Lue keskustelun säännöt.
Pienet lapset rannalla
19.07.2018 |
Miksi osa vanhemmista ei käsitä, että uimataidonta lasta tulisi vahtia siellä vedessä lapsen vieressä eikä rannalta käsin selaten kännykkää tms.
Kommentit (305)
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. Tuttu äiti päästi 6- ja 3-vuotiaat lapsensa keskenään uimaan, itse katseli parinkymmenen metrin päästä rannalta. Nuoremmalla vieläpä mukanaan lasten uimapatja, jonka päältä keikahtaa herkästi alas. Itse en ui luonnonvesissä, hienohelmaista joo, mutta en tykkää siitä, niin käydään sitten meidän 3-vuotiaan kanssa uimahallissa. Tämä tuttu äiti sitten minulle naljaili, että lapsellani on varmasti tylsää, kun hän ei pääse uimaan. No joo, ehkä niin, ihan tyytyväisenä hän teki hiekkakakkuja vieressäni, mutta varmasti tykkäisi uida. En kuitenkaan pystyisi vielä vuosikausiin päästämään lasta yksin veteen. Kahlaamassakin käydään käsi kädessä, vahinko voi sattua aivan yhtäkkiä.
Toinenkin tuttu äiti päästää 5-vuotiaan yksin kahlaamaan pitkällekin veteen yksin, tämäkin lapsi uimataidoton. Äiti itse ottaa aurinkoa silmät kiinni useamman kymmenen metrin päässä rannalla. Vilkaisi lastaan noin viiden minuutin välein, mikä on kyllä pitkä aika olla epätietoinen vedessä olevan lapsen tekemisistä.
Et päästä vuosikausiin yksin veteen? Ymmärrätkö, että jos päästäisit hyvinkin ensi kesänä osaisi jo sukellella ja uidakin vähän.
Mitä luulet tuolla kädestä pitämisellä viestittäväsi lapselle? Opetat vain pelkäämään ja varomaan liikaa. Riskialttiimpi hukkumaan tuo sinun on varmasti kuin nämä tuttavien lapset.
Ja tällaista vielä peukutetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä niin, että opetan lapsia jo ihan pienestä pitäen toimimaan vedessä järkevästi. Ei se maailma kaadu, jos pää menee pinnan alle, vaan olennaista on osata toimia. Vettä pitää kunnioittaa, mutta se lapsen seuraaminen 10 sentin päässä ei opeta lasta toimimaan. Jos taaperolla menee tasapaino, annan hakea sitä vedessä itse, esimerkiksi. Jos vettä menee henkeen, sitten köhitään pois. Ei se kellukkeisiin, uimaliiveihin yms pukeminen matalassa rantavedessä oikeasti opeta vaikkapa veden dynamiikasta mitään, lapsi oppii vaan luottamaan, että voi heittäytyä uima-avun varaan. Vähän vanhempien kanssa käydään läpi terveitä periaatteita, omia taitoja ja rajoja, ja mitä pitää tehdä, jos joutuu upoksiin. Tai näkee jonkun muun vajoavan. Annan lasteni hyppiä, riehua, sukellella, mennä syvälle jne iän ja taitojen mukaan. Isoja lapsia vien veneellä järvelle, ja annan pomppia veteen, turvallisuuden rajoissa, jne. Kaikki lapseni ovat osanneet jonkinlaisen uimataidon nelivuotiaina.
Olen itse hyvin sinut vedessä, ja erittäin hyvä uimari. Olen myös kaksi kertaa pelastanut oikeasti hukkuvan ihmisen (aikuisen). Kunnioitan vettä, mutta myös nautin siitä ja haluan että lapsetkin oppivat nauttimaan, eivät hysteerisinä pelkäämään.
Tämä ei ole kannustamista varomattomuuteen, tai kehoitus olla vahtimatta lapsiaan, päinvastoin. Toivoisin vaan, että vanhemmat antaisivat niiden lastensa oppia oikeasti olemaan siellä vedessä, veden ehdoilla. Näin luodaan hyvää uimataitoa ja taitoja toimia vedessä vastuullisesti, sekä tarvittaessa myös auttaa muita turvallisesti itseä vaarantamatta.
