Ajatteletteko te, joilla on hyvin ja puhutte tympeästi vähävaraiselle- että teillä itsellänne voi olla yhtäkkiä joku päivä sama tilanne?

ex-ope kirjoitti:

Minä olen rikas, eläkkeellä oleva opettaja. Minä saatan joskus sanoa köyhille suorat sanat, koska he ovat itse ansainneet kohtalonsa

ja onhan se mukava, kun tuota eläkettä tulee tuonne tilille, niin sitä voipi matkustella ja ostella kaikkea kivaa

Et ole opettaja.

T: Opettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että tylysti ja epäempaattisesti vähävaraisiin suhtautuvat ennen kaikkea ne, jotka ovat itse lähtöisin perheestä/suvusta, jossa on ollut (ja on edelleen) pahoja ongelmia elämänhallinnassa ja sen vuoksi taloudellisestikin vaikeaa. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että vaikka teidän lähipiirinne on sellaista mitä on, se ei tarkoita että kaikki vähävaraiset olisivat samanlaisia.

No jaa, maailma on pullollaan tutkimuksia joiden tulokset yksiselitteisesti kertovat, että rikkaissa mahdollisuuksien maissa jollainen Suomikin on, köyhyys ja pienituloisuus korreloivat vahvasti heikkolahjaisuuden kanssa. Ja päin vastoin. Tästä ei kauheasti puhuta koska aihe koetaan poliittisesti epäkorrektiksi, mutta ainakin esim HS ja Tiede- lehti ovat kirjoittaneet aihesta.

Suomessa saa sanoa että köyhyys ja syrjäytyneisyys periytyvät, mutta syistä keskusteleminen koetaan liian kiusalliseksi. Tästä syystä niin moni uskoo että köyhyys voi tapahtua kenelle tahansa. Ei voi.

Mutta voi olla elämänhallinnan ongelmia riippumatta äo:sta

Vierailija kirjoitti:

Kun on itse sieltä noussut ylempään keskiluokkaan niin tietää miten sieltä noustaan. Se etteivät ne vähävaraiset tajua että itsekin voi tehdä  asioita parantaakseen omaa taloudellista asemaansa ja inttävät nounouta on se syy miksi multa menee hermot.

Itse olen köyhästä perheestä. Nykyään tienaan ok ja olen mielestäni turvattu. Varma toimeentulo virassa ja lapset pian omillaan. Omaisuutta jonkunverran. Eläke tulee olemaan ok

Mutta en missään nimessä usko että tämä on jokaiselle mahdollista. Enkä tuomitse ketään. Syitä on niin paljon, ettei jokainen nouse. Kaikille se ei ole mahdollista

Ja voi päästä hyvään osaan ahkeruudella

En usko että menetän laskutaitoa ja ajattelukykyä vaikka työ tai terveys menisikin. Tai jos menetän, niin on syytäkin laittaa edunvalvontaan.

Ja lapsi kyllä saa vihot ja kynät kouluun....maistraatti vahtinee lapsen rahoja.

En usko, että päätyisin koskaan valittavaksi vähävaraiseksi. Yksinhuoltajan lapsena ja 14-vuotiaasta itseni elättäneenä uskon, että pystyn aina sopeuttamaan menot tuloihini. Jos rahaa ei ole, sitä ei ole ja sen kanssa eletään. Lisäksi minulla on aika hyvät säästöt, joilla elää pitkään. 

Suurimmat riskit olisivat vakava sairastuminen tai asunnon muuttuminen arvottovaksi esim. homeen takia. Työttömyys ei haittaisi, eikä avioero. 

Kaikki ei saa sossun tukia!!! (yleinen harhaluulo vähävaraisista).

Meidän perhe on tällainen. Puolisolla liiton raha ja itse olen työkkärillä. Lapsista saadaan kahdet lapsilisät. Asumistukea saadaan 90 euroa, eli kela ei maksa 900 euron asumista. Ollaan taloudellisissa laskelmissa siinä rajoilla, joten emme saa tarvittavaa tukea. Muutettiin pk-seudulle puolison työn perässä, mikä loppui yt:n myötä. Kaikki on älyttömän kallista täällä. Sanomattakin selvää, että missään ei olla käyty tänä kesänä. Laitetaan viikottain kymmeniä työhakemuksia, eikä edes haastatteluihin pääse. Itse olen lukio/Amis pohjalla, puoliso lukio/Amis/Amk. Missä niitä töitä oikein on? Olen hakenut työvoimakoulutuksiinkin. Mikä tässä on siis omaa valintaa, jos henkilöt yrittävät kovasti eivätkä silti pääse mihinkään?

