Lue keskustelun säännöt.
Vanhana opiskelemaan nuorten joukkoon?
19.07.2018 |
Sain unelmieni opiskelupaikan, mutta nyt olen alkanut miettimään, kuinka sopeudun puolta nuorempieni joukkoon opinnoissa. Onko kellään kokemuksia, kuinka vanhempi opiskelija hyväksytään mukaan? Oma asenteeni on kyllä positiivinen ja ikä on mielestäni vain numero mutta silti mietityttää :/
Kommentit (66)
Mä menin 37-vuotiaana amikseen, muut oli sellaisia 16-20v. Ihan hyvin tultiin toimeen, kivoja nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tuossa tilanteessa, kaikki olivat lastenohjaaja-opiskelijoita. Kiusaamista, syrjimistä, juoruilua.. Ihan järkyttävä kokemus. Terveisiä vaan Lapualle!
Itellä ainakin raha olisi isompi huolen aihe vanhemiten.
Amiksessa oli 30v opiskelijoita meidän 16-18v opiskelijoiden joukossa.
Jatkuvasti kutsui kaikkia nuorisoks ja haukkui nuorisoa ja opettajien silmissä kullan nuppuja.
Muutamat nuoret opiskelijat kyllästyi etuilijoihin ja lopputulos nuoremmat pahoinpiteli muutamia 30vuotiata. Ei voineet nuoret pitää hauskaa, kun aina lytättiin kaikkialla ja kerrottiin miten omana aikana asiat oli. Ketään ei kiinnosta toiset ikä luokat.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilanteessa, kaikki olivat lastenohjaaja-opiskelijoita. Kiusaamista, syrjimistä, juoruilua.. Ihan järkyttävä kokemus. Terveisiä vaan Lapualle!
Mä olen joutunut olemaan yhden päivän koulussa lastenohjaaja-opiskelijoiden kanssa ja jo sekin oli hirveää! Jatkuva kiljuminen, kuiskuttaminen ja kikattaminen. Kukaan ei keskittynyt opetukseen, puuhasivat koko ajan jotain muuta, esim. tekivät toisilleen kampauksia. Mulkoilivat minua kuin hullua kun juttelin opettajan kanssa itse tunnin aiheesta. Pyörittelivät silmiään ja tuhahtelivat kuuluvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin itse autokoulun vähän vanhempana, muut olivat puolta nuorempia. Minusta oli mukavaa olla nuorten kanssa ja nuoret olivat tosi asiallisia ja fiksuja. Nuoret tytöt eivät aina ymmärtäneet minua hieman nuorempien miesopettajien roiseja juttuja, otin tytöt mamman suojiin ja tykitin opettajille vielä vähän roisimmin takaisin, olin oikea tiikeriemo:).
Kakkosvaiheessa oli tosi hauskaa, flirttailin koko päivän opettajan ja nuorten poikien kanssa, pojille tuli tärkeä opintopäivä, he oppivat nopeasti flirttailemaan mestarillisesti.
Luultavasti pääset porukkaan mukaan ihan mukavasti kunhan et ala vähättelemään nuoria ja pätemään kuinka sinä vanhempana kyllä tiedät kaikesta kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitan 25v yliopistossa. Kehtaako tämän ikäisenä mennä bileisiin?
Ei ne kaikki nuoret viihdy toisten nuorten kanssa. Mä tein lähes kaikki opiskeluprojektit 30-50v aikuisopiskelijoiden kanssa, vaikka olin fuksivuonnani varmasti lähes tiedekunnan nuorin. Oli kivaa jälkeenpäinkin, käytiin yhdessä syömässä , kirjoiteltiin s-postia jne. :)
Tosin yhtään sen fiksumpia tai tehokkaampia aikuisopiskelijat eivät kokemani mukaan tehtävissä töissä tai asioissa olleet kuin nuoretkaan keskimäärin (yksilöllistä hajontaa toki on molemmilla), vaikka kyseessä ei edes ollut mikään "uuden sukupolven ala", joten sanon vain yleisesti: vältä viimeiseen asti sitä asennoitumista, että painit jotenkin niitä teinejä paremmassa sarjassa. Kukaan ei jaksa niitä aikuisopiskelijoita, jotka alkaa vetää joka luennolla proffan kanssa jotain kilpamonologia ja takertua pikkuseikkoihin ihan vain päteäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikos se Suomen vanhin ylioppilaaksi kirjoittanut 92-vuotias, taisi olla Eiran aikuislukiosta.