Ei, kyllä ne on parasta viedä sinne uimahallin uimaopetukseen ja sen jälkeen voi uiskennella rannassa ja opetella uimataitoa ja sukeltelua ja silti heitä vahditaan.
5 vee on vielä niin pöljä, ettei oikeasti ymmärrä et jos jalat ei otakaan enää pohjaan ja uida ei osaa, niin siihen hukkuu.. Pienemmistä nyt puhumattakaan.
Uimakoulussa ei oikeasti opi pienet mitään. Seisovat altaan reunalla ja yksi kerrallaan vähän kokeillaan. Tai lastenaltaassa ehkä seisovat vedessä jonottamassa.
Meillä molemmat lapset ovat uimataitoisia (satoja metrejä, meidän kotimaassa hengenpelastus kuuluu mukaan heti 3v eteenpäin uimakouluissa - tietysti aluksi tosi perusteita). Asutaan kuitenkin maassa, jossa vesi on kirkasta ja uimavahteja sekä rannalla että vedessä ja nautimme hyvillä mielin rantaelämästä toki vanhempien valvonnassa. Suomessa alkaa hirvittää kun muksut uivat 10m laiturilta, koska vedessä ei näy mitään ja se on tietysti meidän muksuille vaikeaa ja vesikäytös kuin villissä lännessä.
Olimme katsomassa omakotitaloa taajaman ulkopuolella, joenrannassa, kaupat mielessä. Vanhempi pariskunta myi ja pariskunnasta miehen lapsuuden kotitalo oli lähes samassa pihapiirissä. Meillä oli nuorin silloin 3-4-vuotias. Kysyin jotain uimisesta ja veden virtauksesta. Rannassa oli laituri. Mies sanoi, että heitä oli kuusi lasta, ja vain yksi heistä hukkui. Että kyllä uida voi.
Kyllä kylmää edelleen näin vuosien jälkeen. Surullinen tarina. Ostettiin talo sitten taajamasta, tosin ihan muista syistä.
Eniten tässä ketjussa ihmetyttää, ettei lasta opeteta pienestä pitäen uimaan ja vähintäänkin sukeltamaan.
Oikein kehuskellaan, että on laiminlyöty tämä tärkeä kansalaistaito ja sitten vahditaan kuin haukka viiden sentin päässä jopa kädestä pitäen.
Ja ollaan jotenkin parempia vanhempia, vaikka ehdottomasti parempia he ovat, jotka ovat viitsineet nähdä vähän vaivaa pilttinsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen velvollisuus on mielestäni opettaa lapselleen perus-vedessäolotaidot. Sukellus, pintaan räpiköinti, alkeisuimataito. 3-5-vuotiaana lapsi oppii nämä kyllä, jos vaan viedään veteen ja hieman neuvotaan.
Vierailija kirjoitti:
Olimme katsomassa omakotitaloa taajaman ulkopuolella, joenrannassa, kaupat mielessä. Vanhempi pariskunta myi ja pariskunnasta miehen lapsuuden kotitalo oli lähes samassa pihapiirissä. Meillä oli nuorin silloin 3-4-vuotias. Kysyin jotain uimisesta ja veden virtauksesta. Rannassa oli laituri. Mies sanoi, että heitä oli kuusi lasta, ja vain yksi heistä hukkui. Että kyllä uida voi.
Kyllä kylmää edelleen näin vuosien jälkeen. Surullinen tarina. Ostettiin talo sitten taajamasta, tosin ihan muista syistä.
