Lue keskustelun säännöt.
Pienet lapset rannalla
19.07.2018 |
Miksi osa vanhemmista ei käsitä, että uimataidonta lasta tulisi vahtia siellä vedessä lapsen vieressä eikä rannalta käsin selaten kännykkää tms.
Kommentit (305)
Olen vahtimut lasta meressä uimarannalla, jonka vieressä oli veneilijöiden mukaan 100 metriä syvä syvänne. Oli syytäkin pitää lapsi koko ajan metrin päässä ja olla itse lapsen ja syvemmän veden välissä.
Sekin ihmetyttää, miksi jotkut vanhemmat vievät jopa vauvoja aurinkoisena päivänä uimarannalle mukanaan ilman minkäänlaista aurinkosuojaa tai -varjoa monen tunnin ajaksi? Lähinnä nuoret yh-äidit tekevät sellaista. Joskus on joutunut miettimään, pitäisikö siitä ilmoittaa lastensuojeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen lapseni kyllä koko ajan sieltä rannaltakin. Olen 3-4 metrin päässä ja jos näen että kaatuu tms, juoksen nostamaan ylös. Missä ongelma?
Entäs jos et löydä lastasi sieltä vedestä enää. Vesi ei pysy paikoillaan. Vedessä on virtauksia.
No lapsi ei tietenkään ole syvällä, voi luoja. Sekunnissa ei rantavedestä kukaan katoa. Ja kännykkää en selaile, sitä en ymmärrä itsekään. Mulla on silmät lapsessa 100% koko ajan.
Aika nopeasti se hukkuminen tapahtuu. Uimataidottoman lapsen vieressä pitäisi olla herkeämättä.
Tapahtuu nopeasti joo, muttei sekunnissa tai kahdessa kuitenkaan.
Vaikka vieressä seisoisit niin menisi todella monta sekuntia nostaa lapsi vedestä. Suurin osa lapsista taitaa olla pelkällä hyvällä tuurilla hengissä.
Olen aina vahtinut haukkana omia sekä lastenlapsiani, mutta en silti ymmärrä, miten suuret ikäluokat ovat "suuria", koska varmaan ainakin 80% lapsista kävi uimapaikoilla lapsiporukoissa ja uimaan opittiin, kun hypättiin pyykkilaiturilta jokee ja alettiin uida. Hukkumistapauksia saattoi olla, mutta ei omasssa lähipiirissäni.
Äitini sanoi vain, kun eväiden kanssa mentiin likkaporukka rantaan, että saat selkääsi, jos hukutat ittesi.
Vierailija kirjoitti:
Olen vahtimut lasta meressä uimarannalla, jonka vieressä oli veneilijöiden mukaan 100 metriä syvä syvänne. Oli syytäkin pitää lapsi koko ajan metrin päässä ja olla itse lapsen ja syvemmän veden välissä.
Sekin ihmetyttää, miksi jotkut vanhemmat vievät jopa vauvoja aurinkoisena päivänä uimarannalle mukanaan ilman minkäänlaista aurinkosuojaa tai -varjoa monen tunnin ajaksi? Lähinnä nuoret yh-äidit tekevät sellaista. Joskus on joutunut miettimään, pitäisikö siitä ilmoittaa lastensuojeluun.
Juuri siksi pitää olla ne kellukkeet. Vaikka olisit vieressä. Astut itse syvänteeseen, lapsi kellahtaa syvänteeseen, rannalla tulee joku hätätilanne ja sinun huomio herkeää hetkeksi. Etenkin jos lapsia on useampi kuin 1 kpl niin kellukkeet on ehdottomat. Toinen joutuu pulaan niin joudut toisen jättämään valvomatta. Juu ei. KELLUKKEET uimataidottomille aina. Sellaiset on parhaat jotka pitää kasvot pinnalla vaikka lapsi menettäisi tajunsansa, niissä on siis kelluke myös edessä rinnan päällä käsikellukkeiden lisäksi.
Milläköhän rannoilla te oikein käytte? Kyllä oma kokemus on, että pienillä lapsilla on aina joku siinä ihan muutaman metrin päässä vähintään. Välillä ei meinaa veteen lapset turvallisesti mahtuakaan, kun ne aikuiset seuraavat omia lapsiaan kuin hai laivaa. Ja samalla tönivät muut pienet..
