tunteita jne.?