Leikkiikö teidän 8-vuotiaat vielä? Jos niin mitä?

Meillä 12-vuotias poikakin leikkii vielä legoilla. Enimmäkseen tietysti rakentelee vain, mutta on siinä silti jotain leikkijuonta vähän mukana.

Kiitos viesteistänne ja ideoista! Nyt olen vähän viisaampi tämän asian kanssa :)

AP

Minun 9- ja 11-vuotiaat tyttäreni leikkivät kyllä. Isomman leikkivalikoima on pienentynyt mutta pelaavat lautapelejä, keksivät tanssikuvioita, rakentavat mökillä majoja. Kännykässä ollaan max. 20 minuuttia päivässä koska enempään emme suostu.🙂

Oma 8-vuotiaani, tyttö tosin, leikkii paljon legoilla, littlest pet shopeilla. Lisäksi kaikki roolileikit on in, vakoiluleikit naapuruston lapsien kanssa. Tekevät esityksiä joita esittävät meille vanhemmille jne. Toivottavasti leikkivät vielä monta vuotta !

Vierailija kirjoitti:

Etenkin pojat? Mitä leluja teillä vielä on tuon ikäisellä?

Pojat ei lopeta leikkimistä ikinä. Lelujen hinta vaan kasvaa.

Ex-muija kertoi kuinka se kavereitten kanssa päätti lopettaa leikkimisen tokallla luokalla. Joka kyllä on melko surullista, koska lapsuus loppuu muutenkin liian aikaisin.

Miksi ei? Minä rakentelen legoilla ja päristelen vielä pikkuautoilla 30kymppisenäkin. Se on hauskaa!

Meillä lapset eivät ole leikkineet kuin korkeintaan vauvoina, mutta jo viimeistään 1½-vuotiaina he ovat lähinnä pelanneet pelejä esim. tabletilla, tietokoneella ja Playstationilla. Tällä hetkellä kovin hitti kuudella lapsellani (nuorin 1v8kk, vanhin 9v) on joku Granny-peli, jossa pyritään kai välttelemään jotain mummelia jossain talossa ja karkaamaan sieltä.

Kyllä :D Tekee muovailuvahasta dinosauruksia ja ovat monta tuntia päivässä hiekkalaatikolla.

Meillä on älypuhelinparkki eteisessä siksi koska jos ei olisi nuiin kaikki muut istuisivat sisällä naama kiinni älypuhelimessa. Kaikkien kavereiden vanhemmille olen ilmoittanut mistä numerosta minut saa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei? Minä rakentelen legoilla ja päristelen vielä pikkuautoilla 30kymppisenäkin. Se on hauskaa!

Aika vetreä olet. Minulla ei edes jalka taipuisi lattiaan vaikka olen vasta 27kymppinen.

Ei hyvä luoja 8-vuotiaat enää saa leikkiä. Pitäisi olla jo luomassa uraa tuossa iässä prkl!

Itse olen melkein 30v täti ja keräilen mylittleponyja, erilaisia figuureja, keräilykortteja jne. puhumattakaan tietokonepelien pelaamisesta. En tiedä leikinkö varsinaisesti, mutta kuitenkin! :D

Itse lopetin leikkimisen 12-13 vuotiaana. Nyt 18 vuotiaana olen kaivellut vanhat barbit esiin ja laitan niille vaatteita ja niinsanotusti "leikin". Pehmoleluja löytyy kasallinen ja saatan kantaa sellaista mukana repussa kun olen koulussa tai menossa.. joskus kun on paha mieli kysyn pehmolelukissaltani neuvoa ja kuvittelen että se vastaa. Leikin salaa enkä kerro leikeistäni kellekään. Hävettää, mutta leikkiminen helpottaa oloa tosi paljon. Myös kaikki lapsuudenpelit on nykyään läpipeluussa. En tiedä mitä sanoa. Onko lapsuuteni tullut uudestaan?

Jotain heppaleikkejä nuo tuossa leikkivät

Meillä on nuorin poika 12 v. Hän leikkii legoilla ja tykkää pelata lautapelejä.

Pallopeleistäkin tykkää ja rakentelee mielellään kaikenlaista.

Oikeastaan tekee paljon monenlaisia juttuja.

Minusta tuntuu oudolta ajatus siitä että joku 8-vuotias ei enää leikkisi.

Mitä ihmettä sen ikäinen lapsi tekee jos ei leiki.

No kyllä meidän 11-vuotiaskin leikkii oikein tyytyväisenä edelleen. Lähinnä legoilla ja erilaisia rooli- ja mielikuvitusleikkejä. 

Meillä toimittaa sanomalehteä eli kirjoittelee juttuja ja kuvia omaan satulehteensä. Paperiversoon, jonka myy meille sitten kovalla hinnalla. Tehnyt sitä nyt pari viikkoa.

Tyttöserkkujen kanssa näyttelee ja keksii pikkusketsejä ja hahmoja.

Ompelukuvat on myös kova juttu.

Painiminen isän kanssa. Selostaa samalla kuin urheiluselostaja.

Ihanaa, että otatte pojan. Pienet pojat ovat ihania! Isoja muka välillä, ja tarvitsevat kuitenkin paljon läheisyyttä siinä määrin, kun siinä hetkessä suostuvat itse ottamaan vastaan. Syliä ja juttelumahdollisuuksia siis paljon...

