Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmeestä tiedät että joku ihan oikeasti tahtoo olla seurassasi?
20.07.2018 |
Mistä ihmeestä tiedät että joku ihan oikeasti tahtoo olla seurassasi? Että hän pitää sinusta? Että hän on seurassasi koska tahtoo, eikä siksi että on jollain tavalla pakko tai että hän jotenkin yrittää hyötyä sinusta? Minulla on todella vaikeuksia tietää tätä koskaan kenestäkään.
Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin.
Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä.
Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä.
Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa.
Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa).
Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella.
Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella.
Kenties kaverisi tapaa sinua koska on kiltti/kohtelias eikä uskalla rehellisesti sanoa että "painu hiiteen, en piittaa sinusta tippaakaan".
Kenties uskovainen tuttavasi viettää kanssasi aikaa vain jotta kääntyisit uskoon.
Kenties sukulaisesi tapaavat sinua koska "täytyyhän niitä sukulaisia tavata".
Kenties tuttavasi juttelee kanssasi koska hän on sosiaalinen verkostojen rakentaja, koska voihan sinusta olla hänelle vielä joskus jotain hyötyä, ties vaikka hän saisi joskus vielä kauttasi työpaikan tai tiesmitä.
Kenties kollegasi juttelee kanssasi vain koska olette jumissa samalla tylsällä työpaikalla joten parhaiten saa ajan kulumaan kun edes jotain edes jonkun kanssa juttelee.
Jne jne jne.
Minä taidan olla sosiaalisesti melko lailla kyyninen taikka kuollut taikka estynyt. En näe mitään syytä kenellekään olla kanssani tekemisissä vapaaehtoisesti, siksi että pitäisi minusta. Enkä kyllä myöskään näe mitään syytä minulle olla kenenkään kanssa vapaaehtoisesti, siksi että pitäisin hänestä. Kaikki sosiaaliset suhteet vaikuttavat silkalta hyödyn tavoittelulta tai tarvitsemiselta... hulluksihan sitä tulee jos on aina yksin. Sitten alkaa kirjoitella tälläisiä nettiin.
Kommentit (92)
Siitä, ettei hän jaarittele kauhean pitkään. Vaan voi olla ihan hiljaakin kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siitä, että puristelee tissejä vähän väliä. Tykkää se.
En tiedä, en todellakaan tiedä. Tuttu ongelma. Kenties kaikki ihmiset tapaavat muita vain koska joo, hulluksihan siinä kaikki tulisi jos kaikki ihmiset koko ikänsä asuisivat ypöyksin omilla autioilla saarillaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, en todellakaan tiedä. Tuttu ongelma. Kenties kaikki ihmiset tapaavat muita vain koska joo, hulluksihan siinä kaikki tulisi jos kaikki ihmiset koko ikänsä asuisivat ypöyksin omilla autioilla saarillaan.
Eli kaikkien ihmisten ainoa syy tavata muita on se ettei tulisi hulluksi?
Olen miettinyt ihan samaa. Aina kun tutustun uuteen ihmiseen kaikki tuntuu natsaavan täydellisesti, ollaan samanlaisia ihmisiä ja jee jee. Ja sitten se haluaakin vaan seksiä tai apua jossain, minkä jälkeen voi vaan unohtaa. Tai tarvitsee seuraa kun se oikea ystävä on liian kaukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä tiedät että joku ihan oikeasti tahtoo olla seurassasi? Että hän pitää sinusta? Että hän on seurassasi koska tahtoo, eikä siksi että on jollain tavalla pakko tai että hän jotenkin yrittää hyötyä sinusta? Minulla on todella vaikeuksia tietää tätä koskaan kenestäkään.
Kenties naapurisi juttelee kanssasi mukavia vain koska on kyylä/juorukello ja tahtoo kertoa kaikki asiasi eteenpäin.
Kenties ystäväsi ei kauheasti pidä sinusta mutta tapaa sinua koska on yksinäinen eikä hänellä ole muitakaan ystäviä.
Kenties joku nainen on sinun tyttöystäväsi vain koska hän aivan välttämättä tahtoo lapsia ja arvelee että sinä olisit ihan kelvollinen isä.
Kenties aviomiehesi on kanssasi vain koska hän erehtyi menemään naimisiin kanssasi ja nyt sitten on jumissa avioliitossa.
Kenties lapsesi ovat kanssasi vain koska he ovat lapsia ja eipä heillä siis oikein muutakaan mahdollisuutta ole (paitsi jos karkaavat kotoa).
Kenties alaisesi juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on esimiehen kanssa jutella.
Kenties kukkakaupan täti juttelee kanssasi mukavia vain koska pakkohan se on asiakkaiden kanssa jutella.
Kenties kaverisi tapaa sinua koska on kiltti/kohtelias eikä uskalla rehellisesti sanoa että "painu hiiteen, en piittaa sinusta tippaakaan".
Kenties uskovainen tuttavasi viettää kanssasi aikaa vain jotta kääntyisit uskoon.
Kenties sukulaisesi tapaavat sinua koska "täytyyhän niitä sukulaisia tavata".
Kenties tuttavasi juttelee kanssasi koska hän on sosiaalinen verkostojen rakentaja, koska voihan sinusta olla hänelle vielä joskus jotain hyötyä, ties vaikka hän saisi joskus vielä kauttasi työpaikan tai tiesmitä.