Mä olin uimassa äitini ja lasteni kanssa. Ei olla juurikaan uskallettu rannalla käydä, kun mulla on kolme uimataidotonta lasta joista nuorin on ihan taapero ja viihtyy ihan rantavedessä.
Oltiin äitin kanssa vuorotellen isompien kanssa uimassa. Sitten kävi niin, että yksi lapsista oli vähällä hukkua: Uimalelu oli karannut syvemmälle ja lapsi lähtenyt sen perään joutuen liian syvälle. Joku nainen onneksi auttanut häntä. Kiitos hänelle!
Isoäiti oli kyllä koko ajan isompien kanssa, mutta rannalla oli paljon porukkaa eikä ollut huomannut tätä tapahtumaketjua.
Mulle jäi tästä tosi syyllinen olo, kun olin sen taaperon kanssa rantavedessä just silloin ja lapsi tuli itkien, että melkein hukkui ja oli tosi säikähtäny.
Itse kyllä autan myös, jos nään lapsia hädässä rannalla. Ei minusta vanhempien syyllistäminen auta mitään.
Omassa lapsuudessa uimataidottomat kävi keskenään uimassa isojen siskojen ja veljien vanavedessä. Vanhemmat oli töissä. Ja joku aikuinen sitten autto, jos jotain hämminkiä tuli. Ihan normaalia oli. Nyt tuntuu, että hui kauhee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan.
Meillä ei missään nimessä laiteta tälläisia lapsille. Haittaavat merkittävästi uimaan oppimista ja normaalia vedessä olemista. Kaikenmoiset kellukkeet sun muut viritykset on yleensä merkki siitä, ettei vanhemmat osaa tai viitsi opettaa lasta olemaan vedessä turvallisesti.
Itseasiassa tietosi on kiviaikaisia. Ne nimenomaan on hyviä apuja uimaan opettelussa. Eivät hidasta oppimista ja tuovat turvaa opetteluun.
Ihan ehdottomasti kellukkeet uimataidottomille, etenkin luonnonvesiin. Ihan sama vaikka äipällä olis silmät takaraivossakin, kellukkeet on oltava pikkuisilla.
No jaa, en itsekään laittaisi niitä kellukeuimapukuja. Vanhemmat luottavat liikaa niiden pukujen kelluttavuuteen, ja kelluttaahan ne niin ja näin, hukkumista ei estä silti. Juuri alkuviikosta huomasin äidin juoksevan lujaa vauhtia veteen, siinä kellui sellainen 3-vuotias naama alaspäin. En huomannut vaikka lähellä olinkin, keskityin omaan lapseeni ja hänen uimisen opetteluun.
Ihan tasan tarkkaan vanhemmat oikeesti, uimataidottoman kanssa veteen viereen.
Oma kokemus viime kesän lähellä piti tilanteesta. 2 -vuotiaan kanssa rannalla, itse jalat märkänä rantaviivalla, taaperran hänen perässä hyvin raskaana. Lapsi nauraen alkaa juosta karkuun, syvempään veteen. Ihan perässä menen, mutta vesi hidastaa huomattavasti. Lapsi kaatuu, vettä alle vyötäröön, mutta uppeluksiin menee eikä nouse ylös. Muutama sekuntti menee ennen kuin ehdin nostamaan ylös, lapsi kakoo ja oksentaa kun ehtinyt vetää vettä. Jos olisin ollut rannalla, olisi mennyt kauemmin että olisin nostanut ylös.
Ranta on vaarallinen paikka lapsille, valvokaa nyt niitä oikeasti.
T.entinen uimavalvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen asia on mita en ymmarra, etta pienet uimataidottomat ovat ilman mitaan kellukkeita tai uima-apuja. Mun lapsilla ei ollut asiaa veteen ilman semmoista vetoketjullista uimaliivia ja siltikaan en uskaltanut jattaa valvomatta hetkeksikaan.
Meillä ei missään nimessä laiteta tälläisia lapsille. Haittaavat merkittävästi uimaan oppimista ja normaalia vedessä olemista. Kaikenmoiset kellukkeet sun muut viritykset on yleensä merkki siitä, ettei vanhemmat osaa tai viitsi opettaa lasta olemaan vedessä turvallisesti.