Keksi lisää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudessani aika pienet lapset oli jo tapana opettaa uimaan. Vietiin veteen syvälle, ja päästettiin irti vanhemman ollessa vieressä. Ei sitä montaa kertaa tarvinnut tehdä, että jonkinlaisen tyylin oppi, jos se ei ihan puhdasta rintauintia tms ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini oli kauhuissaan, kun laskin 10v tyttäreni samanikäisen kaverin kanssa kahdestaan uimarannalle, parin kilometrin päähän. Tytöt ovat fiksuja ja uimataitoisia, lisäksi löytyy kännykät jos jotain tapahtuu.
Ovat käyneet joka pv 3-4 kertaa päivässä , johan minulta jäisi ruuat sekä kotityöt tekemättä ja uuvuttaisin itseni täysin, jos roikkuisin perässä :D Minulla ei siis ole autoa, enkä voi polveni takia pyöräillä.
Hienoa että ovat fiksuja ja uimataitoisia, mutta mitens elvytystaito? Onko niillä mitään hajua miten uida panikoiva uintikaveri rannalle?
Kännykät ei paljoa lohduta siellä rannalla kun vetääkin vahingossa vettä keuhkoihin ja panikoi itsensä järven pohjaan.
10-vuotias on kyllä hurjan nuori, varmasti pelleilee kaverin kanssa. Juoksee laiturilla ja liukkauden vuoksi lentävät päälleen ja putoavat veteen... kai he nyt uivat edes rantavalvojan silmien alla, joka edes pahimmat idioottimaisuudet kieltää?
Lapset ja nuoret ovat yllättävän fiksuja, eivätkä läheskään niin onnettomuusalttiita ja holtittomia, kuin osa aikuisista on saanut itselleen päähän. Itse olin 10-vuotiaana käynyt kaveriporukalla rannalla jo parin kesän ajan ja niin olivat muutkin ikätoverini. Paitsi yksi poika, jonka äiti tuli aina mukaan vahtimaan ja, jota pidimme hyvin outona käytöksenä.
Eikä puhettakaan, että jonkun meistä muista vanhemmat olisivat seuranneet meitä pyörillä rannalle, ja tapittaneet uimaleikkejämme käskyjä huudellen. Ei ainakaan minun vanhemmillani ollut aikaakaan hengata rannalla jopa 7-8h päivässä. Oli töitä, kotitöitä ja pikkuveli hoidettavana.
Ja riehuttiin kyllä ihan kunnolla siellä vedessä, eikä kukaan meistä meinannut hukkua. Välillä sattui pienempiä naarmuja ja mustelmia, mutta niistä selvittiin muutaman minuutin valittelulla ja kiroilulla.
N23
Minä olin se outo äiti, joka vääntyi rannalle jopa 10 vuotiaiden kanssa. Ja sainkin noukkia sieltä jokusen pennun joesta rannalle. Samalla kun jouduin puolustamaan sitäkin lasta, jota kiusattiin ja hakattiin pukukopin takana. Monta muutakin pikku puhdetyötä tuli siinä tehtyä sivussa, vaikka olinkin se outo äiti, joka tuli rannalle. Ja ihmeellisintä oli se, että vaikka olin niin outo, niin vilttini ympärille kertyi aina iso lauma lapsia pälättämään, kun niillä oli niin kauheasti asiaa.Monesti mietin, että saisi olla näillä ne omat oudot vanhemmat matkassa kuuntelemassa, kun näkyy niin aikuisen nälkä olevan.
Terveisin se yksi outo äiti rannalla 53v.
Niin, kyllä, outo olit. Kalahtiko kalikka? Tai, ei siinä mitään, saahan sinne rannalle mennä isojen lasten äiditkin, milloin haluaa, mutta kyllä se vähän särähtää korvaan, kun joku varta vasten viettää kesänsä 10v lapsensa kaveriporukassa.
