Mistä ihmeestä tiedät että joku ihan oikeasti tahtoo olla seurassasi?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun on epävarma itsestään ja kärsii luottamuspulasta muita kohtaan niin on tällaisia ajatuksia. Itsekin tietyllä tavalla kärsin näistä ajatuksista tällä hetkellä. Aiemmin en miettinyt mitään tällaista mutta sen jälkeen, kun tullut joltakin kaverilta näitä: "Olen niin yksinäinen, kukaan ei halua nähdä. Koko puhelinnumerolistan käynyt läpi eikä kukaan voi nähdä mutta voisitko sä?" 

Tai sitten kuulee miten pitkäaikainen ystävä haukkuu selän takana ja samalla tavalla valittelee yksinäisyyttä ja seuran kaipuutta. 

Kieltämättä siinä alkaa muodostua ajatuksia, että on monille ihmisille vain jokin täyte elämään, jotta heillä olisi edes jotakin seuraa. Pitää yrittää arvostaa enemmän itseään ja löytää sellaista seuraa, joka välittää susta omana itsenään ja on kiinnostunut seurastasi. 

Tämä, ja osa haluaa ihan oikeasti toisten motiivit selville. Sosialisointi ei sinällään ole heille niin tärkeää.

Mitta miksi se häiritsee niin hirveästi joitain muita, jos joku ei halua olla ennakkoluuloton ”kaikkien kaveri” vaan sellainen joka luottaa ja kaveeraa vasta silloin kun toinen on paljastunut luottamuksen arvoiseksi. Vaikka 100 prossasta varmuutta toisesta ihmisestä ei välttämättä voi saada, ainakaan kovin nopeasti, niin mielummin aloitan luottamuksellisen keskustelun tai ystävyyden silloin kun niitä negatiivisia merkkejä käytöksessä ei ole nähtävillä. Jos en ole ollenkaan varma on parempi pysyä neutraalina, säästä sun muusta puhuvansa tuttavana.

Valitettavan yleinen klassinen kuvio on kysellä toisen kuulumisia vain kyyläys tarkoituksessa, jotta saa taas enemmän materiaalia niihin omiin pahansuopaisiin juoruihin.

Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin. Minä en koskaan juttele naapureiden kanssa. Joskus tuossa kadulla tulee vanha mies pienen koiran kanssa ja alkaa puhua jotain, hänen kanssaan olen jutellut osaksi kohteliaisuudesta ja osaksi siksi että se on mukava ukkeli ja hän kertoo juttuja tämän alueen vanhoista asioista joita en muuten tietäisi. Ukkeli juttelee toki kanssani siksi että tykkää jutella, on varmaan vähän yksinäinen.

Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä. Mitä väliä? Jos minä pidän hänestä, ja hän tuntuu olevan tyytyväinen seuraani. Jos ei välitä seurastani ja silti väkisin on seurassani, niin kyllä minä sen huomaisin siitä että hän ei olisi rento ja nauravainen jne. Jos osaa näytellä nauttivansa seurastani vaikka ei nauti, niin ongelma on hänellä itsellään, ja paha. Minä en ainakaan kaveeraa liikoja ihmisten kanssa joista en välitä tai jotka eivät tunnu välittävän minusta. Minulla on muutama hyvä ystävä, suurinta osaa näen todella harvoin, mutta aina kun nähdään tai muuten ollaan yhteyksissä, jatketaan aina siitä mihin on viimeksi jääty, ystävyys ei mene pois vaikka ei  oltaisi puhuttu vuoteen tai kahteen.

Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä. Rakkaus? Kyllä sen huomaa rakastaako toinen sinua ja rakastatko sinä sitä toista. Jos ei ole rakkautta, ei tehdä lapsia. Hyvin yksinkertaista.

Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa. Sama juttu, jos ei ole rakkautta, silloin erotaan. Ei kuulu olla naimisissa jos ei kumpikin rakasta toistaan. Hyvin yksinkertaista. Lapset on ihan oma juttunsa, heillä on oma elämänsä, sinä elät omaasi.

Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa). Mitä väliä? Sinä olet heidät tehnyt, joten heidän kuuluu olla kanssasi, niin kauan kun pärjäävät yksinään, ja sitten kun pärjäävät, ei tarvi olla tekemisissä jos ei halua. Hyvin yksinkertaista.

Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella. Tottakai esimiehen pitää pitää sosiaalista yhteyttä alaisiinsa, se kuuluu persussosiaalisuuteen, muuten ei voi olla esimies ja se kuuluu myös alaistaitoihin olla mukava ihminen. Mutta liikaa ei tarvitse jutella, ei tarvitse kertoa omista lapsista jne. Esimiehen ja alaisen ei tarvitse ystävystyä, vaan pitää pystyä jutella rennosti ja vähän ehkä heittää läppää joskus. Se sosiaalisuus on kaksisuuntaista, jos ei pysty juttelemaan töissä kenenkään kanssa vähän myös huvikseen, ei pysty hoitamaan töitäkään.

Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella. Kyllä, asiakaspalveluun kuuluu ystävällisyys ja sosiaalisuus, jos joku asiakas haluaa vaihtaa muutaman sanan, on kohteliasta vastata, ja sen tietää molemmat osapuolet, se on sosiaalisuutta. Sillä ei ole mitään väliä haluaako asiakaspalvelija jutella, sen huomaa siitä että vastaako hän lyhyesti vai alkaako puhua jotain jatkojuttua vaikka omasta kokemuksesta, pääasia on se, että on mukava ilmapiiri vaikka päiviteltäisiin säätä.

 

Vierailija kirjoitti:

Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin. Minä en koskaan juttele naapureiden kanssa. Joskus tuossa kadulla tulee vanha mies pienen koiran kanssa ja alkaa puhua jotain, hänen kanssaan olen jutellut osaksi kohteliaisuudesta ja osaksi siksi että se on mukava ukkeli ja hän kertoo juttuja tämän alueen vanhoista asioista joita en muuten tietäisi. Ukkeli juttelee toki kanssani siksi että tykkää jutella, on varmaan vähän yksinäinen.

Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä. Mitä väliä? Jos minä pidän hänestä, ja hän tuntuu olevan tyytyväinen seuraani. Jos ei välitä seurastani ja silti väkisin on seurassani, niin kyllä minä sen huomaisin siitä että hän ei olisi rento ja nauravainen jne. Jos osaa näytellä nauttivansa seurastani vaikka ei nauti, niin ongelma on hänellä itsellään, ja paha. Minä en ainakaan kaveeraa liikoja ihmisten kanssa joista en välitä tai jotka eivät tunnu välittävän minusta. Minulla on muutama hyvä ystävä, suurinta osaa näen todella harvoin, mutta aina kun nähdään tai muuten ollaan yhteyksissä, jatketaan aina siitä mihin on viimeksi jääty, ystävyys ei mene pois vaikka ei  oltaisi puhuttu vuoteen tai kahteen.

Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä. Rakkaus? Kyllä sen huomaa rakastaako toinen sinua ja rakastatko sinä sitä toista. Jos ei ole rakkautta, ei tehdä lapsia. Hyvin yksinkertaista.

Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa. Sama juttu, jos ei ole rakkautta, silloin erotaan. Ei kuulu olla naimisissa jos ei kumpikin rakasta toistaan. Hyvin yksinkertaista. Lapset on ihan oma juttunsa, heillä on oma elämänsä, sinä elät omaasi.

Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa). Mitä väliä? Sinä olet heidät tehnyt, joten heidän kuuluu olla kanssasi, niin kauan kun pärjäävät yksinään, ja sitten kun pärjäävät, ei tarvi olla tekemisissä jos ei halua. Hyvin yksinkertaista.

Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella. Tottakai esimiehen pitää pitää sosiaalista yhteyttä alaisiinsa, se kuuluu persussosiaalisuuteen, muuten ei voi olla esimies ja se kuuluu myös alaistaitoihin olla mukava ihminen. Mutta liikaa ei tarvitse jutella, ei tarvitse kertoa omista lapsista jne. Esimiehen ja alaisen ei tarvitse ystävystyä, vaan pitää pystyä jutella rennosti ja vähän ehkä heittää läppää joskus. Se sosiaalisuus on kaksisuuntaista, jos ei pysty juttelemaan töissä kenenkään kanssa vähän myös huvikseen, ei pysty hoitamaan töitäkään.

Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella. Kyllä, asiakaspalveluun kuuluu ystävällisyys ja sosiaalisuus, jos joku asiakas haluaa vaihtaa muutaman sanan, on kohteliasta vastata, ja sen tietää molemmat osapuolet, se on sosiaalisuutta. Sillä ei ole mitään väliä haluaako asiakaspalvelija jutella, sen huomaa siitä että vastaako hän lyhyesti vai alkaako puhua jotain jatkojuttua vaikka omasta kokemuksesta, pääasia on se, että on mukava ilmapiiri vaikka päiviteltäisiin säätä.

 

Yleistyksiä ja pinnallista jokamiesanalyysia.

Mikään ei ole loukkaavampaa kuin varakaverin tai suhteessa Plan B:n rooli. ”Kelpaat kun en muuta saanut.”

Kuolemansynti.

Kenties kaverisi tapaa sinua koska on kiltti/kohtelias eikä uskalla rehellisesti sanoa että "painu hiiteen, en piittaa sinusta tippaakaan".

