Psykologi paikalla $0

No, vastaapa.

Mitäpä iltaasi kuuluu?

Tää on väärä paikka leikkii Dr.Philii.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä iltaasi kuuluu?

Iltakävely tai pyöräily, ulos ei kannata vielä mennä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on väärä paikka leikkii Dr.Philii.

Miksi? Onko käyttäjäkunta liian herkkää?

Äidilläni on epävakaa persoonallisuus (borderline personality disorder), isäni äiti on narsisti, isäni alkoholisti, veljeni emotionaalisesti jälkeen jäänyt eikä kykene pitämään itsestään huolta, siskoni yh joka erosi skitsofreniaa sairastavasta miehestä, jonka vanhemmat olivat alkoholisteja ja hän joutui naapurin pedon hyväksikäyttämäksi. 

Missä vaiheessa loppuu minun vastuuni muiden "hoitamisesta". Olen lopen uupunut. Jätänkö heidät kaikki taakseni ja muutan toiseen maahan ja pistän tietoni salaisiksi?

Ei, tämä ei ole provo eikä keksitty, kumpa olisikin.

N32

Kukaan itseään kunnioittava psykolofi ei tulisi lupaamaan apua kasvottomana kasvottomille kirjoittajille.

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni on epävakaa persoonallisuus (borderline personality disorder), isäni äiti on narsisti, isäni alkoholisti, veljeni emotionaalisesti jälkeen jäänyt eikä kykene pitämään itsestään huolta, siskoni yh joka erosi skitsofreniaa sairastavasta miehestä, jonka vanhemmat olivat alkoholisteja ja hän joutui naapurin pedon hyväksikäyttämäksi. 

Missä vaiheessa loppuu minun vastuuni muiden "hoitamisesta". Olen lopen uupunut. Jätänkö heidät kaikki taakseni ja muutan toiseen maahan ja pistän tietoni salaisiksi?

Ei, tämä ei ole provo eikä keksitty, kumpa olisikin.

N32

Toiseen maahan ei tarvitse lähteä, etäisyyttä kuitenkin tarvitset. Miten koet joutuvasi hoitamaan sukulaisiasi? Onko suhteissanne vastavuoroisuutta lainkaan, vai oletko pelkkä huolten kaatopaikka?

Tosiasiassahan et ole missään vastuussa, mutta välien katkaisun sijaan kokeile etäännyttämistä. Jos muu ei auta, keksit itsellesi menoja ja tekosyitä miksi et pääse apuun, mikäli toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei tule kysymykseen.

Olen aika eksyksissä tällä hetkellä elämässä ja oman itseni etsimisen kanssa. Opiskelupaikkaa en saa haluamaltani alalta. Töitä on heikosti. Ihmiset heittävät päälleni paljon vihaa. Lapsuus on pahaa täynnä. Epäilen itselleni mielenterveyshäiriöitä... Kaikki ei ainakaan ole hyvin. Haluamani alan takia en kuitenkaan halua mennä psykologille, koska en halua "hullun papereita". Ihan nurinkurista, tiedän. Niin se kuitenkin menee. Tiedän myös, että tarvitsen apua. Kuitenkin, jos sitä haen niin menetän kaiken elämässä enkä enää tarvitse sitä, sillä kaikki toivo on silloin mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan itseään kunnioittava psykolofi ei tulisi lupaamaan apua kasvottomana kasvottomille kirjoittajille.

Ei varmasti. Tämän idea onkin lainattu Tenavat -sarjakuvasta, tosin en aio antaa yhtä tylyjä vinkkejä elämään kuin Tellu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni on epävakaa persoonallisuus (borderline personality disorder), isäni äiti on narsisti, isäni alkoholisti, veljeni emotionaalisesti jälkeen jäänyt eikä kykene pitämään itsestään huolta, siskoni yh joka erosi skitsofreniaa sairastavasta miehestä, jonka vanhemmat olivat alkoholisteja ja hän joutui naapurin pedon hyväksikäyttämäksi. 

Missä vaiheessa loppuu minun vastuuni muiden "hoitamisesta". Olen lopen uupunut. Jätänkö heidät kaikki taakseni ja muutan toiseen maahan ja pistän tietoni salaisiksi?

Ei, tämä ei ole provo eikä keksitty, kumpa olisikin.

N32

Toiseen maahan ei tarvitse lähteä, etäisyyttä kuitenkin tarvitset. Miten koet joutuvasi hoitamaan sukulaisiasi? Onko suhteissanne vastavuoroisuutta lainkaan, vai oletko pelkkä huolten kaatopaikka?

Tosiasiassahan et ole missään vastuussa, mutta välien katkaisun sijaan kokeile etäännyttämistä. Jos muu ei auta, keksit itsellesi menoja ja tekosyitä miksi et pääse apuun, mikäli toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei tule kysymykseen.