Kenties kollegasi juttelee kanssasi vain koska olette jumissa samalla tylsällä työpaikalla joten parhaiten saa ajan kulumaan kun edes jotain edes jonkun kanssa juttelee.
Jne jne jne.
Minä taidan olla sosiaalisesti melko lailla kyyninen taikka kuollut taikka estynyt. En näe mitään syytä kenellekään olla kanssani tekemisissä vapaaehtoisesti, siksi että pitäisi minusta. Enkä kyllä myöskään näe mitään syytä minulle olla kenenkään kanssa vapaaehtoisesti, siksi että pitäisin hänestä. Kaikki sosiaaliset suhteet vaikuttavat silkalta hyödyn tavoittelulta tai tarvitsemiselta... hulluksihan sitä tulee jos on aina yksin. Sitten alkaa kirjoitella tälläisiä nettiin.
Hyvä kirjoitus. Olen miettinyt näitä samoja jo vuosia, päästänyt irti ihmussuhteista juuri noista syistä.
En ap välttämättä sanoisi että olet "sosiaalisesti kyyninen taikka kuollut taikka estynyt". Saattaisin sanoa että olet sosiaalisesta elämästä tai siis ihmissuhteista tai siis muista ihmisistä äärimmäisen vieraantunut. No, ehkä tuo on sama asia kuin sosiaalisesti kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedäkään. Eipä mulla paljoa ihmisiä elämässäni olekaan. Sen tiedän että aina jos mies osoittaa pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan, hän tekee sen vain päästäkseen pukille. Yksikään mies ei ole kanssani aikaa viettänyt ellei kyseessä ole ollut seksi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedäkään. Eipä mulla paljoa ihmisiä elämässäni olekaan. Sen tiedän että aina jos mies osoittaa pienintäkään kiinnostusta mua kohtaan, hän tekee sen vain päästäkseen pukille. Yksikään mies ei ole kanssani aikaa viettänyt ellei kyseessä ole ollut seksi.
Sama kokemus. Olen saanut myös kuningasselityksen: ”en usko seksittömään rakkauteen!”
Olin niin otettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Tuo on yksi suuri syy miksi maksullinen seura on mielestäni hyvä juttu. Se on rehellistä toisen käyttämistä. Kumpikin saa sen mitä haluaa, kumpikin tietää mitä toinen haluaa. Ei tarvitse pohtia että "miksiköhän toi on mun kanssa, mitähän se musta tahtoo". Maksuton seura ("tavalliset ihmissuhteet") on usein ihan kieroa, silkkaa salailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Ja sinulle on yhdentekevää miksi ihmiset ovat kanssasi? Jos on noin yksinkertainen debiili, niin why not?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin samoja mietteitä. Minulla on diagnoosi Aspergerista.
Olen miettinyt samaa! Ja olen tullut siihen tulokseen, että yleensä ihmisillä on joku muu syy olla seurassani kuin se, että he tykkäävät siitä. Mutta kun mietin, miksi itse vietän aikaa jonkun kanssa, niin useimmiten syynä on esimerkiksi kohteliaisuus. Minulla on muutama ihmissuhde, joiden luulen olevan molemmille osapuolille antoisia. Muut ovat enemmän tai vähemmän "pakollisia", joita pitää yllä, koska ei kehtaa pistää välejä poikkikaan. Tällaisia ovat esimerkiksi monet sukulaisuussuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samoja mietteitä. Minulla on diagnoosi Aspergerista.
Paljonkohan mun pitäisi maksaa lääkärille että saisin tuon saman diagnoosin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samoja mietteitä. Minulla on diagnoosi Aspergerista.
Paljonkohan mun pitäisi maksaa lääkärille että saisin tuon saman diagnoosin...
En tiedä, mutta aika kovasti sinun pitäisi todistaa sairaalassa neuropsykologisissa testeissä - ja sitä ennen psykologisissa joissa poissuljetaan mielenterveysongelmat. Ei taida niille rahasi kelvata?
Varmaan paljon on ihmisiä jotka viettää mun kanssa aikaa vaikka ei varsinaisesti pidä musta. Mutta ei ne varmaan myöskään ajattele että ne tarvitsee mua tai hyötyy musta. Arvelisin että kyseessä on pikemminkin useimmiten silkka tottumus. Ihmiset vain viettää tuttavien kanssa aikaa, juttelee tuttavien kanssa - ihan vain koska ne on tottunu tekemään niin.
Voi luoja mitä paskaa. Alla olevat viestit on saaneet miinuksia miksi?
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikella liirumlaarumilla halkoo hiuksiaan, voi yhtä hyvin epäillä omaa olemassaoloaankin. Ja jos ei muuta tekemistä yksinkertaisesti ole, niin why not?!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista yhtään noita tunteita. Aika hankalaa olisi, jos kaikkien ihmissuhteidensa aitoutta pitäisi jatkuvasti epäillä. Onko tuossa myös kyse vähän itsetunnon huonoudesta? Etkö itse pidä itseäsi kiinnostavana ja seuran arvoisena ihmisenä?
Ap lakkaa ajattelemasta toisten puolesta ja vietä aikaa siinä seurassa missä viihdyt. Tuo kaiken varmistelu ja epäily ei johda mihinkään. Itseäni ärsyttäisi, jos joku epäilisi mun motiiveja ja tarkoitusperiä olla jonkun seurassa. Kysy jos et tiedä ja usko kun sanotaan. Mitä muutakaan voit?
Sanon tämän hyvällä, vaikkakaan en kovin kauniisti.
Oletko autisti?