Itseasiassa tietosi on kiviaikaisia. Ne nimenomaan on hyviä apuja uimaan opettelussa. Eivät hidasta oppimista ja tuovat turvaa opetteluun.
Ihan ehdottomasti kellukkeet uimataidottomille, etenkin luonnonvesiin. Ihan sama vaikka äipällä olis silmät takaraivossakin, kellukkeet on oltava pikkuisilla.
No jaa, en itsekään laittaisi niitä kellukeuimapukuja. Vanhemmat luottavat liikaa niiden pukujen kelluttavuuteen, ja kelluttaahan ne niin ja näin, hukkumista ei estä silti. Juuri alkuviikosta huomasin äidin juoksevan lujaa vauhtia veteen, siinä kellui sellainen 3-vuotias naama alaspäin. En huomannut vaikka lähellä olinkin, keskityin omaan lapseeni ja hänen uimisen opetteluun.
Ihan tasan tarkkaan vanhemmat oikeesti, uimataidottoman kanssa veteen viereen.
Oma kokemus viime kesän lähellä piti tilanteesta. 2 -vuotiaan kanssa rannalla, itse jalat märkänä rantaviivalla, taaperran hänen perässä hyvin raskaana. Lapsi nauraen alkaa juosta karkuun, syvempään veteen. Ihan perässä menen, mutta vesi hidastaa huomattavasti. Lapsi kaatuu, vettä alle vyötäröön, mutta uppeluksiin menee eikä nouse ylös. Muutama sekuntti menee ennen kuin ehdin nostamaan ylös, lapsi kakoo ja oksentaa kun ehtinyt vetää vettä. Jos olisin ollut rannalla, olisi mennyt kauemmin että olisin nostanut ylös.
Ranta on vaarallinen paikka lapsille, valvokaa nyt niitä oikeasti.
T.entinen uimavalvoja.
Sanottiinko jossain että ne lapset voi jättää valvomatta jos laittaa kellukkeet? Ei. Ne on vain lisäturva.
Omakin lapsi kaatui rantavedessä, hänellä kellukkeet joista puhuin ja lapsi nousi uppeluksista ihan sekunneissa ylös, aikalailla samaan aikaan kuin itse vieressä reagoin. Miksi siis et käytä 2-vuotiaallasi kunnon kellukkeita, etenkin jos olet itse raskaana ja liikkuminen raskasta?
t. vanhempi jolla on maalaisjärkeä päässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milläköhän rannoilla te oikein käytte? Kyllä oma kokemus on, että pienillä lapsilla on aina joku siinä ihan muutaman metrin päässä vähintään. Välillä ei meinaa veteen lapset turvallisesti mahtuakaan, kun ne aikuiset seuraavat omia lapsiaan kuin hai laivaa. Ja samalla tönivät muut pienet..
Tämän olen itsekin huomannut, että moni aikuinen vahtiessaan omaa lasta, töniikin muita kumoon. Että hieman tilannetajua sinne veteen kiitos.
Olen miettinyt ihan samaa. Tuttu äiti päästi 6- ja 3-vuotiaat lapsensa keskenään uimaan, itse katseli parinkymmenen metrin päästä rannalta. Nuoremmalla vieläpä mukanaan lasten uimapatja, jonka päältä keikahtaa herkästi alas. Itse en ui luonnonvesissä, hienohelmaista joo, mutta en tykkää siitä, niin käydään sitten meidän 3-vuotiaan kanssa uimahallissa. Tämä tuttu äiti sitten minulle naljaili, että lapsellani on varmasti tylsää, kun hän ei pääse uimaan. No joo, ehkä niin, ihan tyytyväisenä hän teki hiekkakakkuja vieressäni, mutta varmasti tykkäisi uida. En kuitenkaan pystyisi vielä vuosikausiin päästämään lasta yksin veteen. Kahlaamassakin käydään käsi kädessä, vahinko voi sattua aivan yhtäkkiä.
Toinenkin tuttu äiti päästää 5-vuotiaan yksin kahlaamaan pitkällekin veteen yksin, tämäkin lapsi uimataidoton. Äiti itse ottaa aurinkoa silmät kiinni useamman kymmenen metrin päässä rannalla. Vilkaisi lastaan noin viiden minuutin välein, mikä on kyllä pitkä aika olla epätietoinen vedessä olevan lapsen tekemisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläköhän rannoilla te oikein käytte? Kyllä oma kokemus on, että pienillä lapsilla on aina joku siinä ihan muutaman metrin päässä vähintään. Välillä ei meinaa veteen lapset turvallisesti mahtuakaan, kun ne aikuiset seuraavat omia lapsiaan kuin hai laivaa. Ja samalla tönivät muut pienet..
