Lue keskustelun säännöt.
Vanhana opiskelemaan nuorten joukkoon?
19.07.2018 |
Sain unelmieni opiskelupaikan, mutta nyt olen alkanut miettimään, kuinka sopeudun puolta nuorempieni joukkoon opinnoissa. Onko kellään kokemuksia, kuinka vanhempi opiskelija hyväksytään mukaan? Oma asenteeni on kyllä positiivinen ja ikä on mielestäni vain numero mutta silti mietityttää :/
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Jääkö pahasti ulkopuolelle, jos ei jaksa bilettää?
Yllättävänkin paljon. Varsinkin, jos kuuluu kuitenkin porukkaan, jonka muut jäsenet käyvät bilettämässä. Sitä on aika ulkopuolinen väkisinkin. Mutta ei se haittaa, kun ei minulla ole mitään kiinnostusta örveltää kännissä, ja keksin öisin paljon parempaakin tekemistä.
Mutta siihen kannattaa varautua että ulkopuolelle saattaa jäädä.
T. Nuori joka ei jaksa bilettää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkö pahasti ulkopuolelle, jos ei jaksa bilettää?
Yllättävänkin paljon. Varsinkin, jos kuuluu kuitenkin porukkaan, jonka muut jäsenet käyvät bilettämässä. Sitä on aika ulkopuolinen väkisinkin. Mutta ei se haittaa, kun ei minulla ole mitään kiinnostusta örveltää kännissä, ja keksin öisin paljon parempaakin tekemistä.
Mutta siihen kannattaa varautua että ulkopuolelle saattaa jäädä.
T. Nuori joka ei jaksa bilettää
Voi ei :(
Vierailija kirjoitti:
Minut otettiin tosi hyvin mukaan. Olen melkein 40-vuotias, ja 95 % muista opiskelijoista on suoraan lukiosta tulleita. Nämä nuoremmat arvostavat minun elämänkokemustani ja kyselevät kaikenlaisia asioita. Tietysti on asioita, joista huomaa, että ikäeroa on, mutta suhtautuminen ja kohtelu eivät ole tällaisia asioita.
Ihana kuulla :) Toivottavasti minullekin käy näin.
30+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä ap aloittaa? AMK vai yliopisto?
Kolmosviestin kirjoittaja (34vee) aloittaa yliopistossa. Onko suurtakin eroa kummassa aloittaa?
AMK:ssa on enemmän aikuisia opiskelemassa. Yliopistossa voi yleensä lähteä siitä että "kaikki" tulee lukiosta tai on viettänyt enintään yhden tai kaksi välivuotta.
Aina on niitä joiden mielestä yli 30-vuotias opiskelija ei sovi joukkoon mutta kokemuksesta voin sanoa että löydät kuitenkin kavereita helposti. Onnittelut vain opiskelupaikan johdosta.
Höpö höpö. Yliopistossa on yhtä lailla mm. alanvaihtajia ja lisäksi esim. niitä, jotka ovat jo suorittaneet amk-tutkinnon. Sitten siellä on niitä jotka ovat hakeneet yliopistoon vaikka viitenä vuonna ja lopulta pääsivät.
Eipä ole tullut mieleen tätä stressata. Nyt vissiin pitää aloittaa?! T. 50 v ja AMKiin menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut mieleen tätä stressata. Nyt vissiin pitää aloittaa?! T. 50 v ja AMKiin menossa.
Eikä tarvi. Hyvin se menee!
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut mieleen tätä stressata. Nyt vissiin pitää aloittaa?! T. 50 v ja AMKiin menossa.
Kovasti tsemppiä ryhmätöihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain unelmieni opiskelupaikan, mutta nyt olen alkanut miettimään, kuinka sopeudun puolta nuorempieni joukkoon opinnoissa. Onko kellään kokemuksia, kuinka vanhempi opiskelija hyväksytään mukaan? Oma asenteeni on kyllä positiivinen ja ikä on mielestäni vain numero mutta silti mietityttää :/
Jos se jää sulla tuosta kiinni niin ei h*lvetti sentään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut mieleen tätäT stressata. Nyt vissiin pitää aloittaa?! T. 50 v ja AMKiin menossa.
