Onko vaikeampaa pysytellä normaalipainoisena vanhemmiten, jos on ollut nuorena lihava mutta laihduttanut?

Ei ole, jos ymmärtää, mitä kannattaa syödä.

Minulla ehkä jonkinlainen oma kokemus, olin hoikka 18 v saakka mutta sitten elämänpiiri ja elintavat muuttuivat ja lyhyen ajan sisällä lihoin yli 30 kiloa ja ne pysyivätkin matkassa sellaisen 12 vuotta.

Aloitin uudessa työpaikassa ja laihduin huomaamattani 8 kiloa (ylipainoa oli kyllä runsaasti) ja kehut muuttuneesta ulkomuodosta kannustivat jatkamaan. Laihduin sitten alle 18 v. mittojeni hirveällä tsempillä. Se pysyi vuoden, puolitoista, kunnes uuteen olotilaani tottuneena jojotin taas +10 kg. Tsemasin itseni -8 kg nutraamalla, joka pysyi jälleen vuoden, sitten taas tutussa lukemassa +6 kg yli normaalipainoni ylärajan. Tätä sitä taas koetetaan nyt jekuttaa veks. :)

Eli, sanoisin vastauksena minulle kyllä hankalaa pysyä normaalipainossa näin myöhemmällä iällä. Saan painon selvästi putoamaan hirveällä tsempillä, mutta tavoitteeseen päästyäni ajattelen olevani maalissa, vaikka varsinainen painonhallinta alkaa silloin.

Tällainen on ihmisluonto! Onneksi tuo + 30 kiloa ylipainoa ei varmaan koskaan tule enää tapahtumaan, mutta realistisesti ajattelen että jonkinlainen yrityksen ja erehdyksen kautta -jojoilija olen varmaan aina, koetan vain hyväksyä itseni. Ainakin matemaattinen ajattelu kehittyy, kun näitä kiloja lasken ees ja taas. :)

Ite lihoin lääkkeistä ja kilpirauhasen tulehduksesta. Nyt syön kaikkea, en pahemmin urheile, tullu jopa mässäily ja ylensyötyä lähiaikoina, mitä häpeän. Mut mtn ongelmaa ei painonhallinnassa ainakaan mulla oo ollut. Mut varmaan johtuu siitä, et kilpirauhanen normalisoitui. Vaikka lihomisen aikaan urheilin, ei auttanut.

On, koska rasvasoluja on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ehkä jonkinlainen oma kokemus, olin hoikka 18 v saakka mutta sitten elämänpiiri ja elintavat muuttuivat ja lyhyen ajan sisällä lihoin yli 30 kiloa ja ne pysyivätkin matkassa sellaisen 12 vuotta.

Aloitin uudessa työpaikassa ja laihduin huomaamattani 8 kiloa (ylipainoa oli kyllä runsaasti) ja kehut muuttuneesta ulkomuodosta kannustivat jatkamaan. Laihduin sitten alle 18 v. mittojeni hirveällä tsempillä. Se pysyi vuoden, puolitoista, kunnes uuteen olotilaani tottuneena jojotin taas +10 kg. Tsemasin itseni -8 kg nutraamalla, joka pysyi jälleen vuoden, sitten taas tutussa lukemassa +6 kg yli normaalipainoni ylärajan. Tätä sitä taas koetetaan nyt jekuttaa veks. :)

Eli, sanoisin vastauksena minulle kyllä hankalaa pysyä normaalipainossa näin myöhemmällä iällä. Saan painon selvästi putoamaan hirveällä tsempillä, mutta tavoitteeseen päästyäni ajattelen olevani maalissa, vaikka varsinainen painonhallinta alkaa silloin.

Tällainen on ihmisluonto! Onneksi tuo + 30 kiloa ylipainoa ei varmaan koskaan tule enää tapahtumaan, mutta realistisesti ajattelen että jonkinlainen yrityksen ja erehdyksen kautta -jojoilija olen varmaan aina, koetan vain hyväksyä itseni. Ainakin matemaattinen ajattelu kehittyy, kun näitä kiloja lasken ees ja taas. :)

Turha sun on ikää syyttää kun olet kehosi sairastuttanut jojoilulla ja pussikuureilla.

Vierailija kirjoitti:

On, koska rasvasoluja on enemmän.