Tämän olen itsekin huomannut, että moni aikuinen vahtiessaan omaa lasta, töniikin muita kumoon. Että hieman tilannetajua sinne veteen kiitos.
Tämä on myös uimahallin lastenaltaissa tylsää, etenkin ne ihan matalimmat pienten altaat. Itse istun aina reunalla valmiina toimimaan, mutta osa aikuisista tosiaan makaa siellä matalassa vedessä ja vie huomattavan määrän tilaa (kun ei ne mitään isoja yleensä ole, ne altaat). Ymmärrän kyllä, että perusuimahallissa se sisäilmakin on niin kylmää, että tekee mieli pötkötellä siellä vedessä, mutta silti se on täpötäydessä altaassa jotenkin tosi inhottavaa, että siellä makailee muutama aikuinen.
Jos nyt ei ihan pikkutaaperoista puhuta, kyllä tämä alkaa mennä jo hieman yli, turvallisuushysteria. Ihan hyvin se 4+ vuotiaan voi antaa puuhata ja riehua vedessä itsekseen, ja istua rannalla itse (kännyä en kyllä selaa, vaan pidän katseen muksussa). Meillä on juteltu tarkat säännöt, kuinka syvälle saa mennä (napaan saakka ilman aikuista) ja jos nyt johonkin yllättävään syvänteeseen astuisi, ei menisi kuin pari sekuntia, että olen paikalla. Tutuilla rannoilla kun ei mitään kymmenien metrien kuoppia ole, korkeintaan joku parinkymmenen sentin kuoppa voi yllätyksenä olla muodostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä näitä keskusteluja lukiessa tulee mieleen, että onko äideillä (ja iseillä) kadonnut suhteellisuudentaju ihan kokonaan. Eskari-ikäistä lasta ei voi jättää minuutiksikaan yksin kotiin, lapset eivät voi leikkiä kotipihalla keskenään, uimarannalla kuolema odottaa joka nurkan takana... Miten ihmeessä minäkin olen lapsuudestani selvinnyt hengissä.
Ymmärrän, että lapsesta huolehditaan ja vältetään vaaroihin joutumista. Mutta kun liika on liikaa siinäkin. Tuollainen kävelevä, puhuva, ajatteleva lapsi osaa ihan oikeasti pysyä itsenäisesti hengissä. Jos se kaatuu, niin se osaa nousta ylös.
Uimarannalla on toki valvottava uimataidottomia lapsia. Mutta ei se nyt tarkoita, että pitää seisoa siinä vieressä ja stressata joka sekunnista. Lapset tykkääväät läträtä ja roiskutella vettä, rakentaa hiekkakakkuja ja muuta. Aika harva uimataidoton lapsi ehdoin tahdoin pyrkii syvään veteen - yleensä päin vastoin. Lapsia pitää maanitella ja houkutella syvemmälle uimista harjoitellessa.
Itsellä on uimisesta kiinnostunut ja jo melkein jo pinnalla pysyvä 5-vuotias, sekä vilkas vajaa 3-vuotias. Rannalla nuorempi yleensä puuhailee jotain siinä ihan rannassa ja isompi kahlailee ja testailee omia uimataitojaan. Välillä olen isomman kanssa mukana treenailemassa, välillä leikin pienemmän kanssa ja välillä makoilen rantapeitolla siinä muutaman metrin päässä. Isompi vetää joskus vettä henkeen ja köhii sitä pois, tullen monesti ihan refleksinomaisesti samalla pois vedestä. Ja pienempikin välillä pyllähtelee ja kompastelee rantavedessä. Ja silti kumpikin on edelleen hengissä.
Näissäkin keskusteluissa unohdetaan täysin se, että rantoja on hyvin erilaisia - syviä ja matalia, vilkkaita ja rauhallisia. Meidän vakkarirannalla on yleensä alle 10 ihmistä uimassa, ranta on loivasti syvenevä ja suojaisessa lahdessa. Toki minäkin olisin valppaampi jossain äkkisyvässä, tai satojen ihmisten melskeessä.