Huolten ja velvollisuuksien kaatopaikka. Jos en päivittäin käy vanhempieni luona siivoamassa ja kokkaamassa olen kelvoton ja minut haukutaan pahasti suoraan päin naamaa ja selän takana. Olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle, mutta sain työtarjouksen toisesta maasta. Mietin vain missä velvollisuuksieni raja menee, voinko jättää heidät kuin nallin kalliolle ja lähteä rapakon taakse?

Vierailija kirjoitti:

Olen aika eksyksissä tällä hetkellä elämässä ja oman itseni etsimisen kanssa. Opiskelupaikkaa en saa haluamaltani alalta. Töitä on heikosti. Ihmiset heittävät päälleni paljon vihaa. Lapsuus on pahaa täynnä. Epäilen itselleni mielenterveyshäiriöitä... Kaikki ei ainakaan ole hyvin. Haluamani alan takia en kuitenkaan halua mennä psykologille, koska en halua "hullun papereita". Ihan nurinkurista, tiedän. Niin se kuitenkin menee. Tiedän myös, että tarvitsen apua. Kuitenkin, jos sitä haen niin menetän kaiken elämässä enkä enää tarvitse sitä, sillä kaikki toivo on silloin mennyt. 

Olet tosiaan pahasti jumissa. Hullun papereita on aika vaikea saada, mutta miltä kuulostaisi ammatinvalintapsykologin juttusilla käyminen? Lapsuutesi ahdistavuus ja ihmisten kuviteltu viha voi tällä hetkellä johtua ihan vain jumiutuneesta elämäntilanteestasi, joka ruokkii epäonnistunutta olitilaa ja sitä kautta nostaa esiin kaiken pahan kaukaa menneisyydestä. Jos kerran unelma-alasi on ainoa mitä haluat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä sitä kohti, tai ainakin sinne päin. Ammatinvalintapsykologi voisi ehkä auttaa näkemään myös muita vaihtoehtoja, maailmassa on paljon ammatteja joita ei ehkä tule edes ajatelleeksi.

Mikä oli sinun oma ongelmasi, jota lähdit selvittämään psygo!ogin opinnoilla?

€ 500.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläni on epävakaa persoonallisuus (borderline personality disorder), isäni äiti on narsisti, isäni alkoholisti, veljeni emotionaalisesti jälkeen jäänyt eikä kykene pitämään itsestään huolta, siskoni yh joka erosi skitsofreniaa sairastavasta miehestä, jonka vanhemmat olivat alkoholisteja ja hän joutui naapurin pedon hyväksikäyttämäksi. 

Missä vaiheessa loppuu minun vastuuni muiden "hoitamisesta". Olen lopen uupunut. Jätänkö heidät kaikki taakseni ja muutan toiseen maahan ja pistän tietoni salaisiksi?

Ei, tämä ei ole provo eikä keksitty, kumpa olisikin.

N32

Toiseen maahan ei tarvitse lähteä, etäisyyttä kuitenkin tarvitset. Miten koet joutuvasi hoitamaan sukulaisiasi? Onko suhteissanne vastavuoroisuutta lainkaan, vai oletko pelkkä huolten kaatopaikka?

Tosiasiassahan et ole missään vastuussa, mutta välien katkaisun sijaan kokeile etäännyttämistä. Jos muu ei auta, keksit itsellesi menoja ja tekosyitä miksi et pääse apuun, mikäli toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei tule kysymykseen.

Huolten ja velvollisuuksien kaatopaikka. Jos en päivittäin käy vanhempieni luona siivoamassa ja kokkaamassa olen kelvoton ja minut haukutaan pahasti suoraan päin naamaa ja selän takana. Olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle, mutta sain työtarjouksen toisesta maasta. Mietin vain missä velvollisuuksieni raja menee, voinko jättää heidät kuin nallin kalliolle ja lähteä rapakon taakse?

Olet menestynyt elämässä upeasti, sinuna en jarruttelisi vaan lähtisin katsomaan muita maita. Moni muu olisi jo nujertunut tuollaisen kohtelun alle, mutta sinulla on ollut sisua kouluttautua ja hakea töitä. Luulen kyllä että tiedät jo sisimmässäsi lähteväsi, pelkäät vain reaktioita. Kerro heille työtarjouksestasi. Jos reaktio on tyly ja tympeä, ei sellaisia ihmisiä kannata pitää elämässään vaikka olisivat miten verisukulaisia.

Sinkkumies paikalla .. ja tienaan samalla.

Psykologit ovat huuhaata. Psykiatrit ovat sentään lääkäreitä.

Lyö niitä nokkaan, niin tulee tosi verisukulaisia.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Psykologit ovat huuhaata. Psykiatrit ovat sentään lääkäreitä.

Siksi en väitäkään olevani psykiatri. Joskus auttaa jo se että sanoo toiselle ihmiselle huolensa ääneen ja saa sille vastakaikua, joka auttaa toimimaan. Esimerkiksi ennustajat ovat eräänlaisia psykologeja.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli sinun oma ongelmasi, jota lähdit selvittämään psygo!ogin opinnoilla?

En ole vielä päässyt opiskelemaan.