Onko Suomessa häpäisykulttuuri?

Huomasin ulkomailta tullessani, että kohteliaat puhetapqni omaksuttuani muaalla olivat jotenkin koomisia täällä. Esim se teitittely..

On vissiin. Mä en ees muista.. Nii paljon kuullu kaikkee etten jaksa muistaa, ku ite oon nii eri tyyppinen okei joskus saatan sanoa itekki jtn mut en kuitenkaa usein ku en jaksa sellasta logiikkaa.

Onon

4/5sanoo että on

Vierailija kirjoitti:

Lastenkasvatuksessa ei olla vierellä ja neuvota koko ajan hyvää tapaa olla. Sen sijaan moititaan vääristä teoista, vedetään rajoja jotka ei pidä eikä sääntöjen seuraamista valvota: ”nyt et tee noin - ei se meidän lapsi vaan osaa käyttäytyä”. Huomiota haetaan negatiivisin keinoin, positiivisia sosiaalisia malleja ei ole. Lapselle joka erehtyy esim vieraan kielen perusteella käyttämään kohteliasta sanamuotoa, naureskellaan.

Jossain vaiheessa lapsi itsekin tajuaa ettei osaa käyttäytyä ja itsetunto jää heikoksi. Itsenäistymisen kaikkia palikoita ei ole tarjottu ja se jää kesken.

Sosiaalistaminen häpeän kautta.

Omasta lapsuudestani muistan neuvot:

-ei saa sanoa noin

-ei saa tehdä noin

-ei saa istua noin, naisihminen.

Nämä koskivat oikeastaan kaikkea mitä tein tai sanoin.

Joskus kysyttiin "miten nyt sanotaan". Se oli käsky kiittää.

Sellaista ei kerrottu miten pitäisi olla tai istua tai puhua.

Edes sitä kiittämistä ei opetettu muuten kuin kysymällä "miten nyt sanotaan". Aluksi olin tietenkin ihmeissäni kun ei ollut aavistustakaan siitä mitä pitäisi sanoa. Ne tilanteet olivat noloja silloinkin kun tiesi että mitä pitää sanoa. Varsinkin kun se kysymys tuli aina ennen kuin kiittämisen hetki oli ajankohtainen. Esim ennen kuin lahja oli annettu. Niistä jäi mieleen häpeä ja nolostuminen.

Sosiaalisuutta ei opetettu oikeastaan lainkaan. Tärkein oppi kaverisuhteisiin oli, että "älä vaan sano omaa mielipidettä". Luulinkin pitkään että mielipiteeni ovat huonoja ja häpeällisiä.

Sitä päiviteltiin, että "miksi tuo tyttö on tuommoinen".

Siitäkin toruttiin kun halasin ystävääni. Niin ei saanut tehdä.

Annettiin ymmärtää että olen jotenkin vääränlainen ja huonompi kuin muut.

Ja nolaan koko perheen kun en osaa olla oikeanlainen.

Se oli aina se pahin skenaario. Koko perheeltä menee maine 😱

Kansalaisten hallitseminen yhteiskunnassa perustuu häpäisyyn.

Jos jotakin voi häpeäkulttuurista todeta, niin olemme siinä mielessä onnekkaita ettei häpäisykulttuuri ole Japanin tasolla - vai onkohan se sittenkin samalla tasolla? Onko meillä ollut häpeästä johtuvia itsemurhia? Olivatko viime vuosien perhesurmat häpeän aiheuttamia?

Suomessa on todellakin häpeä-/häpäisykulttuuri. Olen suomalainen, mutta asun tällä hetkellä Ruotsissa, missä ilmapiiri on hyvin erilainen: avoimempi, empaattisempi ja hyväksyvämpi. Täällä ei ole samalla tavalla ongelma poiketa normista tms. Vaikka olenkin Ruotsissa maahanmuuttajana, niin olo on silti kotoisampi ja voin paremmin juuri tämän takia. Kun olen miettinyt paluumuuttoa Suomeen, niin juuri häpeäkulttuuri on yksi suurimmista miinuksista. Toki maiden eroa voi ymmärtää historian valossa, mikä antaa etäisyyttä asiaan. Ja kyllä Suomessakin kulttuuri on pikkuhiljaa muuttumassa, mutta se näyttää kuitenkin vievän aikansa.

Kannustavuus ja hyvistä asioista huomioiminen "muualla" aivan toisella tasolla. Keski-Eurooppa. Usa. Kunnioittaminen. Vapaa ilmaisu. Ei jatkuva alaspainaminen. Häpäisy. Lasten häpäisyt tai nolaamiset Suomessa aika yleisiä, mitä on seurannut. Nauretaan lapselle, koska sanoo jotain ns. Hassua - vaikka lapsi on tietämätön, miksi. Onko hän naurettava.