Ei, en jätä vahtimatta hetkeksikään. Mulla pennut siinä 0-9 veet ja kaikissa pidän katseeni ja komennan jatkuvasti, uimaan vain rantaan päin tai palaamaan matalempaan. Rasittavaa, uuvuttavaa, mutta enpä rupea koittelemaan josko joku hukkuisi. Niin ovat rakkaita kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse miettinyt tätä niin, että opetan lapsia jo ihan pienestä pitäen toimimaan vedessä järkevästi. Ei se maailma kaadu, jos pää menee pinnan alle, vaan olennaista on osata toimia. Vettä pitää kunnioittaa, mutta se lapsen seuraaminen 10 sentin päässä ei opeta lasta toimimaan. Jos taaperolla menee tasapaino, annan hakea sitä vedessä itse, esimerkiksi. Jos vettä menee henkeen, sitten köhitään pois. Ei se kellukkeisiin, uimaliiveihin yms pukeminen matalassa rantavedessä oikeasti opeta vaikkapa veden dynamiikasta mitään, lapsi oppii vaan luottamaan, että voi heittäytyä uima-avun varaan. Vähän vanhempien kanssa käydään läpi terveitä periaatteita, omia taitoja ja rajoja, ja mitä pitää tehdä, jos joutuu upoksiin. Tai näkee jonkun muun vajoavan. Annan lasteni hyppiä, riehua, sukellella, mennä syvälle jne iän ja taitojen mukaan. Isoja lapsia vien veneellä järvelle, ja annan pomppia veteen, turvallisuuden rajoissa, jne. Kaikki lapseni ovat osanneet jonkinlaisen uimataidon nelivuotiaina.
Olen itse hyvin sinut vedessä, ja erittäin hyvä uimari. Olen myös kaksi kertaa pelastanut oikeasti hukkuvan ihmisen (aikuisen). Kunnioitan vettä, mutta myös nautin siitä ja haluan että lapsetkin oppivat nauttimaan, eivät hysteerisinä pelkäämään.
Tämä ei ole kannustamista varomattomuuteen, tai kehoitus olla vahtimatta lapsiaan, päinvastoin. Toivoisin vaan, että vanhemmat antaisivat niiden lastensa oppia oikeasti olemaan siellä vedessä, veden ehdoilla. Näin luodaan hyvää uimataitoa ja taitoja toimia vedessä vastuullisesti, sekä tarvittaessa myös auttaa muita turvallisesti itseä vaarantamatta.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä niin, että opetan lapsia jo ihan pienestä pitäen toimimaan vedessä järkevästi. Ei se maailma kaadu, jos pää menee pinnan alle, vaan olennaista on osata toimia. Vettä pitää kunnioittaa, mutta se lapsen seuraaminen 10 sentin päässä ei opeta lasta toimimaan. Jos taaperolla menee tasapaino, annan hakea sitä vedessä itse, esimerkiksi. Jos vettä menee henkeen, sitten köhitään pois. Ei se kellukkeisiin, uimaliiveihin yms pukeminen matalassa rantavedessä oikeasti opeta vaikkapa veden dynamiikasta mitään, lapsi oppii vaan luottamaan, että voi heittäytyä uima-avun varaan. Vähän vanhempien kanssa käydään läpi terveitä periaatteita, omia taitoja ja rajoja, ja mitä pitää tehdä, jos joutuu upoksiin. Tai näkee jonkun muun vajoavan. Annan lasteni hyppiä, riehua, sukellella, mennä syvälle jne iän ja taitojen mukaan. Isoja lapsia vien veneellä järvelle, ja annan pomppia veteen, turvallisuuden rajoissa, jne. Kaikki lapseni ovat osanneet jonkinlaisen uimataidon nelivuotiaina.
Olen itse hyvin sinut vedessä, ja erittäin hyvä uimari. Olen myös kaksi kertaa pelastanut oikeasti hukkuvan ihmisen (aikuisen). Kunnioitan vettä, mutta myös nautin siitä ja haluan että lapsetkin oppivat nauttimaan, eivät hysteerisinä pelkäämään.