Tämä on täysin tämän kaverin ongelma. Jos hän todellakin osaa esittää roolia että tykkää sinusta vilpittömästi, niin on täysin hänen vastuullaan koko asia. Sinä voitat koska sinulla on mukava kaveri, hän häviää koska hän viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa ei haluaisi olla ja joutuu näyttelemään kuin ammattinäyttelijä. Sinun ei tarvitse huolehtia hänen puolestaan, myöskään hänen ei tarvitse huolehtia siitä oletko sinä hänen kanssaan siksi että tykkäät vai jostain omituisesta muusta syystä.

Kenties uskovainen tuttavasi viettää kanssasi aikaa vain jotta kääntyisit uskoon. Tämäkin on uskovaisen ihmisen oma ongelma jos hän tuhlaa aikaansa uskonnon takia. Ehkä hän uskoo että Jumala hänet palkitsee siitä kuin tupperimyyjä joka saa ilmaisen kipon itselleen kun on myynyt tarpeeksi monta kippoa muille. Ehkä hän saa siitä jotain tyydytystä tai sitten ei.

Kenties sukulaisesi tapaavat sinua koska "täytyyhän niitä sukulaisia tavata". Tämäkin on niiden sukulaisten ongelma. Missään laissa ei sanota että sukulaisia olisi pakko tavata. Jos tapaa pakolla, niin itsepä kärsii seuraukset. En minä ainakaan ole pakolla tavannut koskaan kuin anoppia silloin kun lapset oli vauvoja, kun lapset pystyivät mennä isänsä kanssa anoppilaan, en käynyt siellä kuin pari kertaa vuodessa kohteliaisuuskäynnillä.

Kenties tuttavasi juttelee kanssasi koska hän on sosiaalinen verkostojen rakentaja, koska voihan sinusta olla hänelle vielä joskus jotain hyötyä, ties vaikka hän saisi joskus vielä kauttasi työpaikan tai tiesmitä. Mitä sitten? Sinun pitäisi tehdä samaa koko ajan. Kun juttelet jonkun puolitutun kanssa ja kuulet että hän on maalari, niin laitat sen korvantaakse ja soitat hänelle sitten kun haluat palkata maalarin. Se sosiaalinen verkostuminen on aina kaksisuuntaista, koskaan ei voi tietää kumpi teistä hyötyy toisesta ja miten.

Kenties kollegasi juttelee kanssasi vain koska olette jumissa samalla tylsällä työpaikalla joten parhaiten saa ajan kulumaan kun edes jotain edes jonkun kanssa juttelee. Mitä pahaa siinä on? Sinähän teet juuri sitä samaa. Suurimmaksi osaksi sosiaalinen kanssakäyminen on juuri huvin vuoksi tehtävää, siksi että on mukavempi jutella jonkun kanssa kuin möllöttää hiljaa yksinään, aika kuluu rattoisammin seurassa. Kumpikin tietää sen ja se on ok, se on koko työkaveruuden idea, ette te ole töissä etsimässä bestistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin. Minä en koskaan juttele naapureiden kanssa. Joskus tuossa kadulla tulee vanha mies pienen koiran kanssa ja alkaa puhua jotain, hänen kanssaan olen jutellut osaksi kohteliaisuudesta ja osaksi siksi että se on mukava ukkeli ja hän kertoo juttuja tämän alueen vanhoista asioista joita en muuten tietäisi. Ukkeli juttelee toki kanssani siksi että tykkää jutella, on varmaan vähän yksinäinen.

Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä. Mitä väliä? Jos minä pidän hänestä, ja hän tuntuu olevan tyytyväinen seuraani. Jos ei välitä seurastani ja silti väkisin on seurassani, niin kyllä minä sen huomaisin siitä että hän ei olisi rento ja nauravainen jne. Jos osaa näytellä nauttivansa seurastani vaikka ei nauti, niin ongelma on hänellä itsellään, ja paha. Minä en ainakaan kaveeraa liikoja ihmisten kanssa joista en välitä tai jotka eivät tunnu välittävän minusta. Minulla on muutama hyvä ystävä, suurinta osaa näen todella harvoin, mutta aina kun nähdään tai muuten ollaan yhteyksissä, jatketaan aina siitä mihin on viimeksi jääty, ystävyys ei mene pois vaikka ei  oltaisi puhuttu vuoteen tai kahteen.

Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä. Rakkaus? Kyllä sen huomaa rakastaako toinen sinua ja rakastatko sinä sitä toista. Jos ei ole rakkautta, ei tehdä lapsia. Hyvin yksinkertaista.

Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa. Sama juttu, jos ei ole rakkautta, silloin erotaan. Ei kuulu olla naimisissa jos ei kumpikin rakasta toistaan. Hyvin yksinkertaista. Lapset on ihan oma juttunsa, heillä on oma elämänsä, sinä elät omaasi.

Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa). Mitä väliä? Sinä olet heidät tehnyt, joten heidän kuuluu olla kanssasi, niin kauan kun pärjäävät yksinään, ja sitten kun pärjäävät, ei tarvi olla tekemisissä jos ei halua. Hyvin yksinkertaista.

Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella. Tottakai esimiehen pitää pitää sosiaalista yhteyttä alaisiinsa, se kuuluu persussosiaalisuuteen, muuten ei voi olla esimies ja se kuuluu myös alaistaitoihin olla mukava ihminen. Mutta liikaa ei tarvitse jutella, ei tarvitse kertoa omista lapsista jne. Esimiehen ja alaisen ei tarvitse ystävystyä, vaan pitää pystyä jutella rennosti ja vähän ehkä heittää läppää joskus. Se sosiaalisuus on kaksisuuntaista, jos ei pysty juttelemaan töissä kenenkään kanssa vähän myös huvikseen, ei pysty hoitamaan töitäkään.

Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella. Kyllä, asiakaspalveluun kuuluu ystävällisyys ja sosiaalisuus, jos joku asiakas haluaa vaihtaa muutaman sanan, on kohteliasta vastata, ja sen tietää molemmat osapuolet, se on sosiaalisuutta. Sillä ei ole mitään väliä haluaako asiakaspalvelija jutella, sen huomaa siitä että vastaako hän lyhyesti vai alkaako puhua jotain jatkojuttua vaikka omasta kokemuksesta, pääasia on se, että on mukava ilmapiiri vaikka päiviteltäisiin säätä.

 

Yleistyksiä ja pinnallista jokamiesanalyysia.

Sosiaalisuus on yleistä. Ja normaalit ihmiset eli jokamiehet tietävät kaiken tämän ilman mitään analyysia.

Minä kirjoitin siitä miten koen näkeväni ihmisten läpi. En tarkoita ylentää itseäni, enkä kuvittele olevani syvällisempi kuin muut. Tuntuu vaan että ihmiset keskittyvät ihan turhiin asioihin. Esimerkki tältä kesältä. Kotilähiöni urheilupuiston tenniskentällä käy paljon tuikitavallisia pariskuntia pelaamassa. Ei todellakaan mikään hieno tennishalli tai vastaava. Ja naiset ovat järjestäen pukeutuneet sellaisiin tennisvermeisiin, eli niin lyhyt hame että tarakka vilkkuu. Se näyttää hieman kummalliselta kun otetaan huomioon että kyseessä saattaa olla 50+ runsasmuotoinen täti, ja kyseessä on tuppukylän urheilukenttä.

Jokainen saa toki pelata niissä vaatteissa kuin haluaa, mutta minulle se näyttäytyy vain turhana pintana, kun tennistä voisi yhtä hyvin pelata vaikka niissä juoksucapreissa tai muissa urheiluvaatteissa. Miksi nähdä se vaiva että erikseen hankkii tennishamosen?

Jotenkin kaikki pinnistelevät tuollaisten turhien yksityiskohtien takia, vaikka olisi paljon yksinkertaisempaa olla pinnistelemättä. Koen että se nimenomaan olisi sitä rentoutta.

Vierailija kirjoitti:

Kenties kaverisi tapaa sinua koska on kiltti/kohtelias eikä uskalla rehellisesti sanoa että "painu hiiteen, en piittaa sinusta tippaakaan".

Tämä on täysin tämän kaverin ongelma. Jos hän todellakin osaa esittää roolia että tykkää sinusta vilpittömästi, niin on täysin hänen vastuullaan koko asia. Sinä voitat koska sinulla on mukava kaveri, hän häviää koska hän viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa ei haluaisi olla ja joutuu näyttelemään kuin ammattinäyttelijä. Sinun ei tarvitse huolehtia hänen puolestaan, myöskään hänen ei tarvitse huolehtia siitä oletko sinä hänen kanssaan siksi että tykkäät vai jostain omituisesta muusta syystä.

Kenties uskovainen tuttavasi viettää kanssasi aikaa vain jotta kääntyisit uskoon. Tämäkin on uskovaisen ihmisen oma ongelma jos hän tuhlaa aikaansa uskonnon takia. Ehkä hän uskoo että Jumala hänet palkitsee siitä kuin tupperimyyjä joka saa ilmaisen kipon itselleen kun on myynyt tarpeeksi monta kippoa muille. Ehkä hän saa siitä jotain tyydytystä tai sitten ei.

Kenties sukulaisesi tapaavat sinua koska "täytyyhän niitä sukulaisia tavata". Tämäkin on niiden sukulaisten ongelma. Missään laissa ei sanota että sukulaisia olisi pakko tavata. Jos tapaa pakolla, niin itsepä kärsii seuraukset. En minä ainakaan ole pakolla tavannut koskaan kuin anoppia silloin kun lapset oli vauvoja, kun lapset pystyivät mennä isänsä kanssa anoppilaan, en käynyt siellä kuin pari kertaa vuodessa kohteliaisuuskäynnillä.