Meidän lapsen kaveriporukka on onneksi niin outoja, että ketään ei päästetä rannalle, jos joku ei ole vahtimassa. Viettävät aikaa sitten jossain muualla keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä niin, että opetan lapsia jo ihan pienestä pitäen toimimaan vedessä järkevästi. Ei se maailma kaadu, jos pää menee pinnan alle, vaan olennaista on osata toimia. Vettä pitää kunnioittaa, mutta se lapsen seuraaminen 10 sentin päässä ei opeta lasta toimimaan. Jos taaperolla menee tasapaino, annan hakea sitä vedessä itse, esimerkiksi. Jos vettä menee henkeen, sitten köhitään pois. Ei se kellukkeisiin, uimaliiveihin yms pukeminen matalassa rantavedessä oikeasti opeta vaikkapa veden dynamiikasta mitään, lapsi oppii vaan luottamaan, että voi heittäytyä uima-avun varaan. Vähän vanhempien kanssa käydään läpi terveitä periaatteita, omia taitoja ja rajoja, ja mitä pitää tehdä, jos joutuu upoksiin. Tai näkee jonkun muun vajoavan. Annan lasteni hyppiä, riehua, sukellella, mennä syvälle jne iän ja taitojen mukaan. Isoja lapsia vien veneellä järvelle, ja annan pomppia veteen, turvallisuuden rajoissa, jne. Kaikki lapseni ovat osanneet jonkinlaisen uimataidon nelivuotiaina.
Olen itse hyvin sinut vedessä, ja erittäin hyvä uimari. Olen myös kaksi kertaa pelastanut oikeasti hukkuvan ihmisen (aikuisen). Kunnioitan vettä, mutta myös nautin siitä ja haluan että lapsetkin oppivat nauttimaan, eivät hysteerisinä pelkäämään.
Tämä ei ole kannustamista varomattomuuteen, tai kehoitus olla vahtimatta lapsiaan, päinvastoin. Toivoisin vaan, että vanhemmat antaisivat niiden lastensa oppia oikeasti olemaan siellä vedessä, veden ehdoilla. Näin luodaan hyvää uimataitoa ja taitoja toimia vedessä vastuullisesti, sekä tarvittaessa myös auttaa muita turvallisesti itseä vaarantamatta.
Ei, kyllä ne on parasta viedä sinne uimahallin uimaopetukseen ja sen jälkeen voi uiskennella rannassa ja opetella uimataitoa ja sukeltelua ja silti heitä vahditaan.
5 vee on vielä niin pöljä, ettei oikeasti ymmärrä et jos jalat ei otakaan enää pohjaan ja uida ei osaa, niin siihen hukkuu.. Pienemmistä nyt puhumattakaan.Uimakoulussa ei oikeasti opi pienet mitään. Seisovat altaan reunalla ja yksi kerrallaan vähän kokeillaan. Tai lastenaltaassa ehkä seisovat vedessä jonottamassa.
Kyllä meillä on oppineet, kolme käynyt. Suosittelen.
Milloinhan on yleisellä uimarannalla pikkulapsi hukkunut? En muista tällaisesta lukeneeni kai koskaan. En silti väitä, ettei jossain joskus näin olisi tapahtunut.
Hukkumistapauksia uidessa tapahtuu n. 10 -30 vuodessa ja näistä lähes kaikki kännisten aikaansaannosta tai sairauskohtauksia. Tilastot heittelevät kesän lämpöisyyden vuoksi näinkin paljon.
Eli on ylihysteriaa ilmassa. Joka kerran kun otat pikkulapsen autoosi, on hän suuremmassa vaarassa kuin rantavedessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin lyhyen aikaa erästä miestä, joka vedessä ei uskaltanut uida kuin ihan matalalla, minulle aina valitti, kun menin syvälle, kelluin pitkät pätkät, kävin hyppimässä ja kaikkea vastaavaa. Ei ollut koskaan oppinut uimaan kunnolla, kun ei koskaan saanut mennä kavereiden kanssa rannalle eivätkä vanhemmat pienempänä opettaneet. Aikuisena ei sitten enää viitsinyt tai halunnut opetella. Jotenkin se oli näin vettä rakastavalle totaalinen turnoff.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme katsomassa omakotitaloa taajaman ulkopuolella, joenrannassa, kaupat mielessä. Vanhempi pariskunta myi ja pariskunnasta miehen lapsuuden kotitalo oli lähes samassa pihapiirissä. Meillä oli nuorin silloin 3-4-vuotias. Kysyin jotain uimisesta ja veden virtauksesta. Rannassa oli laituri. Mies sanoi, että heitä oli kuusi lasta, ja vain yksi heistä hukkui. Että kyllä uida voi.