Tämä ei ole kannustamista varomattomuuteen, tai kehoitus olla vahtimatta lapsiaan, päinvastoin. Toivoisin vaan, että vanhemmat antaisivat niiden lastensa oppia oikeasti olemaan siellä vedessä, veden ehdoilla. Näin luodaan hyvää uimataitoa ja taitoja toimia vedessä vastuullisesti, sekä tarvittaessa myös auttaa muita turvallisesti itseä vaarantamatta.
Ei, kyllä ne on parasta viedä sinne uimahallin uimaopetukseen ja sen jälkeen voi uiskennella rannassa ja opetella uimataitoa ja sukeltelua ja silti heitä vahditaan.
5 vee on vielä niin pöljä, ettei oikeasti ymmärrä et jos jalat ei otakaan enää pohjaan ja uida ei osaa, niin siihen hukkuu.. Pienemmistä nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä niin, että opetan lapsia jo ihan pienestä pitäen toimimaan vedessä järkevästi. Ei se maailma kaadu, jos pää menee pinnan alle, vaan olennaista on osata toimia. Vettä pitää kunnioittaa, mutta se lapsen seuraaminen 10 sentin päässä ei opeta lasta toimimaan. Jos taaperolla menee tasapaino, annan hakea sitä vedessä itse, esimerkiksi. Jos vettä menee henkeen, sitten köhitään pois. Ei se kellukkeisiin, uimaliiveihin yms pukeminen matalassa rantavedessä oikeasti opeta vaikkapa veden dynamiikasta mitään, lapsi oppii vaan luottamaan, että voi heittäytyä uima-avun varaan. Vähän vanhempien kanssa käydään läpi terveitä periaatteita, omia taitoja ja rajoja, ja mitä pitää tehdä, jos joutuu upoksiin. Tai näkee jonkun muun vajoavan. Annan lasteni hyppiä, riehua, sukellella, mennä syvälle jne iän ja taitojen mukaan. Isoja lapsia vien veneellä järvelle, ja annan pomppia veteen, turvallisuuden rajoissa, jne. Kaikki lapseni ovat osanneet jonkinlaisen uimataidon nelivuotiaina.
Olen itse hyvin sinut vedessä, ja erittäin hyvä uimari. Olen myös kaksi kertaa pelastanut oikeasti hukkuvan ihmisen (aikuisen). Kunnioitan vettä, mutta myös nautin siitä ja haluan että lapsetkin oppivat nauttimaan, eivät hysteerisinä pelkäämään.
Tämä ei ole kannustamista varomattomuuteen, tai kehoitus olla vahtimatta lapsiaan, päinvastoin. Toivoisin vaan, että vanhemmat antaisivat niiden lastensa oppia oikeasti olemaan siellä vedessä, veden ehdoilla. Näin luodaan hyvää uimataitoa ja taitoja toimia vedessä vastuullisesti, sekä tarvittaessa myös auttaa muita turvallisesti itseä vaarantamatta.
Ei, kyllä ne on parasta viedä sinne uimahallin uimaopetukseen ja sen jälkeen voi uiskennella rannassa ja opetella uimataitoa ja sukeltelua ja silti heitä vahditaan.
5 vee on vielä niin pöljä, ettei oikeasti ymmärrä et jos jalat ei otakaan enää pohjaan ja uida ei osaa, niin siihen hukkuu.. Pienemmistä nyt puhumattakaan.
No, tyylejä on varmasti monia ja tottakai uimakoulukin on yksi vaihtoehto, jos ei itse osaa opastaa ja neuvoa. Paras tapa oppia on antaa toimia siellä vedessä, toki vahtien, mutta ei hysterisoiden.
On teillä kömpelöitä leikki-ikäisiä, jos eivät pystyyn osaa nousta kaatuessaan :D
Uimataidottoman kanssa on vain pidettävä huolta, ettei pysyy alueella, jossa vettä on vain n. lantioon asti. Oikeasti vastuullinen vanhempi opettaa lapsensa vähintäänkin sukeltamaan paljon ennen kouluikää. Se on paljon olennaisempaa kuin vieressä seisominen.
Jokaisen rannalla vedessä olijan tulee osata olla hetki pinnan alla ilman, että vetää paniikissa vettä keuhkohinsa.