Kenties tuttavasi juttelee kanssasi koska hän on sosiaalinen verkostojen rakentaja, koska voihan sinusta olla hänelle vielä joskus jotain hyötyä, ties vaikka hän saisi joskus vielä kauttasi työpaikan tai tiesmitä. Mitä sitten? Sinun pitäisi tehdä samaa koko ajan. Kun juttelet jonkun puolitutun kanssa ja kuulet että hän on maalari, niin laitat sen korvantaakse ja soitat hänelle sitten kun haluat palkata maalarin. Se sosiaalinen verkostuminen on aina kaksisuuntaista, koskaan ei voi tietää kumpi teistä hyötyy toisesta ja miten.

Kenties kollegasi juttelee kanssasi vain koska olette jumissa samalla tylsällä työpaikalla joten parhaiten saa ajan kulumaan kun edes jotain edes jonkun kanssa juttelee. Mitä pahaa siinä on? Sinähän teet juuri sitä samaa. Suurimmaksi osaksi sosiaalinen kanssakäyminen on juuri huvin vuoksi tehtävää, siksi että on mukavempi jutella jonkun kanssa kuin möllöttää hiljaa yksinään, aika kuluu rattoisammin seurassa. Kumpikin tietää sen ja se on ok, se on koko työkaveruuden idea, ette te ole töissä etsimässä bestistä.

Typerää narsistista suoltoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin. Minä en koskaan juttele naapureiden kanssa. Joskus tuossa kadulla tulee vanha mies pienen koiran kanssa ja alkaa puhua jotain, hänen kanssaan olen jutellut osaksi kohteliaisuudesta ja osaksi siksi että se on mukava ukkeli ja hän kertoo juttuja tämän alueen vanhoista asioista joita en muuten tietäisi. Ukkeli juttelee toki kanssani siksi että tykkää jutella, on varmaan vähän yksinäinen.

Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä. Mitä väliä? Jos minä pidän hänestä, ja hän tuntuu olevan tyytyväinen seuraani. Jos ei välitä seurastani ja silti väkisin on seurassani, niin kyllä minä sen huomaisin siitä että hän ei olisi rento ja nauravainen jne. Jos osaa näytellä nauttivansa seurastani vaikka ei nauti, niin ongelma on hänellä itsellään, ja paha. Minä en ainakaan kaveeraa liikoja ihmisten kanssa joista en välitä tai jotka eivät tunnu välittävän minusta. Minulla on muutama hyvä ystävä, suurinta osaa näen todella harvoin, mutta aina kun nähdään tai muuten ollaan yhteyksissä, jatketaan aina siitä mihin on viimeksi jääty, ystävyys ei mene pois vaikka ei  oltaisi puhuttu vuoteen tai kahteen.

Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä. Rakkaus? Kyllä sen huomaa rakastaako toinen sinua ja rakastatko sinä sitä toista. Jos ei ole rakkautta, ei tehdä lapsia. Hyvin yksinkertaista.

Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa. Sama juttu, jos ei ole rakkautta, silloin erotaan. Ei kuulu olla naimisissa jos ei kumpikin rakasta toistaan. Hyvin yksinkertaista. Lapset on ihan oma juttunsa, heillä on oma elämänsä, sinä elät omaasi.

Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa). Mitä väliä? Sinä olet heidät tehnyt, joten heidän kuuluu olla kanssasi, niin kauan kun pärjäävät yksinään, ja sitten kun pärjäävät, ei tarvi olla tekemisissä jos ei halua. Hyvin yksinkertaista.

Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella. Tottakai esimiehen pitää pitää sosiaalista yhteyttä alaisiinsa, se kuuluu persussosiaalisuuteen, muuten ei voi olla esimies ja se kuuluu myös alaistaitoihin olla mukava ihminen. Mutta liikaa ei tarvitse jutella, ei tarvitse kertoa omista lapsista jne. Esimiehen ja alaisen ei tarvitse ystävystyä, vaan pitää pystyä jutella rennosti ja vähän ehkä heittää läppää joskus. Se sosiaalisuus on kaksisuuntaista, jos ei pysty juttelemaan töissä kenenkään kanssa vähän myös huvikseen, ei pysty hoitamaan töitäkään.

Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella. Kyllä, asiakaspalveluun kuuluu ystävällisyys ja sosiaalisuus, jos joku asiakas haluaa vaihtaa muutaman sanan, on kohteliasta vastata, ja sen tietää molemmat osapuolet, se on sosiaalisuutta. Sillä ei ole mitään väliä haluaako asiakaspalvelija jutella, sen huomaa siitä että vastaako hän lyhyesti vai alkaako puhua jotain jatkojuttua vaikka omasta kokemuksesta, pääasia on se, että on mukava ilmapiiri vaikka päiviteltäisiin säätä.