Emme polta kumpikaan, eikä alkoholi kuulu meidän elämään (wt aika kaukana). Velkaa jouduttiin ottamaan, kun muutettiin "olevinaan varman työpaikan" perässä tänne ja sitä maksetaan vielä jonkin aikaa...Rikkaat sukulaiset eivät ymmärrä, että ei ole varaa ostella juhliin lahjoja, kun omille lapsillekin pitää hankkia koulutavarat. Valintakysymys, mutta näen sen oman lapsen tärkeämmäksi kuin sen kummitytön, jota näen kerran tai pari vuoteen. Syrjäytyneisyys alkaa häämöttää ja

kaverit kaoinneet myös lapsilta. Muualla Suomessa, halvemmalla vuokralla elettäisiin ihan ihmisen elämää. Paikkakunnan vaihto alkaa olla ainoa vaihtoehto...velkarahalla.

etkö oikeasti tiedä että suuret johtajat ja koulutetut asiantuntijat jäävät työttömiksi?

Mikään työpaikka ei ole varma.

Riippuu vähän.. Olen ollut vähävarainen, enää en ole.en veetuile vähävaraisille. Mutta jos esim. hlö, jonka tunnen,vetää messua, juo ja törsää rahat tyhjään, tulee minulle urputtamaan että hyvä minun on rahojani kanssa, niin varmasti sanon sanasen jos toisenkin. Jos taas en tiedä taustoja, niin mitäpä siinä ylimielisenä olemaan.

Ja aina muistan sen, että lapset ei valitse, kenelle syntyy.

Vierailija kirjoitti:

ex-ope kirjoitti:

Minä olen rikas, eläkkeellä oleva opettaja. Minä saatan joskus sanoa köyhille suorat sanat, koska he ovat itse ansainneet kohtalonsa

ja onhan se mukava, kun tuota eläkettä tulee tuonne tilille, niin sitä voipi matkustella ja ostella kaikkea kivaa

Itse kokemuksella tiedän että oikeasti rikkaat eivät huutele ja pidä meteliä varakkuudestaan. Mukarikkaat sen sijaan näin tekevät. Kokevat tarvetta lesoa asialla.

Mitä tulee köyhyyteen niin miksi joku ansaitsee köyhyyden? Aina ei voi valita. Joskus voi käydä niin että jää työttömäksi, joskus voi käydä niin että tulee eteen sellaisia menoja että se vie säästötkin tyhjiin. Millä perusteella joku ansaitsee olevansa köyhä.

Samaa mieltä, fiksut ja varakkaat eivät kehuskele.

Joutuihan näitä ahkeria pienyrittäjiä pankkikriisin jälkeen ikuiseen velkavankeuteen, kun kansa maksoi pankkien sotkut. Tuli vielä hiljattain joku dokkari, pahalta tuntui.

Minua hävettää tuo kollegan kommentti. Ei taida olla humanisti maailmankatsomukseltaan, arvotti varmaan oppilaansakin kotitaustan mukaan.

Meistä ei kukaan voi tietää, miten elämässä käy.

Vierailija kirjoitti:

Kun on itse sieltä noussut ylempään keskiluokkaan niin tietää miten sieltä noustaan. Se etteivät ne vähävaraiset tajua että itsekin voi tehdä  asioita parantaakseen omaa taloudellista asemaansa ja inttävät nounouta on se syy miksi multa menee hermot.

Voi hellanlettas, jo sosiaalinen fobia tai huono itsetunto voivat estää tuon, puhumattakaan sadoista muist syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että tylysti ja epäempaattisesti vähävaraisiin suhtautuvat ennen kaikkea ne, jotka ovat itse lähtöisin perheestä/suvusta, jossa on ollut (ja on edelleen) pahoja ongelmia elämänhallinnassa ja sen vuoksi taloudellisestikin vaikeaa. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että vaikka teidän lähipiirinne on sellaista mitä on, se ei tarkoita että kaikki vähävaraiset olisivat samanlaisia.

No jaa, maailma on pullollaan tutkimuksia joiden tulokset yksiselitteisesti kertovat, että rikkaissa mahdollisuuksien maissa jollainen Suomikin on, köyhyys ja pienituloisuus korreloivat vahvasti heikkolahjaisuuden kanssa. Ja päin vastoin. Tästä ei kauheasti puhuta koska aihe koetaan poliittisesti epäkorrektiksi, mutta ainakin esim HS ja Tiede- lehti ovat kirjoittaneet aihesta.