Näin on menty neljän lapsen kanssa ilman yhtään vaaratilannetta niin altaissa kuin luonnonvesissä. Nämä "meinasin hukkua" -tapaukset ovat huonon kasvatuksen tuotoksia. Peruskasvatukseen kuuluu opettaa olemaan vedessä luontevasti jo pikkulapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä niin, että opetan lapsia jo ihan pienestä pitäen toimimaan vedessä järkevästi. Ei se maailma kaadu, jos pää menee pinnan alle, vaan olennaista on osata toimia. Vettä pitää kunnioittaa, mutta se lapsen seuraaminen 10 sentin päässä ei opeta lasta toimimaan. Jos taaperolla menee tasapaino, annan hakea sitä vedessä itse, esimerkiksi. Jos vettä menee henkeen, sitten köhitään pois. Ei se kellukkeisiin, uimaliiveihin yms pukeminen matalassa rantavedessä oikeasti opeta vaikkapa veden dynamiikasta mitään, lapsi oppii vaan luottamaan, että voi heittäytyä uima-avun varaan. Vähän vanhempien kanssa käydään läpi terveitä periaatteita, omia taitoja ja rajoja, ja mitä pitää tehdä, jos joutuu upoksiin. Tai näkee jonkun muun vajoavan. Annan lasteni hyppiä, riehua, sukellella, mennä syvälle jne iän ja taitojen mukaan. Isoja lapsia vien veneellä järvelle, ja annan pomppia veteen, turvallisuuden rajoissa, jne. Kaikki lapseni ovat osanneet jonkinlaisen uimataidon nelivuotiaina.
Olen itse hyvin sinut vedessä, ja erittäin hyvä uimari. Olen myös kaksi kertaa pelastanut oikeasti hukkuvan ihmisen (aikuisen). Kunnioitan vettä, mutta myös nautin siitä ja haluan että lapsetkin oppivat nauttimaan, eivät hysteerisinä pelkäämään.
Tämä ei ole kannustamista varomattomuuteen, tai kehoitus olla vahtimatta lapsiaan, päinvastoin. Toivoisin vaan, että vanhemmat antaisivat niiden lastensa oppia oikeasti olemaan siellä vedessä, veden ehdoilla. Näin luodaan hyvää uimataitoa ja taitoja toimia vedessä vastuullisesti, sekä tarvittaessa myös auttaa muita turvallisesti itseä vaarantamatta.
Ei, kyllä ne on parasta viedä sinne uimahallin uimaopetukseen ja sen jälkeen voi uiskennella rannassa ja opetella uimataitoa ja sukeltelua ja silti heitä vahditaan.
5 vee on vielä niin pöljä, ettei oikeasti ymmärrä et jos jalat ei otakaan enää pohjaan ja uida ei osaa, niin siihen hukkuu.. Pienemmistä nyt puhumattakaan.
Puhu vain omasta pöljästäsi.
Ja viisivuotiaan tulee osata sen verran uida tai sukeltaa eteenpäin (tässä tapauksessa rantaa kohden), että hukkuminen ei ole kaatuessa mahdollista.
Heh, me matkailemme paljon, olemme käytännössä koko talvet lämpimässä, ja jo puolivuotiaat viedään kellukkeissa veteen (yht 4 lasta). Alle vuotiaana on kaikki osanneet kellukkeilla uida (eli potkia niin, että etenee vedessä). Kukaan ei ole koskaan pelännyt, jos naama menee veteen tai vettä menee suuhun. Sukeltamaan opetellaan myös ihan pienen kanssa jo, ihan turvallisuuden vuoksi.
Ero tuttujen lapsiin on kuin yö ja päivä. Horjahtaminen vedessä - nousen pystyyn ja jatketaan. Pää menee pinnan alle - nousen ylös ja jatketaan. Ja kaikki tämä turvallisesti valvottuna. Olen aivan varma, että pärjäävät vedessä, vaikka joskus katse herpaantuisikin (nyt ovat jo 15, 11, 7 ja 4).
Niin kun sinulle tai kavereillesi ei tapahtunut vaaratilannetta, niin vaaraa ei ole olemassa? Näyttääkö aika senkin, että hukkuuko lapsesi vai ei peräänkatsomatta ja jos hukkuu, niin ei vaan ollut tarpeeksi järkevä ja toimelias? Luonnonvalinta? Ja ei, et ole ylisuojeleva. On täysin normaalia tuossa tilanteessa katsoa lapsen perään, kun hukkumisen vaara on aina olemassa.