 

Yleistyksiä ja pinnallista jokamiesanalyysia.

Sosiaalisuus on yleistä. Ja normaalit ihmiset eli jokamiehet tietävät kaiken tämän ilman mitään analyysia.

Höpöhöpö. Tuo on vain otettu rooli ja illuusio ymmärryksestä.

En näe mitään syytä kenellekään olla kanssani tekemisissä vapaaehtoisesti, siksi että pitäisi minusta.

Miksi se että hän pitää sinusta ei olisi se syy miksi hän haluaa vapaaehtoisesti olla kanssasi? Miksi pitäisi olla joku pakottava syy? 

Enkä kyllä myöskään näe mitään syytä minulle olla kenenkään kanssa vapaaehtoisesti, siksi että pitäisin hänestä.

Eli et halua olla vapaaehtoisesti kenenkään kanssa vaikka pitäisit heistä? Haluat olla tekemissä vain pakon sanelemana? Mitä järkeä siinä on? Olet siis täysin kyvytön sosiaalisuuteen koska et saa nautintoa edes siitä että viettäisit aikaa ihmisten kanssa joista tykkäät?

Kaikki sosiaaliset suhteet vaikuttavat silkalta hyödyn tavoittelulta tai tarvitsemiselta

Niin, sosiaalisuus on juuri sitä. Ihminen on laumaeläin, ja hyvistä sosisaalisista suhteista on ihmiselle aina hyötyä, ihminen oikeasti tarvitsee sitä ollakseen henkisesti terve. Ihmisessä toimii erilaisia hormoneja jotka toimivat juuri sen takia että on hyviä sosiaalisia suhteita. 

Jos ihmiset eivät tarvitsisi toisiaan, ihmiskuntaa ei olisi edes syntynyt, se olisi mahdotonta.

Jos on tarve, ja se täyttyy, se on hyöty joka on saatu. Yleensä tarpeita on ihmissuhteen molemmilla osapuolilla ja hyvässä ihmissuhteessa molempien tarpeet täyttyy, eli molemmat hyötyvät toisistaan.

En minäkään olisi mennyt naimisiin, tehnyt lapsia ja elänyt mieheni kanssa 18 vuotta jos en rakastaisi häntä ja hän minua. Ei mieheni ole niin täydellinen ihana ihminen että asuisin hänen kanssaan huvikseni tai päinvastoin, meillä molemmilla on omat vikamme ja me pystymme niiden kanssa elämään koska rakastamme toisiamme. Kämppäkavereita voisin löytää parempiakin.

Vierailija kirjoitti:

Kehitelkää autistit jotain sitovia kaveriliittoja. Sinettinä uuden bestiksen nimi tatuoituna otsaan.

Tuohan on jo: avioliitto. Sinettinä sormus ja yhteinen talo ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole loukkaavampaa kuin varakaverin tai suhteessa Plan B:n rooli. ”Kelpaat kun en muuta saanut.”

Kuolemansynti.

Tämä. Ja osa peittelee näitä syntejään ja motiivejaan jopa itseltään! Tällaisten ihmisten kanssa en halua olla missään tekemisissä. Tällaisella sosiaalisuudella on vain miinusmerkkistä auraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin. Minä en koskaan juttele naapureiden kanssa. Joskus tuossa kadulla tulee vanha mies pienen koiran kanssa ja alkaa puhua jotain, hänen kanssaan olen jutellut osaksi kohteliaisuudesta ja osaksi siksi että se on mukava ukkeli ja hän kertoo juttuja tämän alueen vanhoista asioista joita en muuten tietäisi. Ukkeli juttelee toki kanssani siksi että tykkää jutella, on varmaan vähän yksinäinen.

Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä. Mitä väliä? Jos minä pidän hänestä, ja hän tuntuu olevan tyytyväinen seuraani. Jos ei välitä seurastani ja silti väkisin on seurassani, niin kyllä minä sen huomaisin siitä että hän ei olisi rento ja nauravainen jne. Jos osaa näytellä nauttivansa seurastani vaikka ei nauti, niin ongelma on hänellä itsellään, ja paha. Minä en ainakaan kaveeraa liikoja ihmisten kanssa joista en välitä tai jotka eivät tunnu välittävän minusta. Minulla on muutama hyvä ystävä, suurinta osaa näen todella harvoin, mutta aina kun nähdään tai muuten ollaan yhteyksissä, jatketaan aina siitä mihin on viimeksi jääty, ystävyys ei mene pois vaikka ei  oltaisi puhuttu vuoteen tai kahteen.

Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä. Rakkaus? Kyllä sen huomaa rakastaako toinen sinua ja rakastatko sinä sitä toista. Jos ei ole rakkautta, ei tehdä lapsia. Hyvin yksinkertaista.

Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa. Sama juttu, jos ei ole rakkautta, silloin erotaan. Ei kuulu olla naimisissa jos ei kumpikin rakasta toistaan. Hyvin yksinkertaista. Lapset on ihan oma juttunsa, heillä on oma elämänsä, sinä elät omaasi.

Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa). Mitä väliä? Sinä olet heidät tehnyt, joten heidän kuuluu olla kanssasi, niin kauan kun pärjäävät yksinään, ja sitten kun pärjäävät, ei tarvi olla tekemisissä jos ei halua. Hyvin yksinkertaista.

Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella. Tottakai esimiehen pitää pitää sosiaalista yhteyttä alaisiinsa, se kuuluu persussosiaalisuuteen, muuten ei voi olla esimies ja se kuuluu myös alaistaitoihin olla mukava ihminen. Mutta liikaa ei tarvitse jutella, ei tarvitse kertoa omista lapsista jne. Esimiehen ja alaisen ei tarvitse ystävystyä, vaan pitää pystyä jutella rennosti ja vähän ehkä heittää läppää joskus. Se sosiaalisuus on kaksisuuntaista, jos ei pysty juttelemaan töissä kenenkään kanssa vähän myös huvikseen, ei pysty hoitamaan töitäkään.

Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella. Kyllä, asiakaspalveluun kuuluu ystävällisyys ja sosiaalisuus, jos joku asiakas haluaa vaihtaa muutaman sanan, on kohteliasta vastata, ja sen tietää molemmat osapuolet, se on sosiaalisuutta. Sillä ei ole mitään väliä haluaako asiakaspalvelija jutella, sen huomaa siitä että vastaako hän lyhyesti vai alkaako puhua jotain jatkojuttua vaikka omasta kokemuksesta, pääasia on se, että on mukava ilmapiiri vaikka päiviteltäisiin säätä.

 

Yleistyksiä ja pinnallista jokamiesanalyysia.

Sosiaalisuus on yleistä. Ja normaalit ihmiset eli jokamiehet tietävät kaiken tämän ilman mitään analyysia.

Höpöhöpö. Tuo on vain otettu rooli ja illuusio ymmärryksestä.

Otettu rooli? Minkälainen on ihminen jolla ei ole mitään roolia koskaan? Täysin tyhjä. Illuusio ymmärryksestä? Sinä vaan et ymmärrä. 

Pieni lapsi on syntyessään jo roolissa. Vastasyntynyt kommunikoi äitinsä kanssa koska hänellä on se vastasyntyneen rooli, eli hänen pitää kommunikoida jotta äiti antaisi hänelle ruokaa ja hoivaa eikä hylkäisi. Myös äidillä on heti äidin rooli, äidin pitää osata tulkita lastaan jotta osaa hoitaa tätä niin että hän kasvaa ja kehittyy normaalisti. Ei rooleja mitenkään oteta kuin näytelmissä, roolit on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole loukkaavampaa kuin varakaverin tai suhteessa Plan B:n rooli. ”Kelpaat kun en muuta saanut.”

Kuolemansynti.

Tämä. Ja osa peittelee näitä syntejään ja motiivejaan jopa itseltään! Tällaisten ihmisten kanssa en halua olla missään tekemisissä. Tällaisella sosiaalisuudella on vain miinusmerkkistä auraa.

Piilonarsismia ja pahimman laatuista hyväksikäyttöä. Sieluloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenties kaverisi tapaa sinua koska on kiltti/kohtelias eikä uskalla rehellisesti sanoa että "painu hiiteen, en piittaa sinusta tippaakaan".

Tämä on täysin tämän kaverin ongelma. Jos hän todellakin osaa esittää roolia että tykkää sinusta vilpittömästi, niin on täysin hänen vastuullaan koko asia. Sinä voitat koska sinulla on mukava kaveri, hän häviää koska hän viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa ei haluaisi olla ja joutuu näyttelemään kuin ammattinäyttelijä. Sinun ei tarvitse huolehtia hänen puolestaan, myöskään hänen ei tarvitse huolehtia siitä oletko sinä hänen kanssaan siksi että tykkäät vai jostain omituisesta muusta syystä.

Kenties uskovainen tuttavasi viettää kanssasi aikaa vain jotta kääntyisit uskoon. Tämäkin on uskovaisen ihmisen oma ongelma jos hän tuhlaa aikaansa uskonnon takia. Ehkä hän uskoo että Jumala hänet palkitsee siitä kuin tupperimyyjä joka saa ilmaisen kipon itselleen kun on myynyt tarpeeksi monta kippoa muille. Ehkä hän saa siitä jotain tyydytystä tai sitten ei.