Opiskelin itse AMK:ssa 38-42-vuotiaana. Muut kurssin opiskelijat olivat valtaosin tuoreita ylioppilaita, pari taisi olla 23-25-vuotiaita. Biletysriennot jätin väliin, mutta opiskeluun osallistuin ihan normaalisti. Eniten ongelmaa taisi aluksi olla itselläni, tuntui vähän friikiltä noin ensimmäisen viikon tai parin ajan, kunnes totuin tilanteeseen.
Minä en tajunnut opiskelujen aikana miten tärkeää se oman alan työkokemus on. En päässyt koskaan oman alan töihin, vaikka valmistuin kurssini priimuksena. Yritin kyllä kesätöihin, mutta en päässyt enkä myöskään sitten valmistumisen jälkeen. Monta vuotta olin työttömänä kunnes pääsin hanttihommiin.
Ja kyllä, tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi kun en tuota hoksannut. Luulin että opintoihin panostaminen kannattaisi, mutta ne opinnot on ihan sivuseikka työkokemukseen verrattuna. Kannattaa vaikka väkisellä yrittää päästä niihin oman alan töihin jo opiskeluaikana, muuten menee hukkaan koko tutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitan 25v yliopistossa. Kehtaako tämän ikäisenä mennä bileisiin?
Kehtaa...
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitan 25v yliopistossa. Kehtaako tämän ikäisenä mennä bileisiin?
Miksei kehtaisi? Olin 31v kun aloitin ja kehtasin siinä missä muutkin fuksit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkö pahasti ulkopuolelle, jos ei jaksa bilettää?
Se on tätä päivää, elinikäinen oppiminen jne. Voitte oppia toisiltanne, nuoret & vanhat.
Itse olin jo lähes 40-vuotias, kun minut vihdoin hyväksyttiin yliopistoon opiskelemaan. Kaikki opiskelukaverit olivat tosi nuoria, mutta kyllä minä mahduin hyvin heidän joukkoon. Kyseessä ei ollut helsingin yliopisto, vaan muualla suomessa oleva yliopisto. Sain jopa opiskelukaverin 20-v. ikäisestä nuoresta, jonka kanssa teimme yhdessä ryhmätöitä jne.
Rohkeasti vain sinne joukkoon mukaan, hyvin sinne mahdut :)
Mäkin menin yli 40-vuotiaana yliopistoon (viralliselle päiväpuolelle), kovasti tykkäsin ja viihdyin erittäin hyvin opiskelukaverieni seurassa. Yhteisiä lounaita kannattaa suosia, jotain reissuja tai teatteri- tai näyttelykäyntejä, ainejärjestötoimintaa, niin tutustuminen käy vikkelämmin. Kävin jonkun verran bileissä.
Olin tosi iloinen, kun mut otettiin niin hyvin vastaan, ja rakastin fiksuja ja herkkiä opiskelikavereitani, eikä ikäero vaivannut ainakaan mun puolelta. Onnea opiskelupaikasta! PS Toi vinkki oman alan harjoittelusta, viesti nro 32, oli hyvin tärkeä ja samalla surullinen. Otan osaa.
Sama mietinnässä täällä. Kivoja kokemuksia monella :) Onko kenelläkään huonoja kokemuksia aiheesta?
Minä aloitan ammattikoulussa 34-vuotiaana. Repikää siitä.