Minun 8v poikani rakastaa yli kaiken mediaa. Ei saa kaikkea, mistä haaveilee, mutta haaveilee, puhuu, ottaa selvää ja vertailee eri puhelimia, tabletteja, pelikoneita, sovelluksia ym. Ja puhuu niistä lopuutomasti. Olen tajunnut, että hänestä on ihanaa, kun välillä pysähdyn kuuntelemaan kiinnostuneena ja jaan tämän hänen intonsa. Vaikka välillä olen ihan pihalla 😊. Kuunteleminen on siis tosi tärkeää.

Lapseni leikkii yhden kaverin kanssa usein Minecraftia 😊. Tykkää myös kauppaleikistä ja pehmoleluleikistä (mutta vanhempien, ei kavereiden kanssa). Aika paljon leikkii pelimaailman juttuja. Ei ikinä ole tykännyt pyssyleikeistä eikä paljon legoista. Oleellista on, että saa leikkiä välillä aikuisen kanssa. Sitä hän rakastaa. Kutittelut ja paini ovat myös pop.

Rakastaa askartelua, kaikki paikat ovat täynnä pahvilaatikoita ja askartelutarvikkeita, joista rakentaa kesken leikin tarvittavia juttuja.

Tutustu poikaan ja hanki vähitellen hänen kanssaan hänelle mieluisia leluja.

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin leikkimisen 12-13 vuotiaana. Nyt 18 vuotiaana olen kaivellut vanhat barbit esiin ja laitan niille vaatteita ja niinsanotusti "leikin". Pehmoleluja löytyy kasallinen ja saatan kantaa sellaista mukana repussa kun olen koulussa tai menossa.. joskus kun on paha mieli kysyn pehmolelukissaltani neuvoa ja kuvittelen että se vastaa. Leikin salaa enkä kerro leikeistäni kellekään. Hävettää, mutta leikkiminen helpottaa oloa tosi paljon. Myös kaikki lapsuudenpelit on nykyään läpipeluussa. En tiedä mitä sanoa. Onko lapsuuteni tullut uudestaan?

Anna mennä vaan, jatka leikkimistä! Itselläni oli tuossa iässä susipehmolelu, jolle oli helppo purkaa yksinäisyyttä ja lukiostressiä. Rauhoitti ja mielikuvituskin jaksoi toimia. Nykyisin harmittaa kun rakasta pehmolelua en ottanut poismuuttaessa mukaan, mutta leikin aina kun mahdollista kissojen kanssa (omia ei ole, ikävä kyllä), keksin mielikuvitustarinoita milloin mistäkin, pelaan tietokonepelejä ja odotan innolla Spyro the Dragonin remasteroitua versiota. Sitä tuli tahkottua 12-vuotiaana, ihanaa palata pian lapsuusajan peleihin!

Veljenpoika 8v viihtyy pitkiä aikoja yksin touhuten kun on palloja ja sählymaila, mummolassa ollessaan piirtää paperille maalitaulun ja teippaa sen kaapinoveen ja lämii siihen. Ulkona jalkapallo. Pöytälätkäpeli jos on vaan pelikaveria. Opettelee ulkoa kaiken maailman jääkiekon ja jalkapallon pelaajat ja joukkueet, ehkä jotkut "tieto"kirjat tällaisista aiheista saattaisi olla kivoja. Myös shakkia tykkää pelata, ja vaikka pasianssia pelikorteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lopetin leikkimisen 12-13 vuotiaana. Nyt 18 vuotiaana olen kaivellut vanhat barbit esiin ja laitan niille vaatteita ja niinsanotusti "leikin". Pehmoleluja löytyy kasallinen ja saatan kantaa sellaista mukana repussa kun olen koulussa tai menossa.. joskus kun on paha mieli kysyn pehmolelukissaltani neuvoa ja kuvittelen että se vastaa. Leikin salaa enkä kerro leikeistäni kellekään. Hävettää, mutta leikkiminen helpottaa oloa tosi paljon. Myös kaikki lapsuudenpelit on nykyään läpipeluussa. En tiedä mitä sanoa. Onko lapsuuteni tullut uudestaan?

Anna mennä vaan, jatka leikkimistä! Itselläni oli tuossa iässä susipehmolelu, jolle oli helppo purkaa yksinäisyyttä ja lukiostressiä. Rauhoitti ja mielikuvituskin jaksoi toimia. Nykyisin harmittaa kun rakasta pehmolelua en ottanut poismuuttaessa mukaan, mutta leikin aina kun mahdollista kissojen kanssa (omia ei ole, ikävä kyllä), keksin mielikuvitustarinoita milloin mistäkin, pelaan tietokonepelejä ja odotan innolla Spyro the Dragonin remasteroitua versiota. Sitä tuli tahkottua 12-vuotiaana, ihanaa palata pian lapsuusajan peleihin!

Hei, minäkin pelaan Spyroa, ps ykkösellä! Ihana kuulla etten ole ainoa lapsenmielinen :) Mulla yksi pehmolelu on säilynyt koko elämäni, sellainen söpö pesukarhu. Sellainen söpöpikkumötkyläkettukin on sarjaa Teeny tys. Voisin huoletta kerätä ne kaikki jos rahasta ei olisi puutetta. Ovat niin ylisöpöjä!

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuopus lopetti leikkimisen 11 ja 12 vuosien välillä.

Sääliksi käy.

Mikähän sille tuli?

Mä leikin vieläkin, vaikka sitten ajatuksilla.

Toivon, että leikin lahja kuuluu kaikille ja jatkuu hamaan

. Pitäkää siitä leikkimisestä kiinni ja kannustakaa lapsia leikkiin.