Miten tämä vaikuttaa asiaan? Jos ei syö yli kulutuksensa, niin ei voi lihoa ihan riippumatta rasvasolujen määrästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, koska rasvasoluja on enemmän.

Miten tämä vaikuttaa asiaan? Jos ei syö yli kulutuksensa, niin ei voi lihoa ihan riippumatta rasvasolujen määrästä

Sanoisin, jos enemmän rasvasoluja lihoo nopeammin tai helpommin. Jos ne kaikki rasvasolut vähä ku suurenee tasaisesti.

On. Sitä tavallaan maksaa velkaa siitä, kun on ollut joskus lihava. Kun laihtuu vaikka 80-kiloiseksi 100-kiloisesta täytyy loppuikänsä syödä vähemmän kuin sellainen 80-kiloinen, joka ei ole koskaan ollut lihavampi.

Laihduttamisessa (varsinkin nopeassa) ruokahalua säätelevät hormonit ja aineenvaihdunta muuttuvat jokseenkin pysyvästi odottamaan sitä lihavaa kautta, ja jos on kerran (saati useita kertoja) ollut lihava, niin on hyvin helppo lihoa uudelleen. 

Elimistö pyrkii pysymään kaikin keinoin stabiilissa painossa. Pätee myös toisin päin, kun ihminen jossain iässä alkaa syömään liikaa kulutukseen nähden, lihominen ei ala niin vauhdikkaasti kuin energian liiasta saamisesta voisi laskea, mutta lopulta antaa periksi.

Monillahan paino pysyy aika lailla samana, vaikka jonkin verran enemmän tai vähemmän välillä syövätkin.

Monesti miettii, että onko laihana pysymisen ainoa ilo lopulta se, että voi kuvitella olevansa parempi ihminen ja haukkua muita. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Monesti miettii, että onko laihana pysymisen ainoa ilo lopulta se, että voi kuvitella olevansa parempi ihminen ja haukkua muita. Surullista.

Jep. Itse hoikaksi laihduttanut, mutta huomannut, että nimenomaan ex-lihavat on aktiivisia lihavien haukkujia johtuen nimenomaan siitä, kun yrittää itselleen todistella paremmuuttaan ja myös kateus kun itse joutuu vahtia jokasta suupalaa kun toinen syö mitä sattuu ja milloin haluu.

Rasvasolut eivät häviä laihduttaessa mihinkään, ne vain "tyhjenevät". Lihoessa ne valitettavasti kyllä paitsi täyttyvät, myös lisääntyvät määrällisesti. Ihminen, joka on aiemmin ollut lihava ja jolla on sen vuoksi enemmän rasvasoluja, todellakin lihoo herkemmin, ja laihduttaminen on hänelle työläämpää.

Jos kaikki lihomiseen ja laihtumiseen liittyvät tekijät olisivatkin tyhjennettävissä pelkkiin kaloreihin ja kulutukseen, olisi ihmisen elimistö ihanan simppeli. Mutta se ei ole. Se on monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Oon kuullu et ne rasvasolut ei katoa jos laihtuu, et ne vaan pienenee. Eli et ne turpoo sit vaan jos lihoo takas, joka on kuulemma helpompaa ku se et niit rasvasoluja tulis kokonaan lisää.

Ja sit tottakai ne geenit, eli jos taustalla on geenit jonka vuoks on lihomisalttius niin ne geenit ei mihinkään katoa ajan saatossa. Elämäntapa, elinympäristö yms. ne saattaa muuttua muttei geenit. :D

Vierailija kirjoitti:

Monesti miettii, että onko laihana pysymisen ainoa ilo lopulta se, että voi kuvitella olevansa parempi ihminen ja haukkua muita. Surullista.

Voi hyvänen aika, mikä kommentti. Rakastan liikuntaa, jota olen harrastanut koko ikäni. Syön kai aika terveellisesti nälän mukaan, mutta en juuri ajattele syömistä. Olen samoissa mitoissa kuin parikymppisenä. Ja voit uskoa, että minua on koko elämäni ajan haukuttu. Ja haukkujat ovat niitä ylipainoisia. Minua ei taas muiden painot kiinnosta. Antakaa ihmisen olla rauhassa hoikka vetämättä ihme johtopäätöksiä.