Ysille pääsevän poikani luokanvalvoja kuoli syöpään

Onko se opettaja rakastajasi vai mikä siinä on korvaamatonta?

Tuskin olivat läheisiä. Nyky ajan opettaja eivät välitä. Kova maailma. Hyvä, että on kova poika. 

Ihan normaalilta vaikuttaa. Miten sen mielestäsi olisi pitänyt reagoida?

Ei pojat pillitä julkisesti

No luulisi hiukan koskettavan on sitten läheinen tahi ei. On kuitenkin tuttu ihminen.

Poikasi on tunneköyhä. Tällaiset nuoret kiduttavat eläimiä ilman, että ilmekän värähtää. Hieman vanhempana hän siirtyy ihmisiin. Psykopaatti.

Yläasteen luokanvalvojia näkee todella harvoin, muutaman kerran lukuvuodessa. En olisi huolissani lapsesi reaktiosta. 

Miksi olisi huolestuttava? Ihmisiä kuolee eikä se surkuttelemalla muutu miksikään

Ei suomalaiset turhaan ole maailman epäempaatisempia maita

Vierailija kirjoitti:

No luulisi hiukan koskettavan on sitten läheinen tahi ei. On kuitenkin tuttu ihminen.

Mutta eihän tässä voi tietää onko kuolema koskettanut poikaa vai ei. Ei se välttämättä näy ulospäin.

Onhan se ikävää, mutta mitä pojan olisi pitänyt tehdä? Alkaa itkemään? Ei opettaja niin läheinen ole.

Ei kaikki osaa käsitellä heti tunteitaan. Uskoisin, että harmittaa kuitenkin jossain määrin, mutta vaatii vähän pidempään tuon käsittelyn. Ei kaikki itke tai järkytä kuolinuutisen kuullessaan, varsinkaan jos sairastaminen ja mahdollinen kuolema on ollut tiedossa. Mäkään en kertaakaan itkenyt, kun pitkään sairastanut pappani kuoli. Olo oli lähinnä helpottunut. Ja ihan normaalin empaattinen ihminen olen.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen luokanvalvojia näkee todella harvoin, muutaman kerran lukuvuodessa. En olisi huolissani lapsesi reaktiosta. 

Meillä ainakin luokanvalvojat oli aineiden opettajia joita tuli nähtyä vähintään se yksi tunti viikossa. Riippuen minkä aineen opettaja oli kyseessä.

Opettaja ilmeisesti ollut koko kevään töissä? Vai oliko sairaus nopeasti edennyt ja johtanut kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Poikasi on tunneköyhä. Tällaiset nuoret kiduttavat eläimiä ilman, että ilmekän värähtää. Hieman vanhempana hän siirtyy ihmisiin. Psykopaatti.

Ja sinä olet typerys. Parantumatonta tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen luokanvalvojia näkee todella harvoin, muutaman kerran lukuvuodessa. En olisi huolissani lapsesi reaktiosta. 

Näki kyllä kerran viikossa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki osaa käsitellä heti tunteitaan. Uskoisin, että harmittaa kuitenkin jossain määrin, mutta vaatii vähän pidempään tuon käsittelyn. Ei kaikki itke tai järkytä kuolinuutisen kuullessaan, varsinkaan jos sairastaminen ja mahdollinen kuolema on ollut tiedossa. Mäkään en kertaakaan itkenyt, kun pitkään sairastanut pappani kuoli. Olo oli lähinnä helpottunut. Ja ihan normaalin empaattinen ihminen olen.

Ei ollut töistä pois, koska haimasyöpä huomattiin vasta lomalla.

-ap

Olisin reagoinut samoin. Ei yläasteella varsinkaan pojat kiinny opettajiinsa ja muutenkin niitä tulee ja menee. Meillä oli aikoinaan neljä eri luokanvalvojaa. Joku niistä oli sijaisen sijainen kun muut pamahti paksuksi.

Ei teini-ikäiset oikein näytä tunteitaan. Varsinkin yläasteikäiset pojat vaikuttavat välillä tosi flegmaattisilta murahtelijoilta. Veikkaan, että luokanvalvojan kuolema on jollain tavalla koskettanut, mutta teinit nyt ovat tuollaisia.

Meidänkin lukiosta kuoli aikoinaan eräs poika kesken lukuvuoden. Itse järkytyin tästä kovasti, mutta tuskin näytin sitä mitenkään ulospäin.

Ihmisiä kuolee joka päivä. Joskus se sattuu lähelle, ja joskus ihan kohdalle. Mikäli poika olisi reagoinut jotenkin erityisen suurella tunteella asiaan, olisin jo epäillyt heillä olleen jotain läheisempääkin suhdetta. Nyt, tuo oli aivan normaali nuoren miehen reaktio asiaan. Onkohan ap:lla varmasti itsellään kaikki kunnossa? Pitäisikö meidän kaikkien olla hänestä huolissaan?