Kenties sukulaisesi tapaavat sinua koska "täytyyhän niitä sukulaisia tavata". Tämäkin on niiden sukulaisten ongelma. Missään laissa ei sanota että sukulaisia olisi pakko tavata. Jos tapaa pakolla, niin itsepä kärsii seuraukset. En minä ainakaan ole pakolla tavannut koskaan kuin anoppia silloin kun lapset oli vauvoja, kun lapset pystyivät mennä isänsä kanssa anoppilaan, en käynyt siellä kuin pari kertaa vuodessa kohteliaisuuskäynnillä.

Kenties tuttavasi juttelee kanssasi koska hän on sosiaalinen verkostojen rakentaja, koska voihan sinusta olla hänelle vielä joskus jotain hyötyä, ties vaikka hän saisi joskus vielä kauttasi työpaikan tai tiesmitä. Mitä sitten? Sinun pitäisi tehdä samaa koko ajan. Kun juttelet jonkun puolitutun kanssa ja kuulet että hän on maalari, niin laitat sen korvantaakse ja soitat hänelle sitten kun haluat palkata maalarin. Se sosiaalinen verkostuminen on aina kaksisuuntaista, koskaan ei voi tietää kumpi teistä hyötyy toisesta ja miten.

Kenties kollegasi juttelee kanssasi vain koska olette jumissa samalla tylsällä työpaikalla joten parhaiten saa ajan kulumaan kun edes jotain edes jonkun kanssa juttelee. Mitä pahaa siinä on? Sinähän teet juuri sitä samaa. Suurimmaksi osaksi sosiaalinen kanssakäyminen on juuri huvin vuoksi tehtävää, siksi että on mukavempi jutella jonkun kanssa kuin möllöttää hiljaa yksinään, aika kuluu rattoisammin seurassa. Kumpikin tietää sen ja se on ok, se on koko työkaveruuden idea, ette te ole töissä etsimässä bestistä.

Typerää narsistista suoltoa.

Perustele.

En assina tiedäkään. Ja olen joutunut ongelmiin, kun olen ripustautunut ihmisiin joita luulin kavereiksi ja ystäviksi. En vieläkään näin aikuisena tiedä miten ihmissuhteita solmitaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä kirjoitin siitä miten koen näkeväni ihmisten läpi. En tarkoita ylentää itseäni, enkä kuvittele olevani syvällisempi kuin muut. Tuntuu vaan että ihmiset keskittyvät ihan turhiin asioihin. Esimerkki tältä kesältä. Kotilähiöni urheilupuiston tenniskentällä käy paljon tuikitavallisia pariskuntia pelaamassa. Ei todellakaan mikään hieno tennishalli tai vastaava. Ja naiset ovat järjestäen pukeutuneet sellaisiin tennisvermeisiin, eli niin lyhyt hame että tarakka vilkkuu. Se näyttää hieman kummalliselta kun otetaan huomioon että kyseessä saattaa olla 50+ runsasmuotoinen täti, ja kyseessä on tuppukylän urheilukenttä.

Jokainen saa toki pelata niissä vaatteissa kuin haluaa, mutta minulle se näyttäytyy vain turhana pintana, kun tennistä voisi yhtä hyvin pelata vaikka niissä juoksucapreissa tai muissa urheiluvaatteissa. Miksi nähdä se vaiva että erikseen hankkii tennishamosen?

Jotenkin kaikki pinnistelevät tuollaisten turhien yksityiskohtien takia, vaikka olisi paljon yksinkertaisempaa olla pinnistelemättä. Koen että se nimenomaan olisi sitä rentoutta.

Ehkä ne mammat hamosissaan tykkäävät joskus pukeutua myös hamoseen? Eikö heillä ole siihenkin oikeus? Ja ehkä niiden mammojen ukot tykkää että emännän tarakka vilkkuu kun pelaavat yhdessä? Miten se sulta on pois? Miksi ihmeessä pitäisi vain metropolin hienolla kentällä pukeutua hamoseen? Sehän olisi pahinta pinnallisuutta koska itseään varten, tai vaikka puolisoaan varten siihen hamoseen pukeudutaan eikä tuppukylän tai metropolin randomia ihmisiä varten.

Vierailija kirjoitti:

En assina tiedäkään. Ja olen joutunut ongelmiin, kun olen ripustautunut ihmisiin joita luulin kavereiksi ja ystäviksi. En vieläkään näin aikuisena tiedä miten ihmissuhteita solmitaan.

Minä en enää haluakaan tietää. Joku yllä vaahtoaa rooleista, niiden ”valmiina olemisesta”. Minä olen Tabula Rasa jokaisen kohtaamani sielun kanssa. Lapsi tai aikuinen. Verisukua tai ei. Ei rooleja.

No niin, Äitihullu-Sinkkumies, olet jo riidellyt täällä itseksesi jo ihan tarpeeksi kauan, eiköhän olisi jo aika lopettaa. Typerää kun keskusteluista tulee yhden hullun yksinpuhelua.