Kovasti tsemppiä ryhmätöihin!
Tarkoittaa mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhana yksinäisyys ja ulkopuolisuus ei edes haittaa, kun se johtuu siitä että on vanha. Nuorena se on ihan hirveätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut mieleen tätäT stressata. Nyt vissiin pitää aloittaa?! T. 50 v ja AMKiin menossa.
Kovasti tsemppiä ryhmätöihin!
Tarkoittaa mitä?
AMK:n monet linjat ovat täynnä ryhmätöitä, ja saatat yllättyä miten v*ttumaista on tehdä yhteistyötä parikymppisten nulikoiden kanssa, joita kiinnostaa kaikki muu kuin koulu. Vaikka sinä tekisitkin kaikkesi, niin et heidän silmissään edes "kuulu joukkoon", ja jos joudut perseilijöiden ryhmiin (kuten tod.näk. joudut, kun et tule "piireihin" pääsemään), niin joudut yksin pusertamaan usean henkilön työmäärän, jotta saatte edes hyväksytyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut mieleen tätäT stressata. Nyt vissiin pitää aloittaa?! T. 50 v ja AMKiin menossa.
Kovasti tsemppiä ryhmätöihin!
Tarkoittaa mitä?
AMK:n monet linjat ovat täynnä ryhmätöitä, ja saatat yllättyä miten v*ttumaista on tehdä yhteistyötä parikymppisten nulikoiden kanssa, joita kiinnostaa kaikki muu kuin koulu. Vaikka sinä tekisitkin kaikkesi, niin et heidän silmissään edes "kuulu joukkoon", ja jos joudut perseilijöiden ryhmiin (kuten tod.näk. joudut, kun et tule "piireihin" pääsemään), niin joudut yksin pusertamaan usean henkilön työmäärän, jotta saatte edes hyväksytyn.
Onko sinulla omakohtaista kokemusta asiasta? Kuulostaa kamalalta! Eikö opettaja huomaa tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhana yksinäisyys ja ulkopuolisuus ei edes haittaa, kun se johtuu siitä että on vanha. Nuorena se on ihan hirveätä.
Kiitos :) Tämä ajatus piristi! On jo vahvasti se oma elämä eikä ole enää niin riippuvainen toisten hyväksynnästä tai "piireihin" pääsemisestä.
Aloitin n. nelikymppisenä kauppakorkeassa. Tein toisen tutkinnon, joten opiskeluun tottumisessa ja yliopistohommiin sisään pääsemisessä ei mennyt aikaa.
Meitä oli pari muutakin vanhusta ja heidän kanssa toki tuli vietettyä aikaa, samoin muutaman nuoremman joiden kanssa juttu luisti. Bileissä en käynyt, opiskelut sujui nopsaan ja ryhmätyöporukkakin löytyi aina ja hommat tuli jaettua kunnialla.
Sekaan vaan, kyllä sinne sopii :)
Vierailija kirjoitti:
Näin itsekin luulin, kunnes tutustuin opiskeluryhmääni. Kaikki muut 18-25-vuotiaita, itse lähes nelikymppinen.
Ap
Hyvin - kun olin parikymppinen, opiskeluryhmässäni oli viiskymppinen nainen. Hän sopeutui ryhmäämme loistavasti ja oli meidän kaikkien "äiti", hän kertoi meille hyviä juttuja omasta nuoruudestaan ja jakoi oivallisia neuvoja. Sitten olin jotakuinkin 25-vuotias, ja kävin iltalukiossa lukemassa pitkää matikkaa ja fysiikkaa. Silloin meidän ryhmässämme oli semmoinen 80-vuotias papparainen, aivan mahtava tyyppi! Minusta tuntuu, että jos ryhmässä on pari huomattavasti eri-ikäistä ihmistä, se tuo siihen jonkun aivan oman juttunsa. Sitä on vaikea selittää, mutta siinä on semmoinen oma tunnelmansa. Avoimin ja rohkein mielin vaan mukaan!