Kyllä kylmää edelleen näin vuosien jälkeen. Surullinen tarina. Ostettiin talo sitten taajamasta, tosin ihan muista syistä.Keksi lisää :D
Miksi asia puhuttelee sinua? En ole tavannut pariskuntaa tämän jälkeen, joten ei ole lisätietoa tilan historiasta. T 127
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä niin, että opetan lapsia jo ihan pienestä pitäen toimimaan vedessä järkevästi. Ei se maailma kaadu, jos pää menee pinnan alle, vaan olennaista on osata toimia. Vettä pitää kunnioittaa, mutta se lapsen seuraaminen 10 sentin päässä ei opeta lasta toimimaan. Jos taaperolla menee tasapaino, annan hakea sitä vedessä itse, esimerkiksi. Jos vettä menee henkeen, sitten köhitään pois. Ei se kellukkeisiin, uimaliiveihin yms pukeminen matalassa rantavedessä oikeasti opeta vaikkapa veden dynamiikasta mitään, lapsi oppii vaan luottamaan, että voi heittäytyä uima-avun varaan. Vähän vanhempien kanssa käydään läpi terveitä periaatteita, omia taitoja ja rajoja, ja mitä pitää tehdä, jos joutuu upoksiin. Tai näkee jonkun muun vajoavan. Annan lasteni hyppiä, riehua, sukellella, mennä syvälle jne iän ja taitojen mukaan. Isoja lapsia vien veneellä järvelle, ja annan pomppia veteen, turvallisuuden rajoissa, jne. Kaikki lapseni ovat osanneet jonkinlaisen uimataidon nelivuotiaina.
Olen itse hyvin sinut vedessä, ja erittäin hyvä uimari. Olen myös kaksi kertaa pelastanut oikeasti hukkuvan ihmisen (aikuisen). Kunnioitan vettä, mutta myös nautin siitä ja haluan että lapsetkin oppivat nauttimaan, eivät hysteerisinä pelkäämään.
Tämä ei ole kannustamista varomattomuuteen, tai kehoitus olla vahtimatta lapsiaan, päinvastoin. Toivoisin vaan, että vanhemmat antaisivat niiden lastensa oppia oikeasti olemaan siellä vedessä, veden ehdoilla. Näin luodaan hyvää uimataitoa ja taitoja toimia vedessä vastuullisesti, sekä tarvittaessa myös auttaa muita turvallisesti itseä vaarantamatta.
Ei, kyllä ne on parasta viedä sinne uimahallin uimaopetukseen ja sen jälkeen voi uiskennella rannassa ja opetella uimataitoa ja sukeltelua ja silti heitä vahditaan.
5 vee on vielä niin pöljä, ettei oikeasti ymmärrä et jos jalat ei otakaan enää pohjaan ja uida ei osaa, niin siihen hukkuu.. Pienemmistä nyt puhumattakaan.Uimakoulussa ei oikeasti opi pienet mitään. Seisovat altaan reunalla ja yksi kerrallaan vähän kokeillaan. Tai lastenaltaassa ehkä seisovat vedessä jonottamassa.
Kyllä meillä on oppineet, kolme käynyt. Suosittelen.
No hyvä niin, meillä on oppineet ihan ilman uimakoulujakin (yksi kävi jossain alkeisryhmässä ja tylsistyi vaan, kun sitä odottelua oli suurin osa ajasta.)
Vierailija kirjoitti:
Milloinhan on yleisellä uimarannalla pikkulapsi hukkunut? En muista tällaisesta lukeneeni kai koskaan. En silti väitä, ettei jossain joskus näin olisi tapahtunut.