Sosiaalisuuteen ei tosiaan kasvateta vaan enemmänkin itsensä häpeämiseen. Kyllä se naapurin Liisa vaan sitten osaa.. Oletko kuullut muuten x.x stä, miten sillä on nyt hyvä työ? meni juuri naimisiin jne. Oman lapsen häpäiseminen ja riittämättömäksi tekeminen oman äidin taholta on jotenkin perin suomalainen ilmiö? Mistä se voi johtua.. Sukupolvien välinen ja jatkuva katleruuden siirtäminen? Oma isättömyys? Sodan jälkeiset sukupolvet.. kostavat tyttärilleen, häpäisevät heidät? Jopa poikiensa kautta, suosimalla vain pojan valintoja ja jättämällä tyttäret yksin.

Mistä suomalaisen äidin vha yai jäpäisy omia tyttäriään kohtaa kasvaa?

Anna minä teen, kun et sinä osaa.. Väheksyntä, ei mukaan ottaminen - yhdessä tekemisen vähyys, koska kyllä äiti osaa paremmin etc.

Ai kedkiarvosi oli9,7 -oliko joku parempi kuitenkin? Ai olit luokkasi paras uimari.. No,mitä silläkin taidolla tekee...

On. Ja samalla välinpitämättömyys, joka puetaan muka hienotunteisuuteen olla kyselemättä mitään - mitä kuuluu, miten voit? Äidit eivät soita koskaan tyttärilleen, mutta pojilleen kyllä. Usein kuullut. Tyttäret hylätään kodista pois muutettuaan ja varsinkin leskeytyessä. Pojista tulee miehen korvikkeita. Tyttäret häpäistään ei- olennoiksi.

Kyll on

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tulkinnut suomalaiseen kulttuuriin kuuluvan häpäisytarpeen autisminkirjon häiriöksi. Kun suuri osa kansasta on täysin huumorintajutonta ja sääntöorientoitunutta  sekä tilannetajultaan pikkulapsen tasolla, monella heistä on tarve pönkittää omaa ankeaa maailmankuvaa häpäisemällä kaikki vähemmän tosikot. Kun tajuaa tämän toiminnan tietynlaisen neurologian ominaisuudeksi, ei se tunnu enää niin pahalta. Hankalimpia ovat ihmiset, jotka ovat ns. neuronormaaleja (mutta sosiopaatteja) ja käyttävät autistien luomia ja kaipaamia sääntöjä oman valtansa tai muun erinomaisuutensa pönkittäjinä. He ovat erityisen taitavia nolaamisessa, ja jaksavat jatkaa erilaisten syrjimistä paljon pitempään kuin oikeasti autistiset ihmiset.

Minä olen miettinyt, että voisivatko suomalaiset olla epigeneettisesti sosiaalisesti vammaisia? Ulkomaalaistaustaiset, mutta kokonaan Suomessa kasvaneet ovat vakiona avoimempia ja sosiaalisempia kuin kantasuomalaiset. Sama ympäristö, eri luonne. En keksi muuta syytä kuin sen, että suomalaisilla on opittua vammaisuutta perimässään.

Ei ole erikseen, valitettavasti liian moni käpertyy vastoinkäymisesten alkaessa, kun on tottunut lapsuuden ihanaan vapauteen. Kyllä jokaisessa kulttuurissa on tapana potkia persuksille ja usein se on suotavaakin, mutta vain jos sitä kompataan ymmärtämisellä eikä jätetä oman onnen nojaan.. Suomalaiset ovat ehkä pikkuisen enemmän maanisdepressiivisiä ja valmiita syyttämään ulkoa tulevaa ja huonoja kannustamaan ja kehumaan. Toki ihmisen elämään kuuluu itsensä kovettaminen muiden hyökkäyksiä vastaan.

Uskon että tähän tulee paljon kommentteja, että on häpäisykulttuuria, koska aina on helpompi etsiä syyllistä muualta kuin omasta asenteesta. Osittain ihmisten uskotaan nodattavan samoja valtion määrittämiä kaavoja, eikä olla avoimia erilaisuudelle, ei osata kannustaa pärjäämään sellaistakin, joka on erilainen.

Jep

Vierailija kirjoitti:

On. Ja samalla välinpitämättömyys, joka puetaan muka hienotunteisuuteen olla kyselemättä mitään - mitä kuuluu, miten voit? Äidit eivät soita koskaan tyttärilleen, mutta pojilleen kyllä. Usein kuullut. Tyttäret hylätään kodista pois muutettuaan ja varsinkin leskeytyessä. Pojista tulee miehen korvikkeita. Tyttäret häpäistään ei- olennoiksi.

Tämä on mielenkiintoista. En oppinut omalta äidiltäni rakkaudesta mitään, hän ei osaa rakastaa lapsiaan, mutta uusi mies pitää aina olla. Nähdään kerran - kaksi vuodessa, välit etäisen kohteliaat. 

Jätenkin säälin häntä ja olen antanut anteeksi, sillä haluan olla riippumatta menneessä ja elää omaa elämääni ja rakentaa itseäni niille arvoille joihin uskon. Minulla on lapsia nyt ja teen kaiken päinvastoin kuin äitini.

On rikkautta osata rakastaa lapsiaan aidosti, myös vastarakkaus lapsilta on silloin aitoa ja sydäntä lämmittävää.