Suomessa saa sanoa että köyhyys ja syrjäytyneisyys periytyvät, mutta syistä keskusteleminen koetaan liian kiusalliseksi. Tästä syystä niin moni uskoo että köyhyys voi tapahtua kenelle tahansa. Ei voi.

Ai ei voi? Vai niin. Minkähän takia minun lähipiirini köyhät ovat suht hyvätuloisten, korkeakoulutettujen vanhempien korkeakoulutettuja lapsia, jotka ovat nuorena aikuisena sairastuneet parantumattomasti? Plus se yrittäjä (samanlaisella koti- ja koulutustaustalla), jonka firma meni nurin eikä elinaikanaan saa maksettua velkojaan.

Minun mielestäni ihmiset, jotka uskovat, etteivät koskaan voi päätyä köyhäksi joko käyttävät itsepetosta jonkinlaisena selviytymismallinaan tai ovat ihan vaan yksinkertaisesti tyhmiä.

Minä ajattelen asiat niin, että joku voisi olla rikas, täytyy jonkun olla köyhä. Että joku voi olla kaunis, täytyy jonkun olla ruma.

Ei rikas ole rikas jos kaikki ovat rikkaita. Köyhistä ajattelen, että suurin osa on yrittänyt parhaansa, muttei ole onnistunut. On siis tullut jotain mutkia matkaan, esim huono lapsuus, huono terveys, vähäiset älynlahjat jne.

Suurin osa köyhistä on tosissaan yrittänyt, harvat heistä on aidosti laiskoja.

-Rikkaan miehen vaimo

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni elin vähävaraisessa perheessä. Äidillä oli lapsia 6 miehelle, isällä lapsia ainakin 9 naiselle ja iso osa noista lapsista on huostaanotettu. Vanhempani erosi kun olin 2v. Lapsuuteni aikuiset oli tupakoivia alkoholisteja, osa huumeidenkäyttäjiä. Olin lapsena aikuisen roolissa enemmän kuin lapsen.

Hitto, päätin jo ekaluokalla ettei minusta tule samanlaista luuseria. Eikä tullut, lapseni elävät ihan päinvastaista elämää kuin itse elin lapsena.

Ymmärrän kyllä, että normaaleille ihmisille voi tulla elämässä yllättävää mm menee terveys, jää työttömäksi, tulee konkka, puoliso tai lapsi kuolee, on hometaloa jne. Se on ikävää ja sen ymmärrän.

Mutta mulla ei pätkääkään heru sympatiat niiden wt-ruikuttajien perään jotka vinkuu ettei ole rahaa lapsen reppuun, ruokaan tms. Jokainen saa vähintään toimeentulotukea jolla kyllä pärjää mukavasti, kun rahat käyttää oikein. Tupakka, alkoholi, uhkapelit, ripsienpidennykset, meikkiarsenaalit, useat lemmikkieläimet, epäterveellinen höttöruoka, muotivaatteet yms holtiton rahankäyttö ovat näillä kaiken a ja o. Lapset syö puuroo ja makaronia kun mamma tuhlaa tukirahat.

Oikeesti kun katson ns sisaruksiani tai pikemminkin heidän lapsiaan silloin tällöin niin tulee tosi paha olo miten tää on perinnöllistä, sama meno jatkuu kuin omat vanhemmat opetti. Osalla lapset huostassa, osa vankilassa. Osaan on katkaistu välit syystäkin. Välillä tuntuu että katsoo jotain kauhuleffaa.

Minä ja 2 sisarusta ollaan tästä porukasta menty eteenpäin, ollaan absolutisteja, hankittiin hyvät koulutukset, ammatit, puolisot ja on velattomat talot jne. Ollaan kyllä ylpeitä mistä tähän on tultu.

Dulla on sisaruksia ainakin 15? Ja vain 2 noussut siitä köyhyydestä.

Ehkä vo7sit miettiä miksi näin kävi. Mikä teullä kahdella oli erilaista

Itse nousin ja veljeni ei. En sitä kyllä ihmettele tai pidä omana ansionani

Vierailija kirjoitti:

En usko, että päätyisin koskaan valittavaksi vähävaraiseksi. Yksinhuoltajan lapsena ja 14-vuotiaasta itseni elättäneenä uskon, että pystyn aina sopeuttamaan menot tuloihini. Jos rahaa ei ole, sitä ei ole ja sen kanssa eletään. Lisäksi minulla on aika hyvät säästöt, joilla elää pitkään. 