Hukkumistapauksia uidessa tapahtuu n. 10 -30 vuodessa ja näistä lähes kaikki kännisten aikaansaannosta tai sairauskohtauksia. Tilastot heittelevät kesän lämpöisyyden vuoksi näinkin paljon.
Eli on ylihysteriaa ilmassa. Joka kerran kun otat pikkulapsen autoosi, on hän suuremmassa vaarassa kuin rantavedessä.
Liikenneonnettomuudet ovat pikkulasten yleisin tapaturmainen kuolinsyy. Hukkuminen tulee hyvänä kakkosena.
Se, kumpi on vaarallisempaa, riippuu tietenkin siitä, kumpaa lapset tekevät enemmän: matkustavatko he useammin autolla vai käyvätkö uimarannalla uimassa. Mikä on sinun näkemyksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinhan on yleisellä uimarannalla pikkulapsi hukkunut? En muista tällaisesta lukeneeni kai koskaan. En silti väitä, ettei jossain joskus näin olisi tapahtunut.
Hukkumistapauksia uidessa tapahtuu n. 10 -30 vuodessa ja näistä lähes kaikki kännisten aikaansaannosta tai sairauskohtauksia. Tilastot heittelevät kesän lämpöisyyden vuoksi näinkin paljon.
Eli on ylihysteriaa ilmassa. Joka kerran kun otat pikkulapsen autoosi, on hän suuremmassa vaarassa kuin rantavedessä.
Liikenneonnettomuudet ovat pikkulasten yleisin tapaturmainen kuolinsyy. Hukkuminen tulee hyvänä kakkosena.
Se, kumpi on vaarallisempaa, riippuu tietenkin siitä, kumpaa lapset tekevät enemmän: matkustavatko he useammin autolla vai käyvätkö uimarannalla uimassa. Mikä on sinun näkemyksesi?
Puhuin uimarannoista ja siellä polskivista lapsista. Hukkumistapauksia näin ei juuri ole, jos ollenkaan.
Nämä lasten hukkumistapaukset ovat yleensä karkaamistapauksia ja veteen putoamisia. Lapsia kuolee myös jäihin putoamalla, veneliikenneonnettomuuksissa ym.
Eli nyt ei verrata samoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä niin, että opetan lapsia jo ihan pienestä pitäen toimimaan vedessä järkevästi. Ei se maailma kaadu, jos pää menee pinnan alle, vaan olennaista on osata toimia. Vettä pitää kunnioittaa, mutta se lapsen seuraaminen 10 sentin päässä ei opeta lasta toimimaan. Jos taaperolla menee tasapaino, annan hakea sitä vedessä itse, esimerkiksi. Jos vettä menee henkeen, sitten köhitään pois. Ei se kellukkeisiin, uimaliiveihin yms pukeminen matalassa rantavedessä oikeasti opeta vaikkapa veden dynamiikasta mitään, lapsi oppii vaan luottamaan, että voi heittäytyä uima-avun varaan. Vähän vanhempien kanssa käydään läpi terveitä periaatteita, omia taitoja ja rajoja, ja mitä pitää tehdä, jos joutuu upoksiin. Tai näkee jonkun muun vajoavan. Annan lasteni hyppiä, riehua, sukellella, mennä syvälle jne iän ja taitojen mukaan. Isoja lapsia vien veneellä järvelle, ja annan pomppia veteen, turvallisuuden rajoissa, jne. Kaikki lapseni ovat osanneet jonkinlaisen uimataidon nelivuotiaina.
Olen itse hyvin sinut vedessä, ja erittäin hyvä uimari. Olen myös kaksi kertaa pelastanut oikeasti hukkuvan ihmisen (aikuisen). Kunnioitan vettä, mutta myös nautin siitä ja haluan että lapsetkin oppivat nauttimaan, eivät hysteerisinä pelkäämään.