Meillä kukaan ei kaveerannut niiden vanhempien opiskelijoiden kanssa, kai koettiin vähän vanhuksiksi ja meillä ainakin olivat tosi ärsyttäviä - kommentoivat koko ajan, kyselivät ihmeen äidillisesti ja pitivät omaa tapaa ainoana oikeana. Siis sellaista "kyllä me tiedetään, kun elämänkokemusta on enemmän". Samalla koittivat hulluna sulautua massaan ja olla nuorekkaita, mutta semmoinen tätirooli ei päässyt pois päältä. :D Kansalaisopistossa taas tapasin paljon kivoja aikuisopiskelijoita jotka eivät olleet holhoavia vaan pitivät minua nuorta vertaisenaan, juttelivat ihan tavallisia arkiasioita ja heitä tapasin jopa koulun ulkopuolella.
Mutta yliopistosta selviää myös ilman verkostoitumista, itse en juuri saanut ystäviä koulussa. Olin mukana kyllä järjestöissä jotka eivät varsinaisesti liittyneet opintoihin ja verkostoiduin sitten niin. Koulussa keskityin opiskeluun, en käynyt yksissäkään bileissä (en juo alkoholiakaan) tai ottanut edes haalareita. Tosin oma elämäntapa oli vähän erilainen, keskityin uraan ja perheeseen jo silloin parikymppisenä ja sain lapsetkin yliopiston aikana. Mutta en koittanut edes tuppautua porukoihin, kun oltiin sen verran erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kukaan ei kaveerannut niiden vanhempien opiskelijoiden kanssa, kai koettiin vähän vanhuksiksi ja meillä ainakin olivat tosi ärsyttäviä - kommentoivat koko ajan, kyselivät ihmeen äidillisesti ja pitivät omaa tapaa ainoana oikeana. Siis sellaista "kyllä me tiedetään, kun elämänkokemusta on enemmän". Samalla koittivat hulluna sulautua massaan ja olla nuorekkaita, mutta semmoinen tätirooli ei päässyt pois päältä. :D Kansalaisopistossa taas tapasin paljon kivoja aikuisopiskelijoita jotka eivät olleet holhoavia vaan pitivät minua nuorta vertaisenaan, juttelivat ihan tavallisia arkiasioita ja heitä tapasin jopa koulun ulkopuolella.
Mutta yliopistosta selviää myös ilman verkostoitumista, itse en juuri saanut ystäviä koulussa. Olin mukana kyllä järjestöissä jotka eivät varsinaisesti liittyneet opintoihin ja verkostoiduin sitten niin. Koulussa keskityin opiskeluun, en käynyt yksissäkään bileissä (en juo alkoholiakaan) tai ottanut edes haalareita. Tosin oma elämäntapa oli vähän erilainen, keskityin uraan ja perheeseen jo silloin parikymppisenä ja sain lapsetkin yliopiston aikana. Mutta en koittanut edes tuppautua porukoihin, kun oltiin sen verran erilaisia.
Yritän muistaa ja välttää nuo alleviivatut kohdat.
Onko kolmekymppinen kaksikymppisen mielestä ikäloppu?
Minut otettiin tosi hyvin mukaan. Olen melkein 40-vuotias, ja 95 % muista opiskelijoista on suoraan lukiosta tulleita. Nämä nuoremmat arvostavat minun elämänkokemustani ja kyselevät kaikenlaisia asioita. Tietysti on asioita, joista huomaa, että ikäeroa on, mutta suhtautuminen ja kohtelu eivät ole tällaisia asioita.