Suurimmat riskit olisivat vakava sairastuminen tai asunnon muuttuminen arvottovaksi esim. homeen takia. Työttömyys ei haittaisi, eikä avioero. 

Nythän kysymys ei ollut rahankäytön hallinnasta. Kyllä se osataan.

Kysymys oli putoamisesta. Se on kaikille meille mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siinä mielessä rikas, että olen suht älykäs ja opin oikeastaan mitä vaan haluan. Mutta olen ollut myös uupunut  ja todella vähillä varoilla. Ei äly siinä auta . Mutta jatkossa uskon että olen varmaankin hyvätuloinen. Ja tulen auttamaan muita, en vittuilemaan koska minulla on sen verran ymmärrystä että kaikki ei ole ihmisen omaa vikaa ja valittavissa. Toisiamme varten täällä ollaan , mielestäni. Jokaisella on vastuu itsestään mutta myös muista. Jos se ei nappaa niin moukkamaista mielestäni mennä vielä ilkeilemään päälle.

Ap

Odota nyt ensin että olet hyvätuloinen

Nyt kuulostat lähinnä lapselliselta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että päätyisin koskaan valittavaksi vähävaraiseksi. Yksinhuoltajan lapsena ja 14-vuotiaasta itseni elättäneenä uskon, että pystyn aina sopeuttamaan menot tuloihini. Jos rahaa ei ole, sitä ei ole ja sen kanssa eletään. Lisäksi minulla on aika hyvät säästöt, joilla elää pitkään. 

Suurimmat riskit olisivat vakava sairastuminen tai asunnon muuttuminen arvottovaksi esim. homeen takia. Työttömyys ei haittaisi, eikä avioero. 

Nythän kysymys ei ollut rahankäytön hallinnasta. Kyllä se osataan.

Kysymys oli putoamisesta. Se on kaikille meille mahdollista.

Siitä juuri on kyse. Vaikka tulot tippuu, pärjää, kun hallitsee rahankäytön

En puhu tympeästi enkä arvostele ketään. Olemme mieheni kanssa jo opiskeluvaiheessa päättäneet, että hyvä ammatti ja hyvä palkka. Se oli molempien perusta yhteiselle elämälle. Niin tehtiin ja sitten säästettiin 6 vuotta ennenkuin perustettii perhe. Eli ajattelimme että rahaa on oltava niin että voimme elää samaa elämää lastemme kanssa kun toinen on kotona.. Ja niin teimme. Menin takasin töihin ja sama menee edelleen. Me pidimme ja pidämme edelleen huolta siitä ettei jouduta tästä tekemään kompromissejä. Olemme rakentaneet yhdessä sen mitä nyt on ja mitään ei olla saatu mistään. Silti minut teilataan tästä että teimme asiat niiku sovittiin. Jos meillä ei olisi ollut tätä perustaa, niin ei oltais perustettu perhettä. Se oli selvä jo alussa. Miksi pitää tehdä lasta jos ei ole varaa kasvattaa.

Olen itse kasvanut yh-äitini kanssa, joka oli pienituloinen. Isäni tienasi kohtuullisen hyvin, mutta viikonloppuisäna ei varmaan arvannutkaan miten köyhää minun ja veljeni arki äidin kanssa oli. Olen vasta jälkeenpäin tajunnut, esim. miten vähän meillä oli kotona ruokaa. Muistan joskus teininä itkeneeni äidille, kun on niin kova nälkä eikä ole syötävää.

Nyt olen itse ollu työelämässä 6 vuotta ja tienaan hieman keskimääräistä paremmin ja osaan olla tästä todella kiitollinen. Rahaa jää säästöön ja sijoituksiin reilusti, on varaa matkustaa, ostaa halutessani vaatteita, sisustustarvikkeita, mitä ikinä haluankaan.

Osaan todellakin samaistua vähävaraisten elämään ja tunnen usein jopa syyllisyyttä omasta varallisuudestani, vaikka en todella mikään rikas olekaan. En ikinä arvota ihmisiä heidän varallisuutensa perusteella.

Vaikka onnea ei rahassa mitata, niin kyllä se vähävaraisuus masentaa.

ex-ope kirjoitti:

Minä olen rikas, eläkkeellä oleva opettaja. Minä saatan joskus sanoa köyhille suorat sanat, koska he ovat itse ansainneet kohtalonsa

ja onhan se mukava, kun tuota eläkettä tulee tuonne tilille, niin sitä voipi matkustella ja ostella kaikkea kivaa

Sellaista ei olekaan kuin rikas opettaja. Ei töissä, eikä eläkkeellä. Ei edes Porvoossa.