Tämä ei ole kannustamista varomattomuuteen, tai kehoitus olla vahtimatta lapsiaan, päinvastoin. Toivoisin vaan, että vanhemmat antaisivat niiden lastensa oppia oikeasti olemaan siellä vedessä, veden ehdoilla. Näin luodaan hyvää uimataitoa ja taitoja toimia vedessä vastuullisesti, sekä tarvittaessa myös auttaa muita turvallisesti itseä vaarantamatta.
Ei, kyllä ne on parasta viedä sinne uimahallin uimaopetukseen ja sen jälkeen voi uiskennella rannassa ja opetella uimataitoa ja sukeltelua ja silti heitä vahditaan.
5 vee on vielä niin pöljä, ettei oikeasti ymmärrä et jos jalat ei otakaan enää pohjaan ja uida ei osaa, niin siihen hukkuu.. Pienemmistä nyt puhumattakaan.Uimakoulussa ei oikeasti opi pienet mitään. Seisovat altaan reunalla ja yksi kerrallaan vähän kokeillaan. Tai lastenaltaassa ehkä seisovat vedessä jonottamassa.
Kyllä meillä on oppineet, kolme käynyt. Suosittelen.
No hyvä niin, meillä on oppineet ihan ilman uimakoulujakin (yksi kävi jossain alkeisryhmässä ja tylsistyi vaan, kun sitä odottelua oli suurin osa ajasta.)
Niinpä. Odottaa ei onneksi tarvi missään muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme katsomassa omakotitaloa taajaman ulkopuolella, joenrannassa, kaupat mielessä. Vanhempi pariskunta myi ja pariskunnasta miehen lapsuuden kotitalo oli lähes samassa pihapiirissä. Meillä oli nuorin silloin 3-4-vuotias. Kysyin jotain uimisesta ja veden virtauksesta. Rannassa oli laituri. Mies sanoi, että heitä oli kuusi lasta, ja vain yksi heistä hukkui. Että kyllä uida voi.
Kyllä kylmää edelleen näin vuosien jälkeen. Surullinen tarina. Ostettiin talo sitten taajamasta, tosin ihan muista syistä.Keksi lisää :D
Miksi asia puhuttelee sinua? En ole tavannut pariskuntaa tämän jälkeen, joten ei ole lisätietoa tilan historiasta. T 127
Ei kukaan puhu hukkumistapauksesta perheessä, että "vain yksi hukkui"..
Vierailija kirjoitti:
Milloinhan on yleisellä uimarannalla pikkulapsi hukkunut? En muista tällaisesta lukeneeni kai koskaan. En silti väitä, ettei jossain joskus näin olisi tapahtunut.
Hukkumistapauksia uidessa tapahtuu n. 10 -30 vuodessa ja näistä lähes kaikki kännisten aikaansaannosta tai sairauskohtauksia. Tilastot heittelevät kesän lämpöisyyden vuoksi näinkin paljon.
Eli on ylihysteriaa ilmassa. Joka kerran kun otat pikkulapsen autoosi, on hän suuremmassa vaarassa kuin rantavedessä.
Nyt sinulla on faktat pahasti pielessä. Suomessa hukkuu vuosittain lähes 200 ihmistä. Yksi merkittävä syy on lasten puutteellinen valvonta. Tämä asia kannattaa ottaa ihan tosissaan.
En käyttänyt koska halusi vaan ensiksi rantavedessä. Sitä kutsutaan myös kahlailuksi. Eipä kauan kestänyt kun lapio ja ämpäri lensi ja sinne karkuun juoksi lapsi. Uidessa luonnollisesti oli kellukkeet.
Ja en väittänytkään että voi kyseisellä puvulla päästää uimaan ilman valvontaa, sanoin, että jotkut vanhemmat luottavat niihin liikaa. Kuten sanoit, ne on lisäturva, mutta olen huomioinut että jotkut vanhemmat luottavat niihin liikaa ja keskittyvät ihan muuhun kuin lapsensa valvontaan, kun luottavat tuon asun pitävän lapsen pään pinnalla.