Älkääs nyt, onhan meillä kaikilla rajoitteita. Jos rajoitteena on esimerkiksi taipumus häpäistä muita, niin pitää keksiä jotain lisäarvoa yhteiskunnassa pärjäämiseksi. Terveisin Susanna Koski, joka tykkää häpäistä pitkäaikaissairaita.

Suomalaisuudessa  on jotain todella synkkää ja aggressiivista - tosiaankin häpäiseminen tuntuu olevan täällä se kova juttu. Ei tarvi lukea kuin ip lehtiä, milloin kenenkin ns. tähden mokailuista vrt vaikka J Sillanpää ja sitä roskaa, mitä ihmiset ovat yhdessä kuorossa valmiita huutamaan: ristiinnaulitkaa tuo paholainen suurinpiirtein. Ja vetävät itse samalla kirjoittaessaan  lärvit viinalla ja pillereillä.

Sairas maa. Sairas kulttuuri. Jatkuvat defenssit, koska heittopussina maa - kukaan ei oikein tunnu tuntevan Suomea, ja suomalaisetkin ovat identiteettiään vailla. Vain negan kautta ihmiset huomioidaan. Ensin hetken ehkä nostetaan ja ihannoidaan (vrt nuoruus ja lapset vanhempien kunnianhimon jatkeena) tai joku julkisuuden hlö - mutta sitten aikuisuuden kynnyksellä jätetään oman onnensa nojaan tyyliin: ''koita pärjäillä'' saatesanoina. Eikä sen koommin kukaan ole yhtään kiinnostunut, ellet sitten saavuta sitä ylilääkärin tai tuomarin virkaa ja sekin vain naapureille ähäkutteina - että katsokaas, kyllä se meidän ville voitti teidän kallematiaksen kuitenkin.  Tai julkimo revitään seiskassa kappaleiksi ilmiantopuhelimien välityksillä palkkiota vastaan tietenkin. Tai tosiaan nyt hallitksen kautta  pitkäaikaissairaat ikääntyneet ilman valtion orjatöitä olevat laitetaan kepinnokkaan häpeämään olemassaoloaan jo täysin teitoisina siitä, että eivät kelpaa ns työmarkkinoille ja rahaa on äärimmäisen vähän edes perustarpeisiin, saati pitääkseen itsensä virkeänä ns markkinoille. Mutta häpäisy ja kansan villitseminen siihen häpäisykuoroon jotain tälle kansalle niin tyypillistä. Kansan kahtiajakaminen. 1918... 2018..

Ruotsalaiset ovat kaikki homoja... öhöhöhö. Ja sitä rataa.

Muutan vielä pois täältä. UUdestaan. Kunhan vaan..

Sosialismi tuon aiheuttaa. Jos ei olisi veronamksajien pussista pois toisten päätökset ketään ei kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Sosialismi tuon aiheuttaa. Jos ei olisi veronamksajien pussista pois toisten päätökset ketään ei kiinnostaisi.

Tarkoitatko yksilöiden välisen huolenpidon toisiaan kohtaan sysätään ''valtion'' harteille veromaksajien rahoilla pidettävään ''systeemiin''- ei trarvi huolehtia lapsista, ei nuorista, ei vanhuksista syrjäytyteistä ja vähävaraisuuteen ajautuneita jne,, koska onhan meillä valtion systeemi. Hakekoon rahansa luukulta, jos eivät pärjää hyväveliyhteissössä. Jos ei paikka aukene, kun ei osaa tarpeeksi makeilla ja solmia hyödyttäviä suhteita..

Suomalainen systeemi aivopesee, nöyryyttää ja orjuuttaa. Joko juoksemaan rahan perässä aina vain isommilla panoksilla tai sitten sysää kokonaan syrjään ja  yrittää pakottaa heilumaan ilman mitään korvausta pelkästään häpäisyllä. 

Poliittinen korrektius ja näkymättömyys > Suomi > ei taidettu kovin Suomeakaan mainita, kuin sivulauseessa kivana tarjoilupaikkana summit 2018 tapahtumassa. Suomi on vain sellainen alusmaa ja alusta..

Kiitos meidän poliittikkojen jatkuva äässien lipominen eu:ssa ja vain oman uran ajaminen ilman kansakunnan etua. Brysselin (alkoholisti) johdolta käskyjä odottaen. Kuka sellaista valtiota voi kunnioittaa. Kaikki otetaan, mitä irti saadaan - sillä maassa ei ole ainuttakaan maan etua ajavaa poliitiikkoa. Pelkkiä ajopuita ja hölmistyneinä eu yhteiskuvissa hymyileviä narsisteja.. tyhmiä sellaisia. Ja muut maat ovat havainneet, Suomelle menee läpi kaikki. Koska ei johtajia. Vain jeesjees miehiä  vrt Sipila et co.

Niinistö talutti Junkkeria - oli aika symbolinen - pieni Suomi kunnollisesti ottaa horjuvasta eu:sta kopin ja kannattelee täysin sairasta rakennelmaa.. kunnes Saulikin hokasi symbolismin ja irrotti otteensa.... ;)